Lammasta ja lähikyläkuvia

Ne harvat lähialueen ranskalaiset, jotka eivät ole kadonneet vapaapäivien viettoon, olivat varmaankin päivällä kaikki Gif-sur-Yvetten torilla kirpparilla/romutorilla, jonka ohitimme lounasleipää ja jälkkäreitä leipomosta hakiessamme. Vietimme täkäläispyhää, voiton päivää, tekemällä töitä, ruokaa ja käymällä iltapäiväkävelyllä naapurikylän Bures-sur-Yvetten keskustassa.

Eilen lihakaupasta kotituneista lampaanpaloista teimme yrttisen padan, joka lämmitti mukavasti kivitalon viileydessä. Fenkolia emme ennen olleet lampaan kanssa syöneetkään, sopi oikein mainiosti.

Yrttinen lammaspata

• noin 1,5 kg luullista lampaan patalihaa (lapaa)
• 3 porkkanaa
• 2 uutta sipulia varsineen
• 1 fenkoli
• 3 kynttä valkosipulia
• 2 dl valkoviiniä
• iso oksa rosmariinia
• muutama lehti salviaa
• muutama oksa timjamia
• 1/2 tl suolaa

Pilko porkkanat ja sipulit. Kuori valkosipulit. Paloittele fenkoli. Siisti lihapaloja tarvittaessa.

Ruskista lihat oliiviöljyssä. Lisää sipulit ja porkkanat. Lisää loput ainekset (siinä vaiheessa kun edelliset ovat menneet sen verran kasaan, että pannuun mahtuu). Hauduta kannen alla noin 2 tuntia, lisää haudutuksen aikana vettä tarvittaessa. Tarjoa esimerkiksi couscousin kanssa.

Jälkkäri, “varaleipomon” sitruunapiirakka on hyväksytty. Nämä olivat sellaisia “marengittomia marenkipiirakoita”, joissa kypsän pohjan päälle on laitettu sitruunatahna ja kiilloke.

Tuossa Campasimpukalle lupaamani kuva minikeittiöstä. Välineistä jonkinlainen kokoelma on omiamme, kuten lampaiden alla oleva pannu ja irtoinduktiolevy.

Tyrnipannari ja kahvitutkielma

Tyrnejä jäljellä pakastimessa ja resepti hakusessa? Suosittelemme kokeilemaan ranskalaista pannaria (clafoutis) tai muffinsseja, molemmista tuli heti ensikokeilemalla namia. Pannarissa oli kolmisen desiä marjoja, taikina saman kuin aikaisemminkin. Nyt on tyrnit(kin) syöty.
Jatkoin uudella makrolasilla leikkimistä tekemällä kahvitutkielman, iloksi ison veden taakse ja muillekin.  Pavut ovat Drop Coffeen burundilaista pestyä Bourbonia Nembaa ja espresso Johan&Nyströmin Tobias Palmin Barista Cup -kisakahvia La Cima nano lot. Tarkkasilmäinen huomaa, että makrokuvauksessa pitäisi parhaan tuloksen saamiseksi käyttää jalustaa VR:lläkin sillä tarkennuspisteen heilahtaminen vähänkin muuttaa kuvaa suuresti. Ei tänne sisälle kuitenkaan oikein mahdu sitä pystyttämään.

Makrolasi

Kiitos – tuosta sohvalta tilattiin minulle ja kameralle tällainen uusi lelu, AF-S VR Micro-NIKKOR 105mm f/2.8G ED.Olenko ollut kiltti, maininnut riittävän/liian usein haluavani makrolasin vai olikohan tämä etukäteissynttärilahja kesäisille 25+n-synttäreilleni? Hieno kapistus joka tapauksessa .

Sadepäivästä ja ulkokukkien vähyydestä johtuen kuvasin puolitoistaviikkosia ruusuja ja murmelia ikkunan ääressä isoilla ISOilla sekä pehmolammasta ja ruokaa salaman kera.

