Mäkihyppääjän varaosat

Mäkihyppyä ei ole tullut aktiivisesti seurattua sitten Matti Nykäsen aikojen mutta pupublogin teemaan liittyen on ihan pakko kommentoida Janne Happosen polvivammaan liittyvää uutisointia, jota voisi kutsua soffaurheilijan hämäämiseksikin.

Happonen kaatui viikonloppuna ja kertoi, että “jokin siellä polvessa napsahti”. Eilinen magneettikuva paljasti, että polven ulkokierukan takasarvessa oli repeämä, josta uutisoitiin seuraavasti “…Ulkokierukan vamma aiheutti polven pettämisen alastulossa ja hypyn jälkeinen kaatuminen johtui tästä…” Eiköhän siinä nyt ennemminkin käynyt niin, että polvi hajosi huonon, kaatumiseen johtaneen alastulon takia. Tänään tehdyssä leikkauksessa selvisi, että Happosen polvesta oli kierukan lisäksi katkennut eturistiside, kolmannen kerran samasta jalasta. …. “Kuopiolaisen polvesta löytyi ulkokierukan takasarvivamman lisäksi ongelmia myös ristisiteestä… tämän kaltaisissa vammoissa toipuminen kestää mahdollisesti jopa puoli vuotta, joten Happosen kausi on ohi…”

Uutisesta saa helposti sen kuvan, että kierukkavamma on tuossa paketissa isompi ongelma. Voi toki jossain tapauksessa ollakin, jos kierukka hajoaa ja iso osa siitä joudutaan poistamaan, niin nivelrikon riski kasvaa joissain tapauksissa huomattavasti. Usein kuitenkin pelkästä kierukkaleikkauksesta toipuminen on hyvin nopeaa. Katkenneen eturistisiteen korjaaminenkin on toki nykyään rutiinileikkaus, mutta toipuminen ja kuntoutus kestävät kauan ja polvea kuormittavia lajeja ei saa harrastaa kuin aikaisintaan puolen vuoden kuluttua korjauksesta. Erityisesti mäkihyppylupaa ei pitäisi ennen tuota puolen vuoden rajaa olla…

Mikä se eturistiside nyt sitten on? Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukea linkkilistani artikkeli (ja aiheeseen liittyviä juttujani) mutta lyhyesti näin: Säären etuosasta reiden takaosaan kulkeva, polven vakauden kannalta tärkeä nivelsode, eturistiside (ACL) estää säärtä liukumasta eteen, estää yliojentumista ja kontrolloi säären kiertymistä reiteen nähden polven ollessa suorana. Lisäksi se estää sisäsiteen kanssa polven vääntymistä sisäänpäin ja vaikuttaa säären ohjaamiseen. Eturistiside voi revetä polven vääntyessä, repeämiseen liittyy usein napsahduksen ja muljahduksen tunne. Mäkihypyn lisäksi jalkansa voi saada hajalle vaikka mäkeä laskien tai sähläten, naiset erinäisistä syistä 3-6 kertaa miehiä useammin… Periaatteessa jokaisella on varaosia kolmeen uuteen ristisiteeseen molemmissa jaloissa, Happoselta on toisesta sitten kaikki käytetty… Leikkauksesta toipumisessa ja kuntoutuksessa on kaksi haastetta, uuden ristisiteen pitää kiinnittyä paikalleen, vahvistua ja hoitaa tehtävänsä ja toisaalta siirteenottokohdan, oli se sitten takareisi, patellajänne tai etureisi, pitää toipua operaatiosta.

Joopa joo, koittakaahan pysyä pystyssä, millä suksilla sitten mäkeä laskettekin, hyppyrillä tai ilman. Jos polvi kuitenkin hajoaa, niin hyvällä korjauksella ja sinnikkäällä kuntoutuksella siitä saa hyvässä tapauksessa entistä ehomman .

