Unohdetut eväät 2

Munakoiso, yksi suosikkirehuni, ei tykkää kylmästä. Ennen pidimme koisoja jääkaapissa, mutta viime vuoden minijääkaappeilun aikana säilytimme niitä, kuten lähes kaikkia muitakin vihanneksia, olosuhteiden pakosta keittiön pöydällä. Koison lisäksi ainakin tomaatti, kurkku ja kesäkurpitsa voivat lämpimässä paremmin, purjo ja fenkolikin pärjäävät pöydällä hyvin pari päivää. Paras säilytyslämpö monelle vihannekselle olisi jääkaappilämmön ja huoneenlämmön välimaastossa, onnellisia ovat monipuolisten, reilujen kylmäsäilytystilojen omistajat .

Eilen kaupassa oli pitkästä aikaa virkeitä munakoisoja, joista teimme unohtumaan päässeen munakoiso-tomaattirisoton primo piattoksi ylämaankarjan entrecôtelle. Olisi se risotto sopinut maun puolesta hienosti lihan kanssa samallekin lautaselle, mutta noudatimme italialaisten ohjeistusta – risotto on lisäke ainoastaan osso bucolle, muuten ensimmäinen pääruoka. Ohjeen runko on Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia.

Risotto con melanzane e pomodori

• 400 g risottoriisiä (Riso Nostrano Ticinese, sorte Loto)
• 2 munakoisoa (yhteensä noin 700 g)
• 1 pieni sipuli
• 2 pientä kynttä valkosipulia
• 1 prk hyvää tomaattimurskaa (tai 400 g tomaatteja kuorittuna ja pilkottuna jos on kesä)
• reilu litra kuumaa nestettä (fenkoli- ja kanalientä sekä vettä)
• 1 dl valkoviiniä
• reilusti basilikaa (ja persiljaa jos on)
• 1/2 -1 tl suolaa
• 1/2 dl parmesania

Leikkaa munakoiso pienehköiksi paloiksi. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna loraus oliiviöljyä kasarissa. Lisää valkosipuli, munakoisopalat ja yrtit. Sekoita. Lisää 1 dl vettä. Hauduta kannen alla keskilämmöllä välillä sekoittaen kunnes munakoisot kypsyvät pehmeiksi.

Kuullota sipuli pehmeäksi oliiviöljyssä isossa kattilassa. Lisää riisi ja kuullota sitä 1-2 min. Lisää viini. Lisää kuumaa nestettä alkuun parin desin, myöhemmin pienemmissä erissä aina, kun edellinen erä on imeytynyt. Sekoita ahkerasti. Lisää nesteenlisäyksen alkuvaiheessa vajaa 1/2 tl suolaa.

Lisää riiseihin kypsymisen puolivälissä (eli noin 10 minuutin kohdalla) puolet kypsistä munakoisoista. Lisää tomaatit ja vajaa 1/2 tl suolaa loppujen munakoisojen joukkoon. Hauduta kastiketta risoton loppukypsymisen ajan.

Sekoita munakoiso-tomaattikastike kypsän risoton joukkoon. Lisää noin 3 rkl parmesania. Anna risoton levätä muutama minuutti ja tarjoa se sitten parmesanin kanssa.

Ylämaankarjan entrecôte paistui kuumalla pannulla voissa 2 min/puoli ja 200 asteessa uunissa 5 min. Hetken lepäilyn jälkeen maukkaan mehevää.

Jää vetistyi eilisten sateiden aikana vähemmän houkuttelevaksi kävelyalustaksi. Iltapäivän kävelyllä ei juuri ollut kuvattavaa, tämän ajan harmauden, rumuuden ja pölyisyyden voisi kyllä hypätä sujuvasti yli.

Unohdetut eväät

Hyvätkin reseptit unohtuvat joskus vuosiksi. Unohduksen syynä voi olla huonomuistisuus, raaka-ainepula tai ohjeen katoaminen. Vietimme tänään kahden entisen suosikkiohjeen päivää, molemmat maistuivat hyviltä edelleen.

