Työmatkailija isolla kirkolla

Työpäivän jälkeen en päässyt Kampista ulos käymättä sushilla Ichibanissa. Helsingissä on varmaan useampi hienompi sushipaikka, mutta tuon sijainti on kätevä Espoosta keskustaan palatessa tai sinne ruoka-aikaan lähtiessä. Yksin syödessä tykkään istua tiskillä ja katsella sushien valmistumista.

Minulle aikaisen illallisen jälkeen pyörähdin retkeilykaupoissa ja Stockan herkussa, jossa en ollut remontin viimeisen vaiheen valmistumisen jälkeen käynytkään. En nyt varsinaisesti valittaisi, vaikka tuollainen ruokakauppa olisi kotonakin…

Nopea kauppakierros aiheutti sekä murinaa että hyrinää. Ensin murina: miksi ihmeessä kaikki tulee Kiinasta: sukat, pipot, paidat, kengät, termospullot, auringonkukan-, kurpitsan- ja pellavansiemenet (olin toivonut löytäväni täältä luimupupulan keittiöön kelpuutettavia siemeniä…)? Hyvä tavaton, Eurooppa on “täynnä” auringonkukkapeltoja ja paikalliset kaupat tilaavat siemenet Kiinasta. Onneksi germaani myy netitse euroopalaisia myslin ja leipien ainesosia…
Sitten hyrinä: löysin kastanjia kahdessa muodossa, säilöttynä ja soseena. Jälkimmäisestä voi tehdä piirakkaa tai herkutella patonkimaan tapaan sellaisenaan (vähemmän) happaman rahkan kanssa. Kiitokset kuvista iLuurille .

Hauki

Kaikkea sitä täällä isolla kirkolla töiden, sushin ja Ben&Jerry-jätskin lisäksi on!

Helsinkiherkuttelua

Kesä-Helsinki

Aloitimme rallipaon Iso kirkko -osuuden illallisella Karl Johanissa. Sesongin sienikeitto, tällä kertaa kanttarellisoppa, on siellä usein lähes vastustamaton vaihtoehto alkupalaksi. Soppien kuvaus unohtui mutta nieriä kanttarellimuhennoksella ja panna cotta mansikkajätskin ja muiden tilpehöörien kera pääsivät kuviin. Jälkkäri sai meiltä erikoisherkkumaininnan, mustikat olisivat tosin voineet olla oikeita eikä viljeltyjä.

Torstaina, pikaisen Karjaa-lounasvierailun jälkeen, poljimme perinteisen reilun kolmen tunnin ja 60 km mittaisen Helsingin kiertoajelumme Otaniemi – Villa Elfvik – Munkkiniemi – Pikku Huopalahti – Keskuspuistoa pitkin Paloheinään Paloheinän huippu – Haltialan kartano – Vanhakaupunki – Ihana Kahvila –  Kallio – Baana – Otaniemi. Kierroksen lopussa tutustuimme uuteen Baanaan – on se hieno! Paloheinän huipulla mietimme (viime vuotiseen tapaan), onko mäkeen ollut joskus suunnitteilla laskettelurinne. Kunnon lumidumpin jälkeen siellä voisi olla skinnata ylös ja laskea alas.

Kahvilla kävimme Kalasatamassa (Sompasaaressa) kontissa majailevassa Ihana Kahvilassa täydentämässä kofeiini- ja energiavajetta.

Illallispaikkamme, Kuurna, on kuin pieni pala Pariisia Kruunuhaassa. Paikka on pieni ja kiillottamaton, menu sesongin mukaan vaihtuva ja lyhyt ja henkilökunta mukavaa. Vaikean valinnan jälkeen päädyimme alkuruoissa gazpachoon ja tartariin. Pääeväänä söimme molemmat prässättyä naudanpotkaa -ja rintaa sekä vihanneksia.

Jollain aikaisemmalla vierailulla jälkkärit eivät ole yltäneet ihan muun setin tasolle, mutta nyt ei ollut sellaista ongelmaa, todellakaan. Sekä (mahdoton kuvattava) maitosuklaamousse mustikkabourbonsorbetin kera että mansikkakeitossa Kelluva saari olivat suurta namia.

