Unohdetut eväät 2

Munakoiso, yksi suosikkirehuni, ei tykkää kylmästä. Ennen pidimme koisoja jääkaapissa, mutta viime vuoden minijääkaappeilun aikana säilytimme niitä, kuten lähes kaikkia muitakin vihanneksia, olosuhteiden pakosta keittiön pöydällä. Koison lisäksi ainakin tomaatti, kurkku ja kesäkurpitsa voivat lämpimässä paremmin, purjo ja fenkolikin pärjäävät pöydällä hyvin pari päivää. Paras säilytyslämpö monelle vihannekselle olisi jääkaappilämmön ja huoneenlämmön välimaastossa, onnellisia ovat monipuolisten, reilujen kylmäsäilytystilojen omistajat .

Eilen kaupassa oli pitkästä aikaa virkeitä munakoisoja, joista teimme unohtumaan päässeen munakoiso-tomaattirisoton primo piattoksi ylämaankarjan entrecôtelle. Olisi se risotto sopinut maun puolesta hienosti lihan kanssa samallekin lautaselle, mutta noudatimme italialaisten ohjeistusta – risotto on lisäke ainoastaan osso bucolle, muuten ensimmäinen pääruoka. Ohjeen runko on Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia.

Risotto con melanzane e pomodori

• 400 g risottoriisiä (Riso Nostrano Ticinese, sorte Loto)
• 2 munakoisoa (yhteensä noin 700 g)
• 1 pieni sipuli
• 2 pientä kynttä valkosipulia
• 1 prk hyvää tomaattimurskaa (tai 400 g tomaatteja kuorittuna ja pilkottuna jos on kesä)
• reilu litra kuumaa nestettä (fenkoli- ja kanalientä sekä vettä)
• 1 dl valkoviiniä
• reilusti basilikaa (ja persiljaa jos on)
• 1/2 -1 tl suolaa
• 1/2 dl parmesania

Leikkaa munakoiso pienehköiksi paloiksi. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna loraus oliiviöljyä kasarissa. Lisää valkosipuli, munakoisopalat ja yrtit. Sekoita. Lisää 1 dl vettä. Hauduta kannen alla keskilämmöllä välillä sekoittaen kunnes munakoisot kypsyvät pehmeiksi.

Kuullota sipuli pehmeäksi oliiviöljyssä isossa kattilassa. Lisää riisi ja kuullota sitä 1-2 min. Lisää viini. Lisää kuumaa nestettä alkuun parin desin, myöhemmin pienemmissä erissä aina, kun edellinen erä on imeytynyt. Sekoita ahkerasti. Lisää nesteenlisäyksen alkuvaiheessa vajaa 1/2 tl suolaa.

Lisää riiseihin kypsymisen puolivälissä (eli noin 10 minuutin kohdalla) puolet kypsistä munakoisoista. Lisää tomaatit ja vajaa 1/2 tl suolaa loppujen munakoisojen joukkoon. Hauduta kastiketta risoton loppukypsymisen ajan.

Sekoita munakoiso-tomaattikastike kypsän risoton joukkoon. Lisää noin 3 rkl parmesania. Anna risoton levätä muutama minuutti ja tarjoa se sitten parmesanin kanssa.

Ylämaankarjan entrecôte paistui kuumalla pannulla voissa 2 min/puoli ja 200 asteessa uunissa 5 min. Hetken lepäilyn jälkeen maukkaan mehevää.

Jää vetistyi eilisten sateiden aikana vähemmän houkuttelevaksi kävelyalustaksi. Iltapäivän kävelyllä ei juuri ollut kuvattavaa, tämän ajan harmauden, rumuuden ja pölyisyyden voisi kyllä hypätä sujuvasti yli.

Vanhaa ja uutta vuotta

Vaikka aamupäivän räntä vaihtui koko päivän kestäväksi vesisateeksi, meillä oli oikein mukava päivä. Rauhallisen aamun ja Zopf-onnenpossuaamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Alennusmyynneistä tarttui matkaan kaikenlaista, esimerkiksi lumivyörypiipparit hiihtoretkiä varten. Globusin ruokaosaston samppamaistiaiset jatkuivat juhlapyhien kunniaksi, tänään siellä tarjoiltiin Laurent-Perrierin Cuvée Roséta.

