Lapsuuden herkkua

Piti sitten käydä eilen näyttämässä kylkeä lääkärillekin kun siihen sattuu kipulääkkeistä huolimatta. Lääkärisysteemi on täällä täysin toisenlainen kuin Suomessa, lääkärit ovat yksityisiä ja kaikilla pitää olla (matalia veroja “korvaava”) kallis tai vielä kalliimpi sairausvakuutus, joka korvaa kilometrin mittaisen listan asioita ja lisämaksusta toisen mokoman, esimerkiksi vapaan lääkärin valinnan. Meillä on “väliaikaisten ulkolaisten” opiskelijoiden, tutkijoiden yms. vakuutus, joka ei käy paikallisille mutta korvaa samat asiat. Onnistuimme löytämään todella mukavan, kokeneen ja taitavan saksalaisen lääkärin, jota voin kyllä varauksetta suositella jos joku tarvitsee lääkäriä Zürichissä majaillessaan. Kylkeäni tutkittiin sekä haastattelun, eri liikkeiden että röntgenin avulla ja asioita selitettiin anatomiakirjan kanssa. Kylkiluut ovat onneksi ehjät, mutta lautailijan törmäyksestä tullut ruhje ei ollut vielä parantunut (vaikka ei ollut pitkään aikaan ollut kipeä ollutkaan) ja sen vuoksi sama kylkiluu liikahti jä ärsyyntyi pahasti tavallisessa rullailussa. Pehmytkudosten toipuminen vie tavallisesti 6-8 viikkoa ja kylki voi kiusata jonkin aikaa, huoh. Liikkua saa kuulema tuntemusten mukaan mutta taitaa olla parempi olla aika rauhassa niin kauan kun reipas kävely sattuu… Jospa tästä vielä lumillekin pääsee…

Bonjour, olen madagascarilainen reilun kaupan käsityönä tehty kameleontti!

Vaivaakohan meitä piilevä koti-ikävä? Teimme nimittäin tänään lapsuuden herkkua, lihamakaronilaatikkoa. Tunnustan, tämä oli ensimmäinen makaronilaatikkomme.

• 500 g (luomu)naudanjauhelihaa
• 0,5 tl suolaa
• 1 sipuli
• 1 iso valkosipulin kynsi
• 400 g pastaa
• 7 dl “juoma”maitoa (jossa on rasvaa 2,7 tai 2,8%)
• 5 reilun kokoista kananmunaa
• 0,5 tl suolaa
• pari kierrosta mustapippuria myllystä

Keitä ja valuta pasta jauhelihan käsittelyn aikana. Kuori ja silppua sipuli. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipuli. Paista sipuleita hetki auringonkukkaöljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää 0,5 tl suolaa. Sekoita munat, maito, 0,5 tl suolaa ja mustapippuri. Sekoita jauhelihasipuliseos kypsään pastaan ja kaada se voideltuun uunivuokaan (meidän iso vuokamme tuli täyteen, loppu laitettiin kahteen pieneen vuokaan). Kaada päälle munamaito. (Unohdimme voidella pikkuvuoat, joten niiden päälle laitettiin nokareet voita, sitä olisi voinut laittaa isoonkin vuokaan). Paista isoa vuokaa 200 asteessa noin 40 min, painele laatikkoa kerran kypsentämisen aikana (pienet vuoat olivat uunissa 25-30 min). Anna laatikon vetäytyä 10-15 ennen ruokailua.

Makaronilaatikkoa ei voi syödä ilman ketsuppia, eihän? Valistunut kotikokki tekee pikaketsuppinsa itse sekoittamalla tomaattipureetta, valkoviinietikkaa ja vaikkapa marokkolaista huikean tuoksuista Ras el hanout -mausteseosta. Aah, olipas herkkua.