Pastalla herkuttelimme eilen alkaneen maantiepyöräilyn kevätklassikkokauden kunniaksi. Strade Bianchessa emme vielä päässeet nauttimaan suosikkiemme voitosta emmekä Selinien selostuksesta sillä valkoisten sorateiden kisasta tuli ainoastaan vajaan tunnin jälkilähetys Eurosport2:lla (eli meillä Playerista).  Kisan voitti nuori Moreno Moser, viime vuoden voittaja, kotikatsomon suosikki Fabian Cancellara oli neljäs.

Tämä värikäs, Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia opittu pasta ei ole ihan arki-illan pikaruokaa mutta on kyllä peruspastaa vähän suuremman vaivan arvoinen. Ja kaunis.

Pasta arcobaleno

• 1 kesäkurpitsa (noin 250 g)
• 1 munakoiso (noin 250 g)
• 1 paprika (noin 250 g)
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 pieni tlk (210 g) hyvää tomaattimurskaa (ohjeessa 250 g kypsiä tomaatteja)
• 1/4 tl suolaa
• 1 mozzarella
• 1/2 dl raastettua parmesania
• reilusti basilikaa
• noin 300 g pastaa

Halkaise kesäkurpitsa ja paprika ja poista niistä siemenet. Leikkaa vihannekset samankokoisiksi melko pieniksi paloiksi. Paista vihannekset laji kerrallaan (paprika viimeisenä) oliiviöljyssä pehmeiksi ja mehukkaiksi.

Kuori, litsaa ja paloittele valkosipuli ja ruskista sitä oliiviöljyssä. Lisää tomaattimurska ja suola. Keitä tomaattikastiketta kannen alla pastan kypsymisen ajan. Lisää kypsä, valutettu pasta ja sekoita. Lisää kypsät vihannekset ja sekoita. Lisää paloiteltu mozzarella ja anna vihannesten lämmetä ja juuston sulan muutama minuutti kannen alla. Lisää basilika ja parmesania (jätä osa annosten koristeluun).

Kymmenisen vuotta sitten yksi suosikkileivonnaisistamme oli sitruunainen aprikoosipiirakka, jonka ohje oli ensin unohtunut leivonnaisvalikoiman laajentuessa ja sitten kadonnut. Olin etsinyt ohjetta tämän talven aikana muutaman kerran ja löysin sen lopulta alkuviikosta keittokirjan välistä. Kumma juttu, lehtileikkeen syönyt keittokirja oli Amerikan parhaat piiraat, jonka reseptillä olimme aina tehneet täytteeseen menevän lemon curdin. Ohjeessa olevien säilykeaprikoosien sijaan käytin purkillisen DeliDelin Amarettoon säilöttyjä aprikooseja ja kevytkerman sijaan maidon ja oikean kerman sekoitusta.

Aprikoositorttu

Pohja:

• 75 g voita huoneenlämpöisenä
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaurahiutaleita
• 1/2 dl ruokosokeria

Täyte:

• 50 g voita
• 1/2 dl ruokosokeria
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl täysmaitoa
• 1 dl kuohukermaa
• noin 1 dl lemon curdia (käytin noin puolet alla olevasta annoksesta)
• aprikooseja (tai 2 tlk 415/240 g tavallisia säilykeaprikooseja)
• mantelilastuja

Sekoita pohjan aineet ja painele seos “normaalikokoisen” voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. (Tässä vaiheessa mietin, että miten ihmeessä tämä muruseos lähtee vuoasti irti. Hyvin lähti edelleen.) Paista 200 asteessa 10 min.

Sulata täytteen voi kattilassa. Lisää sokeri ja jauhot ja anna seoksen kiehahtaa. Kaada kerma-maitoseos kattilaan ja keitä sekoittaen noin 5 min. Lisää lemon curd ja sekoita tasaiseksi.

Levitä aprikoosinpuolikkaat piirakkapohjan päälle. Levitä kastike aprikoosien päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 200 asteessa noin 20 min.

Lemon curd

• 3 keltuaista
• 3/4 dl ruokosokeria
• 4 rkl sitruunamehua (1 pieni sitruuna)
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 50 g huoneenlämpöistä voita

Sekoita keltuaiset, sokeri ja sitruunanmehu ja kypsennä sekoittaen vesihauteessa noin 10 minuuttia kunnes seos sakenee. Ota kulho/kattila pois vesihauteesta. Sekoita voi joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan. Lisää sitruunankuoriraaste. Laita ylimääräinen tahna jääkaappiin (vaikka tekisi mieli syödä kaikki heti…)

 

 

 

Ikäväevästä

Ranskaa kiertävillä polkijoilla on lepopäivä, joten piti keksiä illalle muuta puuhaa kuin telkkarin katsominen. Keittiöön siis.

