Karitsaa ja voipähkinäkurpitsaa

Viime lauantaina löysimme torilta kangasniemeläisen Pienikankaan tilan myyntiauton, josta ostimme Ylämaan karjan lihan lisäksi Koivuniemen tilan lammasta. Karitsan sisäfile ei ole ihan perinteistä tiistai-illan ruokaa, mutta kyllä se hyvältä maistui kostean koleana syysiltana. Kauniin punaiset ja herkullisen pehmeät fileet valmistuivat Wagner-muistikirjaan kirjattujen merkintöjen perusteella: pinta pannulla voissa kovalla lämmöllä kiinni, uunissa 200 asteessa 8 min rosmariinin kera, lepäily puulaudalla 10 min.
Lisäiloa ja -väriä iltaruokaan toi Ekolosta löytämäni italialainen voipähkinäkurpitsa. Täällä butternutit ovat sen verran harvinaista herkkua, että ne kannattaa nauttia yksinkertaisesti laitettuna, yrttien ja oliiviöljyn kanssa uunissa. Mahdollisista jämistä voi tehdä vaikka pastan.
Ranskalaiseen tapaan lopuksi voi nakertaa palan tai kaksi juustoa, tässä näkkispintainen Comté.
Kuuleman mukaan kaupungin ulkopuolella oli ollut aamulla valkoinen maa. Täällä pyörätiet liukasti niile kylvetty järjettömän paksu hiekka- ja sepelikerros sulalla asfaltilla vesisateessa. Monenko metrin kerros sitä onkaan huhtikuussa? Taidanpa lopettaa tämän jurputuksen kertomalla, että rantaraitti olisi paljon mukavampi (ja helppohoitoisempi) sorapintaisena…

Pumpapasta

Kurpitsa – pumpa – pumpkin – potiron – Kürbis – zucca – pompoen -  …  – nam, tykkään!

Parvekkeella meitä ja tinttejä ilahduttava iso “pikkelsi”kurpitsa odottaa vielä kaivertajaa ja sopaksi joutumista, me herkuttelimme sen sijaan lauantaina kaupasta löytyneellä uunitukseen paremmin sopivalla, kiinteämmällä ja sisältä oranssimmalla kurpitsalla. Kolmen kilon kurpitsan puolikas oli lohkoina, oliiviöljyssä kieriteltynä ja kevyesti suolattuna rosmariinin oksien kanssa 200 asteisessa uunissa noin 25 min.

Kurpitsapasta

• 3 1/2 reilua lohkoa uunitettua kurpitsaa
•  1 punasipuli
• 3 kynttä valkosipulia
• 0,7 dl kermaa
• 160 g täysjyväpastaa (linguine)

Kuori punasilpuli ja leikkaa se puolirenkaiksi. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipulit. Paloittele kypsät kurpitsalohkot. Aloita sipulien paistaminen oliiviöljyssä samaan aikaan pastan keittämisen kanssa ja paista niitä kunnes pasta on lähes kypsä. Lisää kurpitsat ja hetken päästä kerma. Lisää kypsä, valutettu pasta. Ripottele annoksen päälle raastettua parmesania ja mustapippuria.

Kookosmaidossa uivia haukipullia ja päärynäkakkua

Aamupäivän torireissulta hankimme vihanneskuorman ja kananmunien lisäksi reilun seitsemän kilon kurpitsan, joka on varsin komea mötikkä. Viime syksyn erilaisilla kurpitsoilla herkuttelun jälkeen ihmettelen, miksi täältä ei saa muita lajikkeita kuin “pikkelsintekokurpitsaa”. Hyvä keitto peruskurpitsastakin tulee, mutta uunitettuna rakenne tahtoo olla lötkö ja väri ja maku vaisuja.

Kuten kesällä ennustinkin, mausteiset haukipullerot päätyivät suosikkireseptien listalle. Tänään pullat uivat suosikkimausteilla vahvistetussa kookosmaidossa.

Haukipullerot kookosmaidossa

• 750 g jauhettua haukifilettä
• 2 dl täysmaitoa
• 2 munaa
• 3 pientä kuivaa leipäpalaa
• 2 kynttä valkosipulia
• pieni nippu persiljaa hienonnettuna
• pieni nippu korianteria hienonnettuna
• 0,5 tl suolaa

Liota leipä maitoon. Riko munien rakenne. Kuori ja paloittele valkosipuli. Laita kaikki aineet kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta pulleroita.

