Ylläksen kuvia, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Oho, emäntä ei ole muistanut laittaa loppuja lumikuvia näkyviin. Loppureissusta kävin emännän kanssa mökin takametsässä lyhyellä lenkillä ja viimeisenä päivänä vietiin ranskalaisvieras Kukas-tunturille. 20200109-DSC_254920200109-DSC_2553

20200110-DSC_257720200110-DSC_257920200110-DSC_2596-220200110-DSC_260820200110-DSC_2615

Kotimatkalla käytiin Torniossa Vauhtikoira-areenalla tokoilemassa. Se on hieno halli, hyvä oli treenata. Tein hässäkän, ruudun, luoksarin, kaukoja ja tunnarin ja olin varsin taitava.IMG_0479IMG_6342Kotona onkin vain kuraa, likaa ja jäätä. Lenkillä ollaan käyty vain Kinkoriutalla Kinkomaan pururatapätkän ympärillä olevilla poluilla. Ihmiset köhivät edelleen ja emäntä söi jo pastillikuurin poskionteloihinsa. Aika kumma tauti, 5 viikkoa jo kestänyt.

Onneksi olen sentään päässyt treenaamaan. Lauantaina käytiin kotihallilla bortsujen ja kelpieiden rotumestaruusrallykisoissa. Olin ihan taitava enkä karannut emännän enkä yleisönkään mielestä putkeen vaikka tuomari siitä pisteitä meiltä veikin. Saatiin 95p eikä voitettu. Sunnuntaina on taas rallykisat kotihallilla, sitä seuraavan startataankin sitten tokossa helmikuun lopussa.”

Ylläksen yllättävät kelit

Kolmen vuoden tauon jälkeen pääsimme taas keskitalven retkelle Ylläkselle. Ennen joulua alkanut flunssa köhityttää vielä reilun kolmen viikon jälkeenkin mutta ollaan kuitenkin päästy ulkoilemaan. Matkalla hieman kauhistutti, että löytyykö talvea lainkaan sillä Sieppijärvelle asti kaikki pihat ja sivutiet olivat luistinratana. Täälläkin vuodenvaihteen lämpimät kelit veivät kauniit lumikerrokset puista ja kadottivat pehmeät hanget mutta lunta on kuitenkin reilusti.

Pari ensimmäistä päivää pakkasta oli paljon ennustettua enemmän (sunnuntaina kylällä -24), eilen ja tänään on ollut nollassa ja jopa vähän lämpimän puolella. Tänään oli varsin erikoinen hiihtokeli: retkisuksien skineihin jäi usean sentin lumikerros, joka ei lähtenyt edes potkaisemalla pois. Ilman skinejä sukset luistivat kohtuullisesti ja pitivät riittävästi ylämäessä – ilman mitään voidetta siis! Hämmentävää.

Sunnuntaina käytiin Kellokkaalta lähtien Kellostapulilla. Ylhäällä oli varsin rapsakka hanki ja kova tuuli.

Maanantaina kiivettiin Kukastunturille. Pätkä sinne menevää lumikenkäreittiä näyttää olevan vahtiviettisen ukkometson reviirillä. Armas huusi pörhistelevälle linnulle karvat pystyssä, häntä tötteröllä ja närkästysilme päällä. Video jäi ottamatta kun piti yrittää suoriutua hangen kautta eteenpäin joutumatta hyökkäyksen kohteeksi.

20200106-DSC_2507

Eilen ja tänään retkihiihdettiin kelkkaurilla Kuertunturin takana olevalta mökiltä lähtien.

Lumisempia kuvia samoilta paikoilta samoista tyypeistä löytyy kolmen vuoden takaiselta pakkasreissulta täältä ja täältä.

TOKO EVL1

Viime tammikuun tokokokeen jälkeen aloitettiin evl-liikkeiden treenaaminen. Eniten työtä on, odotetusti, vaatinut ruudun tyhjään lähettäminen. Hieman haaveilin loppukesällä kokeeseen menosta, mutta päädyin sitten odottamaan loppuvuoden kotihallin koetta. Kaikissa luokissa ollaan kokeeseen menty siinä vaiheessa, kun paikkis on varma ja muuten liikkeet sujuvat niin, että ykköstulos tuntuu mahdolliselta ja luotan koiran osaamiseen.