Yritin lieventää Sveitsi-kaipuutani aprikoosipiirakalla (sveitsiksi Aprikosenwähen), jonka resepti löytyi Annemarie Wildeisenin kirjasta Us em Chuchi-Chäschtli, Die schönsten Rezepte aus Grossmutters Küche neu entdeckt. Chuchichäschtli on (pientä) keittiökaappia tarkoittava hauskankuuloinen sveitsinsaksan sana, jossa on kolme sveitsiläisten “ch”-äännettä. “ch” äännetään suunnilleen kuin saksan “ach” ilman a-kirjainta.

Aprikosenwähe

Pohja:

• 150 g vehnäjauhoja (laitoin jonkin verran enemmän)
• 50 g ruokosokeria
• 100 g kylmää voita
• 1 muna
• 2 rkl kylmää vettä

Nypi voi jauhojen ja sokerin kanssa. Lisää muna ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi. (Taikina oli mielestäni turhan löysää, joten lisäsin jauhoja jotta sain muotoiltua taikinapallon.) Laita taikina kelmutettuna pallona jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Kauli taikina (ohjeen mukaan kelmujen välissä) ja nosta se voideltuun, 26 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan jossa on ainakin 3 cm reunat (hei, tämä on sveitsiläisohje ). Meillä on sisällä liian kuuma piirakkataikinoiden kaulimiseen, joten laitoin viilentyneen pallon vuokaan ja levitin sen vuokaan minikaulimen avulla. Tulihan tuotakin vempainta käytettyä, ei kyllä viimeistä kertaan, niin kivasti se toimi.

• 500 – 600 g aprikooseja (tai luumuja)
• 60 g vehnäjauhoja
• 1,5 dl täysmaitoa
• 3 keltuaista
• 2 rkl sokeria
• hieman jauhettua vaniljatankoa
• 3 valkuaista

Halkaise aprikoosit ja ota niistä kivet pois. Sekoita jauhot maitoon. Lisää sokeri, vanilja ja keltuaiset. Vaahdota valkuaiset ja lisää vaahto muun täytteen joukkoon. Levitä täyte pohjan päälle. Asettele aprikoosit vuokaan kolo ylöspäin ja ripottele koloihin vähän sokeria. Paista 175 asteessa noin 50 min  (alenna lämpöä jos pinta tummuu liikaa). Sihtaa hieman jäähtyneen piirakan pinnalle tomusokeria.

Piirakasta tuli oikein maukasta (puolikas katosi jo…) mutta kaipasimme pientä muutosta hieman pullamaisen täytteen rakenteeseen. Kaikkein parhaissa sveitsiläisissä hedelmäpiirakoissa täyte muistuttaa enemmän paistettua, kuohkeaa, paksua vaniljakastiketta. Luulen, että jauhojen määrän vähentäminen täytteestä korjaa tilanteen. Täytynee testata lähiaikoina.

Muhkeat munakoisot houkuttelivat meitä testaamaan uutta versiota “imaami pyörtyi” -munakoisoista. Ohje on mukaelma Ghillie Basanin kirjan turkkilainen keittiö reseptistä. Tämä pääsee vakiomunakoisoreseptien joukkoon, jossa rinkuloista tehty, hieman yksinkertaisempi versio jo on.

Imam bayildi

• 2 isoa munakoisoa (yhteensä melkein kilo)
• 2 oranssia luumutomaattia
• 12 kirsikkatomaattia
• 3 pientä uutta sipulia, osa varsista mukana
• 2-3 valkosipulin kynttä
• korianteria, lehtipersiljaa, ruohosipulia
• 1/4 tl suolaa
• 1 dl oliiviöljyä
• 1/2 sitruunan mehu

Silppua sipulit ja valkosipulit. Paloittele tomaatit ja silppua yrtit karkeasti. Sekoita nämä ainekset ja suola kulhossa.

