Kipua, laske ja kuvaa

Etujarruni jarrupalan viimeisetkin haivenet katosivat eilisillan lenkillä ja olin vaikeuksissa muutamassa tiukassa kurvissa. Onneksi Titliksen kabiinin ala-asemalla oli pyörä- ja suksivuokraamo kauppoineen auki. Pyöränhuoltaja ei tainnut säätää jarruja ensimmäistä kertaa, hankalat Hayesit toimivat nyt hienosti!

Päivän retki oli yksinkertainen: kipua reilut 800 m Brunnihüttelle ja laske alas. Polkemisen lisäksi piti kuvata, raapia vuohia ja pitää pieni tauko Rigidalstafelissa. Viimeiset 100 m nousivat Rivellan, suklaakakun, Bärli-Biberin ja kevyen(?) perinneherkun (marenkia kermavaahdolla) voimalla. Kerma on muuten täällä, kuten muutkin maitotuotteet, oikein maistuvaa. Ihmekös se, kun ammut, vuohet ja lampaat, nuo alppilaitumien trimmerit, syövät lähes kaikkea mitä rinteillä kasvaa.

Lisää kuvia taasen kuvasivulla ja päivän alamäkikooste luimupupun videokanavalla:

Alpit kutsuivat

Sääennusteet lupasivat viikonlopuksi kaunista ja lämmintä syyssäätä, joten varasimme pari päivää sitten majoituksen Engelbergistä. Junailun sijaan autoilimme tänne useiden tunneleiden ja järvien keräämien usvapilvien läpi. Sumu ei yltänyt alpeille asti vaan taivas kirkastui Luzernin jälkeen. Frida-parka oli alppitien tiukoissa mutkissa hämillään ja kehotti muutamaan kertaan kääntymään takaisin.

Hotel Spannortin nettisivuilla yhtenä kielivaihtoehtona oli ruotsi ja paikanpäällä osoittautui, että omistajat ovat ruotsalaisia, ilmankos hotelli on niin mysigt . Huoneen saantia odotellessa kiertelimme vähän kylällä ja lounastimme.Ennen auringon ja lämmön katoamista ehdimme käydä pienellä ajelulla, laakson perällä olevalle Alpenrösli-ravintolalle ja takaisin. Lisää räpsyjä löytyy tuttuun tapaan kuvasivulta.Maisemia myös videoitse:

Luimupupun perjantaikuvia ja -pohdintaa

Uetlibergin rinteiden aamu-usvan ihailua, aamujoogaa, töitä, hemmottelurääkkäystä hieronnassa, ostoksia, siivousta, auringonlaskun alun värejä, iltakävely leipomoon, vähän töitä, pikakokkausta, illallista ja nettiä. Kaikenlaista sitä tänäkin perjantaina on tullut jo puuhattua. Hieronnasta leipomon ohi kauppaan mennessäni näin ikkunassa Halloween-koristeltuja Schwedentorteja, jollainen piti käydä myöhemmin hankkimassa. Paikallisten “ruotsikakkua” olikin ollut tarkoitus kokeilla, niitä kun on näkynyt monessa paikassa ja aito prinsessakakku on yksi suosikkikakkumme. Prinsessakakussahan on alimmassa kerroksessa vattuhilloa, seuraavassa kerroksessa ja kakun päällä, vihreän marsipaanin alla, vaniljakiisselikermavaahtoa. Sveitsiläisversio oli hilloton, vaniljakastike oli alimmassa välissä ja kermavaahto ylimmässä, ei lainkaan paha tuokaan, mutta “muutos on aina vaikea” .

Pelkän makea syönti ei oikein ole hyväksi, joten ensin lautasella oli kyljyksiä, bürliä ja tomaatti-avokadosalaattia.