KJ

Helsingissä on lähes mahdotonta käydä illallisetta suosikkiravintolassamme KarlJohanissa, helmi-maaliskuunvaihteen yksinäinen pikareissuni oli todellinen poikkeus. Yksin reissatessa tulee usein käytyä sushilla, mikä ei ole huono vaihtoehto sekään tai haettua kaupasta evästä hotellille, mikä taas ei ole ravitsemuksellisesti ihan optimaalista. Tänään kuitenkin pääsimme nauttimaan KJ:n herkuista Taleggiolla kuorrutetuista etanoista, korvasienikeitosta, nieriästä, karitsasta, raparperipiirakasta ja crème brûléesta Granny Smith -sorbetilla. Pikaiset salamalliset räpsyt pikkukameralla olivat turhan raakoja kuvia annoksista, tässä kuitenkin pari otosta. Ei oikein kehtaa kuvata ravintolassa järkkärin kattoon suunnatulla salamalla ja perustella toisten ruokailun häiritsemistä bloggauksella… “mä haluan parempia ruokafotoja luimupupulaan, räps, räps”…

Illallisen jälkeen nautimme kesäisestä illasta ja Helsingistä kävelemällä osan matkasta Lauttasaareen asti.

Olen taas parin viime päivän aikana ehtinyt moneen otteeseen ihmetellä työn kummallisuutta. Kuinka paljon aikaa voikaan kuluttaa miettiessä, onko jokin asia totta vai ei, kuinka vaikea on löytää omia virheitä…

Huomenna ajelemmekin kotiin Hakaniemen hallin ja Heilan kautta.

Ateljé Finne

Jyväskylän möyhkätapahtumien aikaan on parempi järjestää itsensä pois kaupungista. Oivallinen tapa vaihtaa maisemaa on lähteä työreissuun pääkaupunkiseudulle.

Työpäivän ja lyhyen merenrantajuoksentelun jälkeen kävimme illallisella Ateljé Finnessä, jossa tarjottiin viime kesän ensivisiittimme tapaan herkullista, pipertämätöntä ruokaa sesongin raaka-aineista. Alkuruokina söimme kotimaista parsaa ja kylmää avomaankurkkukeittoa, pääruokana uunissa haudutettua siikaa uusilla potuilla ja kasviksilla ja jälkkärinä jätskikimarat. Avomaankurkkua oli keiton lisäksi lämpimänä kalalautasella, rapsakka rakenne ja maku toimivat hienosti kalan ja muiden lisäkkeiden kanssa. Erikoispisteet ravintola saa tarjoilijoiden ystävällisyydestä ja ammattitaidosta sekä todella hyvästä espressosta.

Nurmikoilla tepastelee aikuisten valkoposkihanhien lisäksi kymmeniä pieniä palleroisia:

Kotiin, kanaa ja koipitohtorilla

Ahkeran ja hyvin sujuneen kaksipäiväisen työreissun jälkeen liitelin alkuillasta kotiin, Helsingin tiistain lumesta vedeksi lämmenneestä sateesta kevääseen. Jäällä ja lumisuolasössössä liukastumista vältellessäni yritin miettiä, mikä on pahin riesa, liukkaus, viidentoista sentin sepelikerros keväällä vai täällä harrastettu järjetön suolaaminen? Hmm…enpä osaa valita.

Kaupasta keittiöön oli saapunut italialainen kuivatuilla viikunoilla, maissilla, riisillä, vihanneksilla, salaatilla ja hedelmillä ruokittu ulkoillut kana, Poulet Ficatum, joka valmistettiin yksikertaisesti sitruunalla, valkosipulilla ja persiljalla täytettynä uunissa porkkanapedillä (sipulit päätyivät villin kasvun tai muiden ongelmien takia uunin sijaan roskiin). Kana joutui epähuomiossa kiertoilmalle – siihen tuli hienon rapsakka pinta ja kypsyminen nopeutui, mutta italialaisten sidonta petti ja kananhaivenilla maustettua öljyä levisi pitkin uunia. Hyvä siivekäs se kyllä oli. 

Syksyisellä alppiniityllä kieritellyn näköinen, ZüriOberlandista kotoisin oleva Bergblumen Geisskäse oli herkullinen uusi tuttavuus.

