Hietasyrjän kevät(talvi)

Eilen käytiin katsastamassa Hietasyrjän kevät: lunta oli monin paikoin polveen asti mutta sulaa polkuakin löytyi paikoitellen harjanteiden päältä. Jälkitreenejä ei vielä voinut kuvitellakaan tekevänsä ja koulun kenttäkin oli luminen. Pieni tokoilusetti ruutua, kaukoja ja luoksetulon pysäytystä päästiin tekemään pihalla lenkin jälkeen. 20180422-DSC_437120180422-DSC_437320180422-DSC_437620180422-DSC_437820180422-DSC_4380

20180422-DSC_440020180422-DSC_440320180422-DSC_440820180422-DSC_4414

Lomaltapaluutautisuutta

Armaksen päiväkirjasta: ”Emäntä sai lomalta sitkeän flunssan ja isäntäkin köhi jonkin aikaa. Kuten kuvat kertovat, niin olen kuitenkin päässyt lenkkeilemään ja treenaamaan. Emännän ollessa pahiten tautisena kävin isännän kanssa treeneissä, aksassa tosin hyppelin Ainon ohjastamana. Viime viikkoina ollaan treenattu rallyn mielentilatreenejä ja tokon voittajaliikkeitä omalla porukalla, Poppareiden vuorolla ja viime viikolla tokon ostetulla valmennusryhmäpaikalla.

Agilityssa meillä on emännän kanssa nyt treeniryhmän ja -paikan vaihdon jälkeen iso into päällä. Kepit alkavat sujua kivasti, juoksu-A on ihan hyvällä mallilla ja tänään kadotettiin joulukuisen lentokeinun jälkeistä puomikammoa.

Viime lauantaina käytiin tukimölliaksakisoissa juoksemassa putkirallia. Pääosin suoriuduttiin emännän kanssa kivasti mutta molemmat teki yhden väärään putken päähän johtaneen mokan. Hauskaa oli.”

Ainon porukan kanssa nautittiin viime viikon treenien jälkeen kevätauringosta.20180413-DSC_433520180413-DSC_435220180413-DSC_4366

Hei, hei tunturit!

Niin se taas viikko vierähti tutuissa upeissa tunturimaisemissa ulkoillen, herkutellen ja lepäillen. Osan viikon tuulista olisin voinut vaihtaa aurinkoon mutta tunturisää on, varsinkin Norjan lähellä, vaikeasti ennustettavaa. Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan hiihtämään sakeahkossa lumisateessa, joka vaihtui lenkin aikana nätiksi kevättalven keliksi. 20180331-DSC_431020180331-DSC_431220180331-DSC_431820180331-DSC_432320180331-DSC_432020180331-DSC_432120180331-DSC_432620180331-DSC_4330Armas on oppinut, että täällä lomaillessa ulkoilun jälkeen syödään voikkareita, joista kiltti koira saattaa saada viimeisen palan.IMG_3057

Kuokkelissa

Päivän retkeksi valikoitui lumikenkäily reilun 15 km päässä olevassa Kuokkelissa. Vanhaa kuparikaivosta kohti ei lähtiessä näyttänyt olevan uraa ja kelikin näytti sen verran epävakaalta (kuten Norjan lähistöllä on tapana), että emme lähteneet kauhean kauaksi yhteen suuntaan. Lunta oli paikoitellen paljon ja siitä tunsi, että alueella olevat lumivyöryvaroitukset pitää ottaa tosissaan jos jyrkemmissä paikoissa liikkuu. Keli vaihteli reilun kolmen tunnin aikana laidasta laitaan, aurinkoa, tuulta ja lumisadetta.20180330-DSC_427620180330-DSC_427820180330-DSC_428020180330-DSC_428520180330-DSC_428620180330-DSC_428720180330-DSC_429320180330-DSC_429420180330-DSC_429720180330-DSC_430120180330-DSC_430420180330-DSC_430620180330-DSC_430720180330-DSC_4308

Lumikenkäilyä

Tuuliset kelit jatkuvat, joten pitkiä avotunturipätkiä sisältäville retkille ei kannattanut tänäänkään suunnata. Onneksi hotellin takamaastoissa riittää ulkoiltavaa monelle päivälle – tänään lumikenkäilimme siellä vajaan neljän tunnin kiemuran. Armas sai kaverikseen hotellin aussiepapoista nuoremman, syksyllä 11v täyttävän Sotis-koiran. Melkein 12-vuotias Zappa ei rankalle retkelle päässyt mukaan.

20180329-DSC_417320180329-DSC_417520180329-DSC_417620180329-DSC_4171Tauolla(kin) Armas kovasti houkutteli pappakoiraa leikkiin. Kun tarpeeksi houkuttelee ja vähän huutaa, niin lähtihän se.

20180329-DSC_421020180329-DSC_421620180329-DSC_421920180329-DSC_422920180329-DSC_424520180329-DSC_425120180329-DSC_426620180329-DSC_4269.jpg

Kanankauloja Abiskojauren rannalla

Tänään hiihdimme kolmen tunnin retken luistelusuksilla kelkka- ja retkihiihtouraa Abiskojauren pohjoispäähän ja takaisin. Järven toisessa päässä oleva STF Fjällstuga Abiskojaure on Abiskosta Hemavaniin kulkevan, 425 km pitkän Kungsleden-vaellusreitin ensimmäinen (tai viimeinen) mökki, noin 15 km päästä Abiskosta. Reitin ensimmäinen osuus on melko tasainen ja kesäaikaankin helppokulkuinen, kipuaminen alkaa seuraavilla etapeilla. Suunnilleen puolet matkasta hiihdettiin kansallispuistossa, joten Armas sai toimia hiihtoavustajakoirana. Kauheasti emme vetämiseen kannustaneet koska retki oli niin pitkä. 20180328-DSC_414120180328-DSC_414220180328-DSC_414920180328-DSC_4150Tauolla yksi meistä nautti kierimisestä

ja tankkasi energiaa paluumatkaa varten kuivatuista kanankauloista.20180328-DSC_416620180328-DSC_416720180328-DSC_416120180328-DSC_416420180328-DSC_4169