Possun kyljyksiä fenkolilla ja kapriksilla

• 2 possun kyljystä
• 3 kynttä valkosipulia litsattuna ja kuorittuna
• 1 pienehkö fenkoli
• 1 tl suolaan säilöttyjä kapriksia (liota hetki vedessä)
• 3 pientä oksaa timjamia
• 1 pieni pätkä rosmariinia
• vähän lehtipersiljaa silputtuna

Kuumenna voita pannussa. Lisää valkosipulit ja kyljykset. Paista kyljyksiä 3-4 min kummaltakin puolelta. Lisää paloiteltu fenkoli, rosmariini ja timjami. Anna hautua kannen alla noin 10 min. Käännä kyljykset. Lisää kaprikset  ja anna niiden lämmetä. Lisää persilja.

Päivän sveitsiläisyys 1: Postia jaetaan myös lauantaisin. Postilaatikot ovat talon edessä ulkona. Jokaisen laatikossa on kaksi osaa, joista pienempi ja ylempi aukeaa avaimella ja alempi ja suurempi kahvasta vetämällä. Luukusta mahtuva posti tulee lukolliseen osaan ja pienehköt paketit alempaan. Toisen omaa EI saa ottaa, mutta pitäisikö sittenkin pelätä, että joku vie kahvini?!?!

Päivän sveitsiläisyys 2:  Talvi lähestyy, eikä se pääse yllättämään. Isot lumilapiot ovat ilmestyneet tällä viikolla sekä kotirappuumme että työpaikan ulko-ovien viereen. (Päivisin on ollut lämmintä 10-12 astetta ja monet kulkevat jo untuvatakeissa ja talvikengissä, mitä sitten puetaan päälle kun tulee kylmä?)

Voi voi Kalle parkaa

Ikävää, ikävää, viime sunnuntain alppikauden avauskisojen suurpujottelun toisella kierroksella ulos radalta laskeneen Kalle Palanderin kausi loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Virheen ja kaatumisen mekaniikka ja Kallen maininta “polvesta kuului pamahdus”, herättivät kotikatsomossa isot epäilykset eturistisiteen hajoamisesta. (Öööh, onko kiva taito osata “tunnistaa” laskijan kaatumisesta paha polvivamma…) Niinhän siinä sitten kävi, että ristiside on poikki ja kierukka revennyt ja Kalle joutuu alppimaajoukkueen ortopedin Eero Hyvärisen puukotettavaksi parin viikon päästä. Hyvärinen kertoo telkkarissa magneettikuvia katsoen sen, minkä luimupupu tietää, Kallella on edessä pitkä kuntoutus ja mäkeen voi mennä noin puolen vuoden päästä. Saapa nähdä, vieläkö Kalle jaksaa yrittää paluuta. Tsemppiä kuntoutukseen joka tapauksessa!

Hiihdosta pyöräilyyn… tavallisesta karttapaperista valmistettujen karttojen lisäksi täällä on ainakin kahdenlaisia normaalia vahvempia pyöräilykarttoja. Sateessa emme ole karttoja vielä testanneet, mutta taittelua, sumua, ja jonkinlaista tuulta ne tuntuvat kestävän hyvin. Tässä karttasarjassa on eri väreillä merkitty fyysisesti ja teknisesti eritasoisia reittejä, joista on kuvaukset ja profiilit kartan kääntöpuolella.

Kaffea, kaffea!

Jouluaattoko? Isot kiitokset Costasille ja Baristashoppeniin kahvipakettien lähetyksestä tänne EU-rajan taakse. Merci vilmal!

Aamukuvia

Usvattoman aamun syksyisiä näkymiä kadulle ja kattojen yli alpeille:Aamun kiva keli ja illan työtapahtumat olivat hyvä syypari käydä reilun tunnin ajelulla ennen lounasta. Päivän kielikurssihuudahdus kuului Adlisbergin ulkoilureitillä ohittamastamme rouvaporukasta (saattoi siinä joku herrakin olla): “Achtung, Velo!” Paikalliskielellä siis huomio on saksaa ja pyörä ranskaa.

 

Kaki – oranssi makea geelipallero

Seuraavat syksyn sesonkiherkut, japanilaisten syksyn merkit, kaki-hedelmät, ovat ilmestyneet kauppoihin. Ostamamme italialaiset luomukakit olivat täydellisen kypsiä, hedelmän sisältämä tanniini oli kadonnut ja sisus muuttunut lähes geelimäiseksi ja todella makeaksi. Toisesta kakista ja parista tomaatista tuli oliiviöljyllä ja balsamicolla maustettuna mukava lisuke luomuammufärssipihveille ja paistetuille herkkusienille. Helppoa pitkän päivän jälkeistä pikaruokaa.