Liemi

• 1 tlk kookosmaitoa
• 2 porkkanaa
• 1 iso sipuli
• 3 kynttä valkosipulia
• 1 laakerinlehti
• pätkä tuoretta inkivääriä kuorittuna
• pätkä punaista chiliä ilman siemeniä
• 2 lastua luomusitruunan kuorta
• 1/4 tl makeaa currya
• ripaus sahramia
• vajaa 1/4 tl suolaa
• 1 pitkäpippuri

Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Paista niitä auringonkukkaöljyssä. Lisää curry ja sahrami. Lisää hetken päästä kookosmaito ja loput ainekset.  Nostele pullat pannulle ja anna niiden kypsyä kannen alla noin 30 min. Tarjoa esimerkiksi basmatiriisin kanssa.

Viime lauantaina Rutalahden markkinoilta ostamamme Tommolan tilan pienet ja somat päärynät olivat kypsyneet pöydällä suositellun ajan, joten pääsimme vihdoin testaamaan Suolaa&hunajaa blogin päärynä-hasselpähkinäkakkua. Nam, nam, herkullista. Tapamme mukaan sovelsimme ohjetta hieman vähentämällä mausteita ja leivinjauhetta, käyttämällä vaniljatankoa ja vaihtamalla osan maidosta Amarettoon. Pähkinät paahdoimme uunissa 200 asteessa. Teimme kolmikertaisen annoksen, mikä oli hieman liikaa 11×30 cm pitkulaiseen vuokaamme, joten täytimme myös 10 cm pohjaltaan olevan reiättömän Kugelhopf-vuoan. Kakkuja paistettiin noin 175 asteessa noin 50 min.

Ainekset olivat siis

• 7 pientä päärynää paloiteltuna
• 3 rkl perunajauhoja
• 300 g hasselpähkinöitä paahdettuna ja karkeasti rouhittuna
• 150 g voita ruskistettuna
• 3 kananmunaa
• 2 1/2 dl ruokosokeria
• 1/2dl raakaruokosokeria
• 2 1/2 dl maitoa
• 3 rkl Amarettoa
• 4 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 1/2 tl (eli 7,5 ml)leivinjauhetta
• 1/2 tl kanelia
• 1/2 tl kardemummaa
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa

 

Vanhaa ja uutta vuotta

Vaikka aamupäivän räntä vaihtui koko päivän kestäväksi vesisateeksi, meillä oli oikein mukava päivä. Rauhallisen aamun ja Zopf-onnenpossuaamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Alennusmyynneistä tarttui matkaan kaikenlaista, esimerkiksi lumivyörypiipparit hiihtoretkiä varten. Globusin ruokaosaston samppamaistiaiset jatkuivat juhlapyhien kunniaksi, tänään siellä tarjoiltiin Laurent-Perrierin Cuvée Roséta.

Alkuillasta laitoimme uuniin rosmariinilla ja valkosipulilla maustetun lampaan koiven. Koipi voideltiin päältä sulatetulla voilla ja laitettiin 225 asteiseen uuniin noin 7 minuutiksi (pinta kiinni). Kääntämisen jälkeen koipi sudittiin voilla toiselta puolelta. Noin 7 minuutin paiston jälkeen lämpö laskettiin 175 asteeseen ja kypsennystä jatkettiin vajaat 2 tuntia. Puolivälissä koipi käänsi vielä kylkeä ja se sudittiin lopulla voilla. Paistamisen jälkeen liha vetäytyi risoton teon ajan (noin 25 min) ennen leikkaamista. Risotto sai jännittävän violetin värinsä porkkanoiden värjäämästä kanaliemestä.