Alkuillasta laitoimme uuniin rosmariinilla ja valkosipulilla maustetun lampaan koiven. Koipi voideltiin päältä sulatetulla voilla ja laitettiin 225 asteiseen uuniin noin 7 minuutiksi (pinta kiinni). Kääntämisen jälkeen koipi sudittiin voilla toiselta puolelta. Noin 7 minuutin paiston jälkeen lämpö laskettiin 175 asteeseen ja kypsennystä jatkettiin vajaat 2 tuntia. Puolivälissä koipi käänsi vielä kylkeä ja se sudittiin lopulla voilla. Paistamisen jälkeen liha vetäytyi risoton teon ajan (noin 25 min) ennen leikkaamista. Risotto sai jännittävän violetin värinsä porkkanoiden värjäämästä kanaliemestä.

Jaa, pitäisi varmaan sanoa jotain menneestä vuodesta…

• Yli puolet siitä ja luimupupun energiasta meni polven kuntoutukseen ja virheasennoista tulleiden vaivojen korjaamiseen. Hyvä siitä jalasta kuitenkin tuli!
• Pääsiäisen Abiskon retkestä lähtien pääsimme taas normaalin reissuelämämme pariin. Toukokuu työn parissa Ranskassa oli oikein onnistunut, samoin minilomat mennen tullen Belgiassa ja Hollannissa. Kesän olimme aika lailla kotona valmistautumassa Zürichin matkaan.
• Kolme ja puoli kuukautta on mennyt todella nopeasti ja olemme kotiutuneet tänne hyvin. (Minulla ei olisi mitään tänne jäämistä vastaan…) Nyt odotamme kovasti kahta tulevaa viikkoa alppiretkineen ja vieraineen.
• Vuoden uutuuksia olivat (ainakin) koirakavereiden kanssa lumikenkäily ja selkäruodon ja lihasten kunnossapidossa avittava rolleri (foam roller, pilatesrulla). Keittiössä teimme ensimmäisen kerran kohokasta ja artisokkia sekä tutustuimme täällä syksyn aikana moniin kurpitsalajikkeisiin. Valokuvauspuolella tulen paremmin toimeen salaman kanssa, kiitos ahkeran blogikuvauksen. Mukana kulkeva pikkukamera on edelleen hankkimatta.
• Vuoden aikana olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin, sekä reissuissa ja netitse.

Iloisten ulkoilijoiden kera toivotan hyvää uutta vuotta ja lumista talvea kaikille lukijoille!

Egli

Saksalaisia ahvenfileitä ticinolaisen herkkusienirisoton kera, vähän enemmän puuhastelua vaativaa kokkausta iltapäivän juoksulenkin jälkeen. Lumesta ei ole tietoakaan mutta lenkkipoluilla on pudonneita, hauskasti kahisevia tammen ja vaahteran lehtiä lähes kahlattavaksi asti.

Risoton valmistamisen perusohjeita voi lueskella vaikkapa Giorgio Locatellin kirjasta Made In Italy tai italialaisten “Kotiruokaa”-kirjan vastineesta, Silver Spoonista. Giorgio Locatelli kirjoittaa, että italialaisessa ruokailussa on monia sääntöjä, mutta kuten muitakin sääntöjä, niitä voi rikkoa. Monissa ohjeissa risottoon lisätään lopussa isompi tai pienempi köntti voita, me emme sitä ole yleensä laittaneet, parmesan (tai täällä Sbrinz) riittää. Örvelöpastan päälle voi halutessaan laittaa juustoa ja risottoa voi siis varmaankin syödä muunkin ruoan kuin Osso bucon kanssa. Yleensähän risotto on primi piatti, ensimmäinen lautanen. Tänään emme kyllä oikeastaan edes rikkoneet italialaisten sääntöjä. Risoton riisinä oli nimittäin Riso Nostrano Ticinese, sorte Loto. Sveitsin italiankielinen kantoni, Ticino, on maailman pohjoisin paikka, jossa viljellään riisiä.

Perussahramirisotossa oli nesteenä pelkästään vettä ja valkkaria (eilinen kanaliemi oli sen verran rajun väristä, että jätimme sen odottamaan jotain muuta ruokaa), valmiiseen risottoon sekoitettiin Sbrinziä ja paistettuja ruskeita herkkusieniä.Egleistä, ahvenista, poistettiin ruotopalat, fileet kieriteltiin täysjyvävehnäjauhoissa ja paistettiin nopeasti pannulla. Kalat lämmittelivät paiston jälkeen vielä hetken 100 asteissa uunissa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.