Paraati pingviinejä ja muita otuksia

Vietimme mukavan nelituntisen Zoossa. Syksyllä kaipaamani amurintiikerin pennut ja kaksi lumileopardia näyttäytyivät, tosin vain rullalla nukkumassa. Monenlaiset apinat, linnut ja suosikkiotukseni pikkupanda sen sijaan olivat aktiivisia. Riittävän kylmällä kelillä (<10 astetta) eläintarhassa on kiva ohjelmanumero, pingviiniparaati. Ihastuttavien tallustajien seuraamisen jälkeen nautimme lämmittävän “terveys”lounaan, Nutellacrepit Glühweinin kera, ja siirryimme Masoala-halliin Madagascarin sademetsätunnelmaan.

Päivän videot kuvasimme X10:llä ja kuvat järkkärillä.

 

Kylkivaivaa ja kirsikkapiirakkaa

Auts, olohuoneen lattia on vaarallinen paikka. Eilen vakioiltajoogavenyttely- rullaussettiini kuuluvaa rintarangan avausta pilatesrullalla (jutun ensimmäinen liike) tehdessäni yläselän pienet nikamalukot napsahtelivat kiltisti auki mutta alempana selässä tuntui joku kumma nuljahdus. Yhden kylkiluun viereen sattui ja kipu tuntui kyljessä ja selässä. Lähes valvotun yön jälkeen oli parempi suunnata kiropratikolle, joka oli sitä mieltä, että kylkiluu oli rullauksessa liikahtanut ja selän lihakset ovat sen seurauksena aivan krampissa. Ankeutta lisää se, että kyseessä on sama kylki, johon typerä lumilautailija törmäsi reilut kaksi viikkoa sitten. Toivottavasti tuo helpottaa nopeasti, hermoja ahdistavia selkävaivoja kun ei saa kivuttomaksi “tavallisilla” särkylääkkeillä. Onneksi liikkumista ei sentään kielletty, vain selän rullaus muutamaksi päiväksi. Jassoo, taidan todella olla tulossa vanhaksi… Onkohan ihmisparalla 30 vuotta täytettyään yhtään sellaista päivää, että selkä ei vaivaa jostain kohdin, joko vähän tai kauheasti?

Ennakkoäänestämisen, japanilaislounaan ja ruokaostosten jälkeen teimme version “kermaviilipiirakasta“, täytteenä marjojen puuttuessa punaviiniin säilöttyjä mustia kirsikoita ja (Mascarponen serkkua) Gruyèren tuplakermaa (Crème double de la Gruyère / Greyerzer Doppelrahm). Herkullista ja täyteläistä, yksi reilu pala riitti lenkittömän päivän jälkkäriksi.

Lenzerheide ja lampaankyljyksiä

Ihastukseni ja ihmetykseni on joka kerta yhtä suuri kun Zürichin ja alamaiden vesisade vaihtuu kauniiksi ilmaksi ja valkoisiksi hangiksi. Tänään toimistomme oli Zürich-Chur junassa ja mietiskelyn lomassa hiihdimme pari tuntia vapaata Lenzerheidessa, jossa ladut olivat joulukuun tapaan loistokunnossa. Onhan kotona hiihtämään meneminen aika paljon yksinkertaisempi projekti, 10-15 autolla Halssilaan, hiihtelyä ja kotiin suihkuun, mutta täällä saa matkustuksen palkaksi päivittäin ajetun baanan ja upeat maisemat. Jotta maisemista ja kelistä pääsee nauttimaan, hiihtoretken päivä kannattaa valita huolella ja tehdä kuten Mr. Ski Ulf Edborg, legendaarinen ruotsalainen 76-vuotias hiihdonopettaja sanoo: “jag åker skidor bara när det är kanonväder” . Meillä oli ilo tavata sympaattinen Mr. Ski Abisko Mountain Lodgessa viime pääsiäisenä.

Päivän kuvausvälineenä sekä ladulla että keittiössä oli X10. Panoramaa lukuunottamatta kuvat on otettu EXR Auto -asetuksella.

Metsästä löytyi tatteja, joista olisi voinut vaikka heittää kolmosen .

Alppi-ilman herättämää nälkää kadotimme kaksi minuuttia (puolitoista riittää) per puoli paistetuilla lampaankyljyksillä, jotka saivat seuraakseen raikkaan ja herkullisen pikaratatouillen.