Oranssit pallerot antoivat taas kimmokkeen mielenkiintoiseen saksankieliseen nettituokioon. Wikipedia ja saksalainen kakisivusto kertovat, miten kaki, persimon ja sharon eroavat toisistaan. Kaki on pyörein, oranssein, alunperin Japanissa, Kiinassa ja Koreassa viljelty hedelmä. Se on noista kolmesta ainoa, jossa on (ei-täysin kypsänä) tanniinia. Persimon on ovaalimman muotoinen ja Israelissa viljeltävä Sharon tomaatin näköinen. Kahdesta jälkimmäisestä meillä ei ole kokemusta lukuunottamatta yhtä epäonnistunutta raakaa pehmeää tomaattia muistuttanutta kokeilua opiskeluajoilta.

Lopuksi päivän sveitsiläisyys: täällä ei taputeta esitelmien päätteeksi vaan koputetaan pöytään…

Syksyn värejä metsässä ja lautasella

Aamu-usvan hälvettyä kahden aikaan iltapäivällä lähdimme katsomaan, miltä Uetliberg näyttää viime viikkoa aurinkoisemmassa kelissä. Syksyiseltä. Ylhäällä siirryimme maastopyöräreitille 22, jolta lähdimme pian Felseneggin jälkeen kohti Adliswiliä. Huikean (ja vähän viileän… ylämäessä villapaita-villapaita-takki-yhdistelmä oli ihan lämmin vaikka hengitys näkyikin huuruna ilmassa…) mutkalaskun jälkeen ylitimme kylällä Sihl-joen ja ajoimme alueellista reittiä 94 kaupunkiin. Opastetut reitit ovat varsinkin viileänä päivänä käteviä, karttaa voi katsella pääasiassa kotona ennen ja jälkeen retken ja ulkona saa keskittyä ajamiseen. Nuolin ja numeroin merkittyjä pyöräreittejä on valtakunnallisia, alueellisia, paikallisia ja maastoreittejä. Kaikista on kartat ja muuta tietoa Sveitsin pyöräilysivulta.

Ylhäällä oli niin paljon muitakin ulkoilijoita, että hienoista paikoista huolimatta jätimme kuvaamisen vähiin. Loppumatkasta ilta alkoikin jo viiletä eikä enää tarjennut pysähdellä.

Kurpitsaporkkanakeitto sopi väreiltään syyspäivään ja lämmitti mukavasti kolmen tunnin ajelun jälkeen. Keitto valmistui samaan tapaan kuin edellinen soppakin. Kahdeksan tuntia pöydällä sulanut fenkolisen patakanan valmistuksessa syntynyt “liemikuutio” maustoi sopan niin, että se ei kaivannut soseuttamisen jälkeen mitään viritystä. Pedanttisempi kotikokki poistaisi kuution pinnalta sameamman aineksen… mutta hyvää kanan makua siinäkin on…

Kürbis-rüeblisuppe

• 1 pienehkö butternut-kurpitsa
• 3 porkkanaa
• 2 kynttä valkosipulia
• 6-7 dl kanalientä
• noin 1 dl valkoviiniä
• pieni pätkä chiliä
• pari oksaa lehtipersiljaa

Päivän kotivideossa matka melkein kotioveltamme Limmat-joen varteen keskustaan. Työpäivinä alamäki ei olisi kivoin paikka pyöräillä.

Alppihiihtokausi alkoi tänä viikonloppuna Söldenin jäätiköllä lasketuilla suurpujotteluilla. Monet laskijat jättivät aikaisen kisan väliin ja aloittavat vasta ensi kuussa Levillä. Sieltä alamäkikausi alkaa oikeasti. Saapa nähdä, mitä Kalle Palanderin polvelle kävi – kokemuksesta tiedän, että polvesta kuuluneella pamahduksella voi olla ankeita seurauksia.