Vesijuoksentelun jälkeen yhdeksän aikoihin kotiutuessa ei yleensä ole kärsivällisyyttä kovin monimutkaiseen kokkaukseen. Tämän hieman erikoisen mutta oikein maukkaan pastan idea löytyi Intohimona Italia -kirjasta. En ehkä olisi itse keksinyt soseuttaa parsakaalia pastaan…

Parsakaalipasta

• 250 g pappardellea tai muuta nauhapastaa
• 1 isohko parsakaali
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• rosmariinia
• reilu 1/2 dl pecorinoa raasteena

Paloittele ja höyrytä (tai keitä) parsakaali. Soseuta kypsä kaali sauvasekottimella tai blenderissä.

Litsaa ja kuori valkosipuli ja leikkaa se muutamaan palaan. Kuumenna öljy, lisää valkosipuli ja rosmariinia. Kun valkosipulista ja rosmariinista alkaa irrota tuoksua, lisää parsakaalisose ja tarvittaessa hieman vettä (höyrytyskattilan pohjalta tai keitinvettä). Sekoita tasaiseksi ja lisää osa juustosta. Lisää kypsä, valutettu pasta. Tarjoa lopun pecorinoraasteen kanssa. (Suolaa ei ainakaan meidän makuumme tarvinnut kuin pastan keittoveteen, pecorino hoitaa loput.)

Viikonlopun kuvasarjoja

Uusintakierros sitruunamarenkipiirakalle, tarte meringuée au citron, tällä kertaa peruspiirakkapohjallamme.

Luigi-myllylle hankittiin viime viikolla pikkuveli, Wilfa, joka sopii reissumyllyksi ja kotona Chemex-kahvin jauhantaan. Espressojauhatukseen uusi härveli ei kykene. Aurinkoisen sunnuntain aamukahvina oli Ruotsin tämänvuotisessa baristamestruuskisassa hienosti pärjänneen DropCoffeen hondurasilaista jättipapu-Pacamara-kahvia, jota paahtajat kuvailevat seuraavasti: “Kaffet får en gräddig arom med toner av ananas. Kaffet är välbalanserat med en mjuk munkänsla och smak av gul frukt.” Kuvailin kaffen tekoa mip:n ohjeella tehtyjen syrnikkien paistuessa taustalla. Tarkempia ohjeita Chemexöinnistä löytyy kannun esittelyjutustani.

Niin, ne syrnikit, sunnuntain herkkuaamupalat. Otin amatöörimäisen kuvasarjan kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä valona on puusälekaihtimien läpi tuleva kevätaurinko, toisessa salama kattoon suunnattuna ja viimeisessä salama täytesalamatyyliin lautaselle suunnattuna. Olisi tietenkin pitänyt ottaa nuo kuvat samasta asennosta ja samalla rajauksella mutta valaistuseron näkee kyllä näistäkin.

aurinko

salama

täytesalama

Lunta kengässä ja tassussa

Oväder, mäenlaskun muttei lumikenkäilyn suhteen. Kovalla tuulella ja huonolla näkyvyydellä tunturikoivikossa mönkiminen on hiihtämistä järkevämpi vaihtoehto, varsinkin jos kaikki hissit eivät pyöri. Ulkoilutimme itseämme ja koirapoikia melkein neljä tuntia lähes uhrimäki Paddukselle (osoittautui, että kahdesta mäestä hieman kaukaisempi olisi ollut oikea) menomatkan syvässä lumessa ja takaisin pääosin pitävämpää uraa pitkin. Retken lopussa osa osallistujista kaipasi espressoja, yksi etsi yhä isompia ja isompia keppejä heitettäväksi.

Hei Zappa ja Sotis, piiiiitkästä aikaa!

Zappa

Jompikumpi meistä oli onnistunut joko kameraa pakatessa tai ensimmäistä kuvaa hanskat kädessä ottaessa kääntämään kameran asetuksia niin, että se otti raakakuvien sijaan jpg-kuvia. Sai niistäkin näköjään ihan kelvollisia, tärkeintä eläinkuvissa on riittävän lyhyt valotusaika 1/2000-1/1000 s riippuen toiminnan vauhdista. Lisää fotoja kuvasivulla.

Sotis

Ulkoilun ja myöhäisen lounaan jälkeen herkuttelimme jännittävällä Ronde van Vlaanderenilla. Surkean epäonninen Tom Boonen kaatui jo alkumatkasta, toinen suosikkimme Fabian Cancellara ratkaisi kisan viimeisessä Paterbergin mukulakivinousussa pari kymppiä ennen maalia. Schön!

