“smakar mer bärkompott än kaffe”

Eilisillan junailun ja vesijuoksentelun jälkeiseksi pikajälkkäriksi oli voissa ja sokerissa pikaisesti paistettuja luumuja. Sama makujenesillehoukuttelumenetelmä hyvällä vaniljajätskillä viimeisteltynä toimii monelle hedelmälle ja marjalle. 

Kaffemyllyssä ja kupeissa on tänään göteborgilaisen da Matteon etiopialaista Shakiso Mormoraa. Käsinpoimittu, auringossa hedelmänlihojen kera kuivattu kahvi on makeaa, täyteläistä ja äärimmäisen marjaista, “smakar mer bärkompott än kaffe”…  Tänään touhupäivän päätteeksi kävimme möyhentämässä kahta isoa ja yhtä pientä isoa hauvaa. Ystäviemme kolmikuinen Landseerin pentu on pehmeä ja touhukas 17-kiloinen pikkuhauva, kiva kaveri .

 

 

 

 

Jos haluat palvelua,

unohda koko juttu… päivän aiheeseeni liittyvää Viivi ja Wagner -juttua ei ollut netissä, mutta tämäkin sopii hyvin. Olen jo pitkään miettinyt, että digijärkkärin lisäksi oli mukava olla aina mukava kulkeva pikkukamera. Sen valinta onkin sitten vaikeaakin vaikeampi juttu. Kuvan laadun pitäisi olla riittävän hyvä, raakakuvausmahdollisuus olisi oivallinen lisä, etsin pitää olla (en kyllä kuvaa kädet pitkällä) ja kamerassa pitäisi olla “joku juttu”. Neuvonantajani soffalta löysi ehdokkaaksi Fujifilm Finepix X 100:n, jota kävin tänään katsomassa Rajala Pro Shopissa Sanomatalossa. Todellakin vain katsomassa, vitriinilasin takaa. Yritin ottaa tuloksetta katsekontaktia myyjiin, mutta en ilmeisesti ollut riittävän kuvauksellinen. Muilla liikkeessä pyörivillä roikkui jonkinlainen järkkäri olalla mutta minulla oli vain reppu selässä, eikä sielläkään kameraa. Ei, en kyllä erikoisliikkeessä mene kassalle ruinaamaan myyjää, sen, että kuolaan yhden jos toisenkin euron maksavan lelun äärellä, pitäisi riittää.

Kymmenen minuutin jälkeen luovutin, lähdin Kamppiin sushille ja Ben & Jerry -jätskille ja TKK:lle töihin. Pitäkööt kameransa, enkä kyllä tiedä, onko se sittenkään oikea? Hieno retrovehje kyllä, mutta ehkä vähän turhan suuri luimupupun taskuun. Etsintä jatkukoon…

Tuolloin kamera oli mukana oikealla hetkellä:

Kaverikokkausta 2 ja pumpkin, osa 3

Aamupäivän pyörälenkillä Laajavuoressa mietin, miksiköhän emme olleet koskaan ajaneet yhtä, noin kilometrin mittaista, kuntokympin pätkää. Ensimmäinen kolmasosa oli oikein mukavaa polkua mutta osoittautui, että ensimmäisen märän paikan jälkeen olisi tällä kertaa kannattanut kääntyä takaisin. No, vain kurainen maastokuski on uskottavan näköinen .

Iltapäivällä bistrokokkailimme ystävien kanssa. Neljällä kotikokilla saa aikaiseksi meidän keittiössämme lähes autenttisen bistroahtauden ja paljon herkkuja: alkuun kurpitsakeittoa, pääruoaksi ankkaa karviaispunaviinikastikkeella, Annan pottuja (pommes Anna) ja höyrytettyjä papuja ja jälkkäriksi päivän jännityskomponenttia, karviaiskohokasta.

Luimupupu lähettää isot kiitokset keittiöön, kaikki oli tosi hyvää ja pupulla oli kivaa!

Kurpitsakeitto

• 8 dl kanalientä
• 2 l kurpitsakuutioita
• 2 sipulia silputtuna
• noin 2 dl turkkilaista joguttia
• ripaus kanelia, muskottia ja “ancho style chiliä” (mietoa chilijauhetta)
• 0,5 tl suolaa

Paista kurpitsanpaloja ja sipuleita voissa ja auringonkukkaöljyssä. Lisää kanaliemi ja keitä, kunnes kurpitsat ovat kypsiä. Soseuta. Lisää jogurtti ja mausteet ja bamixoi tasaiseksi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Tarjoa esim. yrttiöljyn kanssa.

