Purkamista, pakkasta ja parvekekuvia

Päivän nettiKepuli kertoo, että JYY haluaa purkaa Kortepohjan ylioppilaskylän MNOP-talon. Virallisena syynä ei ole se, että talo olisi hajoamassa tai homeessa eikä se, että M-talon ylimmän kerroksen kulmahuoneen lämpötila oli parikymmentä vuotta sitten kesällä 35 ja talvella 16 astetta vaan se, että solukaksioille ei ole kysyntää. Jahas, kyllä nykyopiskelijat ovat nirsoja. Luimupupu asui lukiossa neljän tytön soluissa, kaksi huoneessa. Välillä kinattiin tiski- ja siivousvuoroista, aamu- ja iltametelistä, pojista ja hiihtämisestä mutta positiivisia puolia ja hienoja muistoja kuten ystävät, jaetut ilot, surut ja salaisuudet ja itsenäistyminen, oli kyllä paljon enemmän. Opiskeluaikana asuin neljä vuotta Kortepohjan maamerkissä, neljän eri kämppäkaverin kanssa. Isossa talossa oli mukava mennä kavereiden luo käytäviä pitkin joko kyläilemään tai opiskelemaan yhdessä. Kyllä se soluasuminen, edes vähän aikaa, olisi kaikille hyväksi: opettavaa, kasvattavaa,… sitten osaa arvostaa mahdollista yksiötä ja myöhemmin omaa kotia.

Täällä ei kyllä opiskelijalle yksiötä (eikä kahden hengen solua) ainakaan yliopiston puolesta järjesty. Jos papalla on paljon rahaa, niin itse voi toki hankkia. Talomme ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on opiskelijoiden asunto, joissa molemmissa asuu (postilaatikon mukaan) noin 8 opiskelijaa, tyttöjä ja poikia sekaisin. Keittiö on kaikille yhteinen ja mitä avoimista ovista näkee sisälle, niin huoneetkin jaetaan. Mutta talo on hieno ja opiskelupaikka yksi Euroopan parhaista…

Huh, helpotti vähän. Sekin, että kävimme illalla altaassa. Kylki suoriutui vajaan puolen tunnin kevyestä vesijuoksusta ihan hyvin,  sivuvaivana jumiutunut selkä vaivaa enemmän.

Päivän kuvasettinä pakkaspäivän näkymiä parvekkeelta ja kotitoimistosta. Hauskaa viikonloppua vaikkapa Chochichästli-Orakelin parissa. Se kertoo kymmenen sanan perusteella, mistäpäin Sveitsiä vastaaja on kotoisin, kuulema aika tarkasti.

 

ACL 1v

Luimupupun synttäreitä vietettiin toissapäivänä, tänään vuoden täytti eturistisiteeni, jonka kuntoutuksen etenemisestä on tullut kirjoitettua koko vuoden ajan sekä yksittäisiä juttuja että pidempiä pohdiskeluja. Kesäkuisen lääkärissäkäynnin jälkeen on tapahtunut paljon edistystä, silloin saadun juoksukehoituksen noudattaminen on ollut molemmille jaloille hyväksi (vaikka juokseminen ei alkuun ollut “ihan helppoa”). Fysioterapeutin lomaillessa juoksu- ja kävelyasentojen korjaaminen jäi kotiterapeuttini ja itseni hoidettavaksi. Olemme kyllä onnistuneet siinä ihan hyvin. Asentokorjauksessa auttoi heinäkuun puolivälissä iltavenyttelyssä lantiosta auennut “lukko”  - sen jälkeen korjaamattoman jalan polveen ei ole pistänyt .

Kaikkeen se lääketiede ja taitavat korjaajat pystyvät: nyt yliliikkuvalla luimupupulla on yksi normaali, venkoilematon nivel, jonka kanssa voi taas tehdä kaikkea kivaa: ajaa, laskea mäkeä ja juosta. “Uusi polvi” voi hyvin, toki jalassa on ajoittain erilaisia tuntemuksia, mutta enää on vaikea sanoa, liittyvätkö ne ristisiteeseen. Ajaessa ja juostessakaan ei tule enää arasteltua, joten pääkin taitaa olla palautunut.