• 2 pientä kesäkurpitsaa
• 1 pienehkö munakoiso
• noin 15 pikkutomaattia
• 2 kynttä valkosipulia
• loraus valkoviiniä
• 2 oksaa timjamia
• ripaus suolaa

Halkaise kesäkurpitsat ja poista siemenet. Paloittele kesäkurpitsat ja munakoiso. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipulit. Halkaise tomaatit. Paista kesäkurpitsia, munakoisoja ja valkosipuleita oliiviöljyssä kunnes ne ovat melkein kypsiä (aika riippuu halutusta kypsyysasteesta). Lisää ripaus suolaa, timjamit ja loraus valkoviiniä. Anna hautua kannen alla hetken aikaa. Lisää tomaatit kasvisten päälle noin viisi minuuttia ennen lihojen valmistumista.

Mausteisia tuoksuja ja makuja

Syys- ja talvisumun kaupungin korkeampi kotimäki, Uetliberg, oli tänään lainattu kulissiksi jonnekin muualle. Tällaisena kalsana päivänä, hieronnan jälkeen, on hyvä laittaa luimupupun luita ja ytimiä lämmittävää evästä. Kunnon hieronta on lihaksille ja koko kropalle sellainen rääkki, että olen aina koko illan kovin herkkä palelemaan (muulloinko en?).

Lihapullat mausteisessa paprika-kikherneliemessä

Kuten tarkkaavainen lukija on jo huomannut, meillä ei laiteta lihapulliin kananmunia, korppujauhoja eikä muita täyteaineita sillä hyvästä färssistä tehdyt pullat pysyvät kasassa ilmankin. Päivän aineksista ja inspiraatiosta riippuen pullataikinaan voi pyöritellä mausteita, yrttejä tai sipulia.

• 500 g luomunaudan jauhelihaa (lammas sopisi hienosti)
• 2 salottisipulia
• 1 punainen paprika
• pieni pätkä punaista chiliä
• 4 kynttä valkosipulia
• 1 rkl juustokuminan siemeniä
• muutama hippu sahramia (kaikki, mitä kaapissa oli)
• 0,5 tl suolaa
• 2 pientä laakerinlehteä
• 1 luomusitruuna (josta oli kuoret viety sunnuntain osso bucoon)
• 1 tlk kikherneitä

Sekoita 1/4 tl suolaa jauhelihaan ja pyörittele taikinasta pieniä pullia. Kuori ja paloittele sipulit. Paloittele paprika ja lohko sitruuna. Paista paprikoita, chiliä, sipuleita ja juustokuminaa hetki oliiviöljyssä. Lisää noin 2 dl kiehuvaa vettä, sahrami ja laakerinlehdet. Asettele lihapullat ja sitruunat pannuun ja lisää tarvittaessa vettä niin, että pullat melkein peittyvät. Anna hautua kannen alla 5-10 min. Lisää valutetut kikherneet ja jatka hauduttamista kunnes pullerot ovat kypsiä ja kikit kuumia. Tarjoa esim. basmatiriisin kera. (Kotona olisimme varmaan laittaneet useampia mausteita, esimerkiksi korianteria joko siemeninä tai tuoreena ja maustepippuria, lehtipersiljakin sopisi hienosti).

Iltapäivällä haaveilin ananascrumblen tuoksusta. Lähikaupassa ei ollut sopivan kypsää ananasta, joten pilkoin vuokaan mangon ja 2 (Peter Selinin sanoin) pidempään elämästä nauttinutta banaania. Hedelmien päälle laitettiin kookoslastuja (ei hiutaleita!) ja hieman ruokosokeria, johon oli sekoitettu jauhettua vaniljatankoa. Peruscrumbletaikinaa olisi riittänyt vähemmänkin kuin “70 g kaikkea” -kokoinen annos. Loppu taikina meni jääkaappiin. Crumble kuorrutteineen oli 175 asteessa uunissa noin 30 min.

