Fenkolia rusinoilla ja pinjansiemenillä

Mistäköhän johtuu, että ajokelit ovat useasti haastavat sellaisina päivinä kun pitää pyöräillä ympäri kaupunkia? Eilen ja tänään satanut lumi oli onneksi ihanan pehmeää ja aura-autokin oli ulkoillut jossain vaiheessa, joten suoriuduin töissä, fysioterapiassa ja pilatestunnilla käynnistä vain jyrkimpien ylämäkien talutuksella. Pilates on osoittautunut joogan ohella ohjattujumppakammoisellekin sopivaksi lajiksi. Hyvillä ohjaajilla on toki iso vaikutus sopivuuteen.

Italialaiset oppivat kokkaustaidon mammalta tai nonnalta, me olemme lukeneet Hopealusikkaa, The Italian Cooking Encyclopediaa, Giorgio Locatellin kirjaa Made In Italy ja Ursula Ferrignon ja Maarit Enkovaara-Astraldin kirjoja. Jälkimmäisen rouvan kirjasta Makumatkalla Italian maakunnissa löytyi hauska fenkoliresepti suurimman Kkaupan pakastealtaasta kotiutetun poronmaksan seuraksi. Aterian molemmat komponentit hyväksyttiin herkkujen listaan pöydän molemmilla puolilla.

Fenkolin ainakin pohjolan asukin mielestä jännät kaverit, rusinat ja pinjansiemenet sopivat lisäkkeeseen kivasti. Suosittelen kyllä jättämään AurinkoTyttö-rusinat kaappiin (tai kauppaan) ja käyttämään tähän sultanarusinoita tai vihreitä tai keltaisia rusinoita. Pinjansiemenissä jaksan aina muistuttaa “kopioiden” varomista, pyöreähköt itämaiset (seetrin) siemenet voivat aiheuttaa ikävän makuhäiriön, pitkulaiset ovat oikeita herkkuja.

Finocchi stufati con uvetta e pinoli

• 3 keskikokoista fenkolia
• 2 rkl hienonnettua persiljaa
• 1 iso valkosipulin kynsi
• 1/2 dl oliiviöljyä (ohjeessa oli 3/4 dl)
• 2 rkl (sultana)rusinoita
• 2 rkl pinjansiemeniä
• (suolaa, mustapippuria)

Pese ja puolita fenkolit ja poista niistä kova kanta. Leikkaa puolikkaat pieniksi lohkoiksi (noin 6 lohkoa jokaisesta puolikkaasta). Laita kasariin oliiviöljy, 3 rkl vettä, fenkolit, persilja ja valkosipuli. Hauduta kypsäksi kannen alla. Lisää rusinat ja pinjansiemenet ainakin 5 min ennen valmistumista. Meillä kypsytys kesti noin puoli tuntia.

Fenkoligratiinia kitinällä

Pakko rutista. Taas kerran. Miksi ihmeessä kaupassa pitää olla kaikenlaisia, tuhansien kilometrien takaa rahdattuja vihanneksia ympäri vuoden? Miksei nyt keskitytä pottujen ja porkkanoiden lisäksi Euroopan talvisesongin tuotteisiin kuten kukka- ja parsakaaliin sekä fenkoliin? Perulainen parsa ja kenialaiset pavut ovat varmaan ihan hyviä lähellä kasvatuspaikkaansa nautittuna mutta täällä ne saavat ainakin minun puolestani jäädä hyllyyn. Parsa-aika on keväällä ja papusesonki kesällä, talvella parhaat tomaatit tulevat italialaisesta säilykepurkista.

Samaan sesonkien kadottamiseen liittynee sekin, että kaupoissa on jo Runebergin torttuja (ja varmaan laskiaispulliakin), mämmiä on pakastimessa aina ja joulukinkkujakin löytyy vielä. En tiedä, kuulunko vähemmistöön mielipiteineni, mutta syön mieluummin sesonkiherkut “oikeana päivänä” ja sitten taas uudestaan seuraavana vuonna.