Juhlapäivänä kävimme ajamassa puolitoista tuntia lapsuuden lenkkipoluillani Kiikkaran harjumaastossa. Mukavien polkujen lisäksi löysimme hirvikärpäsiä (yöks) ja yli-ikäisiä herkkutatteja (syötäväksi kelpaavia olisin voinut kerätä ajopaidan taskuun).

Synttärisankari ja sankarin omistaja kiittävät (rääkkääjiään) kotiterapeuttia, ortopedi Tapio Kalliota, fysioterapeutti Kalle Tiilikaista ja kiropraktikko Heikki Helmistä (sekä piikkimattoa, rolleria ja merisiiliä)!

Tahko, tammikuu 2010

Ekokauppoja ja ekokauppoja

Olen syksyn ja talven aikana kirjoittanut useampaan kertaan Ekolon luomukorista, jota olemme tilanneet jo useamman vuoden aika säännöllisesti. Muuten Ekolosta hankkimiemme tavaroiden määrä on vähentynyt osittain muiden kauppojen lisääntyneen luomutarjonnan ja osittain nettitilausten takia. Kosmetiikan (shampoiden, rasvojen, karvanpoistotuotteiden, …) hintaero kotimaan ja Saksan välillä on aivan huikea.

Mutta, minunhan piti kirjoittaa fyysisten ekokauppojen eroista. Suomessa ekokaupat ovat enemmän tai vähemmän “hippikauppoja”, joiden ruokatarjontaan ei kuulu lihaa, harvemmin maitotuotteitakaan. Täällä Ranskassa luomukaupoissa on kaikkea: vihanneksia, juustoa, jogurtteja, lihaa, kanaa, viinejä, … isommissa kaupoissa on myös palvelutiskejä. Muistanpa elävästi yhden innokkaan Ranskanmatkaajan ilmeen ensimmäisellä ekokaupparetkellä kanojen luona… Varsinaisia ekokauppa”ketjuja” on ainakin kolme, Biocoop, Naturalia ja La Vie Claire. Erikoiskauppojen lisäksi luomutuotteita on tarjolla tavallisissa kaupoissa ja toreilla vuosi vuodelta enemmän. Torilla tulee useasti ostettua enemmin viljelijöiden itse myymiä tuotteita kuin välittäjiltä riippumatta luomuisuudesta (samaan tapaan kuin kotona kesällä torilla).

Niin, ei minulla mitään kasvissyöntiä vastaan ole – elelin itsekin useita vuosia syömällä kasvisvoittoisesti. Siinä pitää vain olla todella tarkkana kaikkien tarvittavien ravintoaineiden saannin kanssa. Polviremonteista kuntoutuessa lihan syönti lisääntyi kun piti kiinnittää huomiota riittävään proteiinin saantiin ja monipuoliseen ruokavalioon. Tuntuu siltä, että sekasyömärinä jaksaa paremmin, sekä tehdä töitä että polkea .

Huh, olin tänään ensimmäisessä ranskankielisessä esitelmässä. Ymmärryksen aste jäi “aika” vähäiseksi kun aihekaan ei ollut ihan tuttu. Yritin kovasti ehtiä edes lukemaan Beamer-sivuja, mutta käännös- ja ymmärrysnopeuteni ei ollut läheskään riittävä…

Reissuja ja kuntoutuspohdintaa

Johan tuossa tuli oltua (muutamaa Helsingin reissua ja joulukiertuetta lukuunottamatta) kuukausitolkulla kotona. Eilisestä  alkoikin sitten “normaali reissuelämämme” (hiihtoretki, patonkimaahan töihin, kesälomalle länsinaapureihin, Sveitsiin töihin,…) Siinä ei ole kuin yksi ikävä puoli: mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vaikeampaa on istua autossa tuntien pakkaamisen jälkeen.