Kävin aamulla (heräämisaikaan…) tapaamassa polvieni kaveria Kampissa. Vasemman jalan kävelyongelmat saattavat johtua 12-vuotiaana sattuneesta suunnistusonnettomuudesta, jossa kivi viilsi kaatuessa polveni auki lumpioon asti lähes koko polven leveydeltä. Silloin lumpioon tai muualle tulleet vauriot voivat alkaa vaivata kun jalkaparka ikääntyy omistajansa mukana. Kesään asti saa lenkkeillä tuntemusten mukaan mutta sisäsivun kipua pitää tarkkailla ja sen kanssa ei saa “leikkiä”.  Kotiin palatessa jalka pitäisi m-fotota. Kyselin myös mieltäni kovasti askarruttaneesta polvien vakauserosta – pelkän ristisiteen korjaaminen ei tee isoa eroa (jos siinä toisessa jalassa on ehjä ristiside) mutta jalkaan kasvanut arpikudos voi tukevoittaa löysää polvea sopivasti . Polviongelman tutkimisen lisäksi tuli vaihdettua kuulumisia puolin ja toisin.

Pikaretkellä Helsingissä

Kevätpyöräilykauden avauksen lisäksi “vahvistan istumalihaksiani” lyhyellä Helsingin retkellä. Periaatteessahan tänne tulee Zürichistä lentäen lähes samassa ajassa kuin junalla Jyväskylästä ja Finnair saattaa tarjota VR:n tavoin lisää matkustusaikaa ilman lisähintaa. Eilen tein ison virheen kun en ottanut koneeseen evästä kentällä täyttämäni vesipullon ja automaatista hankkimani vararavinto Kägifretin lisäksi, vilkaisu koneessa tarjolla olleeseen kanacurryvoileiväkkeeseen riitti ja masu kurni jo kauan ennen perillepääsyä.

Töiden lisäksi olen vetreyttänyt itseäni istumisen jäljiltä hotellin kuntohuoneessa ja testannut kahta uutta kahvipaikkaa. Eilen olin menossa Javaan mutta löysin Lasipalatsista caffin uudehkon(?) myymäläkahvilan. Paikka vaikutti mukavalta paahtimon omine kahveineen, laajoine teevalikoimineen ja suklaatiskeineen, olipa hyllyssä Harion tavaroitakin. Espresso paikan omasta sekoituksesta, talvikahvi Tuiskusta, oli teknisesti hyvin tehty ja siinä oli suomalaiseksi espressoksi reilusti hapokkuuttakin. Jokin maussa kuitenkin tökki, eivätkö sekoituksen pavut sopineet yhteen vai mikä oli vikana. Kummastuneena katselin myös sitä, että espressoa lukuunottamatta kahvit tehtiin pahvimukeihin, yööööks. Tänään kävin pitkän työpäivän ja sushi-illallisen jälkeen Kampin Kaakaopuussa, jonka myllyssä oli Monterivaa. Jälleen teknisesti hyvä kahvi turhan haaleaa lämpötilaa lukuunottamatta. Ison plussan paikka sai kahvin kanssa tarjottavasta suklaakonvehdista. Kahviloiden espressojen hinnat, 2€ ja 2,10€,olivat käkikellomaan hintatasoon tottuneelle halvahkoja. Aamulla herättelin itseni Kampin Café Rougen varmaankin 128%-prosenttia robustaa sisältävällä espressolla. Voi olla, että siitä kahvista ei lyhyempää kannata tehdäkään. Sellainen kafferaportti tällä kertaa. Siellä täällä kehuttua Kahvila Sävyä en ole vieläkään testannut, sinne pitäisi jollain Helsingin retkellä raahautua.

Valintoja, valintoja, pelkän repun kanssa matkustaessa otin pikkukameran sijaan mukaani sisätossut. Päivän kuva piti siis kaivaa  arkistojen kätköistä, pyöräilyä Funäsdalenissa kesällä 2009.

Keväthankia kohti

Vuoden pimein päivä on taas ohitettu ja valoisuus alkaa lisääntyä. Toiveissa olisi kyllä ennen otsikon kevätkelejä hiihtää useampia päiviä talvilumella.

Vajaan viikon kamerattoman joulukiertueemme Helsinki-osaan kuului töiden lisäksi herkullinen ilta suosikkiravintolassamme  Karl Johanissa. Kesällä vähän moitin La Torrefazionen kahvia ja Cafe Javan hintoja – Nespresson juonnin jälkeen espressot maistuivat mainioilta ja 2,80 € kahvista ei ole paljon…

Tänään kävimme talven ensimmäisellä “pukittelu”lenkillä (ei, tuo pukki ei liity mitenkään jouluun) luimupupun lapsuuden poluilla. Icebugin Pythot ovat mainiot liukkaan kelit töppöset, nastat pitävät hyvin ja painuvat kovalla alustalla hieman sisään.