Se sesonkifenkoli. Olen kaivannut sitä syksyn ja talven aikana kovasti. Onhan fenkoleita toki kaupoissa mutta niiden kunto on pääsääntöisesti ollut järkyttävä. Samat ruskettuneet vihannekset lojuvat hyllyssä muoviin pakattuna ties kuinka kauan. Yöks. Eilen löysin ilokseni kauppakassista kaksi valkovihreää, aniksentuoksuista, tupsupäistä mötikkää. The Italian cooking encyclopedian selailun jälkeen päädyimme laittamaan fenkolit uudella tavalla, yksinkertaisena gratiinina. Uutta valmistustavassa oli se, että fenkolit keitettiin lähes kypsäksi ennen uunittamista. Gratiinin seurana oli mustaamakkaraa, Jokihaan makkarasopan innoittamana.

Finocchio gratinato

• 2 fenkolia
• 15-20 g voita
• 2-3 rkl raastettua parmesania

Puolita ja siisti fenkolit. Keitä puolikkaita isossa kasarissa kunnes ne ovat pehmeähköjä. Leikkaa puolikkaat 4-6 osaan ja laita ne voideltuun uunivuokaan. Laita fenkoleiden päälle voinokareita ja parmesanraastetta. Paista 200 asteessa noin 25 min kunnes juusto on kauniin väristä.

Oranssi törki

Campasimpukan tavoin mekin olimme pitkin syksyä katselleet kaihoisasti isoimman Kkaupan pakastealtaassa makoilevia luomukalkkunoita ja todenneet, että sellaista ei saa millään survottua uuniimme. Keskiviikkona kaupasta löytyi tammikuulle tyypillisten tyhjien hyllyjen lisäksi joulunjäminä(?) kotimaisia kalkkunanrintoja, joista nappasimme yhden jääkaappiin sulamaan. Viime talvena laitoimme uunissa kalkkunankoipea, tämän illan evääseen valitsimme ohjeen Hopealusikan kalkkunasivustosta. Vaihdoimme lehtisellerin henkilökohtaisista syistä fenkoliin emmekä laittaneet liemeen appelsiinin kuorta sillä viimeinen luomupallero oli syöty lounaan jälkiruoaksi.

Arrosto di tacchino all’arancia

• 1 kalkkunan rinta (ohjeessa 800 g, meillä 1,15 kg)
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 porkkana
• 1 sipuli
• 1 fenkoli (ohjeessa lehtiselleriä)
• 2 appelsiinia
• 5 rkl valkoviiniä
• 1/4 tl suolaa

Sido kalkkunanrinta paketiksi. Pilko porkkana, sipuli ja fenkoli. Kypsennä kasviksia rasvojen sekotuksessa noin 10 min. Laita kalkkuna pataan, lisää lämpöä ja kääntele kalkkunaa padassa. (Kunnon ruskistumista haluavan kannattaa joko valita isompi pata tai ruskistaa liha ennen kasveja ja ottaa se kasvisten esikypsytyksen ajaksi pois padasta.)

Purista toisen appelsiinin mehu. Lisää mehu, viini  (appelsiinin kuorta) ja suola pataan. Kypsyttele kannen alla tunnin verran.

Nosta kalkkuna padasta, poista narut ja leikkaa liha viipaleiksi. Keittele lientä kokoon kovahkolla lämmöllä (laita lihat tarvittaessa lämpimään uuniin) ja lisää halutessasi loraus kermaa (me emme laittaneet). Lohko ja pilko toinen appelsiini. Laita kastike ja appelsiinit kalkkunaviipaleiden päälle.

 

Päivän kitinä: Muistinkortinlukijoiden tekeminen on taatusti hyvää bisnestä. Kunhan laittaa muoviläpyskän sisään huonoimmasta mahdollisesta metallista tehdyt pinnit ja läimäisee tuotemerkin päälle. Viimeinen kiinalaishärveli kesti ehkä kuukauden. Mikäköhän kestäisi??

Jos jonkinlaista evästä

Kai tänään tuli tehtyä muutakin kuin puuhattua ruoan parissa? Joo, katsoimme alppikisoja, siivosimme, kävin kiropratikolla selän ja kyljen jatkohoidossa ja olemme kovasti yrittäneet etsiä huomiselle mukavaa, järjellisen etäisyyden päässä sijaitsevaa lumikenkäretkipaikkaa.

Ruokaostosten lomassa kävimme vihdoin tutustumassa La Confiserie Honoldiin, jossa leipuri-idolimme Jan Hedh on työskennellyt. Espressot olivat tämän maan tasolla maittavat, samoin suklaa- ja sitruunaleivonnainen. Alakerran “ulosmyyntipuoli” vaikutti myös hyvin houkuttelevalta.