Eilen tänne Tornioon ajaessa näimme 150-200 joutsenta, kolme kurkea ja jonkin verran peltojen pirteitä hypähtelijöitä, töyhtöhyyppiä. Töyhtöhyyppiin ja nokikanoihin liittyy samantapainen mysteeri. Keväällä sulavat pellot lähes täyttyvät hyypiöistä, mutta ei niitä kesällä näy vaikka lintumaailmaa tunteva työkaverimme väitti niiden pesivän pelloilla. Muuttavatko ne ulkonäköään tiputtamalla töyhtönsä kosintamenojen jälkeen? Nokikanat, vesistöjen äkäpussit ja kanamaisesta uintityylistään helposti tunnistettavat valkonokat, ilmestyvät rannoille jäiden lähdettyä. Mutta mietipä, mistä ihmeestä ne tulevat, pohjamudastako? Lentävän nokikanan nähnyt lähettäköön luimupupulle kommenttia, mieluummin kanan kuvan kera. Tai jospa ne töyhtöhyypät muuntuvat nokikanoiksi…

Silkkiuikut sen sijaan lentävät ja pesivät kotirannassamme. Viime kesänä onnistuin ensimmäistä kertaa kuvaamaan viirullisten poikasten matkustusta emon selässä.

Sitten otsikon toiseen aiheeseen. Polven korjauksesta alkaa olla kahdeksan kuukautta aikaa, joten voisin kirjoittaa pienen kertauksen kuntoutusmuotojen toimivuudesta omalla kohdallani (aikaisemmat aiheeseen liittyvät jutut löytyvät avainsanojen avulla). Kuten olen kertonut, niin eturistisideleikkauksen jälkeisessä kuntouksessa on maassamme (ainakin) kaksi eri koulukuntaa. Monet ortopedit ja fysioterapeutit suosivat nopeaa voimaharjoittelun ja fysioterapian aloittamista, toiset taas ison veden takana suositumpaa “ensin liikeradat kuntoon” tyyliä.

Minulle tuo jälkimmäinen tapa ainakin sopi hyvin (kun polvia ei ole hajonnut kuin yksi, niin edellisestä ei ole kokemusta), kuntous oli  kuukauden jälkitarkastukseen asti kotijumppaa 2-3 tuntia päivässä ja trainerilla pyörittelyä kolmen viikon jälkeen. Joka tapauksessa kuntoutus on pitkä juttu (>6kk) ja vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä (joka ainakin minulta meinasi ajoittain loppua nilkan ja kantapään vaivatessa).

• Omalla pyörällä ajo ja viiden viikon jälkeen aloitettu vesijuoksu olivat mielestäni tosi hyviä kuntoutusmuotoja, joissa on paljon yhteisiä piirteitä: polvi saa hyvin liikettä, alkukankeuden jälkeen ne ovat hyvää kestävyysliikuntaa ja molempien jälkeen pitää muistaa venytellä huolellisesti (polvi paukkui pitkään venyttelystä huolimatta).
• Siellä salillakin piti käydä jonkin aikaa, jotkut varmaan tykkäävät käydä enemmänkin. Salien laitteista iso osa on pienelle ihmiselle liian suuria, silloin liikkeiden tekeminen tuntuu väärässä paikassa. Vuodenvaihteen jälkeen olen jumppannut kotona jumppapallon ja -kuminauhan kanssa.
• Eksentrinen pyörä, se ei sitten ollutkaan luimupupun väline. Pupun mielestä polkimia pyöritetään itse eteenpäin suurella kierrosnopeudella.
• LPG-hoito. Kadonneiden lihasten ja oikeiden liikeratojen palauttaminen jumiuttaa lihaksia ja hieronta ei välttämättä auta kaikkia. Korjatun jalan jumeihin ja vasemman polven ilkeään vihlontaan on auttanut viimeisessä jälkitarkastuksessa vinkattu “teollisuusimuri”,  joka nostaa lihaksia ylöspäin. Kiinnostuneet, googlatkaa.
• Pilatesrulla on kätevä vekotin yläselän jumeihin ja it-jänteen rullaukseen.
• Käveleminen – sen uudelleen opettelu voi sitten olla vaikeaa! Tärkein ohje on se, ettei saa missään vaiheessa ontua. Ei myöskään pitäisi huijata nilkalla, siitä voi tulla ilkeitä vaivoja…
• Hiihtäminen on hyvä juttu(muista, että olen kasvanut murtsikkasukset jalassa). Neljän kuukauden kohdalla aloitin perinteisen hiihtämisen. Se auttoi kuukausia vaivanneen nilkan liikkeen palauttamiseen ja vahvisti polveakin hyvin. Nopean kuntoutuksen suosijat antavat luvan hiihtämiseen jo parin kuukauden jälkeen. Itse olen sitä mieltä, että uudet, koordinaatiota vaativat lajit kannattaa ottaa mukaan vasta siinä vaiheessa kun pystyy tekemään niitä teknisesti oikein ja pelkäämättä.
• “OIKEIN ja nätisti laskeminen on hyvää harjoitusta polvelle”, sanoi polveni korjannut (itsekin mäkeä laskeva) Tapio Kallio. Niin se on.