Joulu vietettiin omalla porukalla kotona ja käytiin joka päivä tekemässä lyhyt treeni isolla kentällä. Viimeistelyt sujuivat sen verran hyvin, että lähdin lauantaina kokeeseen luottavaisin mielin toiveena iloinen suoritus, jossa ei nollattaisi mitään liikettä.

IMG_6274

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa:

Seuruu 8: Kisajännityksessä ei edistänyt niin pahasti kuin treeneissä. Kontakti tipahteli varsinkin seuruun alkupuolella kun piti tarkastaa kaikki kentällä olevat teipit ja tötteröt. Peruutuksessa pärski ja piippasi.

Luoksetulo 8: Kääntyi maahanmenossa huolellisesti vinoon kohti ohjatun noudon kartiota. Seisomaan pysäytystä vähän ennakoi, maahanmeno oli parempi.

Z 9: Seurasi iloisesti, maahanmeno vähän hidas, istuminen hidas, seisominen hyvä, lopun perusasento vähän vino.

Ohjattu nouto 10: Ravasi viimeiset metrit kartiolle ja kapulan palautuksen. Kummatkin Armaksen perusjuttuja – kapulajumi hidastaa tötsälle menoa. Palautuksen raviin en ole hirveästi puuttunut kun tulee suoraan ja reippaasti.

Ruutu 8: Bongasi eteenmenossa ohjatun noudon ympyrän ja lähti sitä kohti. Sain korjattua oikeaan ympyrään hienosti. Ruutu, maahanmeno ja kutsuminen menivät kivasti.

Tunnari 7: Varmaa työtä haistelussa. Pudotti kapulan tullessaan takaa perusasentoon mutta nosti sen ilman pyyntöä.

Kaukot 9: (I-S-M-S-I-M) ahkera treenaaminen tuottaa tulosta – muut vaihdot kivasti paitsi S-I valui vähän eteenpäin. Armasmainen hidas maahanmeno alussa.

Kiertonoutohässäkkä 10: Pysähdyksenä seisominen. Ravasi stopin jälkeen kapulalle, muuten ok.

Paikkikset (10 ja 9): Muuten hienosti, mutta menee hitaasti maahan. Pitäähän ne tassut asetella huolellisesti, että saa täydellisen paikkispötkötysasennon!

Pisteitä yhteensä 280p EVL1. Olen niin ylpeä hienosta työmiehestäni. Armas teki taas niin hyvin kuin osasi. Ei yhtään isoa virhettä. Ennen seuraavaa koetta yritetään saada suorituksia vieläkin varmemmiksi. Eniten puuhaa vaativat edelleen eteenmeno ja seuruu. Jospa maahanmenoihinkin saisi vähän vauhtia.

Oman suorituksen jälkeen liikkuroin AVO:n ja ALO:n. Mukavaa puuhaa.

Joulupuuhia

Armaksen päiväkirjasta: ”Viimeiset puolitoista viikkoa olen yrittänyt kannustaa ihmisiä parantumaan flunssasta. Vieläkin köhivät. Onneksi ei olla tautien aikana menetetty hienoja ulkoilusäitä, aikamoista loskasössöä oli pihalla eiliseen lumisateeseen asti.

Hallilla ollaan käyty tokoilemassa ja nauttimassa jouluherkusta – treenaamisesta koko isossa hallissa. Se on harvinaista herkkua se.

Ihmiset joululahjoivat itseään potrettiobjektiivilla. Sillä näyttää kyllä tulevan kivoja kuvia.

20191225-DSC_2370

Meidän tämän vuoden jouluhalossa oli sitruunahalon pohja tehtynä suomalaisen sokerikakun tapaan eli ilman keltuaisten ja valkuaisten erottelua, täytteenä Fraîche-kermaa maitohillolla ja Koppelin tilan vattuja. Minäkin siitä tykkäsin.

