Hakaset pois

Tänään oli ohjelmassa vierailu työterveyteen hakasten poiston merkeissä. Poistovehje oli kahvallinen ja siro malli paperiniittien poistoon tarkoitetusta “oravasta”. Tähystysreiät näyttävät olevan oikein hyvin kiinni. Siirteen haava kurkistaa vähän yhden hakasen luota joten laitoin siihen pari strippiä.
Niitti poistettuna näyttää tuolta. Ei muuten kannata ostaa kiipelyklippikopioavaimenperiä, eivät kestä mitään …

Yleinen ohjehan on, että hakasten ja tikkien poiston jälkeen pitää odottaa vuorokausi ennen saunaan menoa. Kuten tutut tietävät, meidän saunaan voi varmaan mennä jo tänään
Eilen tuli kauniin ilman ja mökkihöperyyden välttämisen innoittamana köpöteltyä ulkona lyhyesti kolmeen otteeseen – tänään sitten kiristää takareittä ja polvitaivetta. Tänään taidan jättää koipijumpan vähemmälle, saavat niittien reiätkin parantua rauhassa.

Ei pääse kofeiininpuutos iskemään sillä posti toi eilen kahvipaketin. Länsinaapurissa on loistavia pieniä paahtimoita, joista osan kahveja saa tilattua netitse. Kesälomaretkillä olemme vierailleet Åre kafferosterissa ja Costasilla Uumajassa.

Hirveä sokerilla ja kanelilla

Kuulostaako oudolta? Ehkä, mutta sellaista meillä syötiin tänään. Kyseessä on (jo kestosuosikiksi muodostunut) kreikkalainen lihapata Stifado, jossa paistia ja porkkanoita haudutellaan punaviinin, hyvän etikan, tomaattipureen, valkosipulin, juustokuminan, kanelin ja laakerinlehden maustamassa liemessä. Viimeisen puolen tunnin ajaksi pataan lisätään sipuleita ja vähän tummaa sokeria. Padan kanssa syötiin laukaalaisia puikuloita, pälkäneläisiä ruusukaaleja ja kesäkurkkuja.

Tämän päivän “seisontakiintiön” aikana pääsin leipomaan parin viikon tauon jälkeen. Kovin monimutkaista leipomusta ei voinut väsätä, joten teimme virityksen perinteisestä grahamjauhopohjaisesta kermaviilipiirakasta. Marjoina oli punaisia ja mustia viinimarjoja ja kermaviilin tilalla turkkilaista jogurttia.

On ollut aika mielenkiintoista huomata, miten leikkauksesta toipuminen vaikuttaa ruokahaluun. Yleensä meillä syödään kasvispainotteisesti: kalaa pari kertaa viikossa ja viikonloppuna toisena päivänä kanaa (jos sattuu kunnollista saamaan), ankkaa (kiitos Kkaupan pakastealtaalle), hirveä tai päkättiä. Nyt kroppa on vaatinut lihaa, juustoa ja muuta proteiinipitoista.
Mitäpä koivesta muuta? Olen kolme päivää käyttänyt kepakoita vain rappusissa. Kahtena päivänä kävelylenkki on ollut jo lähes kilometrin mittainen – vauhti ei tosin ole kummoinen. Loikoillessa (tymppii …..) jalka ei tunnu oikein miltään mutta pystyssä paine sääressä ja pohkeessa on aikamoinen. Ehkäpä tämä tästä.

Vuelta a España

Tänään se sitten alkaa, maantiepyöräilyn kolmas ympäriajo Vuelta nimittäin. Osanottajalistan ja reitin perusteella on odotettavissa kova ja mielenkiintoinen kilpailu sekä kokonais- että kirikilpailun voittajan paidasta. Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka ensi kauden joukkueidenvaihdot vaikuttavat ajosuorituksiin. Kotisoffalla ja lattialla kannatamme Schleckin veljeksiä, Fabian Cancellaraa ja Thor Hushovdia. Andy on kertonut ajavansa isoveli Fränkin apukuskina, Fabian varmaankin virittelee kuntoaan maailmanmestaruuskisoja varten ja Thor on kiinnostunut kiripaidasta.
Ensi kaudella suosikkitallin valinta onkin sitten vaikeaa kun Scheleckit ajavat Luxemburgin uudessa tallissa ja Cancellara jää tanskalaistalliin, jonne siirtyy (einiinsuosikki) Contador…

Kisaa seuratessa voi sitten muistella kesälomaa ja kolmea Tour de Francen etappia, joita kävimme katsomassa.