Tästä katolla asumisesta on paljon iloa (muutakin kuin ne 90 porrasta), mutta myös pientä haittaa (joinain päivinä ne 90 porrasta). Vinot seinät ja ikkunasyvennykset tekevät ruokakuvauksesta aikamoisen haastavaa – hyvät katto- tai seinäpinnat salaman avuksi puuttuvat. Suoralla salamalla tulee vähän raaka, mutta näissä olosuhteissa usein kuitenkin paras kuva (voisihan sen salaman irrottaa kamerasta, mutta kun se ruoka pitäisi saada masuun asti…)

Kanaa ja munaa

Viime yö oli sen verran viileä, että Uetlibergin rinteet saivat sateesta ohuen lumikuorrutuksen. Juuri ennen pimeän tuloa juoksulenkillämme Zürichin toisella kotimäellä, meitä lähemmällä Zürichbergillä, ei ollut yhtään lumihiutaletta jäljellä. Tänään reippailimme alkulämmittelyksi 100 metrin nousun juoksupaikalle asti, sillä Rigiblickin köysiradan vaunu oli juuri lähtenyt ja 6 min odotusaika tuntui kovin pitkältä. Portaat ja polut nousevat sen verran jyrkästi, että juoksemista ei kannata yrittää, suositeltavampaa on keskittyä kävelyn lomassa rinteessä olevien asumusten kadehtimiseen .

Illan salaatissa oli kanaa kahdessa muodossa, lauantain kanasta jääneet rintapalojen siipiosat paloiteltuna ja salaatin vierellä paistettu muna.

Kanasalaatti

• 1/3 tavallisen kokoisesta (ranskalaisesta) tammenlehtisalaattikerästä
• kanan jämät kylmänä (ranskalaisen paloittelun rintapalojen siipiosat)
• 1 rkl aurinkokukan siemeniä
• 1 rkl kurpitsan siemeniä
• 1 dl (pakaste)herneitä
• balsamicoa ja oliiviöljyä
• 3 kananmunaa paistettuna

Huuhtele, linkoa ja revi salaatti. Irrota kanan lihat luista ja paloittele lihat. Paahda siemenet auringonkukkaöljyssä pannulla. Sulata herneet. Laita kaikki salaatin aineet kulhoon. (Edit: Käskettiin lisätä, että luut laitetaan (bio)roskiin.)

Mikäköhän ihme tämän lähiaikoina leipomoon ilmestyneen päärynäleivonnaisen (Birnenxxxxxx) nimi oli? Kyllä voi ihmisparalla olla huono muisti. Päärynähilloa siinä oli kuitenkin ilmavan taikinan sisällä.

Lumihenkilöitä

Tällaiset lumiukot houkuttelivat meidät kylpyläreissulla Badenin Himmel-leipomoon. Niin, opin toissa viikolla, että ei saa sanoa lumiukko vaan lumihenkilö. Suurempi kaveri on varmaankin tehty Zürichin johonkin kylmään koloseen jääneestä lumesta… Ei, ei noita voi syödä.

Tulppaaniaikakin on alkanut. Migrosissa, toisessa peruskauppaketjussa, luvattiin tulppaneille viiden päivän takuu. Kyllä nuo ovat sen jo kestäneet.

Pyöräilyä, potkia ja parvekepanorama

Lumille retkeilyn sijaan vietimme rauhallisen kotipäivän katselemalla alppikisoja ja ajamalla reilun puolentoista tunnin pyörälenkin. Lämmintä oli lähes kymmenen astetta ja ulkoilijoita kotimäkien, Adlisbergin ja Zürichbergin poluilla paljon. Iloisia koiria katsellessani mietin, miksei Suomessakin voisi antaa hauvojen olla vapaana ulkoilureiteillä. Jos koirat ovat hyvin koulutettuja ja pyöräilijät hidastavat kohtaamistilanteissa riittävästi, niin kaikilla on kivaa. Mutta tuossa on se “jos”…

Tänään teimme Osso buc(c)oa vasikan potkakiekoista. Resepti oli sama kuin poroversiossamme, mutta potkakiekkojen lukumäärä oli kaksi ja yhteispaino vajaa 800 g.  Osso bucon seurana oli, italialaiseen tapaan, risotto milanesea eli sahramirisottoa.