Pääsiäisperinteitä

Suosikkinäkymäni, Lapinportti, Lapporten, oli paikoillaan.

Kauas on pitkä matka, perinteiseen pääsiäislomapaikkaamme toisen puolikkaan matkustaminen on yleensä henkisesti huomattavasti helpompi koska maisema muuttuu koko ajan lupaavammaksi ja lupaavammaksi ja mäet kasvavat. Viimeinen sata kilometriä Kiirunasta Abiskoon on aivan mahtavaa maisemiltaan. Jäimme Kiirunassa lounaatta ja päiväkahvitta sillä Café Safari oli kiinni, ICA onneksi pelasti nälkäiset matkaajat.

Tuttuun, sympaattiseen Lodgeen oli mukava tulla kahden vuoden tauon jälkeen ja aloittaa loma perinteiseen tapaan reilun tunnin hiihtolenkillä pikkukameran kanssa ennen påskbuffeta. Masut täynnä totesimme, että uusi kokki on hyväksytty .

Olen varmaan ennenkin kirjoittanut, että länsinaapurin tunturialueilla ei yleensä ole satojen kilometrien murtomaalatuverkostoja Funäsdalenia lukuunottamatta, merkittyjä tunturihiihtoreittejä, joilla on hiihdetyt urat tai moottorikelkan urat, sen sijaan on paljon. Kilometrinnielijän kannattanee ulkoiluttaa suksiaan Ylläksellä tai Levillä, maisemista nautiskelijan kannattaa joskus harkita hiihtomatkaa sillin ja tillin maahankin.

Appelsintallen

Njulla, Abiskon kotimäki

Maksa, omenat, aurinko ja kuu

Viime viikonlopun linssiporkkanamuhennosta tehdessä löysimme Ghillie Basanin Turkkilainen Keittiö -kirjasta houkuttelevan lampaanmaksaohjeen, jota käytimme runkona illan karitsanmaksan valmistuksessa. Tosin eihän mikään, mihin laitetaan juustokuminaa voi olla pahaa, eihän? Reseptin outous oli se, että sen nimi tarkoittaa albanialaista maksaa…

Arnavut ciğeri

• 600 g karitsanmaksaa
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 tl hyvää paprikajauhetta
• 3-4 rkl oliiviöljyä
• 2 kynttä valkosipulia
• 2 tl juustokuminaa
• 1 sipuli
• persiljaa

Siisti ja paloittele maksa. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli. Sekoita paprika vehnäjauhoihin ja jauhota maksapalat. Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Paista sipuleita kunnes ne rentoutuvat vähän. Lisää juustokumina. Lisää maksa ja paista, kunnes maksa on sopivan kypsää (sisältä nätin roseeta). Lisää persilja ja suolaa. Tarjoa sitruunanlohkojen kera.

Eurooppalaisten omppujen kausi eli omppujensyöntikausi alkaa näköjään olla lopuillaan. Mitättömiltä maistuneiden omppujen sijaan aamujogurttiin on viime päivinä päätynyt päärynöitä ja banaania, omput pääsivät pannulle sopivien lisukkeiden kanssa. Voi, vaniljoitu sokeri ja calvados parantavat kaiken.

Pelastetut omput

• 3 omenaa
• noin 5 rkl vaniljoitua sokeria riippuen omenista
• 1/2 sitruunan mehu
• 2 rkl voita
• rosmariinia
• 1 rkl calvadosta

Kuori ja paloittele omput. Laita omenanpalat, 3 rkl sokeria ja sitruunanmehu kulhoon ja sekoita. Anna mehustua tunnin verran. Sulata voi, lisää omput (juo liemi) ja paista hetki. Lisää loppu sokeri ja rosmariini. Paista, kunnes omput ovat kevyesti karamellisoituja (tai sellaisia kun haluat). Viimeistele calvadoksella ja nauti hyvän vaniljajätskin kanssa.

Rappukäytävä oli illalla hyvä kuvauspaikka sekä järvelle että parkkipaikalle päin.