On vakuutuksia ja vakuutuksia

Polveni ja oman vakuutusyhtiömme kanssa on kaikki mennyt hienosti. Äsken osoittautui, että kaikkien kanssa ei mene! Kolme viikkoa sitten työpaikan pihalla puutarharoskia keränneen kuorma-auton kuljetta survoi autollaan “passaajani” pyörätelineesä olleen pyörän (Spessun Stumpjumper): takakiekko aivan hajalla, erikoiskeraaminen runko mutkalla, etukiekko ja takavaihtaja hajalla… Tänään A-vakuutuksesta tuli kirje, jonka mukaan korvaavat 1000 € – NAURETTAVAA!!! Saapa nähdä, minkäläinen tappelu tästä tulee…

Jalkani mustelmat voivat oikein hyvin (herkimpien ei ehkä kannata katsoa) :
1 2

Confit de canard avec itsesääli

Olen taas kerran samaistunut Wagneriin. Polvi tuntuu hyvältä ja olen hiipinyt sisällä ilman kepakoita -mutta mustelma senkuin komistuu ja sääri on aika vaikea. Maatessa ei tunnu kauheasti miltään mutta tunne seistessä ja kävellessä on, voisi vaikka sanoa, ei miellyttävä. Yyh, olen melkein hyödytön … perkasin sentään kaksi ja puoli litraa marjoja. Kohta taitavat marjat tosin loppua torilta, vihanneksia sentään riittää vielä jonkin aikaa. Jyväskylän tori ei todellakaan ole kovin elävä, mutta siellä on muutama mukava omia tuotteitaan myyvä kauppias.

Nyt kun meillä on ollut vain yksi kokki, niin “listalla” on ollut ehkä vielä normaalia enemmän uuniruokia. Tosin uunin käytön lisääntymiseen vaikuttaa sekin, että sisälämpö on palannut järkevälle tasolle ja että jostain syystä kaapissa on ollut helsinginranskan kanaa ja ankkaa. Illan eväs mausteineen näytti tältä:

Viisi tärkeää tavaraa

Polkupyörä, sukset, kamera, Omena ja oma kokkiveitsi? Tuo voisi olla “normaalivastaukseni”. Entäpä nyt?

• Heti tuosta ekalta listalta unohtui jotain: Tea ja Luigi. Eihän ilman kaffea voi olla. Ei toipilaana eikä muutenkaan.
  
• Piikkimatto. Sitä taisin jo kerran kehuakin. Olen loikoillut viime vuoden lopussa hankitulla piikkimatolla puolisen tuntia muutamana iltana viikossa. Paljain jaloin seisominenkin (3-5min) tuntuu piristävältä. Nyt matto on päätynyt aamu-unien pelastajaksi. Viiden aikoihin matto patjan päälle, silmät kiinni ja takaisin unille!
• No se Omena tietenkin. Kauhistuttaa ajatuskin liikuntarajoitteisena olemisesta ilman tietokonetta, hui!
• Kylmäpussi – auttaa särkyyn ja turvotukseen. Voisin vaikka sitoa pussin säären ympärille seuraavaksi viikoksi … Jyvätyyny on hyvä, sitä voi käyttää lämpötyynynäkin (mikron kautta).
  

Nyt se kamera ei sitten mahtunut tuohon listaan. Jospa Tea ja Luigi lasketaan yhdeksi? Pahoittelen muuten, että kuvien laatu ei nyt ole kovin kaksinen, en jaksa tähtäillä kovin kauaa. Toipumiseen tarvitaan tietysti lisäksi hyvää evästä ja oma passaaja, jonka kanssa pääsen toivottavasti jo ensi talvena mäkeen…

Kävelyä ja kuvia

Olinpa ollut viime kuun lopussa aika hermostunut kun en ollut edes laittanut naapuritalon katolla majailevan oravan kuvia nettiin. Aika kätevää tuo kulkeminen:

Koipikuulumiset eivät ole eilisestä paljon muuttuneet. Makoilu alkaa tökkiä kun väsymys helpottaa. Tänään tein jumppasetin (suoristusta, koukistusta, suoran jalan nostoja ja pakaroiden jännitystä sekä vähän vatsa-, selkä- ja käsijumppaa jumien ehkäisemiseksi) kolmesti ja kävin keppikävelyllä Siwalle ja takaisin, vau!
Mustelmat ovat melkoiset ja koipi muutenkin sen verran karun näköinen, että uglymaker sopii hyvin kuvaukseen (salamasta oli patteri lopussa).



Lopuksi kaunistakin katsottavaa:

Töitä

kävin äsken “sairaskuljetuksella” töissä hakemassa viime viikon tentit tarkastettaviksi ja yhden gradun luettavaksi, viemässä sairaslomapaperin sekä moikkaamassa työkavereita. Oli ainakin yhtä rankkaa kuin viiden tunnin pyörälenkki, pystyssä ollessa kun ei oikein riitä energiaa päähän asti. Jospa sitten iltapäivällä tai huomenna katsoisin nuo tentit…
ACL-siirteen ottokohtaan alkaa kehittyä komea mustelma, oli kyllä “luvattukin” että sellainen tulee. Selkä ei oikein tykkää tästä makoilusta ja jalan koholla pitämisestä. En voi nukkua kuin toisella kyljellä ja silläkin vain osan aikaa yöstä. Aamu-unien pelastus on kahtena viime yönä ollut piikkimatto. Tänä aamuna nukuin sen päällä viidestä puoli kahdeksaan – herätessä mietin, lähteekö matto enää selästä irti.

