Sonnin ja köyhän lihaa

Ampujien majan osittain hiekkainen, osittainen savinen ulkoilureitti vastustamattomine suomutalätäköineen oli vesisateessa varsin viehättävä lenkkimaasto. Jo autossa kaipasin kuraeteistä, jossa olisi voinut suihkuttaa koko porukan. Sen puuttuessa menin koiran kanssa suihkuun vaatteet päällä – Armaksella valjaat, minulla Gore-Tex-housut. Melkein kuivan koiran livahdettua heti suihkun jälkeen oven raosta makuuhuoneeseen ja sänkyyn huomasin, että se oli vain melkein puhdas. Tulipa sitten vaihdettua lakanat suunniteltua aikaisemmin.

Puhdistusoperaatioiden jälkeen söimme ylämaankarjasonnin jauhista, Armas raakana, me lihapulla-munakoisopadassa. Munakoisoa on joissain eteläisemmissä maissa pidetty ”köyhän lihana”. Nuo koisot olivat tosi hienoja, mutta luulen, että kaupan lihahyllyssä olisi ollut kilohinnaltaan halvempia vaihtoehtoja.20160929-_dsc956320160929-_dsc9564

Munakoiso-lihapullapata

  • 4 pientä munakoisoa (yht. 1 kg)
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 pienen pientä varsisellerin vartta lehtineen
  • persiljaa
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 500 g (ylämaankarjasonnin) jauhelihaa
  • 1 tl suolaa

Paloittele munakoisot ja varsiselleri. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista munakoisoja ja sipuleita oliiviöljyssä kunnes ne saavat vähän väriä. Lisää selleri lehtineen, persilja, suola ja tomaattimurska. Hauduta kannen alla kunnes munakoisot ovat pehmenneet ja niistä on irronnut nestettä.

Pyörittele jauheliha pulliksi ja laita pullat kypsymään munakoisopataan. Hauduta kannen alla noin puoli tuntia.

20160929-_dsc955820160929-_dsc955920160929-_dsc9572

Takaisin radalle -verkkotakki

Armaksen päiväkirjasta: ”Luulin, että lähdimme lenkille, mutta jouduinkin vaatekauppaan. Vaikka kuinka yritin vähän vastustella ja laitoin hännän koipien väliin, niin ostivat minulle tämmöisen takin, joka näyttää korsetilta ja paavin viitalta. Ihmiset väittävät, että takki on hyvä ja mukava ennen ja jälkeen treenien. Toivottavasti. On sillä ainakin hieno nimi, Back on Track -verkkoloimi.

Kotona menin tuolin taakse piiloon mutta jouduin silti testaamaan takkia toisen kerran. Emäntä aikoo kuulemma modata sen vyötä vähän kun mulla on hoikka vyötärö ja toisaalta pitkä selkä, jonka mukaan takin koko määräytyy. Hitsi, luulen, että nyt kaikki tyttöystäväni nauravat. 20160927-img_163920160927-img_164020160927-img_164320160927-img_1645Pääsin sentään lenkillekin. Sain juosta vähän aikaa vapaana. Mahtavaa! Sain tehdä kaksi jälkeä.  Mahtavaa! Niistä ensimmäinen meni todella hienosti.

Emännällä on vielä joku ruokajuttu. Mäkin söisin kyllä mieluusti paljon lohta. Eivät ole vähään aikaan antaneet kuin pieniä jämiä kun eivät tiedä, sopiiko se mun mahalle.”

Kesällä pakastetun kotimaisen lohen isosta fileestä riittää meilläkin kolmelle aterialle. Toissapäivän uunilohen osasta tehtiin tänään pastaa ja huomenna varmaankin piirakka. Kolmen sipulin lohipasta, se olisi ainakin joskus ollut trendikäs nimi. Lohen lisäksi pastan lisukkeena oli purjo, sipuli, kaksi valkosipulinkynttä, kolme pienen pientä varsisellerin vartta lehtineen, persiljaa ja muutama kirsikkatomaatti. 20160927-_dsc954320160927-_dsc954420160927-_dsc9547