Jaa, pitäisi varmaan sanoa jotain menneestä vuodesta…

• Yli puolet siitä ja luimupupun energiasta meni polven kuntoutukseen ja virheasennoista tulleiden vaivojen korjaamiseen. Hyvä siitä jalasta kuitenkin tuli!
• Pääsiäisen Abiskon retkestä lähtien pääsimme taas normaalin reissuelämämme pariin. Toukokuu työn parissa Ranskassa oli oikein onnistunut, samoin minilomat mennen tullen Belgiassa ja Hollannissa. Kesän olimme aika lailla kotona valmistautumassa Zürichin matkaan.
• Kolme ja puoli kuukautta on mennyt todella nopeasti ja olemme kotiutuneet tänne hyvin. (Minulla ei olisi mitään tänne jäämistä vastaan…) Nyt odotamme kovasti kahta tulevaa viikkoa alppiretkineen ja vieraineen.
• Vuoden uutuuksia olivat (ainakin) koirakavereiden kanssa lumikenkäily ja selkäruodon ja lihasten kunnossapidossa avittava rolleri (foam roller, pilatesrulla). Keittiössä teimme ensimmäisen kerran kohokasta ja artisokkia sekä tutustuimme täällä syksyn aikana moniin kurpitsalajikkeisiin. Valokuvauspuolella tulen paremmin toimeen salaman kanssa, kiitos ahkeran blogikuvauksen. Mukana kulkeva pikkukamera on edelleen hankkimatta.
• Vuoden aikana olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin, sekä reissuissa ja netitse.

Iloisten ulkoilijoiden kera toivotan hyvää uutta vuotta ja lumista talvea kaikille lukijoille!

Usvainen auringonlasku

Zürich-järveltä nouseva aamu-usva on lähipäivinä pysynyt kaupungin päällä lähes koko päivän. Usvan synnylle on monia syitä, 42 km pitkä järvi, jonka vesi on ilman yölämpöä korkeampi, järven molemmilla sivuilla olevat mäet, tyynet ilmat  ja sijainti lähes alppien pohjoisreunalla. Auringonlasku, uudelleen tihentyvä usva ja Uetlibergin yllä oleva kuunsirppi olivat niin hieno yhdistelmä, että piti hakea kamera parvekkeelle kesken siivousrättien kuivumaan ripustamisen. Parvekkeen oven ja vierashuoneen ikkunan takana on matkoilla usein ihastelemani puiset ikkunaluukut, joita voi käyttää sekä pimennykseen, viilenykseen helteellä ja lämmön säilyttämiseen kylmään aikaan. Ennen tänne lähtöä onnistuimme molemmat välttämään syysflunssan. Täällä joku pöpö yritti ilmeisesti pesiytyä kurkkuuni, jota kirveli pari päivää. Touhun rauhoittaminen ja lenkittömyys taisivat onneksi auttaa.

Päivän kauppakasseista löytyi sesongin tuotteita, viikunoita ja (taas uudenlainen) kürbis. 

 

 

 

Kürbis ja kipuamista

Illalla ehdimme ensimmäiselle pyörälenkille Zürichbergille. Yksisuuntaisten katujen aiheuttamasta alkukiemurtelusta huolimatta pääsimme parissa kymmenessä minuutissa ulkoilureiteille. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki,… tasaista ei paljon tarvitse polkea… luulen, että ensi kesänä Vaajakosken Savonmäki tuntuu pieneltä. Tutustumisretkellä selvisi, että teillä ajaessa kannattaa seurata nuolellisia pyörämerkkejä. Osalla kaduista on pyöräkaistat molempiin suuntiin, kaistojen loppuessa kannattaa katsoa ympärilleen ja etsiä pieni pyörän kuvalla varustettu merkki ja katsoa, minne sen nuoli osoittaa (todennäköisesti hiljaisemmalle tielle).

Kipuaminen ja laskeutuminen ei lopu lenkkiin, pakollinen loppuverryttely tulee pyykkiä pestessä talon erinomaisessa pesutuvassa (5×18 porrasta katutasolle ja siitä vielä kellariin).

Illallisella kurkistimme eilen löytämääni pieneen ja suloiseen Mandarin-kurpitsaan (Small Fancy) ja kypsensimme sen oliiviöljyttyinä viipaleina uunissa 200 asteessa valkosipulin kera 25-30 min. Kaupoissa on ties minkä muotoisia, kokoisia ja värisiä kurpitsoja. Pitää yrittää testata mahdollisimman montaa lajiketta.

