Kai tänään tuli tehtyä muutakin kuin puuhattua ruoan parissa? Joo, katsoimme alppikisoja, siivosimme, kävin kiropratikolla selän ja kyljen jatkohoidossa ja olemme kovasti yrittäneet etsiä huomiselle mukavaa, järjellisen etäisyyden päässä sijaitsevaa lumikenkäretkipaikkaa.
Ruokaostosten lomassa kävimme vihdoin tutustumassa La Confiserie Honoldiin, jossa leipuri-idolimme Jan Hedh on työskennellyt. Espressot olivat tämän maan tasolla maittavat, samoin suklaa- ja sitruunaleivonnainen. Alakerran “ulosmyyntipuoli” vaikutti myös hyvin houkuttelevalta.
Viikonlopun jälkkäriksi teimme yhden kestosuosikeistamme, ranskalaisen omenapiirakan. Makean hapokkaat Pink Lady -omenat sopivat sekä paistettaviksi että maultaan piirakkaan. Kuten tuossa ohjeessa olin näköjään kirjoittanutkin, niin muita sopivia lajikkeita ovat Golden Delicious, Granny Smith ja Royal Gala, suomalaisista omput eivät oikein kestä paistamista.
Ranskalaisesta Lollo Rosso -salaatista, mahtavista italialaisista vihreänpunaisista tomaateista (joita saimme maistaa viime viikonloppuna kaupassa), pannulla paahdetuista pinjansiemenistä ja lämmitetyistä “jämä”fenkoleista kootun salaatin seuraksi avasimme ranskalaisystäviltämme saadun, itse tehdyn, hanhenmaksasäilykkeen. Leipomon sämpylävalikoiman söpöläinen oli Schildkrötli, kilpikonna.
Varoitus ystäväiseni: Pinjansiemenistä ei missään nimessä kannata ostaa kuin pitkulaisia versioita, esimerkiksi italialaisia, libanonilaisia tai turkkilaisia. Pyöreähköistä itämailta tuoduista siemenistä, jotka eivät muuten ole edes saman kasvin siemeniä, voi saada kielen makunystyrät tuhoavan pinjasuuilmiön (pine mouth) – kaikki maistuu aivan kauhealta parista viikosta pariin kuukauteen. Yöks, kierrän vielä reilun parin vuoden jälkeenkin esimerkiksi vieraat pestot kaukaa.
Päivän kuvissa testailimme taas pikkukameraa, sekä salamalla että ilman.
. Kylki ei näyttänyt ottavan pahasti nokkiinsa juoksentelusta, jospa tästä kohta pääsisi liikkumaan tavalliseen tapaan (