Yöhöpinää klo 00:43

Viikon eteläisiltä työmatkoilta Etelä-Patonkimaahan ja Helsinkiin päätyi kotiin meidän ja kastanjatuotteiden lisäksi kaikenlaista pientä. Ranskalaisetkin juustot, kuten houkuttelevasti reunoiltaan valuvan lammasjuuston, hankin Lentävästä lehmästä, sillä matkatavaroiden saapuminen tähänkään suuntaan matkustajan kanssa samalla lennolla ei ollut lyhyen vaihdon takia lainkaan varmaa… ja tietenkin kun varmistelee, niin laukku ilmestyy kiltisti hihnalle.
Pidemmän matkan matkustaneista laukuista löytyi pyykkien ja leivontasuklaiden lisäksi vaniljatankoja ja purkillinen aivan huikealta tuoksuvia tonkapapuja, jotka kuuluvat esimerkiksi Stollen-reseptimme pitkähköön raaka-ainelistaan. Papuja ei herkullisesta tuoksusta huolimatta kannata ruveta rouskuttamaan sellaisenaan niiden sisältämän kumariinin vuoksi vaan niitä käytetään mausteena vaniljan tapaan.

Le Beaujolais Nouveau est arrivé… CDG:llä oli Bouchardin isän ja pojan Beaujolais ja Beaujolais Village -mansikkakirsikkabanaaniviiniä, joista maistoimme tänään ensimmäistä. Punaisen lasin ja marjamehun väristä, banaania löytyy taustalta, mutta tulokasviiniksi hyvin viinimäistä.

Täytynee tässä lähiaikoina testata paikallisliikkeistä löytyvä pääsiäistipuviinimehukin jos sitä on vielä jäljellä.

Ranskasta ei sovi palata ilman tiskisieniä . Nämä muotoillut, punaiset siilisienet ovat ominaisuuksiltaan ehdottomasti parhaita. Merci!Lopuksi hetkeksi luimupupublogin alkuperäiseen aiheeseen, polvivammoihin. Rutinoitani lukeneet saattavat muistaa, että korjaamaton polveni on haitannut kävelemistä (ei pyöräilyä eikä juoksemista) enemmän tai vähemmän jo kohta kaksi vuotta. Sovimme lääkärini kanssa jo viime talvena, että jalan voisi fotota Sveitsistä palaamisemme jälkeen, mutta ajattelin vielä katsoa, miten se reagoi kesän harrastuksiin. Nyt sain vihdoin raahattua itseni magneettikuvaan, joka kertoi, että polvi on muuten kunnossa, mutta “… patellan rusto on yleisesti hyvin säilynyt, mutta alapoolissa näkyy syvä fissuura, jonka tasolla muutaman millimetrin cysta…” Kyllä tuo halkeama näkyi selvästi kun katsoimme kuvia CD:ltä. Rusto”vika” lienee saanut alkunsa 12-vuotiaana sattuneesta suunnistusvammasta – kaaduin kivikkoon ja polveen tuli lumpion levyinen syvä haava. Hyvä tai huono puoli on se, että tuolle ei voi/kannata tehdä mitään, leikkaus voisi jopa pahentaa tilannetta. Kävelyongelma saattaa osittain tulla alaselän ja lantion asentovirheistä, joita pitäisi yrittää korjata fysioterapeutin avustuksella. Jep.

Rotkoretki

Teimme kameroiden ja sienestysvarusteiden kanssa iltapäiväretken Laukaan luoteisosassa, lähellä Äänekosken rajaa, sijaitsevalle Hitonhaudan luonnonsuojelualueelle. Hitonhaudan ympäristössä on vaikuttavan, maastollisesti hieman haastavan rotkon lisäksi kivaa kangasta, pieni lehdonsuojelualue ja nätti järvi Iso-Harinen kuikkinen (sekä tietysti hakkuita ja iso sorakuoppa mutta ei niistä kannata välittää). Hieno retkikohde, jossa emme olletkaan käyneet moneen vuoteen. Lisää kuvasatoa löytyy tuttuun tapaan kuvasivulta.