Kurpitsan lisäksi iltaan toi väriä upea auringonlasku. Luulen, että en kesään mennessä väsy katselemaan näkymiä parvekkeeltamme – kaupunki ja mäet näyttävät niin hienoilta eri vuorokaudenaikoina ja erilaisilla keleillä. Onneksi otimme jalustan mukaan.

Pumpkin, osa 2

Aamupäivän touhujen ja pullansyönnin jälkeen kävimme juoksemassa Laajavuoressa ja palasimme keittiöön puuhastelemaan kurpitsan parissa. Juokseminen on kyllä helpottunut ja rentounut koko ajan, mutta kyllä siitä vieläkin joka kerta jollain lailla vaivaiseksi tulee… rankkaa puuhaa…

Kurpitsaan kaivautuminen oli aikamoinen projekti. Jätimme (tänäkin vuonna) siemenet käyttämättä ja keskityimme “lihan” käsittelyyn. Jonain vuonna kyllä paahdan siemenet uunissa, lupaan. Osa kurpitsasta kypsyi uunissa lohkoina purjonpalasten kanssa kevysti oliiviöljyttynä ja suolattuna noin 40 min 200 asteessa. Syödessä kurpitsojen päälle laitettiin yrttiöljyä (iso lautasellinen yrttejä, 2 dl oliiviöljyä, ripaus suolaa bamixoituna). Pakastimen viimeisen hirvenpalan, vasapaistin, kohtalona (tai ilona) oli päätyä pannulle pihveinä, joita paistettiin kolme minuuttia kummaltakin puolelta ja vetäytettiin kannen alla 10 min.

Jälkkäriksi laitoimme nyt niin herkullisista nektariineista ja luumuista crumblea. Hedelmät viipaloitiin uunivuokaan ja crumbletaikina murusteltiin niiden päälle. Herkku oli uunissa noin 20 min, ensin 200 asteessa ja lopuksi 150 asteessa.

Puuhaa, pullaa ja pumpkin

Jopas oli ranskalainen lauantaiaamupäivä, puuhaa jos jonkinlaista. Nyt on jääkaapissa aineksia illan ja huomisen kokkailuihin, puhdas koti ja tuoretta pullaa. Parveketta värittävät auringonkukat ja reilu seitsemän kiloa painava kurpitsa.

Tee peruspullataikinastani yleensä sekä täytepullia että pyöreitä pullia raesokeripäällysteellä. Tämän päivän täytepullissa oli sisällä vähän voita, reilusti raastettua mantelimassaa, hiven ruokosokeria  ja kookoslastuja.

Happy Halloween!

Chou farci

Chou farci, iso (lihatäytteinen)kaalikääryle, on perinteistä ranskalaista kasvisruokaa. Resepti löytyy nimittäin yhden suosikkikeittokirjamme, The Food of Francen, kasvisruokaosastosta. Teimme tällaisen ison kääryleen jo viime vuonna, jolloin rakentelun yksityiskohtia tuli kuvattua tarkemmin. Täyte on olellisesti lihapullataikina: karitsan jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, munaa, kuivattua ja liotettua leipää, yrttejä ja tomaattimurskaa, ohjeessa taisi olla karitsan tilalla possunlihaa ja pekonia sekä pinjan siemeniä. Ennen niin suuret suosikit, pinjan siemenet, ovat jääneet viime syksyn jälkeen syömättä sillä törmäsimme kammottavaan ilmiöön nimeltä “pine mouth”, kiinnostuneet googlatkoon…

Kääryle valmistetaan seuraavaan tapaan. Varovasti irroitettuja kaalin lehtiä keitetään hetki, jotta ne rentoutuvat. Kaali kootaan uudestaan laittamalla lehtiä (3-4 kpl) ja lihaseosta kerroksittain sideharson päälle (nyt kerroksia oli neljä kumpaakin) ja kasaamalla kääryle kokoon sideharson avulla. Isossa kattilassa paistetaan voissa sipulia, porkkanaa ja peruna, lisätään valkoviiniä ja kanalientä. Käärylettä haudutetaan/höyrystetään kannen alla 1 h 15min.

Torilta löytyi tänään hieno kurpitsa. Saa nähdä, mitä siitä valmistuu.