Tulevalla viikolla sitten näkee, kuinka pitkiä päiviä polvi tässä vaiheessa jaksaa ulkoilla. Ehdimme ennen talven katoamista käydä kotona kuusi kertaa mäessä, joten saan laskea luvallisestikin “kilttiä” offaria. Auto on täynnä laskukamoja, kameroita ja Zappalle ja Sotikselle on hankittu hienot hirvennahkaluut. Loma alkakoon .

Ristikeittiötä

Kukaan ei tehnyt meillä jouluksi pipareita, joten Runebergin päivä oli piparimurskan puuttuessa tortuton. Pääruoaksi hiihtolenkin jälkeen laitoimme kuitenkin perinne-evästä, poronkäristystä. Käristys pitää mielestäni laittaa yksinkertaisesti: pataan voita, sipulia ja käristyslihat, mausteeksi vähän suolaa ja kokonaisia musta- tai maustepippureita (ei siis vettä eikä muutakaan nestettä). Käristyksen kavereita ovat survottu puolukka ja perinteisellä puunuijalla tehty pottumuusi. Muusi on meillä, kuten kuvasta näkyy, tönkköä. Jähmeä muusi mahdollistaa yhden perinteisistä tarjontatavoista: muusin keskelle tehdään kuoppa, joka täytetään käristyksellä ja lopuksi laitetaan puolukkaa päälle.

Tilasimme tämän viikon luomukorissa ananaan . Reseptiselailun jälkeen se päätyi paloiteltuna kattilaan appelsiineista puristetun mehun, sokerin ja vaniljatangon kera. Keitos laitettiin vuokaan, päälle kaksi pientä banaania, kookoslastuja ja crumble-taikinaa ja sitten uuniin. Ananascrumblen ohje löytyi Cuisine et Vins-lehden nettisivulta. Reseptistä poiketen laitoimme crumble-taikinaan vain 70g kaikkia aineksia. Crumbleja olemme tehneet ennenkin, esimerkiksi mansikasta, karviaisista ja omenasta. Tästä eksoottisesta versiosta tuli ihan järjettömän hyvää!! Voisipa tuon tuoksun linkittää tänne.

Päivän hiihtolenkillä törmäsin taas kerran pillimehuilmiöön. Mikä ihme saa aikuisetkin ihmiset imemään E-E-E-lisäainelitkuja pillillä pahvitörpöstä kun lenkille voisi ottaa juomaksi vettä tai kotimehua ??? Pari viikkoa sitten ihmettelin uimahallilla samaa, varmaan puolet ihmisistä ikään katsomatta lipitti pillimehua pukuhuoneessa. Lapsuuden luokkaretkillä oli tietysti kiva kun saattoi saada eväsjuomaksi mukaan tetraedrin muotoisen Trip-mehun helposti vuotavaan muovitaskumattiin laitetun mehun sijaan. Nykyisin on kuitenkin tiiviitä ja kevyitä pulloja, joten juoman kuljettamisen ei ainakaan pitäisi olla syy pillittelyyn. Tietysti voihan joku haluta säilöä itsensä sokerilla tai säilöntäaineilla…

Kevään pyöräilyklassikot lähestyvät . Kolmas huhtikuuta ajettavan Ronde van Vlaanderenin ja muiden Flanderin klassikoiden reitit julkaistiin torstaina Gentissä. Kevään kisoihin liittyyvä kysymys on se, osataanko Trekillä rakentaa Fabianille röykytystä kestävä pyörä? Toivottavasti.