Lampaan jalka uunissa

Ween Maan Wiljaa -tapahtumasta reilu viikko sitten ostettu Niemelän tilan luuton lampaanpaisti pääsi tänään uuniin täytteenään persiljaa, valkosipulia, timjamia, salviaa ja suolaa. Noin 1,5 kg painanut paisti sidottiin ja sen päälle laitettiin muutama lastu voita. Sitä kypsytettiin tunti 200 asteessa ja 30 min 180 asteessa ja maltettiin vetäyttää folioon käärittynä Armaksen olohuonetokoilun ajan.20160926-_dsc9534Pitkän harkinnan jälkeen päätin pitää pentuvalmennusryhmästä taukoa vielä tämän viikon. Muutenkin olen miettinyt, mitä ryhmäpaikalle pitäisi tehdä. Alkuperäinen mukava porukka ilmeisesti hajoaa kokonaan, joten meidänkin saattaisi olla aika miettiä, haluaisimmeko toko- vai rally-tokoryhmään vai mitä pitäisi agilityn lisäksi tehdä. Kotitreenit ovat sujuneet toipilasaikana tosi hyvin ja isolla innolla, joten treeni-intoa meillä kyllä on. 20160926-_dsc953820160926-_dsc953920160926-_dsc954020160926-_dsc9541

Rutalahden markkinat

Armaksen päiväkirjasta: ”Tänään olikin erikoinen lauantai. En lähtenyt isännän kanssa torille ja kauppaan ja jättänyt emäntää viettämään omaa laatuaikaa imurin kanssa vaan lähdimme kaikki Rutalahden markkinoille. Sepä olikin jännittävää: paljon ihmisiä, koiria, hajuja ja ääniä. Luulen, että meillä ei olla lopettamassa leipomista, sillä isäntä tuli Rutalahden myllyn myyntitiskiltä 15 kilon kassien kanssa. Kyllä siitä määrästä muutaman leivän tekee.20160924-_dsc9503

Markkinoiden jälkeen menimme retkelle Leivonmäen kansallispuiston metsäkomponenttiin. Olen kuullut, että vesijuoksu on hyvä kuntousmuoto, joten kävin pari kertaa riemuitsemassa rantavedessä.

Lutraamisen lisäksi kävimme kääntymässä Joutsniemen päässä ja tarkastamassa karpalotilannetta.”

20160924-_dsc952820160924-_dsc952920160924-_dsc953120160924-_dsc9532

Armas osteopaatilla

Käväisimme pikaisella retkellä Kanta-Hämeessä hoidattamassa Armasta osteopaatilla reilun parin viikon takaisen loukkaantumisen jälkeen. Armas kävi Maare Kaiperlan luona ensimmäisen kerran kesäkuun alussa avauttamassa pentuajan rajujen leikkien aiheuttamia jumeja. Nyt selvisi, että Armaksen kaula-rintaranka oli kolhun seurauksena kierossa ja lapa väärässä asennossa. Olkapään seudun nivelsiteet vaikuttivat onneksi ehjiltä. Kompensaation seurauksena vikaa löytyi myös vasemmalta puolelta takapäästä, jossa ilium oli sisäkierrossa. Toivottavasti hoito auttaa tälläkin kerralla nopeasti. Isot kiitokset taitavan Maaren lisäksi Aijalle, jonka suosituksesta osasimme ottaa Maareen yhteyttä ja joka on hieronut aikaa vaativaa junioria useaan kertaan. 20160923-_dsc947420160923-_dsc9478Korjatun koiran lisäksi saimme reissun majapaikasta vanhemmiltani kolme hurjan hyvää pientä kesäkurpitsaa, joista piti tietenkin laittaa iltaruoka. Kurpitsoiden lisäksi pasta”kastikkeessa” oli 11 kirsikkatomaattia, 2 kynttä valkosipulia, timjamia ja oliiviöljyä.

Inkiväärinen puolukkapiirakka

Aina on jokin hyvä syy leipoa. Vaikka se, että saa leipoa tai että voi juhlistaa sympaattisten, ihanien mummukoirien Rinin ja Neven 10-vuotissynttäriä. Jääkaapissa on paljon survottua puolukkaa, joten illan pirteä piirakka syntyi siitä.20160921-_dsc9464

Inkiväärinen puolukkapiirakka

  • 2dl (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 100 g huoneenlämpöistä voita
  • 1 muna
  • 4 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl jauhettua inkivääriä
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 1 1/2 dl täysmaitoa
  • 2 rkl Amarettoa
  • 3-4 dl puolukkaa (suurin osa kevyesti survottuna, loput kokonaisia)
  • kylmää voita lastuina, raesokeria

Voitele piirakkavuoka. Sekoita jauhot, leivinjauhe, vanilja ja inkivääri keskenään.