Seepraraidota munakoisot. Kuumenna korkeareunaisessa pannussa hieman auringonkukkaöljyä ja paista koisot joka puolelta. Lisää hieman vettä ja laita kansi päälle. Anna koisojen kypsyä 10-15 min. Nosta koisot leikkuulaudalle ja leikkaa niihin pitkä syvä viilto. Tunge täyte munakoisojen sisään (kädet tuntuivat olevan paras työväline).

Laita koisot syvään kasariin (me käytimme taginepannua). Sekoita oliiviöljy, sitruunan mehu ja 1/4 dl vettä ja kaada seos koisojen päälle. Kypsennä kannen alla välillä valellen noin tunti. Olin jo pari päivää ihmetellyt, mikä lintu pitää kovaa ääntä lähistöllä. Tänään se selvisi, se on käpytikka. Lensi vaan ilkimys pois ennenkuin ehdin parvekkeelta ulos.

Kauppailoa ja -rutinaa

Alkuillan keskustareissulla oli sekä kovasti ilahduttavia että jurputusta aiheuttavia kohteita. Kävimme Ridessä katsomassa uutta pyörääni ja sopimassa lopuistakin virityksistä. Oi, oi kun siitä tulee hieno (ja toivottavasti myös hyvä ajaa).

Ennen ruokaostoksia piipahdimme talvella avattuun pieneen kahvi-, tee- ja suklaakauppaan Coffeaan. Espresso oli hyvää, omistaja mukava ja hyllyssä pelkästään hyviä tuotteita kuten Johan&Nyströmin kahveja ja teitä sekä Harion hienoja tavaroita. Toivottavasti kauppakahvila pärjää tässä kaupungissa, lupaamme ainakin omalta osaltamme kannattaa kivaa paikkaa.

Ruokakaupassa käynti olikin sitten jotenkin ankeaa, tyhjiä hyllyjä ja einiinhoukuttelevannäköisiä tuotteita. Päädyimme laittamaan kotona olleista aineksista synttäri-illalliseksi mezejä: muunmuassa uunitettua munakoisoa (loppuviikolla löytämästäni hienosta pallosta), tzatzikia, hummusta ja leipäsiä. 

Ruisleipäset

• 2,5 dl ruishiutaleita
• 0,5 dl grahamjauhoja
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl suolaa
• 1 tl fenkolinsiemeniä
• 1 rkl hunajaa
• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 0,5 dl auringonkukkaöljyä

Hienonna fenkolin siemenet morttelissa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Painele taikinasta jauhotetuin käsin kaksi leipästä pellille leivinpaperin päälle  (halkaisija 18-20 cm). Pistele haarukalla reikiä (jos muistat). Paista 225 asteessa 17-20 min.

Toinenkin jurps. Ehdin juuri viime viikolla sopia, että siirretään pitkään oikutelleen vasemman polveni fotoamista myöhempään kun se oli ollut viimeisen kuukauden suht kiltisti. Tietäähän sitä, mitä tuollaisesta seuraa – nyt polvi on taas alaselän kaverina ahdistunut jostain. Onneksi se sentään tykkää ajaa, polkeminen on paljon kävelemistä tärkeämpää…

Kevättä kohti

Neljäntoista päivän pakkasjakso on ohi ja kaupunkiin luvataan tuleville päiville pari lämpöastetta. Lähialueiden mäille lämpeneminen ja sään muutos tipauttaa ennusteen mukaan 20-50 cm uutta lunta.

Unohdin viikonloppuna kertoa myöhäisen lauantai-illan luonnonilmiöstä: täällä oli maanjäristys, jonka voimakkuus oli 4,2 Richterin asteikolla. Talo tärisi sillä lailla, että kurkimme ulos ja katsoimme, törmäsikö jokin iso auto taloon. Järistykset ovat täälläkin hyvin harvinaisia, tosin kai todennäköisempiä kuin kotona. Liekö tämä ollut samaa maankuoren liikettä kuin Pohjois-Italian tammikuun järistys.

Italia, sieltä tuotuja uusia sipuleita on ollut kaupoissa pari viikkoa. Viime kesän salotit ovatkin jo sitä mieltä, että kevät lähestyy.

