Armaksen iltamietteitä ja sydänpastaa

Armaksen päiväkirjasta: ”Ihmiseni ovat olleet hieman pahalla päällä. Se ei kyllä ollut minun vikani. Naapuritalon pihassa hajosi eilen vesiputki ja se saatiin korjattua vasta tänään illalla. Minä oli eilen illalla jaettavaa vettä odottaville ihmisille pihalla terapiakoirana ja keräsin rapsutuksia.

Äsken jouduin kammattavaksi. Se ei ole kivaa. Paitsi jos jahtaa ja puree kampaa tai harjaa. 20161201-_dsc0593Sain sentään namin korvaukseksi kärsimyksestä.20161201-_dsc0595Kuulin, että loppuvuodesta reissataan sekä katsomaan ihmisystäviäni että lumilomalle. Olen opetellut niitä varten uuden tempun. Siitä ei saa ottaa vielä kuvaa. 20161201-_dsc059620161201-_dsc0594Mä söin iltatreenin yhteydessä hevosmakkaraa. Ihmiset laittoivat pastaa, jossa oli keitettyä ylämaankarjasonnin sydäntä, purjo, valkosipulia, valkoviiniä, yrttijääkuutio ja parmesania. Oli sekin kuulemma hyvää. En saanut maistaa. Paitsi sydäntä. Vähän. Olisin voinut ottaa enemmänkin.”20161201-_dsc0591

Lumijuoksua Leppävedellä

Armaksen päiväkirjasta: ”Olen siis ihan poikki. Ajoimme iltapäivällä Leppävedelle. Riemastuin kovasti , sillä löytyi Aija. Iso iloni kasvoi vielä isommaksi kun Aija avasi auton takaoven – Rinin, Neven ja Hildan lisäksi mukana oli juoksukaverini Keksi. Kyllä me juoksimme ja juoksimme. Kotona olen vain nukkunut, käynyt iltalenkillä, reenannut iltaruoan, nukkunut ja nukkunut.”20161127-_DSC0541.jpg20161127-_DSC0542.jpg20161127-_DSC0546.jpg20161127-_DSC0548.jpg20161127-_DSC0566.jpg20161127-_DSC0572.jpg20161127-_DSC0579.jpg20161127-_DSC0583.jpg

Omppupiirakka ja valottomat valot

Yöllä satoi melkein kymmenen senttiä lunta ja sen päälle aamusta iltapäivään vettä vaihtelevalla voimakkuudella. Sain viikolla kuraantuneet saappaani puhtaaksi alkuillan lenkillä kostealumisella Metsoreitillä. Kahlasimme kosteassa, pääosin koskemattomassa lumessa Ampujien majalta melkein Majajärvelle ja takaisin. Metsoreitillä on valotolpat Palokasta Peurunkaan mutta ainakaan tänään valot eivät palaneet kuin Palokan suuntaan. Onneksi meillä oli otsalamppu mukana.
20161126-_dsc0534Ennen ja jälkeen ulkoilua selailin ranskalaisten omppuleivonnaisohjeita. Niiden inspiroimana syntyi tämmöinen herkkupiirakka.

Pâte brisée

  • 300 g vehnäjauhoja
  • 150 g voita
  • 3 rkl sokeria
  • 0,8 dl maitoa (tai vettä)

Kuutioi voi ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi (ei ollut aikaa odottaa). Lisää sokeri ja jauhot. Nypi taikina tasaiseksi. Lisää maito. Tee taikinasta pallo (ja kääri se kelmuun. Laita taikina jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi). Taikina vaikutti siltä, että sen saattoi kaulia heti ilman jääkaapitusta. Voitele (irtopohjainen) piirakkavuoka. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta se kaulimen avulla piirakkavuokaan.

Tarte aux pommes

  • 5 omenaa (Royal gala)
  • 3 munaa
  • 250 g smetanaa (20% rasvaa)
  • 80 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa

Kuori ja viipaloi omenat. Asettele viipaleet piirakkapohjan päälle. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kaada täyte omenoiden päälle. Paista 200 asteessa 45 min ja 180 asteessa 10-15 min kunnes piirakka on saanut sopivasti väriä ja täyte on hyytynyt.20161126-_dsc052720161126-_dsc0533Armaksenkin mielestä uunissa ruisjauhoripauksen ja voilastujen alla kypsennetyt muikut olivat hyviä. Herkut pitää tienata, vaikkapa odottamalla…20161126-_dsc0529

Jänöllä tienaa!

