Kolmessa edellisessä bloggauksessa olen kirjoittanut pyöräilijä Thor Hushovdista. Toinen norjalainen urheilutähti, jo lopettanut alppihiihtäjä Kjetil André Aamodt, sanoi loukatessaan nilkkansa vuonna 2003, että yli kolmekymppisenä ei kannata loukata itseään. Se on kyllä totta. En tietenkään osaa sanoa, onko varsinainen toipuminen ja kuntoutuminen hitaampaa, mutta asentovirheistä ja liikkumattomuudesta tulee varmasti enemmän vaivoja.
Jos siis kitisisin: koko “takajalka” on aivan jumissa takareiden yläosasta pohkeeseen, minkä seurauksena kävely sattuu joka askeleella kamalasti varsinkin aamupäivisin. Toivottavasti se nyt on vain iskiaksen ja heräteltävien lihasten yhteisvaivaa. Selkä ja toisen jalan kantapääkin vaivaavat. Ei tämä sentään pelkkää itkemistä ole sillä korjatun jalan koordinaatio ja voima ovat parantuneet huomattavasti. Olen jo parina päivänä seissyt tasapainolaudalla yhdellä jalalla. Pyörälläkin voi jo ajaa vähän suuremmalla vastuksella. Huomasimme, että trainerin “ajotietokone” kertoo, kuinka tasaisesti jaloilla tekee töitä. Se on kyllä kuntoukseen hyvä ominaisuus. Tänään sitten taas vesijuoksemaan. Se sujui jo viime perjantaina eli kolmannella kerralla ihan hyvin.