Viikonlopun jälkkäriksi teimme yhden kestosuosikeistamme, ranskalaisen omenapiirakan. Makean hapokkaat Pink Lady -omenat sopivat sekä paistettaviksi että maultaan piirakkaan. Kuten tuossa ohjeessa olin näköjään kirjoittanutkin, niin muita sopivia lajikkeita ovat Golden Delicious, Granny Smith ja Royal Gala, suomalaisista omput eivät oikein kestä paistamista.

Ranskalaisesta Lollo Rosso -salaatista, mahtavista italialaisista vihreänpunaisista tomaateista (joita saimme maistaa viime viikonloppuna kaupassa), pannulla paahdetuista pinjansiemenistä ja lämmitetyistä “jämä”fenkoleista kootun salaatin seuraksi avasimme ranskalaisystäviltämme saadun, itse tehdyn, hanhenmaksasäilykkeen. Leipomon sämpylävalikoiman söpöläinen oli Schildkrötli, kilpikonna.

Varoitus ystäväiseni: Pinjansiemenistä ei missään nimessä kannata ostaa kuin pitkulaisia versioita, esimerkiksi italialaisia, libanonilaisia tai turkkilaisia. Pyöreähköistä itämailta tuoduista siemenistä, jotka eivät muuten ole edes saman kasvin siemeniä, voi saada kielen makunystyrät tuhoavan pinjasuuilmiön (pine mouth) – kaikki maistuu aivan kauhealta parista viikosta pariin kuukauteen. Yöks, kierrän vielä reilun parin vuoden jälkeenkin esimerkiksi vieraat pestot kaukaa.

Päivän kuvissa testailimme taas pikkukameraa, sekä salamalla että ilman.

Sikakalaa

Talvikelit jatkuvat täällä kaupungissakin ja paikallinen sääväki pohtii kylmyyslaskelmien avulla, saavatko järvet ihmismassoja kantavan jääpeitteen. Zürich-järvessä tuollaisen, Seegfrörniksi kutsutun jään paksuus olisi 12 cm ja sitä tuskin saavutetaan. Saapa nähdä, saako järvi ohuemman kuoren vai ei.

Ohut lumikerros on poluilla tallautunut niin, että tänään lounasajan juoksulenkillä Irchelissä oli käyttöä nastalenkkareille. Icebugin Pythoillamme on juostu jo sen verran, että ensi talveksi pitää harkita uusien hankintaa.

Illalla laitoimme “sikakalaa”, prosciutto crudoon käärittyä tuoretta puna-ahventa, jonka päälle lorautettiin hieman valkoviiniä. Kala oli uunissa 200 asteessa noin 25 min. Kalaa netistä etsiessämme luimme, että sen kalastus pohjatroolilla vahingoittaa meren pohjan eläimiä, ei kiva. Pitäisi olla netti kaupassa mukana… tai edes WWF:n kalaopas, jossa kaloille ja muille örkeille annetaan värit; vihreä(suosi), keltainen(harkitse) tai punainen(vältä). Oppaan lukeminen on hyvin opettavaista ja surullista, opin esimerkiksi, että joistain kaloista kannattaa suosia kasvatettuja ja joistain vapaita yksilöitä ja että useita suuria herkkujani pitäisi välttää. Koita tässä sitten olla ja pelastaa edes pieni pala maailmaa tai merta. No, kinkkuun kannattaa kotona kääriä fileroitua madetta tai turskaa (ei läntiseltä Itämereltä) tai muuta vähärasvaista kalaa (vaikka särkeä, se on kirkkaan vihreä!). Kala kypsyy kinkkunutun alla meheväksi ja herkulliseksi.

Loistolaatuista fenkolia on ollut kaupoissa hyvin tarjolla koko talven ja olemmekin laittaneet sitä usein ja monilla eri tavoin. Kalan lisäkkeessä fenkoli muhi pilkottuna kannen alla valkoviini- ja vesitilkan ja suolaripauksen kera.