Zoo ja alppilammaspastaa

Päätimme viettää aurinkoisen mutta kylmän iltapäivän tutustumalla (vihdoinkin) kaupungin vuonna 1929 perustettuun eläintarhaan porttien sisäpuoleltakin, pyörä- ja juoksulenkeillä olemme käyneet alueen reunoilla jo monesti. Alue on suuri ja eläimiä on niin paljon, että vajaa kolme tuntia ei riittänyt kaikkiin otuksiin tutustumiseen  - hyvällä syyllä voimme mennä Zoohon uudestaan. Uuteen vierailuun on toinen ja kolmaskin hyvä syy: kesällä syntyneet amurintiikerin pennut olivat piilossa jossain suuren tiikeripuiston perukoilla ja emme nähneet kameleonttia kuin lasin takaa.

Eläintarhan noin hehtaarin kokoinen Masoala sademetsähalli on hieno ja erikoinen paikka. Se esittää palasta Madagascarilaisen Masoalan kansallispuiston sademetsästä kasveineen ja eläimineen. Eläimet ovat hallissa vapaina ja ihmiset saavat kulkea metsässä olevalla polulla. Kamera pysytteli kosteutta paossa repussa, mutta kannattaa vilkaista muiden videoita, vaikkapa siitä kameleontista. Lisää meidän otuskuviamme on kuvasivulla.

Onko tapiirin korvassa murkkuja vai miksi muurahaiskarhu työntää pitkän nenunsa sinne?

Alppilammaspasta

• 350 g luutonta (alppi)lampaan patalihaa
• 2 (kevät)sipulia
• 2 porkkanaa
• aika monta valkosipulin kynttä
• muutama oksa lehtipersiljaa, timjamia ja rosmariinia
• suolaa
• 200 g pastaa

Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit. Litsaa ja kuori valkosipulin kynnet. Paista siistittyjä lihoja oliiviöljyssä kunnes ne ruskistuvat hieman. Lisää porkkanat, sipulit ja valkosipulit. Paista noin 5 min. Lisää hieman suolaa ja yrtit. Anna hautua kannen alla noin 1h 15 min. Lisää tarvittaessa hieman nestettä hauduttamisen aikana. Pyörittele kypsä pasta lammaspadan joukkoon.

Herkkuja liukuhihnalta

Luimupupu kiittää ranskalais”vierasta” lounaasta. Sehr gut, menen mielelläni lyhyen ratikkamatkan päässä Bellevuessa sijaitsevaan japanilaisravintola Yooji’siin uudelleen. Sushia ja muita japanin herkkuja oli tarjolla sekä pöytiin tarjoiltuna että liukuhihnalta, joista valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Liukuhihna oli teknompi kuin kumpikaan Japanissa tapaamamme: jokaisen ruokailupaikan edessä oli kosketusnäyttö, jolla pystyi tilaamaan alkuruokia, juomia ja jälkkäreitä, näkemään liukuhihnan annosten sisällön laittamalla laitasen pöydällä olevan infolevyn päälle, surffaamaan netissä ja chattailemaan muiden ruokailijoiden kanssa. Teknisen toteutuksen lisäksi ravintola sai hyvän arvosanan ruoasta ja palvelusta, kiitos.

Liukuhihnasushipaikoissa on ainakin kolmenlaisia hinnoittelutapoja. Osakassa maksettiin ovella (naisten ja miesten hinta erikseen) ja sai syödä niin paljon kuin halusi, Kiotossa kaikki annokset olivat samanhintaisia mutta koko vaihteli ja täällä hinta määräytyi lautasen värin mukaan.

Kamera tuli repusta esiin vasta jälkiruokaillessa. Neljän hengen seurueestamme yhden jälkkäri oli spicy tuna (!?) ja muiden jogurttia, mangosorbettia ja kookossorbettia, joista ainakin jälkimmäinen oli herrrrkkua.

Ennen vieraan lähtöä kävimme Zürich-järven rannassa katsomassa pullanokikanoja ja -joutsenia.