Vaahdota sokeri ja voi kevyesti. Lisää muna ja hieman jauhoseosta (jauhot estävät taikinan muuttumisen ryynimäiseksi munaa lisättäessä). Lisää maito, Amaretto ja loput jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi ja laita se vuokaan.

Laita puolukat taikinan päälle. Laita piirakan reunojen päälle muutama ohut lastu voita. Ripottele puolukoiden päälle raesokeria.

Paista 185 asteessa 40-45 min.20160921-_dsc945920160921-_dsc946220160921-_dsc9457

 

Kirkkoniemi ja kurttukaali

Armaksen päiväkirjasta: ”Torstaina jouduin taas eläinlääkäriin ortopeditädin tutkittavaksi. Se halusi ottaa fotoja mun kipeästä olkapäästä, joten jouduin taas kärsimään krapulasta koko illan. Se oli ihan kamalaa. Luut olivat onneksi ehjiä mutta on mun hauislihaksen kiinnityskohdassa on vieläkin jotain ongelmaa. Sen takia olen päässyt vain puolen tunnin lenkeille ja joutunut olemaan narussa. Ei mulla silti ole ollut pelkästään ikävää. Olen saanut tehdä melkein joka päivä jälkitreeniä ja ollut siinä oikein taitava. Tänäänkin löysin kaikki 8 keppiä.”20160917-_dsc943220160917-_dsc943320160917-_dsc9434Lyhyetkin metsälenkit ovat tärkeitä sekä Armakselle että meille. Huoli olkapään paranemisesta ei tosin katoa ulkonakaan kun vahtaan koko ajan koiran liikkumista ja mietin, että kyllä sen pitäisi päästä juoksemaan ja nauttimaan nuoren koiran elämästä. Toivottavasti pian.

Tänään retkikohteen valinta ei mennyt ihan putkeen. Katselin lounaalla lähiseutuja Karttaselaimella ja ehdotin, että mennäänpä katsomaan Simunankoskea ja kävelemään lähistön poluille. Ei sitten. Ensimmäisellä portilla oleva kieltokyltti väitti, että alueelle ei saa mennä 15.9 jälkeen ennen kuin seuraavana keväänä (menimme kuitenkin). Toinen kyltti aitoineen oli juuri ennen siltaa ja kertoi alueen olevan vartioitu yksityisalue. Jahas. Otimme käyttöön suunnitelma B:n ja lähdimme Tarvaalan Kirkkoniemeen, jossa olemme käyneet monesti etsimässä kaulushaikaraa. Haikaraa ei näkynyt aikä kuulunut ja rantamaisemat jäivät ylikansoituksen vuoksi kuvaamatta mutta ihan mukava pieni retki meillä silti oli. Teimme auton lähelle kaksi lyhyttä neljän kepin jälkeä ja Armas suoritti molemmat hienosti.20160917-_dsc942620160917-_dsc942820160917-_dsc9429Iltaruoaksi hauduttelimme kurttukaali-mustamakkarapataa, jossa oli pääraaka-aineiden lisäksi porkkanaa, sipulia, valkosipulia, varsiselleriä, kuminaa, fenkolinsiemeniä, maustepippuria, malabarpippuria, kubebenpippuria, laakerinlehti, timjamia ja salviaa. Kurttukaali on kyllä sekä kaunis että maukas kasvis.20160917-_dsc943620160917-_dsc9437

 

Treeni-ilmeitä

Armaksen päiväkirjasta: ”Sanoivat, että pitää parannella jalkaa ja päästä eroon on ontumisesta ennen kuin pääsen pitkälle lenkille. Kävimme sentään lyhyellä kävelyllä Leppävedellä ja sain tehdä lyhyen jälkenkin. Löysin kaikki neljä keppiä. Kotona treenasin isännän kanssa sisällä innokkaasti.”20160913-_dsc940520160913-_dsc940620160913-_dsc940720160913-_dsc9409