Kisojen seurantaan tule oma mukava säväyksensä jos on itse ajanut samoilla paikoilla. Tällä kertaa erikoisfiilis on Rondella, jonka reitistä ajoimme osan viime kesälomalla. Ja kyllä, ne mukulakivet ja jyrkät nousut ovat rankkoja maastopyörälläkin. Tuon retken perusteella voin muuten helposti verrata eri polvioperaatioista toipumista: kierukan siistimisen jälkeen pystyin ajamaan mukulakiviteitä täysillä reilun kuukauden päästä operaatiosta (siis käytännössä ilman eturistisidettä). Ristisideleikkauksesta kuntoutuminen onkin sitten vienyt nyt viisi ja puoli kuukautta… Tänään hiihtämässä tuntui kyllä jo siltä, että korjattu oikea jalkani on parempi kuin toinen. Polvi toki väsyy vielä helposti mutta se on tukevampi kuin toinen polvi, johon muuten sattuukin enemmän…

 

Rolleri

Jotkut asiat eivät muutu vuosienkaan kuluessa. Esimerkiksi se, että hammaslääkäriin meneminen on aina jotenkin inhottavaa ja se, että uusia leluja on kiva saada.

Vaikka nykyisessä hammaslääkärissäni on oikein viihtyisät tilat ja henkilökunta on mukavaa ja työnsä osaavaa, niin koulu- ja opiskeluajan hammaslääkärin muistot tulevat aina mieleen. Kouluhammaslääkärissä, hammaslääkärinhajuisessa odotushuoneessa itse kukin varmaan yritti lukea lehtiä koneiden surinassa. YTHS:n hammaslääkäristä taas harva selvisi ulos yhtä monta (viisauden)hammasta suussaan kuin sinne mennessä. No, eihän se tarkastus taaskaan ollut mitenkään kauheaa ja ei, ei ollut reikiä .

Ai niin, muistinpa juuri Hesarissa pari viikkoa sitten ollen jutun kolmesta suositusta lifestyle- ja muotibloggaajasta. Heidän mukaansa ei pidä kirjoittaa arkisista ja tylsistä asioista sillä ne eivät kiinnosta lukijoita. Äskeiset rivin pitäisi siis varmaan poistaa… enkä poista …

Entäpä se uusi lelu. Pilatesrulla tuli ja ehdinkin kokeilla sitä jo vähän. Vaikuttaa siltä, että rullalla saa mukavaa vaihtelua vatsa- ja selkäjumppaan ja venyttelyyn. IT-”jänteen” ja pepun rullailu on aikamoista rääkkäystä – toivottavasti se auttaa jumeihin.

Myslipurkin pohja alkoi pilkottaa, joten tänään oli aika tehdä lisää. Nyt pitää taas vähän kehua kotimysliä, jonka ohje kuvineen löytyy syyskuun jutusta:

• se on hyvää
• raaka-aineita (ryynejä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä) voi vaihdella
• siinä ei ole suolaa (muroissa ja monissa kaupan mysleissä on paljon)
• makeus tulee hunajasta ja kuivahedelmistä (eikä sokerista).

Marmite Dieppoise

Joo, olen tänään tehnyt vähän muutakin kuin puuhannut keittiössä. Iltapäivällä katsoin syöksylaskua ja kävin puolitoista tuntia salilla. Löysin salilta pilatesrullan (foam roller) ja rullailin sillä jumissa olevaa IT-jännettä, teki aika herkkua… Nettisurffauksen seurauksena tilasin rollerin aamulla itsellekin. Me voimme kyllä kohta perustaa pienimuotoisen kuntoutuskeskuksen .