Uusia sipuleita oli illan lämmittävässä pikaruoassa, jonka seuraksi sopivat kivasti tuore kastanjaleipä ja tomaatit.

• 2 pientä munakoisoa
• 2 kevätsipulia varsineen
• 2 kynttä valkosipulia
• 1 tl Ras el hanoutia
• ripaus suolaa

Pilko munakoisot ja sipulit. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipulit. Paista munakoisoja oliiviöljyssä kunnes ne saavat vähän väriä.  Lisää Ras el hanout ja hetken päästä sipulit. Kaada pannuun kiehuvaa vettä sen verran, että sitä jää vähän pannulle. Anna koisojen hautua kannen alla kypsäksi (kypsyivät aika nopeasti, noin 5 min).

Lämmittävää lammaspataa

Mausteinen pataruoka lämmittää mukavasti pakkaspäivänä vaikka sisällä olisikin lämmin. Olimme varautuneet talveen ja “eurooppalaiseen lämmitykseen” useammalla villapaidalla. Mutta ei, täällä ei tarvitse sisällä palella. Pattereiden yöllinen päälläolo säätyy kyllä jonkin korkeamman tahon kautta ulkoilman lämpötilan mukaan mutta lämmitystä ei tarvitse kääntää läheskään täysille tarjetakseen. Ainoa viileä paikka on kylppäri, joka, kuten jo kerroinkin, toimii ajoittain jääkaapin lisäosana.

Maustoimme päivän lammaspadan marokkolaisella lämpimällä mausteseoksella Ras el hanoutilla, sitruunalla ja chilillä. Padan seuraksi oli couscousia ja jälkkäriksi Sprünglin suklaakakkua. Couscousista tulee mielestämme parasta niin, että “jyvät” käytetään kattilassa oliiviöljyssä, päälle kaadetaan kiehuva vesi (noin tuplasti jyvien määrään nähden), lisätään vähän suolaa, sekoitetaan, otetaan kattila pois levyltä  ja annetaan kypsyä noin 10 min. Pusseissa ja paketeissa on monenlaisia ohjeita mutta tällä välttyy puurolta.

• 600 g lampaan patalihaa (luutonta lapaa)
• 3 salottisipulia
• 3 kynttä valkosipulia
• 1 munakoiso
• puolikas sitruuna
• parikymmentä oliivia (Provencen yrteillä maustettuja)
• 1,5 -2 tl Ras el hanoutia
• pätkä punaista chiliä
• laakerinlehti
• rosmariinia
• pieni nippu lehtipersiljaa
• 0,5 tl suolaa
• (hunajapurkin pohjat huuhdottuna kuumalla vedellä)

Siisti ja paloittele lihat. Kuori ja paloittele salotit. Litsaa ja kuori valkosipulit. Pilko munakoiso ja lohko sitruuna. Paista lihoja hetki oliiviöljyssä. Lisää noin 1 tl Ras el hanoutia ja sipulit. Paista hetki. Lisää munakoisot ja anna niiden kypsyä vähän aikaa. Lisää loput ainekset (osan persiljasta voi lisätä vasta lopussa) ja sopivasti vettä jotta ainekset melkein peittyvät. Kypsennä hissuksiin kannen alla noin puolitoista tuntia.

Lenzerheide ja lampaankyljyksiä

Ihastukseni ja ihmetykseni on joka kerta yhtä suuri kun Zürichin ja alamaiden vesisade vaihtuu kauniiksi ilmaksi ja valkoisiksi hangiksi. Tänään toimistomme oli Zürich-Chur junassa ja mietiskelyn lomassa hiihdimme pari tuntia vapaata Lenzerheidessa, jossa ladut olivat joulukuun tapaan loistokunnossa. Onhan kotona hiihtämään meneminen aika paljon yksinkertaisempi projekti, 10-15 autolla Halssilaan, hiihtelyä ja kotiin suihkuun, mutta täällä saa matkustuksen palkaksi päivittäin ajetun baanan ja upeat maisemat. Jotta maisemista ja kelistä pääsee nauttimaan, hiihtoretken päivä kannattaa valita huolella ja tehdä kuten Mr. Ski Ulf Edborg, legendaarinen ruotsalainen 76-vuotias hiihdonopettaja sanoo: “jag åker skidor bara när det är kanonväder” . Meillä oli ilo tavata sympaattinen Mr. Ski Abisko Mountain Lodgessa viime pääsiäisenä.