Luimupupu toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulua vuoden lintukuvakokoelman kera!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Rallipaossa, osa 2

Kiva päivä. Sääennusteet menivät aivan pieleen ja hyvä niin. Ajoimme kolmen ja puolen tunnin Helsingin kiertoajelun Otaniemi – Villa Elfvik – Munkkiniemi – Pikku Huopalahti – Keskuspuistoa pitkin Paloheinään – Haltialan kartano – Vanhakaupunki – Ihana Kahvila –  Kallio – Kuusisaari – Lehtisaari – Otaniemi. Sorapäällysteisiä pyöräilyreittejä osin meille uusilla alueilla oli mukava ajaa, opaskylttejäkin oli niin hyvin, että karttaa piti katsoa vain pari kertaa. Lounaspiirakoilla ja kahvilla kävimme Kalasatamassa (tai pikemminkin Sompasaaressa) kontissa majailevassa Ihana Kahvilassa, joka oli kiva ja persoonallinen paikka. Luimupupun eilinen kaffivalitus kuitenkin jatkuu tänään – hyvä kone, teknisesti hyvää espressoa (Moak Servito) – miksi ei uskalleta tarjota hyllyssä olevaa Johan & Nyströmin Yard Dogia? Hei, Rakkikoira on herkkua ja voisihan sitä laittaa toiseen myllyyn sitä “kovin vaikeaa” kahvia…

Ruokapaikaksi valikoitui pienien aikataulusekaannusten jälkeen eiliselle suunniteltu Ateljé Finne, joka osoittautui kehujen arvoiseksi paikaksi. Ruoka ja leipä olivat herkullisia, kesän tuoreita kasviksia oli tarjolla runsaasti, viinisuositukset sopivat loistavasti ruokien kanssa ja henkilökunta iloista ja osaavaa. Hyväksytty ja suosikkilistaan lisätty .

Rallipakolaisen mietteitä

Kaupungin tai rallien järjestäjien pitäisi maksaa kaikille metakkaa pakoon haluaville vähintään kahden yön hotellimajoitus ruokailuineen haluamassaan paikassa… koska näin ei ole, niin pakomatka pitää maksaa itse. Siitä voi kuitenkin järjestää mukavan pienen retken.

Päädyimme sitten tällä kertaa, yllätys, yllätys, pääkaupunkiseudulle. Ajomatkalla poikkesimme Heilassa lounaalla ja ukkoskuurojen jätettyä rannikon juoksentelimme Otaniemen rantapolulla. Kop, kop, tämä oli toinen mukavasti sujunut puolen tunnin juoksentelu, kumpikaan polvi ei vinkunut lenkin jälkeen ja vauhti oli ihan reipas. Juoksulenkillä tapasimme valkoposkihanhilauman lisäksi meriharakan – hupaisa kaveri .

Heinäkuu on Suomessa sulkioloaikaa, näköjään myös Helsingin ravintoloissa. Monet sekä tutut että meille uudet paikat ovat kiinni. Tuttu ja turvallinen Karl Johan pelasti iltamme: kanttarellikeitto, etanat, poro, rommipannacotta ja suklaamarkiisi lisäkkeineen olivat kaikki herkullisia ja nättejä annoksia.

Entäpä päivän kahvila-arviot. Kotona saa parempaa kahvia kuin kahviloissa, piste. Muutamassa paikassa saa ihan hyvää kahvia. Aleksanterinkadun La Torrefazionessa on hieno La Marzoccon kolmekahvainen kahvikone, taitavat baristat, herkulliset voikkarit, hyvä aamupala, järkyttävän hintaisia leivonnaisia mutta… Miksi niistä kalliista ja loistolaatuisista pavuista paahdetaan hedelmäisyys ja iloisuus pois? Länsinaapurin pikkupaahtimot saavat samoista pavuista paljon enemmän luonnetta kahviin. Eri pavut maistuvat erilaiselle, eivätkä kaikki italialaiselle markettikahville, joka toki on herkkua sekin… Lasipalatsin Cafe Javan sijainti on loistava, juna-asemalta Kamppiin siirtyessä on helppo käydä espressolla. Kahvi on hyvin tehtyä (Monterivaa, ruotsalaista, Italiassa paahdettua) mutta hinta, 2,80 € on aivan tolkuton.

Huomenna, jos ukkonen suo, ajattelimme ajaa pyörällä, tehdä varmaan vähän töitä ja hakeutua illalla johonkin kivaan paikkaan syömään.