Päivän ruokaprojektina oli pohjois-ranskalaista kalakeittoa ja juustosarvia. Juustosarvissa oli tällä kertaa karkeina jauhoina täysjyväspelttiä, juustoraasteena Maasdamia ja täytteenä Fourme d’Ambert sinihompparia. Madeaika on parhaimmillaan, joten keittoon käytettiin näitä “kotimaisia merikrotteja”, norjalaista lohta ja tanskalaisia simpukoita. Keiton seurana nautittiin Alsacen valkoviiniä Wolfberger Riesling-Pinot Gris.

Marmite Dieppoise

Kalaliemi:

• 1 salottisipuli
• 2 kynttä valkosipulia
• 1 porkkana
• 1/2 fenkolia
• pätkä purjoa
• laakerinlehti, persiljaa, timjamia
• vettä
• mateiden päät ja hännät

Itse soppa:

• 2 pientä madetta
• pätkä lohta (500-600 g)
• 15-20 sinisimpukkaa
• pätkä purjoa
• 1 salottisilpuli
• 2 kynttä valkosipulia
• kalaliemi (noin 6 dl)
• 2 dl valkoviiniä
• 1 dl kermaa
• persiljaa
• vajaa 1 tl suolaa

Irrota lohesta nahka ja pilko lohi aika isoiksi paloiksi. Puhdista simpukat ja laita ne “likoamaan” kylmään suolaveteen. Leikkaa mateilta päät ja hännät ja pilko kalat aika isoiksi paloiksi.

Tee kalaliemi. Pilko sipulit, porkkana, purjo ja fenkoli ja kuullota niitä voissa. Lisää mateiden päät ja hännä ja kuumenna niitä hetki. Lisää yrtit ja sen verran vettä, että kalat peittyvät. Keitä hiljalleen noin 30 min. Poista keittämisen aikana liemen pinnalle nouseva vaahto. Siivilöi liemi kulhoon.

Pilko sipulit ja purjo ja kuullota niitä (auringonkukka)öljyssä tai voissa. Kaada päälle valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää kalaliemi. Anna kiehahtaa. Lisää suola, mateen palat ja parin minuutin päästä lohet. Lisää tarvittaessa kiehuvaa vettä. Lisää muutaman minuutin päästä simpukat. Kun simpukat ovat auenneet, niin lisää kerma ja persilja.

Joogaa

Innolla odottamani astangajoogakurssi alkoi tänään. Tiesin ohjaajan etukäteen, en tosin joogatunneilta, ja osasin odottaa hyvää, iloista ja rauhallista ohjausta, jollaista se olikin, kiva. Suurin osa kurssilaisista oli ollut syksyllä alkeiskurssilla, jolle tämä kurssi oli jatkoa. Pääsin hyvin mukaan kahden aiemmin käymäni kurssin ja kotijoogailun ansiosta. Polvikin pärjäsi ihan hyvin, pitkät staattiset asennot toki väsyttivät sitä mutta samalla ne ovat hyvää harjoitusta. Ainoa ongelma oli risti-istunta, jossa en pysty vielä istumaan pitkään (eikä siitä saisi vaativimpia astangaversioita tehdäkään).

Tällainen “joogaaja”, avosetti, löytyi Noirmoutierin saarelta toissakeväänä. Kyllä ne yhden jalan tasapainoharjoitukset ovat ihan helppoja.

Töissä onkin sitten “joululoma” ohi ja opetus alkaa osaltani huomenna. Koitan kovasti jaksaa innostua saman kurssin luennoinnista neljännen kerran, onneksi edellisestä kerrasta on kaksi vuotta.

Leopardeja ja muutakin

Tässä Sveitsin juustotuliaisia odotellessa on hyvää aikaa kirjoitella. Eilinen junamatka meni sujuvasti töitä tehdessä. Olin isosti yllättynyt siitä, että Pendolinon netti toimi koko matkan ja junakin oli vain 5 minuuttia myöhässä. Ennen kotimatkaa kävin Tokyokanissa ostamassa Japanin paputahnanameja ja nuudeleita. Sorruin lisäksi hankkimaan uuden laskutakin (kun kerran sai luvan mennä kohta mäkeen ja entisen vetskarit reistailevat…) Ehkä itsensäkin joululahjominen on sallittua, onhan?