Joulun pikkuleipävalikoimaan kuuluivat viime joululta tutut sveitsiläiset maustesydämet. Emännältä jäi näköjään silloin ohje kirjoittamatta.”

Gewürz-Herzen

  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • mausteneilikka
  • 4 kardemumman palkoa
  • 1/4 tl kanelia
  • 75 g vaalea ruokosokeria
  • 150 g huoneenlämpöistä voita
  • keltuainen
  • 220 g vehnäjauhoja
  • 50 g perunajauhoja
  • 1/2 tl leivinjauhetta

Irrota kardemumman siemenet paloista. Jauha ne ja neilikka morttelissa.

Sekoita mausteet ja sokeri. Lisää voi ja keltuainen. Vaahdota (tehtiin yleiskoneella, seuraavalla kerralla voisi vaahdottaa vain kulhossa puulastalla koska taikina tehdään loppuun kuitenkin käsin).

Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon ja sekoita tasaiseksi. (Lisättiin vähän vettä koska taikina jäi liian murumaiseksi). 

Kääri taikinapallo kelmuun ja laita se kylmään (parvekkeelle nollaan) noin tunniksi. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä (3-4 mm) ja ota siitä muotilla sydämiä. Paista 175 asteessa kiertoilmalla 12-15 min.

Koristele sydämet tomusokeri-vesikuorrutuksella.

MES 100p

Harmaa marraskuu kurakeleineen ja loskasössömössöineen alkaa olla lopuillaan. Ankeista keleista huolimatta ollaan ulkoiltu ahkerasti, liukkauden takia lenkkipaikkavalikoima on ajoittain ollut kovin yksipuolinen.

Viime viikonloppuna kisattiin rally-tokoa molempina päivinä, lauantaina kotihallilla ja sunnuntaina Seinäjoella. Lauantain kisassa oli mukava rata ja molemmilla hyvä vire. Tuloksena toinen 100p koskaan. Kuten Keski-Suomen kisoissa aina, taso oli kova ja palkintopallin järjestys meni aikavertailuun. Hävittiin Annalle ja Oonalle jokunen sadasosa ja oltiin nopeampia kuin Pipsa ja Pipa.  IMG_6062IMG_6066

Kisan jälkeen saatiin lenkille mukaan Anna S:n Venla-bortsu. Tyypeillä oli yhdessä hurjan kivaa. Ne juoksivat, juoksivat ja juoksivat.

IMG_6085

Sunnuntain reissusta ei kertynyt kelvollisia pisteitä ensi vuoden SM-kisoja varten. Armas pelästyi huonosti järjestetyllä lämmittelyalueella seuraavaa puhisevaa koiraa ja minultakin meni herne nenuun. Jouduttiin uusimaan molemmat eteentulot, kiersin houkutuksen tötsät väärässä järjestyksessä ja vieressä peruutus oli huono. Loppurata sujui onneksi iloisesti ja virheittä niin jäi parempi mieli. Reissun paras osuus oli Armaksen kasvattajan Sinin, Hellä-emän ja Tyyskä-serkun tapaaminen. Koirat pääsivät vähän juoksemaan ja nähtiin kun Hellä kisasi hienosti voittajaluokassa.  IMG_609020191030-DSC_194720191030-DSC_1942

Liikkurointia ja tuplarallya

 

Koiramaisissa tunnelmissa vierähti taas pari viikonloppua. Reilu viikko sitten liikkuroin seuran tokokokeessa alo- ja avo-luokat, yhteensä 20 koiraa. Pitkä mutta antoisa päivä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen taivaalta on tullut tavaraa kaikissa olomuodoissa. Kotona ei lunta montaa hetkeä ole maassa ollut mutta lenkkipoluilla on maa jäässä ja ohut lumikerros.

20191030-DSC_194220191030-DSC_1947

Sunnuntaina ajeltiin Kuopioon rallyn tuplakisaan. Armaksen kanssa tykkäsimme molemmista radoista, kivoja tehtäväyhdistelmiä ja vauhdikkuutta.