Pommes Anna

• 1 kg kiinteitä perunoita
• 125 g sulatettua voita

Pese perunat ja kuori tarvittaessa. Leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi ja kuivaa viipaleet talouspaperilla. Laita kerros perunoita voideltuun uunivuokaan ja voita päälle. Tee perunaviipale-voikerroksia 5-6 vuoasta riippuen. Ripottele pariin väliin ihan vähän suolaa. Peitä vuoka leivinpaperilla. Paista 200 asteessa tunti. Anna pottukakun asettua 5-10 min. Poista imeytymätön voi ja kippaa kakku tarjoilulautaselle (kippaaminen käy kätevimmin laittamalla tarjoilulautanen vuoan päälle ja kääntämällä vuoka ylösalaisin, kippaajana ei kannata käyttää lyhytkätisintä kokkia). Me paistoimme kakun Tarte Tatin -vuoassa. Ohje on luottokirjastamme the food of France.

Karviaiskastike ankalle

• 1-2 rkl ankan rasvaa paiston jäljiltä
• 3 dl punaviiniä
• 1 rkl Maizenaa
• noin 1,5 dl karviaisia
• muutamia lusikallisia intiaanisokeria ja vaniljoitua sokeria

Sekoita Maizena punaviiniin. Laita ankanpaistopannu rasvoineen takaisin liedelle. Lisää viini ja kuumenna sekoittaen. Lisää karviaiset kun kastike on saennut vähän. Keittele sekoittaen kunnes karviaiset pehmenevät ja kastike paksunee. Lisää vähän sokeria, maista ja toista, kunnes kastike on mieluista.

Kohokkaan kokkaus oli meille kaikille uusi kokemus. Selasimme ja vertailimme eri reseptejä ja päädyimme Hans Välimäen ohjeeseen, jossa päivän marjamme, karviainen, oli pääraaka-aineena. Keltuais-kerma-maizena-seosta sekoittaen kuumennettaessa ei kannata hermostua alussa syntyvistä paakuista, kyllä ne katoavat kun “puuro” sakenee. Kohokkaiden kypsentäminen olikin sitten jännittävä ja opettavainen kokemus. Suuremmatkin vuokamme olivat vähän pieniä (oikea bistroannoskohokas on isompi), joten jouduimme käyttämään kahden kokoisia vuokia. Pienemmät kohosivat ensin hienoiksi ja olivat oikein komeita 11 minuutin jälkeen. Sitten ne alkoivat kuplia ja menettää kuohkeuttaan. Koska isompien herkkujen kohoaminen oli vielä kesken, niin luukkua ei voinut avata. Isot kohokkaat olivat valmiita 13 minuutissa. Mitä tästä opimme:

• osta isommat bistrokohokasvuoat
• ota kohokkaat uunista heti, kun ne ovat kohonneet “herkullisen näköisiksi”.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pumpkin, osa 2

Aamupäivän touhujen ja pullansyönnin jälkeen kävimme juoksemassa Laajavuoressa ja palasimme keittiöön puuhastelemaan kurpitsan parissa. Juokseminen on kyllä helpottunut ja rentounut koko ajan, mutta kyllä siitä vieläkin joka kerta jollain lailla vaivaiseksi tulee… rankkaa puuhaa…

Kurpitsaan kaivautuminen oli aikamoinen projekti. Jätimme (tänäkin vuonna) siemenet käyttämättä ja keskityimme “lihan” käsittelyyn. Jonain vuonna kyllä paahdan siemenet uunissa, lupaan. Osa kurpitsasta kypsyi uunissa lohkoina purjonpalasten kanssa kevysti oliiviöljyttynä ja suolattuna noin 40 min 200 asteessa. Syödessä kurpitsojen päälle laitettiin yrttiöljyä (iso lautasellinen yrttejä, 2 dl oliiviöljyä, ripaus suolaa bamixoituna). Pakastimen viimeisen hirvenpalan, vasapaistin, kohtalona (tai ilona) oli päätyä pannulle pihveinä, joita paistettiin kolme minuuttia kummaltakin puolelta ja vetäytettiin kannen alla 10 min.

Jälkkäriksi laitoimme nyt niin herkullisista nektariineista ja luumuista crumblea. Hedelmät viipaloitiin uunivuokaan ja crumbletaikina murusteltiin niiden päälle. Herkku oli uunissa noin 20 min, ensin 200 asteessa ja lopuksi 150 asteessa.

Puuhaa, pullaa ja pumpkin

Jopas oli ranskalainen lauantaiaamupäivä, puuhaa jos jonkinlaista. Nyt on jääkaapissa aineksia illan ja huomisen kokkailuihin, puhdas koti ja tuoretta pullaa. Parveketta värittävät auringonkukat ja reilu seitsemän kiloa painava kurpitsa.

