Oho, taas satoi, hiljaisempia ja rajumpia kuuroja koko päivän. Märkyydestä johtuen pyörälenkki vaihtui lähimarketissa käytiin ja pilatekseen.
Illan alkupala oli klassikoiden äiti, cantaloupe-melonia Prosciutto di San Danielen kera. Kuten Tuplaespresson tämän päivän jutun kommenteissa keskuteltiinkin, niin melonilootan palloja kannattaa kaupassa punnita ja nuuhkia ja valita painava ja “sopivan kypsältä” tuoksuva yksilö. Kevyet ovat kuivia ja tuoksuton ei välttämättä kypsy koskaan.
Sain aamun torituliaisina (kauan ruinaamiani) pinkkien pikkukalojen Rouget-Barbet fileitä ja pieniä, pitkulaisia Ratte-pottuja. Kala on suomeksi jonkinsortin mullo, en ole varma mikä. Fileitä paistettiin puolitoista minuuttia kummaltakin puolelta oliiviöljyssä. Paistamisen jälkeen kalat jälkikypsyivät pannulla pöydässä alkupalojen syömisen ajan. Rougetin maku on hieman kampasimpukkamainen, valkolihaisten kalojen makuja voimakkaampi ja sen rakenne on tiivis ja syyt suuuret noin pieneksi kalaksi. Kaunis ja maukas
.
Pieni ja pitkulainen paikallisherkkusuiden Ratte-peruna muistuttaa ulkonäöltään puikulaa mutta sen rakenne on tiiviimpi ja kuori pysyy paremmin ehjänä. Netin ihmemaan mukaan maku on kastanjamainen, hmmm… ehkä siinä on samoja vivahteita… Ruotsalaiset kutsuvat Rattea parsaperunaksi ja täälläkin sillä näyttää olevan monta nimeä (Asparges, Corne de bélier, Corne de mouton, Cornichon, Misterle, Princesse, Quenelle de Lyon, Rané), siis myös se parsa. Höyrytetyt parsaminikurkkuprinsessakvenellipotut pöyräytettiin pannulla, jossa oli paistettu sipuleita ja ailletia. Yrttinä oli salviaa. Valkosipulivauva alkaa jo saada sisäistä rakennetta.
.
. Luin muuten eilen yhden suosikkilaskijani Julien Lizerouxin blogista, että hän oli vihdoin, polvivamman ja -leikkausten aiheuttaman 652 päivän laskutauon jälkeen suksilla. Hän kirjoitti, että kun ihmiset kuitenkin kysyvät, että sattuuko polveen, niin vastaus on, että siihen on sattunut joka päivä tammikuusta 2005 lähtien mutta että on hienoa, kun voi taas laskea. Toivottavasti vielä myös kisaa.
