Minipuuteria kotimäessä

Pienikin kerros uutta pakkaslunta piristää sympaattista kotimäkeä. Puolentoista tuntia mäenlaskua, marketin kautta kotiin, ruokaa ja “iltavuoro” töitä -  lumisadepäiviä voisi olla useammin ja mieluusti sellaisina päivinä, että ehtii rinteeseen ennen kuin muut ovat laskeneet kaiken hyvän lumen pois.

Kuukausi sitten näytti siltä, että talvi ei kestä kauaa ja sukset vaihtuvat pyörään ennen pääsiäistä. Vaan eipä taida niin käydä. Toissa viikon vesikelit ja niitä seuranneet pakkaset tiivistivät lunta niin, että suojaisilla paikoilla saattavat hiihtokelit jatkua pitkälle huhtikuuhun. Saapa nähdä… tykkään sekä hiihto- että pyöräilykaudesta, pölyinen tai jäinen välitila on inhottava.

Kaamoksen kauneutta alamäessä

Mäkipäivä, upea valo, loistava lumi, vähän laskijoita, hyviä laskuja, hienot maisemat, kylmä tuuli, palelevat varpaat ja sisäkuivuudesta tai hiipivästä tilastoflunssasta ärsyyntyneet nenä ja kurkku. Viimeistä kohtaa lukuunottamatta hieno talvilomapäivä.

Alpeilla on hienoa, mutta eipä näitäkään näkymiä voi ihailematta olla. Mäet ovat lyhyempiä mutta jonoja ei Ylläsjärven gondolia lukuunottamatta ollut ja hyviä rinteitä, kuten Äkäslompolon mustaa (harmaata) Superrinnettä sai laskea lähes kaksin.

Lunta ja kenkäilyä

Hienoa, pehmeää pakkaslunta, latukoneet joululomalla – lumikenkäretken päivä. Tepastelimme reilun tunnin Ladun majan maastoissa ihastellen lumisia puita.

Wordpressiin on tullut odottamani päivitys, nyt samaan juttuun saa sekä kuvagallerioita että isompia kuvia, galleriatkin ovat kivemman näköisiä kuin ennen kun kuvien koko ja asettelu vaihtelee. Kuvia pääsee katsomaan isompana klikkaamalla tai kuvasivultamme, josta löytyy myös muutama lisäfoto.

Lumikuorrutusta

Tuuletta putoillut pakkaslumi on kuorruttanut puut nätisti ja aurinkokin näyttäytyi pitenevien päivien kunniaksi. Joskus Jyväskyläkin on kaunis .

Lisää talvikävelyn kuvia löytyy kuvasivulta.

Lumikuvia

Oi, oi, kuinka hienoa olisikaan ollut laskea tänään sataneessa pehmeässä pakkaslumessa jos rinteissä olisi ollut pohjat kunnossa. Hiihtopaikkojen kunnostumista odotellessa teimme iltapäivän pimetessä pienen kuvauskävelyn kotinurkilla. Jos ei ole valoa, niin pitää olla aikaa. Ja jalusta, vaikka sen säätäminen onkin pakkasella vilpoista hommaa.

Mitähän sitä taas tuli kokattua…

Maisteltuamme olimme päättäneet vielä odottaa ja antaa pakkasöiden tehdä makeutustyönsä, suon happamille herkkupalleroille karpaloille siis. Pakkasten myötä tuli tänä vuonna myös lumi ja punaiset kuulat taisivat kadota hangen alle. Ei ollut ensimmäinen syksy kun meille kävi näin, eikä varmasti viimeinenkään. Varmistaaksemme edes muutaman kirpeysherkuttelun ostimme torilta kaksi lootaa, joista toinen päätyi pakastimeen odottamaan piirakan ja muffinssien leivontaa. Puolesta litrasta karpaloita ja aamupalalta jääneistä mansikoista syntyi suomalaisclafoutis alkusyksyn luumupannarin ohjeella (marjoja ei tosin marinoitu Kirschissä). Pannarin paistaminen kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun karpalot hyppivät ympäri uunia tai mielellään vähän sitä ennen.

Hyvää, kauhean kirpeää ja terveellistä… pitäisiköhän seuraavalla kerralla käyttää vain niitä manssuja? 
Alppihiihdon maailmancup alkoi tänään Söldenissä. Täällä lumi ei vielä riitä mäenlaskuun, joten huomenna voisi ulkoiluttaa nastatöppösiä suksien sijaan.