Eilen laitoimme Jokihaan keittiön mausteisten soppien innoittamana keittoa lauantain kanasta jääneistä vihanneksista (porkkanaa, sipulia ja fenkolia) ja kirkkaan oranssista butternut-kurpitsasta. Soseutettuun keittoon lisättiin tölkki kookosmaitoa ja mausteeksi  Ras el hanoutia. Aah, nam, hyväääääää.

Suolaa, siikaa ja simpukoita

Kaupungin katot ovat saaneet kauniin lumikuorrutuksen ja pakkasta on paikallisen mitta-asteikon mukaan paljon, 9 astetta tuulen kera. Jostain kumman syystä jalkakäytäville levitetään kilotolkulla suolaa, joka muuttuu lumen kanssa loskaksi ja tekee kauppojen sisäänkäynnit ja ratikoitten lattiat liukkaiksi. No, onhan se hyvä, että jo marraskuun alussa talomme ja työpaikan ovensuihin ilmestyneille suolaämpäreille löytyy käyttöä (olinkin jo miettinyt, pitääkö sitä lainata uunikalaan). Pakkasilla pieneen jääkaappiin mahtumattomat ruoat pitää siirtää parvekkeelta ammeen reunustalle. Kylppärin ainoa patteri on pyyhkeenkuivain, joka ei riitä kylmällä kelillä pitäämään koko tilaa sveitsiläisen lämpimänä. Nyt suihkussa voi halutessaan jyrsiä salaattia salaattilingosta.

Kolhuja parannellessa ruokaan pitää kiinnittää tavallistakin enemmän huomiota, toipuminen nopeutuu kun saa riittävästi proteiinia ja toisaalta olisi kivempi, jos laskukamat eivät alkaisi kovasti kiristää. Siinä oli yksi hyvä syy suunnata Globusin kalatiskille ja hankkia paikallista villiä siikafilettä ja muutama herkkupala, skotlantilaisia kampasimpukoita. Siiat olivat jotenkin erityisen mehukkaita, minä epäilin, että niille on sveitsiläiseen tapaan juotettu kermaa ja kokki sanoi onnistuneensa paistamisessa erityisen hyvin .

Kalat paistuivat ensin kuumalla pannulla ja lopuksi hetken aikaa 125 asteisessa uunissa. Päälleen ne saivat oliiviöljy-chili-valkosipuli-sitruunankuori-suola-seoksen. Kampasimpukoita paistettiin voissa noin puolitoista minuuttia molemmilta puolilta.

Suurin koskaan tapaamamme fenkoli sopi haudutettuna hyvin kalan lisäkkeeksi.

• 1 iso fenkoli
• 1,5 dl valkoviiniä
• 2 dl vettä
• ripaus suolaa
• pari oksaa timjamia
• 1 laakerinlehti
• 1 tl kapriksia

Leikkaa fenkoli neljään osaan ja poista kannan kovat osat. Paista fenkoleita hetki oliiviöljyssä. Lisää nesteet, suola, yrtit ja kaprikset. Hauduttele kannen alla kunnes fenkolit ovat kypsiä.

Äs guets nöis,

tai jotain sinnepäin eli hyvää alkanutta vuotta vielä kerran!

Kymmenen astetta lämmintä ja minimaalisia tihkukuuroja, oivallinen keli aloittaa pyöräilykausi vuoden ensimmäisenä päivänä. Kävimme ajamassa kameran kanssa rapaisen ja tutun joenrantalenkin Kloster Fahrin, Hönggin ja Chäferbergin kautta. Limmat-joen vesi oli noussut viime viikkojen sateiden aikana huomattavasti, nyt ei tarvinnut miettiä, kumpaan suuntaan joki virtaa. Päivän lintuhavainnoista mielenkiintoisimmat olivat rantapellon kaksi harmaahaikaraa ja joessa uiskennelleet merimetsot (eihän täällä ole merta lähimaillakaan)?!

Kloster Fahr

Kloster Fahr

Kloster Fahr

Chäferbergiltä laskiessa pääsimme kuvaamaan kaupunkia uudesta suunnasta.

Iltapäivällä piti sitten keksiä ruokaa lähes tyhjästä jääkaapista. Fenkoleista ja peruslisäkkeistä valmistui maukas uunivuoka.