Lumisateessa ja pakkasessakin pitää seurata pyöräilyuutisia. Alkuviikosta sykkeliuutisissa kerrottiin, että uuden Luxemburgin joukkueen, jossa ajaa iso osa tämän vuoden Team Saxo Bankin joukkueesta, nimeksi tulee Team Leopard! Asu ei taida kuitenkaan olla pilkullinen vaan kuulema enemminkin “cool and simple, a classic look”. Klassisempia, pilkullisia lumileopardeja voi sen sijaan seurata Korkeasaaren lumileopardijoulukalenterissa, jossa kerrotaan elokuussa syntyneiden pentujen elämästä. Oi, oi, kun ne ovat sööttejä.

Polviraporttia:

Eturistisideremontista on tänään neljä kuukautta, on siis taas väliraportin aika. Aika on toisaalta mennyt tosi nopeasti ja toisaalta hitaasti. Kuten Jean-Baptiste Grange kotisivuillaan kirjoitti, niin tässä vaiheessa elämä on kvasinormaalia. Ajoittain on jo sellaisia hetkiä, että polvea ei huomaa/muista. Toisaalta montaa asiaa ei voi, uskalla tai saa tehdä. Esimerkiksi autoa en ole vieläkään ajanut. No, ensinnäkään en tykkää kaupunkitalviautoilusta ja toisekseen ompelukoneella ajellessakin pitää välillä vaihtaa kaasupoljin vasemmalle jalalle… Eilen ajoin 25km (1h) trainerilla ja tänään kävelin reippaasti noin 4 km, pisimmät lenkit tähän asti. Kävelyssä ei ole enää mitään muita ongelmia kuin se, että jossain vaiheessa polvi väsyy ja haluaa kotiin. Voimaa tulee koko ajan lisää vaikka sen palauttaminen onkin vähän hankalampaa kuin olin kuvitellut. Normaalissa mietintäasennossani, risti-istunnassa, istumiseen sain luvan jo reilu kuukausi sitten, mutta ei siinä vielä voi kauaa istua, harmi.
Toisten kokemuksia lukiessa ja kuunnellessa huomaa, kuinka henkilökohtaista toipuminen on ja kuinka paljon eroja kuntoutuksessa on. Monilla on pitkään ongelmia jalan suoristumisen ja/tai koukistumisen kanssa. Olen miettinyt, että johtuuko se monessa paikassa aikaisemmin aloitetusta voimaharjoittelusta? Minulla normaalien liikeratojen palautuminen oli kyllä aika helppoa, sitä varmasti auttoivat leikkauksen jälkeisen yön passiviliikuttelulaite ja yliliikkuvuuteni. Voimatasoissa ja koordinaatioharjoitteissa olen varmaankin nopeamman kuntoutuksen käyneitä aikataulusta jäljessä. Voiton puolella tässä varmaan kuitenkin jo ollaan Kuntoutuksessa tärkeintä on kuitenkin se, että noudattaa oman koipitohtorin (ja fysioterapeutin) ohjeita. Raportin lopuksi voisin taas kiittää ortopedi Tapio Kalliota, fysioterapeutti Kalle Tiilikaista, kiropraktikko Heikki Helmistä ja tietenkin kotikokkikävelyvahtiani .

Joululeivonnaisten sijaan tein äsken mustikkapiirakkaa. Ohje on kirjasta “Larousse des desserts (Pierre Hermé)”. Pakastimella käydessäni huomasin, että marjavarastot alkavat loppua. Marjoja oli ihan mukavasti vaikka polveni oli marjastusaikaan aikamoisessa linkslonks-kunnossa eikä sillä tehnyt mieli paljoa metsässä ja vattupuskassa kulkea.