Herkkutatteja Hitonhaudan ympäristön maastossa pitäisi kaiken järjen mukaan kasvaa, mutta eipä (vielä) näkynyt ainuttakaan. Saimme kuitenkin ihan mukavan satsin isohaperoita ja kertausoppitunnin siitä, että kauniit ja herkulliset leppärouskut maistuvat muillekin:Retkellä pitää tietenkin olla eväät … eilisten lyhytkakkukiekkojen jämätaikinasta paistetut kakkuset maistuivat tosi hyviltä mansikkahillon kanssa . Olkoot ne vaikka juhlakakut tänään 2 vuotta täyttävälle eturistisiteelleni, jolle rotkossa mönkiminen oli ensimmäinen (ja ongelmaton) haastava kivikkokävelyretki.

Luimupupu 2 vuotta

Kylläpä se aika vierähtää nopeasti, juurihan minä kirjoitin blogin 1-vuotistarinaa. Kirjoittaminen ja kuvaaminen oli toisenakin vuonna mukavaa, raportoitavaa riitti lähes yhdeksän kuukauden Zürichin työreissumme ansiosta lähes jokaiselle päivälle. Blogin “alkuperäinen päähenkilö”, polveni korjattuine eturistisiteineen, on onneksi jäänyt taka-alalle. Hyvä siitä tuli, isot kiitokset vielä kaikille minua auttaneille.

Juhlistimme luimupupulan synttäreitä viimevuotiseen tapaan yrttikalalla, tällä kertaa italialaisella ahvenversiolla. Kesäisen ahvenaevään lisäksi vihertävään juhla-ateriaan kuului tzatzikia ja rosmariinifocacciaa, jonka ohjeen runko on Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Italian viettelykset. Alkuperäisessä ohjeessa on pelkästään hiivaleipäjauhoja, koko pala hiivaa ja reilusti enemmän suolaa.Ensi kerralla laitan vain puoli palaa hiivaa ja käytän kohottamiseen enemmän aikaa.

Taikinaan voi kohoamisen jälkeen sekoittaa silputtuja oliiveja tai muita yrttejä rosmariinin lisäksi.

Focaccia al rosmarino

• 250 g grahamjauhoja
• 450 g vehnäjauhoja
• 3,5 dl vettä
• 35-40 g hiivaa
• 0,5 dl öljyä (+ reilu loraus leivän päälle)
• 3/4 tl suolaa
• vajaa 1 rkl hunajaa
• 1-3 rkl hienonnettua rosmariinia

Liuota hiiva 1 dl vettä ja lisää seos jauhoihin. Lisää suola, hunaja ja öljy. Lisää loppu vesi (ohjeen mukaan vähitellen, laitan kyllä yleensä kaiken kerralla) ja vaivaa taikina tasaiseksi aika tiiviiksi palloksi. Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Vaivaa hienonnetut rosmariinit taikinan sekaan.

Kauli taikinasta jauhotetulla pöydällä levy ja nosta se kuumennetetulle leivinkivelle tai pellille. Painele taikinaan koloja sormilla. Kaada leivän päälle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle rosmariinin lehtiä ja hieman karkeaa suolaa. Paista 200 asteessa noin 25 min kunnes pinta on kauniin värinen.

Miksi, miksi meillä ei ole leivottu tätä ainakaan kahteen vuoteen??Synttärin kunniaksi kokosin blogin resepteistä omiksi sivuikseen luimupupulan menun ja leivonnaiset. Harkitsin myös teeman vaihtamista mutta pysyköön se toistaiseksi ennallaan.

 

Kauppailoa ja -rutinaa

Alkuillan keskustareissulla oli sekä kovasti ilahduttavia että jurputusta aiheuttavia kohteita. Kävimme Ridessä katsomassa uutta pyörääni ja sopimassa lopuistakin virityksistä. Oi, oi kun siitä tulee hieno (ja toivottavasti myös hyvä ajaa).

Ennen ruokaostoksia piipahdimme talvella avattuun pieneen kahvi-, tee- ja suklaakauppaan Coffeaan. Espresso oli hyvää, omistaja mukava ja hyllyssä pelkästään hyviä tuotteita kuten Johan&Nyströmin kahveja ja teitä sekä Harion hienoja tavaroita. Toivottavasti kauppakahvila pärjää tässä kaupungissa, lupaamme ainakin omalta osaltamme kannattaa kivaa paikkaa.