Radoissa ainoa ikävä asia oli turkoosi tötterö, joka tuotti monelle koiralle vaikeuksia. Tötsä on Armaksen suosikkiliike (yksi monista), nyt se juoksi ihan tötterön vierestä ja pysähtyi reilun metrin päähän vähän hämmentyneen näköisenä. Mietin nopeasti mitä tehdä ja päädyin kutsumaan koiran ja jatkamaan matkaa. Tuomarilla oli tarkka metri (koiran pitää olla metrin säteellä tötteröstä), joten -10 siitä sitten tuli. Ekalta radalta saatiin lisäksi kaksi -1 vinoa 90 asteen käännöksistä ja -2 intopiippailusta. Pisteitä siis 86p (itse annan 98p!). IMG_5939

Toisella radalla pyörittiin ja vaihdettiin puolta. Armaksella oli hurjan kivaa, mistä monesti seuraa pieniä epätarkkuuksia ja vähän ääntä, niistä yhteensä -6p. Toisen radan erikoistarkkailtava kyltti oli viimeinen tehtävä eli istu askel oikealle istu. Siitä moni muukin sai -3ov, ilmeisesti pienestä vartalon kääntymisestä liikkeen alussa.

IMG_5940

Ei siis ensi vuoden arvokisapussiin pisteitä näistä kisoista mutta iloinen mieli iloisesta otuksesta.

Pimeyden ja pakkasten myötä ulkotreenikausi taisi päättyä ja tokon treenaaminen on seuraavat kuukaudet vaikeaa. Hallilla on hyvin vähän vapaata treeniaikaa ja ison kentän tilaa vielä vähemmän. Tulevien viikkojen kalenteri näyttää siltä, että viikonloppuyöt ovat ainoa mahdollinen koko kentän treeniaika.

 

Outo otus suolammessa, liikkuroitu evl ja rally-tokokisailua

Toissa viikolla käytiin Armaksen kanssa pitkästä aikaa parin tunnin lenkillä Ladun majan poluilla. Otus sai Soidenlammen rannassa kunnon suohepulin ja hyppäsi uimaan. Hetken päästä rantaan ajoi maastopyöräilijä, joka sanoi kuulleensa molskahduksen ja tulleensa katsomaan, onko lammessa joku jännä eläin. Olihan siellä.

20191010-DSC_122220191010-DSC_122720191010-DSC_122920191010-DSC_123820191010-DSC_124520191010-DSC_125120191010-DSC_125320191010-DSC_1259Viime tiistaina ajeltiin illalla Pieksämäelle tokoilemaan. Paikallinen seura järjesti alemmille luokille epävirallisen kisan ja ylemmille liikkuroidun treenin. Sain houkuteltua Annan mukaan matkaseuraksi. Evl:ssä oli kolme koiraa: Armas, tokosta neljä vuotta sitten valioduttuaan eläköitynyt Oona ja pm-kisoihin valmistautuva maajoukkuekoira, jonka ohjaajalta saatiin kiitosta hyvästä paikkisseurasta.

Osa liikkeistä meni hyvin, osassa oli enemmän tai vähemmän haasteita. Irtoaminen oli vieraassa hallissa vaikeaa mutta pitkään vaikeuksia tuottanut vieraan liikkuroima tunnari jännässä paikassa meni hienosti.

Luoksari: tosi hyvä (tein käsimerkit+käskyt)
Z: ok
Seuruu: vähän häiriöiden vilkuilua, edisti kamalasti (ei yllätys), luikahti juoksun täykkärissä oikealle kun mentiin aika lähelle seinää. Jos edes 7:n seuruukuntoon saisi…
Ruutu: Eteenmenossa jäi ensin liian lähelle, korjausyrityksestä meni kehän reunan aidalle. Otettiin uudestaan, meni vähän vinoon mutta sain korjattua. Loppu liikkeestä vauhdikas ja hieno (ei edes törpännyt seuruuseen tullessa).
Tunnari: 😍Lähti reippaasti, haisteli kaikki ja toi oman.
Kaukot: Teki kaikki ekalla. Vähän valui eteenpäin seiso-maahan vaihdossa.
Hässäkkä: Voihan jännäkapulajumi. Meni suoraan kapulalle ja siitä toiselle kun toistin kierrä-käskyn. Sama uusinnalla. Lähetin kiertämään kapuloiden luota ja pakitin itse lähtöpaikkaan. Loppu ok.