Ääh, salama oli taas syönyt patterinsa, sain otettua vain tuon yhden kuvan. Tässä kuitenkin piirakan ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Pohja:

• 130 g voita
• 2 rkl maitoa tai vettä (laitoin Amarettoa…)
• 175 g vehnäjauhoja

Nypi voi ja jauhot. Lisää neste ja tee taikinasta pallo. Laita pallo jääkaappiin vähintään tunniksi. Voitele (irtopohjainen) piirakkavuoka. Kauli taikina leivinpaperin päällä jauhoja apuna käyttäen ja nosta se kaulimen avulla vuokaan. Esipaista pohjaa 190 asteessa 15 min. (Ensimmäisen 10 min ajaksi laitan taikinan päälle leivinpaperin ja riisejä painoksi.)

• 400 g mustikoita
• 50 g (ruoko)sokeria

Laita mustikat esipaistetun pohjan päälle. Ripottele sokeri päälle. Paista 180 asteessa 20-25 min. Irtopohjavuoka kannattaa laittaa piirakkavuokaan tai pellille sillä varsinkin pakastemustikoista irtoaa nestettä joka saattaa tulla vuoasta läpi. Anna piirakan jäähtyä. Irrota se vuoasta (jos käytit irtopohjaista) ja sihtaa ennen tarjoilua päälle tomusokeria.

Fysioterapia 2 & yrttiahvenia

Uusi ristiside on seitsemän viikon ikäinen. Tänään olin toisen kerran fysioterapiassa. Polven kuntoutumisen lisäksi keskustelimme sivuvaivoista eli alaselästä ja kantapäästä. Polvi sai monta uutta liikettä. Tällä kertaa emme joutuneet keskustelemaan siitä, että voiko jotain liikettä tehdä (viime kerralla “epäilyttäviä” juttuja olivat yhdellä jalalla seisominen ja tasapainolautailu). Voimapuolelle uusia harjoituksia ovat yhden jalan kyykky askeltaen, jumppakuminauhan mukaanotto jalan koukistukseen ja jalkaprässi yhdellä jalalla. Tavallisessa tuolilleistumiskyykyssä huomaa aikamoisen eron alkukesän kuntoutukseen verrattuna. Nyt molemmat polvet pysyvät kiltisti halutussa linjassa, kesällä oikea muljahteli huomattavasti. Tasapainoharjoituksiinkin tuli lisää haastetta, esimerkiksi tähtiharjoituksessa tasapainolautaillaan. Nyt taitaa sitten naapureidennauratus jäädä vähemmälle kun ei tuota lautaa viitsi ulos viedä… Kantapäälle “määrättiin” jumppaa, jossa noustaan kahdella jalalla varpaille ja laskeudutaan hitaasti yhdellä jalalla alas. Ensi viikolle sovimme hieronta-ajan, silloin mietitään myös, kannattaisiko loppuja turvotuksia yrittää kadottaa lymfaterapialla. Turvotuksesta eroon pääsy saattaisi auttaa jalan takaosan ongelmiinkin.

Olen ollut tämän viikon töissä kotona. Työpaikalla oleminen olisi vähän haastavaa sillä polvi ja nilkka keräävät nestettä ja jalka jäykistyy pitkään istuessa. Kotitoimisto on kätevä kun voi makoilla lattialla, sohvalla ja sängyssä tai vaikka istua jumppapallon päällä ja mönkiä mielensä mukaan.

Tänään oli tarjouksessa affenfileitä (vaikka eivät ne tosin vieläkään halpoja olleet). Illan eväänä oli yrttiahvenia, jotka valmistetaan seuraavaan tapaan: Ahvenfileistä poistetaan ruodot ja fileet laitetaan uunivuokaan. Päälle laitetaan vähän suolaa, reilusti yrttejä (tänään oli Rengon lehtipersiljaa, salvian myöhäissatoa ja basilikaa), oliiviöljyä ja liraus valkoviiniä. Paistetaan 200 asteessa 15-17 min riippuen kalafilekerroksen paksuudesta. Alkuperäisessä The Silver Spoonin ohjeessa on kermaa ja voita oliiviöljyn tilalla. Tämä viritys syntyi kerran kerman puuttuessa. Italialaisissa resepteissä usein käytettävät korppujauhot kannattaa jauhaa itse hyvästä vaaleasta kuivatetusta leivästä.

Lisäksi teimme version helpoista sämpylöistä ja tzatzikia.