Tee peruspullataikinastani yleensä sekä täytepullia että pyöreitä pullia raesokeripäällysteellä. Tämän päivän täytepullissa oli sisällä vähän voita, reilusti raastettua mantelimassaa, hiven ruokosokeria  ja kookoslastuja.

Sekasämpylät

Illan sämpylätaikinaa tehdessä tyhjensin kaapista pusseja ja purnukoita pöydälle tarkoituksena tyhjentää edes yksi säilytin ja vajuttaa muita. Taikina kohosi ilta-ajelun ajan eikä edes tullut ovella vastaan palatessamme. Tällaisia niistä syntyi:

Kaapintyhjennyssekasämpylät:

• 6 dl vettä
• 20 g hiivaa
• 5 dl hiivaleipäjauhoja
• 2,5 dl ruisjauhoja
• 2 dl kauraleseitä
• 1 dl pellavarouhetta
• noin 4 dl vehnäjauhoja
• 1 tl (hienoa meri)suolaa

Tee taikina tavalliseen tapaan: Liuota hiiva veteen. Lisää hiivaleipä- ja ruisjauhot, kauraleseet ja pellavat. Sekoita puulastalla vähän aikaa. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa 7-10 min (sekalaisia jauhoja sisältävää taikinaa ei kannata alustaa yhtä kauaa kuin pelkästään valkoisista jauhoista tehtyä taikinaa).  Lisää suola alustamisen puolivälissä. Anna taikinan kohota 1,5 – 2 tuntia. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Jaa taikina kahteen osaan ja rullaa palat tangoiksi. Leikkaa tangot palasiksi (8-10 palaa/tanko). Pyöritä palat sämpylöiksi. Käytä apuna jauhoja. Anna kohota vähintään 15 min. Paista (leivinkivellä) 250 asteessa 5 min ja 200 asteessa noin 20 min.Päivän viinivinkki on Villa Cafaggio Chianti Classico, joka toimi hyvin sekä eilisen kanataginen kanssa että tänään juustojen ja sämpylöiden kera.

Kanatagine

Juustokumina eli jeera ja tuore korianteri, huikean tuoksuisia luimupupun suosikkimausteita molemmat. Mausteiden seuraksi hattupannuun laitettiin ranskalainen kana, pottuja, porkkanaa ja sipulia. Ainakaan meidän suureen taginepannuumme ei kannata yrittää tunkea ohjeemme määrää enempää aineksia… Mausteeksi oli tarkoitus lisätä ylähyllyltä löytynyttä mango chutneyta, mutta se unohtui muita juttuja touhutessa, ruoka kun valmistui alkuvalmistelujen jälkeen itsekseen.

Kanatagine

• 1 (ranskalainen luomu)kana (noin 1,6 kg)
• noin 1 kg kiinteitä pieniä pottuja
• 3 porkkanaa
• 3 sipulia
• 3 kynttä valkosipulia
• “pieni kourallinen” juustokuminaa (kokonaista)
• 4 kardemumman palkoa
• 5-6 maustepippuria
• lehtipersiljaa
• tuoretta korianteria
• 0,5 -1 tl suolaa

Paloittele kana kahdeksaan osaan (ranskalainen paloittelu – neljälle ruokailijalle kullekin yksi pala vaaleaa ja yksi tummaa lihaa). Pese ja paloittele juurekset, lohko sipulit ja kuori valkosipulit. Jauha mausteet morttelissa. Paista kanoja auringonkukkaöljyssä. Lisää sipulit ja porkkanat ja hetken kuluttua mausteet. Lisää perunat, muutama oksa persiljaa ja reilu puoli litraa kiehuvaa vettä noin 10 min kuluttua. Anna hautua kannen alla touhuamisen ajan, meillä taisi mennä noin puolitoista tuntia. Töki pottuja välillä liemeen. Lisää lopussa persilja ja korianteri.

Pyörätelineen sovittelu auton perään oli illan pääpuuha. Kyllä tuossa kelpaa ajokkien matkustaa.

Helppo HT

Helppo HT 1:

“HT” tai “helppo HT”, niin taululla luki usein luimupupun opiskeluvuosina. Osa harjoitustehtävistä oli oikeasti helppoja, osaa piti miettiä kovasti ennen ja jälkeen juoksu- tai hiihtolenkin ja Laajavuoren poluilla reippaillessakin. Ei, vinkkiähän ei ainakaan ensimmäisenä vuonna uskaltanut professoreilta tai muilta luennoitsijoilta kysyä, olisivat pian pitäneet fiksut ja vähän pelottavat ihmiset pientä pupua tyhmänä… Luimupupun luennoilla lyhenteen HT tilalla lukee useimmiten “Harj.” tai “Mieti!”