Jag vill ha en hund

eli polven lisäksi minua vaivaa koirakuume. Se onkin ollut jo 25 vuotta kestänyt krooninen vaiva joka yltyy ajoittain tosi pahaksi. Vanhempien luona asuessa oli tavallaan helppoa; päteviä syitä sille, että koiraa ei saanut, olivat muun muassa kissa (tulipa ikävä ihanaa valkoista hyrisijääni …) ja se, että minulla ei olisi ollut aikaa koiralle kaikilta harrastuksiltani. Nyt tuo kieltäminen pitää hoitaa itse ja käskeä “järkipersoonan” sanoa, että pieneen kerrostalohuoneistoon ei voi ottaa (isoa paimen)koiraa.
Lomailu lempipaikassamme Abisko Mountain Lodgessa aina sekä lisää että vähentää hauvanhankkimisintoa. “Turisteja paimentavat” australianpaimenkoirat Zappa ja Sotis

ovat aivan mahtavia otuksia ja väsymättömiä hiihtokavereita mutta tuollaisten koirien pitää saada juosta vapaana (tunturissa). Koirakuume kuitenkin nousi taas kun kuulin, että Sotiksesta on tulossa isä – HALUAISIN pennun!
Mutta mutta, sitten pitäisi varmaan muuttaa. Me ja koko ajan nikkarointia vaativa talo ja kuopsutettava piha … ei ei. Pitää siis varmaan keskittyä koiven kuntoukseen ja toivoa, että pääsen kevättalvella katsomaan karvakavereitani tunturiin.

Remontin jälkeistä elämää, osa 2

Tunnelmia ja mietteitä jääpussin ääreltä:

• Koipi voi olosuhteisiin nähden ihan hyvin, sattunut ei ole toistaiseksi pahasti (mitä nyt pohje ja takareisi ovat arkoja siirrännäisen oton takia ja muuallakin tuntuu välillä vihlaisuja). Jalan nostaminen suorana ei tuota vaikeuksia ja polvi taipuu 0-90 astetta. Enempää ei tarvitsisi (saisi) kolmen viikon aikana. Eilinen meni pääosin lattialla maatessa, kipulääkkeet ja/tai operaatio väsyttävät aika tavalla. Varsinkin syöminen on tosi rasittavaa, meinaa nukahtaa ruokapöytään. Viiniä ei kuulema “Muorille” tarjoilla vielä vähään aikaan … Enpä muista koska olen mennyt yhtä aikaisin nukkumaan kuin eilen 22:30 – ja unta riitti aamuun asti. Olen sentään jo vähän osallistunut kotihommiin pöydän ääressä koipi tuolilla kokkaamalla; eilen perkasin torisaaliista viinimarjat ja tein kesäkurkkuja, tänä aamuna väsäsin smoothieta kävelemään lähtevistä banaaneista, marjoista, hunajasta ja vaniljasoijajogurtista, nam. Tänään saa jo jumpata vähän – jalan venytystä suorana, polven koukistusta ja maatessa suorana nostelua.
• Toisaalta Rouva Korppi tahtoo tulla kylään: haavojen tulehtuminen ja muut mahdolliset ongelmat pelottavat. Eilen sai käydä suihkussa – reagointini haavoihin tuntien kiva ja ei kiva juttu. Muumiopaketin purkaminen ja sidosten irrottaminen oli jonkinasteinen operaatio. Kaksi reikää olikin tehty kiltisti toukokuisten reikien päälle – ei sentään ollu laitettu tulppia reikiin jotta niistä pääsee helposti uudestaan sisään … Haavojen niitit näyttävät kieltämättä aika mielenkiintoisilta, niillä saa kuulema haavan helposti kiinni ja arvesta tulee yleensä siistimpi.
• Aamulla katsoimme Avaran luonnon kameleonttiohjelman (se tulee vielä keskiviikkona uusintana, suosittelen). Kameleontit ovat sitten hupaisia otuksia. Olisi kyllä kätevää jos ihmisetkin vaihtaisivat väriä ja täplien määrää tunnetilan mukaan! Illalla olisi tiedossa ranskalaista kanaa kreikkalaisten reseptillä, nam. Kunnon kanan saaminen täältä maaseudulta on mahdotonta joten Helsingin retkillä pitää aina käydä Reinin lihan pakastealtaalla. Katsotaan sitten, jaksanko ottaa muutaman foton vaiko enkö.