Finocchi al forno

• 2 fenkolia (pulleita, hienoja ja mahtavia )
• 1 prk (350 g) tomaattimurskaa
• oliiviöljyä
• 0,5-1 dl valkoviiniä
• 2 pienehköä sipulia
• 4 kynttä valkosipulia
• 1 laakerinlehti
• 1 tl kapriksia
• 10-12 yrttimaustettua pientä oliivia

Pese, siisti ja lohko fenkolit neljään osaan. Kuori ja halkaise sipulit. Litsaa ja kuori valkosipulit. Laita fenkolit, sipulit ja valkosipulit uunivuokaan. Lisää kaprikset, oliivit ja laakerinlehti. Valuta päälle vähän oliiviöljyä. Levitä tomaattimurska kasvisten päälle. Kaada viini vuoan pohjalle ja tomaatin päälle. Paista 200 asteessa kunnes fenkolit ovat haluamasi kypsyisiä (meillä vuoka oli uunissa varmaan noin tunnin). Valele fenkoleita kerran paistamisen aikana pohjalla olevalla liemellä.

Kalkkunankoipea

Eilen saimme nauttia paikallistuttujemme laittamista herkuista, mukavasta seurasta ja koiraterapiasta kotimäen takana. Kiitokset!

Aamupäivän puuhien jälkeen kävimme ajamassa oleellisesti saman jokivarsiretken, jonka poljin viikko sitten yksin.

Oli oikein kiva käydä ajamssa viikon tauon jälkeen vaikka 127% kosteus muuttui tihkusateeksi kääntöpaikan jälkeen, joten Fahrin luostarin sympaattinen pihapiiri ei vieläkään tallentunut muistikortille. Viikon sateet olivat kostuttaneet sorapintaiset polut niin, että pyörät ja kuskit olivat kurassa ensimmäistä kertaa koko kolmen kuukauden aikana.

Migrosista löytämästämme sveitsiläisestä kalkkunan koivesta valmistui uunissa maukas päivällinen.

• 1 kalkkunan koipi (noin 1 kg)
• 2 fenkolia
• 1 iso sipuli
• 0,5 tl suolaa
• rosmariinia ja timjamia
• oliiviöljyä
• 2 dl vettä

Lohko fenkolit ja kuorittu sipui neljään osaan kukin. Laita palat uunivuokaan. Ruuduta kalkkunan koiven nahka terävällä veitsellä ja laita koipi vuokaan. Hiero koipeen ja kasviksiin öljyä ja suolaa. Kaada vesi vuokaan. Paista 200 asteessa 1 h 15 min ja 175 asteessa noin 30 min.

Pyöräilyä, pastaa ja porttien kiertoa

Saimme vihdoin mahdollisuuden tarjota ranskalaistuttavillemmme muutaman yön majoituksen ruokinnalla, tähän asti olemme itse olleet majoittuvana osapuolena herkkujen ääressä. Sunnuntain Zopf oli vieraiden ansiosta tavallista suurempi, “Grösse vier”, “suuruus neljä”.

Aamu-usva katosi jo kolmantena päivänä peräkkäin ja pääsimme pyörälenkille viikonlopun molempina päivinä (kun lunta ei kerran ole, niin nautitaan sitten syysajelusta, kivaa sekin on). Eilen ajoimme takapihan mäillä osittain tuttuja ja osin uusia polkuja. Tänään poljimme reittiä 66 Rapperswiliin, sieltä auringon laskiessa patotietä järven toiselle rannalle Pfäffikoniin ja junalla kotiin. Rauhallisia teitä ja kevyenliikenteen väyliä kulkeva reitti oli vielä hienompi kuin olimme odottaneet. Zürich-järven takana näkyvien isojen mäkien lisäksi ihailimme rannan kyliä ja pieniä kaupunkeja (voi “ihmisparat”, millaisissa taloissa ja millaisilla paikoilla joutuvatkaan asumaan…), rinteiden viiniviljelmiä, maaseutua ja tietenkin elukoita.