Helppo HT 2:

Kannatti lähteä juoksulenkille, siellä Halssilan pururadan reunasta löytyi kaksi herkkutattia, helppoa. Armolliset madot olivat jättäneet meille pastan verran syötävää. Täytyy kyllä myöntää, että nykyisin syömme herkkutatteja paljon italialaisemmin kuin sienestysharrastuksen alkuaikoina, ei niitä kaikkia pikkumatoja tarvitse tatista jahdata. Vanhemmista herkkutateista tulee parempia kuivaamalla, mutta kauden ensimmäiset pitää tietenkin herkutella tuoreena Pohjois-Italialaiseen tapaan. Sienet pilkotaan paloiksi (koristelua varten voi paistaa pari nättiä siivua), palat paistetaan voissa, joukkoon lisätään sipulia ja valkosipulia. Hetken päästä lisätään loraus valkoviiniä, sienien ja sipulien ollessa melkein kypsiä vajaa puoli desiä kermaa ja kourallinen raastettua parmesania.  Lopuksi joukkoon sekoitetaan kypsä pasta ja hienonnettua lehtipersiljaa. Nami, nami…

Viime viikolla surffasin ja pohdin lenkkariasiaa, jostain piti löytää kevyet, käpäliin sopivat maastotossut, joissa on riittävän matala pohja ja vähän enemmän pehmustetta kuin Froggyissa. Retki paikalliskauppaan ei paljon auttanut, englantilainen nettikauppa Wiggle kyllä. Sunnuntaina tilattu paketti tuli hurjan nopeasti ja pääsin jo tänään testaamaan uusia tossuja (Asics Gel Trail Attack 7),  jotka tuntuivat oikein hyviltä. Ovat vaan taas kerran “hivenen huomiota herättävän” väriset. Miksiköhän vaatteita tehdään yleensä samaa mallia monen värisenä, mutta lenkkareita vain yhtä väriä?

 

Parin illan pikaruoat

Parvekkeen hyvinvoiva yrttikasvusto ja karitsanjauheliha houkuttelevat tekemään suunnilleen kerran viikossa pieniä pihvejä tai lihapullia. Hyvälaatuiseen, kaupassa tai kotona jauhettuun lihaan ei tarvitse sekoittaa korppujauhoja, kananmunaa eikä muita täyteaineita, lihasta ja mausteista syntyy herkullista evästä. Eilisissä pulleroissa oli 570 g jauhelilihaa, keskikokoinen lautasellinen parvekeyrttejä (minttua, basilikaa, timjamia, oreganoa, rosmariinia ja salviaa), pieni nippu lehtipersiljaa, pari kynttä silputtua valkosipulia ja 0,5 tl suolaa. Pullat paistettiin oliiviöljyssä ja lopuksi pannuun lisättiin höyrytettyjä toripapuja.

Tänään vesijuoksentelun ja porealtailun jälkeen laitoimme puolijapanilaista illallista. Japanilaiset taitavat syödä sobanuudeleita pääasiassa kylmänä, me laitamme niitä usein tofusysteemin lisäkkeeksi. Aterian aikana tajusin, että toisia japanilaiskulhojamme on neljä kappaletta – paha juttu – japanissa ei näet myydä mitään neljän pakkauksissa, sillä sanat neljä ja kuolema muistuttavat toisiaan… Matkaoppaat ovat pullollaan muitakin ulkolaisesta hassulta kuulostavia tapoja, osaa niistä selkeästi noudatetaan paikan päällä, osaa ei.

Tofua katkaravuilla ja punasipulilla

• 250 g maustamatonta luomutofua
• vajaa 100 g pakastekatkiksia
• 2 punasipulia
• korianteria, salviaa ja minttua

Paloittele tofu ja paista sitä auringonkukkaöljyssä. Lisää ohuiksi puolirenkaiksi leikatut sipulit ja yrtit. Paista niin kauan, että sipulit rentoutuvat (noin nuudeliveden keittämisen ajan). Lisää katkikset ja anna niiden lämmitellä nuudelien kypsymisen ajan (5-6 min).

Loimulohta

Viikonloppuvierailun päätteeksi keräsimme aamupäivällä pari rasiaa tyrnejä viimeisten kotonaoloviikkojen vitamiinipalleroiksi ja kävimme ajamassa puolentoista tunnin lenkuran. Ajelulta tullessa tuuli toikin jo neniimme loimulohen tuoksua. Lohen häntä näytti jo kadonneen valmistajan suihin – pitäähän kypsyyden etenemistä toki testata.

Viikonloppumme lenkkimaastoista ja muista luimupupun pentuajan luontokohteista löytyi tällainen luonto-opas.