Ruokakaupassa käynti olikin sitten jotenkin ankeaa, tyhjiä hyllyjä ja einiinhoukuttelevannäköisiä tuotteita. Päädyimme laittamaan kotona olleista aineksista synttäri-illalliseksi mezejä: muunmuassa uunitettua munakoisoa (loppuviikolla löytämästäni hienosta pallosta), tzatzikia, hummusta ja leipäsiä. 

Ruisleipäset

• 2,5 dl ruishiutaleita
• 0,5 dl grahamjauhoja
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl suolaa
• 1 tl fenkolinsiemeniä
• 1 rkl hunajaa
• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 0,5 dl auringonkukkaöljyä

Hienonna fenkolin siemenet morttelissa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Painele taikinasta jauhotetuin käsin kaksi leipästä pellille leivinpaperin päälle  (halkaisija 18-20 cm). Pistele haarukalla reikiä (jos muistat). Paista 225 asteessa 17-20 min.

Toinenkin jurps. Ehdin juuri viime viikolla sopia, että siirretään pitkään oikutelleen vasemman polveni fotoamista myöhempään kun se oli ollut viimeisen kuukauden suht kiltisti. Tietäähän sitä, mitä tuollaisesta seuraa – nyt polvi on taas alaselän kaverina ahdistunut jostain. Onneksi se sentään tykkää ajaa, polkeminen on paljon kävelemistä tärkeämpää…

Uetlibergin (yli- ja) ympäriajo

Kaksi viimeistä viikonloppua Käkikellomaassa, lähteäkö parin päivän reissuun vai ajella lähimäillä? Tällä viikolla helatorstain ja tulevalla viikolla helluntain jälkeisen pyhämaanantain jatkamat pitkät viikonloput näyttävät täyttävän hotellit aika tehokkaasti, joten ainakin tämän viikonlopun poljimme Züri-poluilla. Tänään kiipesimme parvekemäellemme Uetlibergille etu(koillis-itä)puolelta tutun takareitin sijaan, poljimme kauniilla harjanteella maastopyöräreittiä 22 Tägerstiin ja sieltä pyöräreittiä 51 Uetilibergin takapuolelta takaisin kaupunkiin. Kiva ja lämmin kolmen tunnin ajelu. Vasta neljännellä (kolmannella pyörin) Uetlibergin retkellämme mäet osittaisine lumikuorrutuksineen näkyivät horisontissa mukavasti.

Giro d’Italian lisäksi olemme seuranneet yömyöhään Kalifornian kiertoajelua (en tosin ole jaksanut yhtenäkään yönä maaliin asti). Eilen kovan vetotyön tehnyt suursuosikki Jens Voigt  mietiskeli haastattelussa: ” If you go out and try to win you might lose. But if you go out not even trying to win, you lose for sure.“

Palataan lopuksi lyhyesti blogin alkuperäiseen teemaan, eturistisiteeseen. Korjattu polveni nitisi jalkaa suoristaessa pitkään. Kallio sanoi jonkin keskustelumme yhteydessä, että kivuttomista rutinoista ei tarvitse välittää ja että ne yleensä katoavat noin vuoden kuluessa leikkauksesta. Täytyy myöntää, että olin jo ehtinyt luulla, että eivät kyllä katoa. Noin kuukausi sitten huomasin, että eipä muuten oikea koipi rutise enää , (ei puhuta vasemman ääntelystä mitään…)

Tädit keväisellä Enkelivuorella

Sääennusteet näyttivät aamupäivällä siltä, että pidennetyn turistointiviikonlopun alppiretki oli parasta tehdä tänään. Niinpä junailimme iltapäiväksi Engelbergiin ihailemaan vuoriston kevättä. Junamatkakin oli selkeän kelin ansiosta aivan mahtava, vihreävetisiä järviä, kirkkaita alpeilta tulevia puroja ja jokia, lumisia vuoria ja alkukesän vihreyttä. Lisää kuvia…

Paluumatkalla junaa vaihtaessa pysädyimme puoleksi tunniksi Luzerniin, jossa oli jokunen muukin turisti.