Eilisen ankaramman kokkauksen jälkeen laitoimme pastaa fenkolin, herneiden ja pikkutomaattien kera

• 2 pientä fenkolia
• 2 pientä salottisipulia
• 2-3 kynttä valkosipulia
• 0,5 dl pakasteherneitä sulana
• 10-15 pikkutomaattia
• muutama oksa lehtipersiljaa
• 250 g pastaa
• Sbrinziä (tai parmesania)

Paloittele fenkolit. Ota fenkolit haivenia talteen jos ne ovat virkeän näköisiä. Kuori ja rinkuloi salotit. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipulit. Paista sipuleita ja fenkolia oliiviöljyssä kunnes ne ovat haluamasi kypsyisiä (fenkoliahan voi syödä raakanakin), lisää herneet, tomaatit, persilja ja fenkolin haivenet. Anna lämmetä. Lisää kypsä, valutettu pasta. Laita pannuun ja annosten päälle raastettua juustoa. (Suola ei unohtunut listasta, sitä oli vain pastan keittovedessä ja juustossa.)

Alppilajien maailmancup alkoi tänä viikonloppuna ison veden takana Levin kisojen peruunnuttua lumipulan vuoksi kaksi viikkoa sitten (no, olihan se Söldenin jäätikkökisa jo lokakuussa). Vauhtilajisuosikkimme Didier Cuche ja Aksel Lund Svindal aloittivat kauden hienosti, Didier voitti eilen ja oli tänään toinen Akselin jälkeen. Naisten pujottelun kristallipallon voisi antaa jo ensimmäisen kisan jälkeen Marlies Schildille, niin ylivoimasta porttien kiertäminen tänään oli.

Luimupupun perjantaikuvia ja -pohdintaa

Uetlibergin rinteiden aamu-usvan ihailua, aamujoogaa, töitä, hemmottelurääkkäystä hieronnassa, ostoksia, siivousta, auringonlaskun alun värejä, iltakävely leipomoon, vähän töitä, pikakokkausta, illallista ja nettiä. Kaikenlaista sitä tänäkin perjantaina on tullut jo puuhattua. Hieronnasta leipomon ohi kauppaan mennessäni näin ikkunassa Halloween-koristeltuja Schwedentorteja, jollainen piti käydä myöhemmin hankkimassa. Paikallisten “ruotsikakkua” olikin ollut tarkoitus kokeilla, niitä kun on näkynyt monessa paikassa ja aito prinsessakakku on yksi suosikkikakkumme. Prinsessakakussahan on alimmassa kerroksessa vattuhilloa, seuraavassa kerroksessa ja kakun päällä, vihreän marsipaanin alla, vaniljakiisselikermavaahtoa. Sveitsiläisversio oli hilloton, vaniljakastike oli alimmassa välissä ja kermavaahto ylimmässä, ei lainkaan paha tuokaan, mutta “muutos on aina vaikea” .

Pelkän makea syönti ei oikein ole hyväksi, joten ensin lautasella oli kyljyksiä, bürliä ja tomaatti-avokadosalaattia.

Possun kyljyksiä fenkolilla ja kapriksilla

• 2 possun kyljystä
• 3 kynttä valkosipulia litsattuna ja kuorittuna
• 1 pienehkö fenkoli
• 1 tl suolaan säilöttyjä kapriksia (liota hetki vedessä)
• 3 pientä oksaa timjamia
• 1 pieni pätkä rosmariinia
• vähän lehtipersiljaa silputtuna

Kuumenna voita pannussa. Lisää valkosipulit ja kyljykset. Paista kyljyksiä 3-4 min kummaltakin puolelta. Lisää paloiteltu fenkoli, rosmariini ja timjami. Anna hautua kannen alla noin 10 min. Käännä kyljykset. Lisää kaprikset  ja anna niiden lämmetä. Lisää persilja.

Päivän sveitsiläisyys 1: Postia jaetaan myös lauantaisin. Postilaatikot ovat talon edessä ulkona. Jokaisen laatikossa on kaksi osaa, joista pienempi ja ylempi aukeaa avaimella ja alempi ja suurempi kahvasta vetämällä. Luukusta mahtuva posti tulee lukolliseen osaan ja pienehköt paketit alempaan. Toisen omaa EI saa ottaa, mutta pitäisikö sittenkin pelätä, että joku vie kahvini?!?!

Päivän sveitsiläisyys 2:  Talvi lähestyy, eikä se pääse yllättämään. Isot lumilapiot ovat ilmestyneet tällä viikolla sekä kotirappuumme että työpaikan ulko-ovien viereen. (Päivisin on ollut lämmintä 10-12 astetta ja monet kulkevat jo untuvatakeissa ja talvikengissä, mitä sitten puetaan päälle kun tulee kylmä?)