Helsingissä on lähes mahdotonta käydä illallisetta suosikkiravintolassamme KarlJohanissa, helmi-maaliskuunvaihteen yksinäinen pikareissuni oli todellinen poikkeus. Yksin reissatessa tulee usein käytyä sushilla, mikä ei ole huono vaihtoehto sekään tai haettua kaupasta evästä hotellille, mikä taas ei ole ravitsemuksellisesti ihan optimaalista. Tänään kuitenkin pääsimme nauttimaan KJ:n herkuista Taleggiolla kuorrutetuista etanoista, korvasienikeitosta, nieriästä, karitsasta, raparperipiirakasta ja crème brûléesta Granny Smith -sorbetilla. Pikaiset salamalliset räpsyt pikkukameralla olivat turhan raakoja kuvia annoksista, tässä kuitenkin pari otosta. Ei oikein kehtaa kuvata ravintolassa järkkärin kattoon suunnatulla salamalla ja perustella toisten ruokailun häiritsemistä bloggauksella… “mä haluan parempia ruokafotoja luimupupulaan, räps, räps”…
Illallisen jälkeen nautimme kesäisestä illasta ja Helsingistä kävelemällä osan matkasta Lauttasaareen asti.
Olen taas parin viime päivän aikana ehtinyt moneen otteeseen ihmetellä työn kummallisuutta. Kuinka paljon aikaa voikaan kuluttaa miettiessä, onko jokin asia totta vai ei, kuinka vaikea on löytää omia virheitä…
Huomenna ajelemmekin kotiin Hakaniemen hallin ja Heilan kautta.