Vasen polveni kesti yhteensä kolmen tunnin kävelyn ihan mukavasti mutta junassa istumisen jälkeen polvi on vähän ilmoitellut itsestään. Ryhtynen tästä iltayöjumppaamaan, jotta pystyn hoitamaan oppaan tehtäviä tulevinakin päivinä (ja järjestämään muutakin ohjelmaa kuin Giron seurantaa telkkarista).

Saksalaista parsaa belgialaisten tapaan

Klassikkokauden loppumisesta huolimatta muistelimme viime toukokuun Belgian pysähdystä laittamalla valkoista parsaa flaamilaiseen tapaan, asperges à la Flamande. Kypsennettyjen valkoisten parsojen päälle laitetaan belgialaisten munavoita, jossa kovahkoiksi keitettyjen kananmunien joukkoon survotaan sulatettua voita, lehtipersiljaa ja suolaa. Joissain netin resepteissä voin määrä oli perinneruoalle tyypillisesti valtava.

Oudenaardessa syötyä annosta mukaillen paistoimme parsan seuraksi tuoreita sipuleita varsineen pakastekatkisten kera. Täällä ei norjalaisia katkiksia ole näkynyt ja olenkin tähän asti jättänyt pinkit örvelöt kauppaan liian pitkämatkalaisina. Nuokin olivat Equadorista, aivan kamalan kaukaa siis. En vielä jaksanut surffata ja selvittää, mitä katkisten luomuisuus tarkoittaa.

Asperges à la Flamande

• 8 paksua (saksalaista irto)parsaa (vähän vajaa 700 g)
• 4 kananmunaa
• 30-40 g voita (suolatonta)
• 1/8 tl suolaa
• lehtipersiljaa

Keitä kananmunat (noin 10 min kiehuvaan veteen laitettuna). Kuori ja kypsennä parsat (höyryttäminen kestää noin 10 min). Hienonna munat haarukalla. Lisää joukkoon persilja, suola ja sulatettu voi. Laita parsat lautaselle ja munavoita päälle. Yksinkertaista ja hyvää .

Netistä opimme tänään, että parsan (mahdollisesti) puumainen pää kuuluukin katkaista käsin eikä leikata. Syytä ei tietenkään kerrottu, katkeaisiko parsa jotenkin luonnollisesti puumaisen osan yläpuolelta?

Nyt pitää taas vinkua, mistäpä muusta kuin polvesta, vasemmasta siis. Se on ollut ihan tyytyväinen pyörällä ajaessa ja juoksulenkkien aikana, mutta käveleminen on taas viime päivinä vihlonut lumpion ympäriltä enemmän kuin mihin kärsivällisyyteni riittää. Saa nyt sitten nähdä, mitä sieltä kesällä magneettifotossa löytyy, junnusuunnistusvamman seurauksia vai jotain muuta… ristisiteiden pitäisi olla “tempomis”testien perusteella kunnossa… Reilu kaksi vuotta erilaisia polviongelmia alkaisi kohta riittää, huoh.

Kotiin, kanaa ja koipitohtorilla

Ahkeran ja hyvin sujuneen kaksipäiväisen työreissun jälkeen liitelin alkuillasta kotiin, Helsingin tiistain lumesta vedeksi lämmenneestä sateesta kevääseen. Jäällä ja lumisuolasössössä liukastumista vältellessäni yritin miettiä, mikä on pahin riesa, liukkaus, viidentoista sentin sepelikerros keväällä vai täällä harrastettu järjetön suolaaminen? Hmm…enpä osaa valita.