Päivän kuvausvälineenä sekä ladulla että keittiössä oli X10. Panoramaa lukuunottamatta kuvat on otettu EXR Auto -asetuksella.

Metsästä löytyi tatteja, joista olisi voinut vaikka heittää kolmosen .

Alppi-ilman herättämää nälkää kadotimme kaksi minuuttia (puolitoista riittää) per puoli paistetuilla lampaankyljyksillä, jotka saivat seuraakseen raikkaan ja herkullisen pikaratatouillen.

• 2 pientä kesäkurpitsaa
• 1 pienehkö munakoiso
• noin 15 pikkutomaattia
• 2 kynttä valkosipulia
• loraus valkoviiniä
• 2 oksaa timjamia
• ripaus suolaa

Halkaise kesäkurpitsat ja poista siemenet. Paloittele kesäkurpitsat ja munakoiso. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipulit. Halkaise tomaatit. Paista kesäkurpitsia, munakoisoja ja valkosipuleita oliiviöljyssä kunnes ne ovat melkein kypsiä (aika riippuu halutusta kypsyysasteesta). Lisää ripaus suolaa, timjamit ja loraus valkoviiniä. Anna hautua kannen alla hetken aikaa. Lisää tomaatit kasvisten päälle noin viisi minuuttia ennen lihojen valmistumista.

Grrrrrrrr

Hiihtokauden avaus on yleensä iloinen asia. Alkuviikon lumisateiden ja lähimäki Flumserbergin avausviikonlopun innoittamina heräsimme aamulla kuudelta ja lähdimme puoli kahdeksan junalla mäkeen. (Yhden lähijunan reittiä jatketaan laskukauden aikana niin, että matka vaihdoitta kabiinin ala-asemalle kestää noin 1 h 20 min). Iloa ei tällä kertaa ollut kuitenkaan tarjolla. Rinteitä oli auki aivan liian vähän, väkeä älyttömästi ja 95% ihmisillä ei laskutaitoa yhtään, kiviäkin oli paikoitellen turhan paljon. Yksi lasku kaaoksessa oli enemmän kuin tarpeeksi, onneksi pääsimme ehjinä alas. Laskutaidottomuus oli kyllä järkyttävä yllätys, johtuneeko se Zürichin läheisyydestä…emmehän me kotonakaan Laajavuoressa laske. Huoh, huoh, huoh. Pitää kuitenkin varmaan antaa “oikeille Alpeille” mahdollisuus eikä toteuttaa uhkaustani “ajan sitten koko talven kaupungissa pyörällä ja lasken vain Riihivuoressa ja Ruotsissa”…

Kotona kävimme reippaalla juoksulenkillä ja laitoimme lampaan patalihat muhimaan. Toisen vakiolenkkimme 8 minuutin alkunousu Rigiblickin yläasemalta Zürichbergille sujuu jo mukavasti ja nousun jälkeinen tasaisempi pätkä tuntuu helpolta.

Tomaattinen lammaskoiso

• paketti (500-600g) alppilampaan patalihoja
• 1 pienehkö munakoiso
• 2 salottisipulia
• 4 kynttä valkosipulia
• 1 purkki tomaattimurskaa
• 1-1,5 dl punaviiniä
• 1 kanelitanko
• 1/4 tl suolaa
• 1 laakerinlehti
• pätkä rosmariinia
• muutama oksa lehtipersiljaa

Rinkuloi munakoiso reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sudi viipaleet oliiviöljyllä ja paista niitä 200 asteissa uunissa 15-20 minuuttia.  Siisti lihoja tarvittaessa. Kuori ja lohko sipulit. Kuori valkosipulit. Ruskista lihat molemmin puolit. Lisää sipulit ja paista niitä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska, viini (huuhdo tomaattipurkki viinillä) ja mausteet. Anna muhia kannen alla noin tunti. Lisää munakoisorenkaat ja anna muhia vielä noin 30 min. Lisää silputtu persilja. Tarjoa esim. basmatiriisin kanssa.