Saraakallio

Jatkoimme naapurikunta Laukaaseen tehtyjen lumikenkäilyretkien sarjaa kömpimällä Laukaan satamasta Saraakalliolle.  Pohjoismaiden maalauspinta-alaltaan laajin, ilmeisesti yli 6000 vuotta vanha kalliomaalaus hienoinen kuvineen ja Saraaveden jyhkeät rantakalliot tekevät paikasta hienon retkikohteen sekä kesällä että talvella. Talvella paras tapa maalausten luo saapumiseen on jään ylitys Laukaan keskustasta suksilla tai jalkaisin, kesällä kuvatuksia voi ihailla veneestä tai kallion terasseilta. Auton tai pyörän voi jättää parkkipaikalle Tarvaalan ja Kuusan väliselle Ränssintielle, Saraaveden taakse, josta lähtee ainakin jossain mielessä merkitty polku kallioille. Mukaan kannattaa varata pitävät ja tukevat kengät, kamera ja seikkailumieltä.

Tänään kipusimme järveltä kallion sivua seuraten sen päälle ja lyhyen matkaa “maalauspolkua” ylös mutta suurimmaksi osaksi kallion reunuspolku oli turhan jäinen ja kuitenkin vähäluminen joten sinne ei kannattanut mennä lumikengillä eikä ilman niitä. Näimme kuitenkin ison osan kuvista jäältä käsin. Ihana aurinko .

Saraakalliosta ja sen kuvista sekä Suomen kalliomaalauksista yleisemmin löytyy tietoa hienosti toteutetulta Ismo Luukkosen Kalliotaide-sivustolta.

Hitonhaudalla

Loppukesän retken innoittamina lähdimme lumikenkien ja kameroiden kanssa talviselle retkelle Laukaaseen Hitonhaudan luonnonsuojelualueelle. Viikolla sulanut ja yön pakkasissa jäätynyt rapsakka hanki kannatti kenkäilijää mukavasti ja rotkossa liikkuminen oli suurimmaksi osaksi helpompaa kuin kesällä. Ihastelimme upeita jäitä, herättelimme kroppia flunssan jäljiltä ja totesimme, että talvisaikaan rotkolle on järkevämpi ajaa Laukaan eikä Vehniän kautta. Lisää kuvia löytyy kuvasivulta.

Ennen ulkoilua kävimme tutustumassa Torikeskukseen viime kuussa avattuun Lähiruokamestarit-kauppaan. Toiminta on toivottavasti vielä käynnistelyvaiheessa, tämänhetkisellä tuotevalikoimalla (ja hinnoilla) voi olla hankala pärjätä… Kaipaisin hyllyihin esimerkiksi juustojen ja voin lisäksi muita maitotuotteita (jogurttia ja rahkaa kuulema tulee), enemmän jauhoja ja ryynejä sekä erilaisia hunajia. Iloksemme löysimme pakasteesta Hauhalan hanhifarmin hanhenkoipia ja perusleipätestin hienosti läpäissyttä Virtasalmen viljatuotteen vehnäjauhoja. Toivottavasti valikoima laajenee ja ihmiset löytävät kaupan.

Jääpisaroita

Kuluneena viikonloppuna kokkasimme vanhempieni keittiössä ja ulkoilimme harjumaastoissa; suksien kanssa vuoden 1952 olympialaisten maisemissa Ahvenistolla ja lumikenkäillen Kiikkaralla. Kenkäillessä ei pääse nauttimaan vauhdin hurmasta, puolessatoista tunnissa talssimme huimat 4 km. Mukavaa se kyllä on, vaikka tunnustan, että ennen ensimmäistä, parin vuoden takaista kokeilukertaa epäilin touhun hauskuutta.

Metsässä oli ties minkä otusten jälkiä mutta sulanut ja jäätynyt hanki piti kenkien alla semmoista metakkaa, että eläimien näkeminen oli täysin epätodennäköistä. Syksyn tattisatumaasta ei löytynyt pakastettuja tatteja, joten tyydyimme kuvaamaan hauskasti kuusen neulasten päähän jäätyneitä vesipisaroita, suota ja isäni 70-luvun nostalgiapilkkihaalari päällä valmistamaa loimulohta. 80-90-lukujen vaihteen hiihtokalustoa tuntevat osannevat arvostaa loimutuslaudan tukikeppiäkin.