Kaupasta keittiöön oli saapunut italialainen kuivatuilla viikunoilla, maissilla, riisillä, vihanneksilla, salaatilla ja hedelmillä ruokittu ulkoillut kana, Poulet Ficatum, joka valmistettiin yksikertaisesti sitruunalla, valkosipulilla ja persiljalla täytettynä uunissa porkkanapedillä (sipulit päätyivät villin kasvun tai muiden ongelmien takia uunin sijaan roskiin). Kana joutui epähuomiossa kiertoilmalle – siihen tuli hienon rapsakka pinta ja kypsyminen nopeutui, mutta italialaisten sidonta petti ja kananhaivenilla maustettua öljyä levisi pitkin uunia. Hyvä siivekäs se kyllä oli. 

Syksyisellä alppiniityllä kieritellyn näköinen, ZüriOberlandista kotoisin oleva Bergblumen Geisskäse oli herkullinen uusi tuttavuus.

Kävin aamulla (heräämisaikaan…) tapaamassa polvieni kaveria Kampissa. Vasemman jalan kävelyongelmat saattavat johtua 12-vuotiaana sattuneesta suunnistusonnettomuudesta, jossa kivi viilsi kaatuessa polveni auki lumpioon asti lähes koko polven leveydeltä. Silloin lumpioon tai muualle tulleet vauriot voivat alkaa vaivata kun jalkaparka ikääntyy omistajansa mukana. Kesään asti saa lenkkeillä tuntemusten mukaan mutta sisäsivun kipua pitää tarkkailla ja sen kanssa ei saa “leikkiä”.  Kotiin palatessa jalka pitäisi m-fotota. Kyselin myös mieltäni kovasti askarruttaneesta polvien vakauserosta – pelkän ristisiteen korjaaminen ei tee isoa eroa (jos siinä toisessa jalassa on ehjä ristiside) mutta jalkaan kasvanut arpikudos voi tukevoittaa löysää polvea sopivasti . Polviongelman tutkimisen lisäksi tuli vaihdettua kuulumisia puolin ja toisin.

Tulpaaneja, tahmaista makeutta ja (lumi)huolia

Tulppaaniaika on parhaimmillaan. Tänään löytämämme värikäs iso lähitulppaanikimppu piti jakaa kahteen maljakkoon, joten nyt meillä on kukkia myös keittiössä. 

Honig, hunajaa, sitä on tarjolla monenlaista: nyt hyllyssä on vuoristo-, villivattu-, laventeli- ja appelsiininkukkahunajaa. Kotona käytämme vuodessa kilokaupalla hunajaa: mysliin, joidenkin teiden kanssa, smoothieihin ja joihinkin ruokiin. Täällä emme ole mysliä tehneet (hiutaleiden vaikeamman saatavuuden, huonon uunipellin ja helt okej -kaupan myslin saannin vuoksi), mutta hunaja sopii hienosti teehen, jogurttiin ja suoraan lusikalla purkista syötäväksi. Liuottamalla reilun lusikallisen appelsiininkukkahunajaa kiehuvaan veteen saa ihanan kuuman juoman. Paikallishunajissa on vain yksi ongelma, niihin menee frangi jos toinenkin. Esimerkiksi minttuteehen, johon on tapana laittaa runsaasti makeutusta, käytämmekin hyvää ranskalaista, “puolihintaista”, Juran nallehunajaa.

Mitäpä muuta?

Kevään ajan istunkin kerran viikossa luentosalissa kuuntelupuolella. Paikallistuttumme pitämä kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta, sisällön lisäksi voisin yrittää ottaa oppia opettamisesta.

Kevät taitaa tosiaan tulla, sillä tänne kaupunkiin on luvattu huomisesta eteenpäin 10 astetta lämmintä. Hiihtokeleille saattaa käydä huonosti, sillä mäkipaikkojen kyliin ennustetaan yhtä korkeita lämpötiloja ja plusasteita kolmeen tuhanteen metriin saakka. Toivottavasti sulaminen ei aiheuta suuria tulvia.

Jurputi, koskakohan pääsisin polvivaivoista (valittamisesta) eroon? Mieluusti pian. Eilinen juoksulenkki jokivarressa sujui varsinaisen juoksun osalta mukavasti, mutta se jälkeen kävely tuntui taas ankealta vempulapolven sisäsivussa. Tänään hieronnassa sitä rääkättiin sitten aika tavalla.