Lopuksi ensimmäinen testikuva pikkukameran panoramatoiminnolla, parvekkeelta tietenkin.

1/480 s, f 7.1, ISO 200

Kitzbühelin kuningas

Lumi, se vaikeuttaa mäenlaskua sekä silloin kun sitä ei ole että silloin kun sitä on liikaa. Kitzbühelin eilinen Super-G peruttiin ja tämän päivän syöksyä lyhennettiin reilusti lumisateen takia. Kauden lopussa vapaalaskuun siirtyvä (?) Didier Cuche oli lyhyelläkin radalla nuorempia nopeampi ja voitti Hahnenkammin syöksyn viidennen kerran. Paikalliset tiedotusvälineet tykkäävät…

Alppikisojen seuraamisen lisäksi ehdimme tuulisena ja osittain sateisena päivänä siivota, leipoa pullaa, käydä kaupassa, tehdä vähän töitä ja tietenkin laittaa ruokaa. Pullaan käytin tällä kertaa paikallistuttumme suosituksesta Coopin luomuhiivaa, joka toimi moitteettomasti, kuten muutkin ainekset.

Sveitsiläisen luomukanan sisään tungettiin lehtipersiljaa, rosmariinia, muutama kynsi valkosipulia ja suolaa. Oliiviöljytty, reilut 1,2 kiloa painanut kana lämmitteli uunissa 200 asteessa noin 1 h 15 min. Kanan kääntäessä kylkeä vuokaan laitettiin kaksi lohkottua paprikaa. Uunissa kävi kypsymässä myös maukkaaksi osoittanut kanan maksa. Kanan seuraksi laitoimme salaattia, jossa oli ranskalaisen tammenlehtisalaatin lisäksi pikkutomaatteja, herneitä ja saksanpähkinöitä. Yksi pähkinä oli agressiivinen, auts:

Molemmat kuvat ovat pikkukameran salamallisia tuotoksia. Ruokakuvausta pitää näköjään uudella vehkeellä harjoitella, jotta saa kuvauskulman paremmaksi.

Luulen muuten, että emme pääse Gomsiin hiihtämään murtsikkaa ikinä, siellä on taas junaradat poikki ja ladut kiinni vyöryvaaran takia ja lisäksi huomiseksi on luvattu 7 astetta lämmintä. Aamu sitten näyttää, onko meillä pyörälenkin vai juna-hiihtoretken päivä.

Tieteetön kameratesti, osa 2

Amatöörinäppäilijän X10-testaus, osa2. Enpä ole vieläkään ehtinyt sitä ohjekirjaa lukea paljon perinteistä turvallisuusriskiohjeita “älä upota laitetta veteen, älä mene saunaan sen kanssa, äläkä käytä sitä mokkonuijana”, pidemmälle, enkä ole ehtinyt kameran kanssa valoisaan aikaan ulos. Tässä kuitenkin pari otosta lisää, Velvia-simulaatiolla, hyvin pienin Valohuonesäädöin. Ikkuna- ja parvekekuvissa käytin A-asetusta (aukon valinta) ja pokkarille kätevän tuntuista puoliautomaattiISOa, jossa kamera valitsee ISOksi korkeintaan annetun maksimiluvun (400, 800, 1600 tai 3200).

Kuvien laatu asettuu tapaamieni “tyttökameroiden” ja D700:n väliin, kuten pitääkin. Kuvat eivät kestä yhtä ihan paljoa digizoomausta kuin järkkärikuvat, mutta pitäähän rahalla jotain saadakin…

1/60 s, f 2.8, ISO 800

1/50 s, f 8, ISO 400

1/25 s, f 8, ISO 400

1/450 s, f 8, ISO 200

1/420 s, f 8, ISO 400