Kuvatutkielma Emmentalin rei'istä

Eilen mietin kaupassa, raskinko maksaa lähes 3 € brasialaisesta lentomangosta. Kannatti, se oli yksi parhaista tapaamistani mangoista, ranskasta ostetut lentomangot ovat päässeet samalle tasolle, lurps.  

Yksinäinen luimupupu

Joulukuun ensimmäisen päivän juttu alkaa tietenkin kalenterisuosituksella: Korkeasaaren joulukalenteri on luimupupun suosikki.

Käväisin töiden jälkeen katsomassa päärautatieaseman aulatilassa olevaa joulutoria, Christkindlimarktia, jonka joulukuusessa on kimallusta yli 5000 Swarovskin kristallin verran. Tarjolla oli vaikka mitä, pitää mennä paremmalla ja toivottavasti vähemmän ruuhkaisella ajalla uudelleen.

Kokkini on kolme päivää Helsingissä, pitää siis suoriutua keittiössä(kin) yksin. Tiskaamiseen asti menikin hyvin, mutta kuivatessa onnistuin hajottamaan (tilasto)viinilasin ja saamaan haavan sormeeni.

Mitä luimupupu syö yksin? Salaattia, jätskiä, Schoggia? Ei. “Harmikseni” “ainoa” yhdelle lähellekään järjellisen kokoinen lihapaketti oli luomulampaan kyljyksiä. Ne kävivät pannulla timjamin, rosmariinin ja valkosipulin kanssa reilu 2 min/puoli. Munakoisorinkulat olivat tavalliseen tapaan oliiviöljyllä sudittuina ja kevyesti suolattuna uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Ei niin kova sveitsiläinen juusto (en muista kuka tämä oli...)

Lämmittäviä lihapulleroita

Lähileipomostamme saa osaa leivistä vain tiettyinä päivinä. Tiistai- ja viikonloppuleipä Chörbli oli vuokaleivän tyylinen ja sopi hyvin ruoan ja juustojen kanssa. Chörbli, kori, onkin päivän sveitsinsaksan sana, saksaksi kori on Korb.

Tuoreen leivän lisäksi syysiltaa lämmittivät tomaattinen munakoisolihapullapannu ja kynttilä. Jälkimmäisen sytyttäminen oli mahdollista sillä muistimme vihdoinkin ostaa tulitikkuja. Niiden kanssa oli lähikaupassa samanlainen ongelma kuin nenäliinoja ostaessa, paketit ovat kamalan suuria. Ilmeisesti kynttilöitä pitää polttaa paljon ja nenua on niistettävä usein.

• noin 300 g (luomunaudan)jauhelihaa
• iso kourallinen silputtua lehtipersiljaa
• noin 10 lehteä basilikaa
• 1/4 tl suolaa
• 1 sipuli
• 2 kynttä valkosipulia
• 1 tavallisen kokoinen munakoiso
• 1 tlk tomaattimurskaa
• pätkä punaista chiliä siemenet poistettuna, kahtena palana

Silppua yrtit ja sekoita ne ja suola jauhelihaan. Pyörittele pieniksi pulliksi. Pilko munakoiso ja sipulit. Paista koisoja, sipuleita ja chiliä oliiviöljyssä niin kauan, että koisot ottavat vähän väriä ja alkavat pehmetä. Kaada tomaattimurska koisojen päälle. Nostele lihapullat tomaattiin. Hauduta kannen alla kunnes lihapullat ovat kypsiä, noin 20 min.

Lähes keitetyistä lihapullista tulikin mieleeni “ruotsalaisten joulutragedia”. Länsinaapurissa joulupöytään kuuluvien lihapullien tulisi tietenkin näyttää mahdollisimman sieviltä, erityisesti niiden tulisi olla pyöreitä. Mikä kauhistus ja stressi jos ne muuttuvat pannulla paistaessa kvasipalloiksi! Kuuntelimme yhtenä jouluna pohjoiseen ajaessa Ruotsin radion joulunpelastuspuhelinohjelmaa ja siinä kerrottiin, pullat pysyvät pyöreinä jos ne keitetään ennen paistamista. Ja niin ruotsalaisen joulu pelastuu !