Ongelmat olivat siis aikalailla ne, mitä osasin treenejä matalammassa vireessä odottaa. Vielä pitää ennen koetta ”vähän” treenata, varsinkin vieraiden kanssa. Välillä meinaa itsellä mennä (ja välillä meneekin) hermo eteenmenon ongelmien ja seuraamisen edistämisen kanssa.

Sunnuntaina kisattiin rally-tokoa kotihallissa. Nyt oltiin molemmat herätty sm-kisojen jälkeisen kisatauolta. Lähtöön mentiin kivalla ilmeellä. Keskellä kenttää ollut hyppy houkutti Armasta niin, että sen vieressä tehdystä liikkeestä istumisesta ei kyennyt lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä, -1TVÄ. Toisen kerran hyppy häiritsi sen lähellä tehtävässä eteentulossa, jossa hidas istuminen tuotti -TVÄ. Kartturikin keräsi yhden virhepisteen kulkemalla liian kaukaa maalikyltistä. Pisteitä jäi siis 97/100.

Eilen oltiin pitkästä aikaa kaverilenkillä Ainon ja 9 kk ikäisen Maaru ”Keksintytön” kanssa. Ison mustan ja pienen merlen leikit sopivat hienosti yhteen: juostiin ja vaanittiin.

20191022-DSC_179020191022-DSC_179620191022-DSC_179820191022-DSC_181420191022-DSC_185720191022-DSC_186720191022-DSC_187320191022-DSC_188220191022-DSC_1885

Syksyä ja ruotsalaisrallya

Syksy. Upeita värejä, kuraa, vettä, tuulta ja onneksi välillä vähän aurinkoakin. Kovasti toivon, että liukkaat kelit pysyisivät vielä jonkin aikaa poissa että olisi mukavampi lenkkeillä. Lokakuuksi en enää maksanut treenioikeutta kaukalolle mutta vielä ollaan silti treenattu osittain ulkona. Lokakuun lopun kotihallin tokokokeeseen en vielä uskaltanut/halunnut evl:ään lähteä, menen vain liikkuroimaan alon ja avon. Jospa sitten joulukuussa. Ehkä.

Syyskuun loppupuolella oltiin koko porukalla talkoilemassa Annan ja Pipsan rallyn PM-kisamatkaa varten järjestetyissä epävirallisissa rally-tokokisoissa. Anna tuomaroi itse ruotsalaisen rallyradan, jolla käytiin tietysti Armaksen kanssa testaamassa. Ihan virheittä ei selvitty mutta hauskaa oli. Ruotsin säännöt ja tehtävät poikkeavat jonkin verran täkäläisistä. Kehään mennään ja poistutaan ilman hihnaa, tehtävien välejä voidaan suorittaa juosten, pyörähdys vierellä on myös ohjaajaan päin, edessä peruutuksessa ja tötterössä ohjaaja menee koiran luo ja matka jatkuu siitä, koira tulee aina edestä seuraamaan vasemmalle vaikka olisi ennen eteentuloa ollut oikealla, hypystä on myös sellainen versio, jossa koira jätetään hypyn etupuolelle ja kutsutaan hypyn kohdalla, …. monenlaisia kivoja juttuja. Ohjaajalta sallitaan kotimaista rallya enemmän kumarteluja ja hidastuksia. Nyt kun Ruotsin rallyvalioon vaaditaan vain tokon tavoin vain yksi sikäläinen valiotulos (90/100), niin ensi kesälle voisi yrittää etsiä jonkun tuplakisan ja lähteä naapuriin rallaamaan (hallikisoja siellä on paljon vähemmän kuin täällä).

Syyspotrettejakin on otettu.