Tulpaaneja, tahmaista makeutta ja (lumi)huolia

Tulppaaniaika on parhaimmillaan. Tänään löytämämme värikäs iso lähitulppaanikimppu piti jakaa kahteen maljakkoon, joten nyt meillä on kukkia myös keittiössä. 

Honig, hunajaa, sitä on tarjolla monenlaista: nyt hyllyssä on vuoristo-, villivattu-, laventeli- ja appelsiininkukkahunajaa. Kotona käytämme vuodessa kilokaupalla hunajaa: mysliin, joidenkin teiden kanssa, smoothieihin ja joihinkin ruokiin. Täällä emme ole mysliä tehneet (hiutaleiden vaikeamman saatavuuden, huonon uunipellin ja helt okej -kaupan myslin saannin vuoksi), mutta hunaja sopii hienosti teehen, jogurttiin ja suoraan lusikalla purkista syötäväksi. Liuottamalla reilun lusikallisen appelsiininkukkahunajaa kiehuvaan veteen saa ihanan kuuman juoman. Paikallishunajissa on vain yksi ongelma, niihin menee frangi jos toinenkin. Esimerkiksi minttuteehen, johon on tapana laittaa runsaasti makeutusta, käytämmekin hyvää ranskalaista, “puolihintaista”, Juran nallehunajaa.

Mitäpä muuta?

Kevään ajan istunkin kerran viikossa luentosalissa kuuntelupuolella. Paikallistuttumme pitämä kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta, sisällön lisäksi voisin yrittää ottaa oppia opettamisesta.

Kevät taitaa tosiaan tulla, sillä tänne kaupunkiin on luvattu huomisesta eteenpäin 10 astetta lämmintä. Hiihtokeleille saattaa käydä huonosti, sillä mäkipaikkojen kyliin ennustetaan yhtä korkeita lämpötiloja ja plusasteita kolmeen tuhanteen metriin saakka. Toivottavasti sulaminen ei aiheuta suuria tulvia.

Jurputi, koskakohan pääsisin polvivaivoista (valittamisesta) eroon? Mieluusti pian. Eilinen juoksulenkki jokivarressa sujui varsinaisen juoksun osalta mukavasti, mutta se jälkeen kävely tuntui taas ankealta vempulapolven sisäsivussa. Tänään hieronnassa sitä rääkättiin sitten aika tavalla.

Flims – lunta, lunta, lunta,….2

Lunta, sitä oli tarjolla runsain määrin, sekä valmiina maassa että tuoreena taivaalta. Sääennusteen mukaan kelin piti kirkastua päivällä, mutta aurinko ja mäet näyttäytyivät edes osittain vasta hissien mentyä kiinni. En minä kirkasta taivasta tarvitse, lumisateessa laskeminen on kivaa mutta eteensä olisi mukava nähdä…

Heikosta näkyvyydestä ja vajaasta rinnetarjonnasta huolimatta oli mukava päivä. Tämä vaikuttaa kivalta alueelta – leveät rinteet, joiden värikoodaus oli ainakin tänään laskemillamme alueilla hyvin pohjoismainen. 

Falera

Muutama lisäfoto…

Yksi toive luimupupulla olisi: kunpa saisi tuon lerppapolven yhtä tukevaksi kuin korjattu on. Sitten se varmaan kitisisi vähemmän…

Flims – lunta, lunta, lunta,….

Vaihdoimme viikonlopun ja työpäivien paikkaa ja lumileikimme seuraavat kaksi päivää ranskalaisystävien kanssa Flimsissä Graubündenissä. Lunta on aivan valtaisat määrät ja sataa koko ajan lisää, huomenna voi siis päästä laskemaan pehmolunta.

Matkustuksen jälkeen kahlasimme hetken kylän raittia edestakaisin, ihailimme leipomon näyteikkunaa ja kävimme perinne-eväällä ravintola Clavau veglissä, gnoggheja herkkutateilla, tomaatilla ja kermalla, jälkkäriksi mangosorbettia. Tatteja ei oltu säästelty…

Upeita herkkuluomuksia, pikkukameralla pimeässä lasin läpikin.

Uusi lumi on…

…vanhan surma vai miten se jatkuikaan? Ei taida päteä Suomessa vielä helmikuussa, mutta saa nähdä, miten täällä käy…

Toive: pyöräilykelit kaupunkiin, puuteria mäille.