Monet väittävät, että kanttarelleja ei kannata kuivata koska niistä tulee sitkeitä ja kitkeriä. Täyttä puppua. Ainakin kunnon kuivurilla niistä tulee hyviä eivätkä maku ja rakenne muutu sen enempää kuin muillakaan sienillä. Liottamisaika pitää tosin olla selkeästi pidempi kuin suppiksilla, joille riittää hyvin lyhyt liotus. Liotuksen jälkeen sienet kannattaa vain valuttaa eikä puristella niistä nesteitä pois. Kanttarellien lisäksi pastakastikkeessa oli purjoa, loraus valkoviiniä, persiljaa, hieman 20 % smetanaa sekä malabar- ja kubebenpippuria. 20161124-_dsc051220161124-_dsc051520161124-_dsc051620161124-_dsc0517Armas harrasti tänään iltaulkoilulla jänisjahtia. Se säntäsi metsään pururadan poikki juosseen pupun perässä mutta tuli ensimmäisestä kehoituksesta pois, nautti luoksetulonamit, lähti takaisin ja tuli uudestaa yhdellä pyynnöllä. Pitäähän sitä tienata, jos on herkkua tarjolla… 20161124-_dsc052020161124-_dsc052120161124-_dsc0522

Banaani-suklaakakku

Iltapäivän hämärtyessä ja pimentyessä alkuillaksi kävimme Aijan porukan kanssa reilun parin tunnin loskaisella ja jäisellä lenkillä Keljonkankaalla. Kylmää vettä tuli taivaaltakin lenkin loppupuolella vähän enemmän kuin olisi ollut miellyttävää mutta luulen, että sekä ihmisillä että koirilla oli silti mukavaa. 20161119-_dsc0477Ulkoilun jälkeen osa banaanikulhon kypsästä sisällöstä pääsi mehevöittämään kakkua, jonka resepti löytyi luottopaikasta, Marmiton-sivustolta. Hurjan hyvä kakku sekä maultaan että rakenteeltaan. Suklaapalat hieman upposivat vuokaan mutta ei se ollut kuin kosmeettinen haitta.20161119-_dsc045720161119-_dsc048020161119-_dsc0479

Cake tendre chocolat – banane

  • 3 munaa
  • 150 g (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 150 g voita
  • 150 g vehnäjauhoja
  • 75 g perunajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta (12 g)
  • 4 isohkoa kypsää banaania
  • 3/4 dl smetanaa (20 % rasvaa)
  • 1/2 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 150 g (tummaa) suklaata

Sulata voi. Survo banaanit haarukalla ja sekoita niiden joukkoon smetana ja osa vaniljasta. Paloittele suklaa. Vaahdota sokeri ja munat. Lisää voi ja keskenään sekoitetut jauhot, loppu vanilja ja leivinjauhe. Lisää banaani-smetanaseos. Kääntele joukkoon suklaapalat. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista noin tunti 190 asteessa. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ennen kumoamista.20161119-_dsc047120161119-_dsc047320161119-_dsc0475

”Marjamehu on saapunut”

Le Beaujolais Nouveau est arrivé… – marraskuun kolmas torstai on uuden sadon viinin päivä. Ennakko-odotuksista poiketen tämän vuotinen tulokas ei maistunut banaanille vaan punaisille marjoille ja rypälemehulle. Kevyt ja raikas viini, joka sopi kivasti polentan ja ylämaankarjasonnin munuaisten seuraksi.

Voihan loskasössö. Lumiset pakkaspäivät vaihtuivat vesisateeseen ja harmaaseen loskaan, joten nastakengät piti kaivaa esiin ja ottaa tassupyyhe taas käyttöön. Iltalenkin kävelykeli Keljonkankaan pururadalla oli ihmisille raskas mutta Armas juoksenteli tapansa mukaan isolla innolla. Eilen löysimme Jyskänvuoresta Päijänteen rantaan menevän uuden polun mutta rinkulan kiertämisen sijaan jouduimme palaamaan omia jälkiä takaisin. Syynä pakittamiseen oli, yllätys, yllätys, metsäntuhoamiskone, joilla hävitetään taas lenkkipolkuja suurella innolla. Viikonloppuna meinasi itku tulla Muuramenharjulla. Eikö edes suosittuja ulkoilupaikkoja voisi jättää törkeiltä hakkuilta rauhaan? Ilmeisesti ei.20161116-img_176920161117-_dsc044720161117-_dsc0449

Lysti-serkku ja sininen pottu

20161113-_dsc0417Armaksen Lysti-serkku (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja) ja Lily (Of Gurrent Extreme Evita) olivat Jyväskylässä näyttelyssä ja Armas pääsi näyttämään vauhdikkaille tytöille Vaajakosken lenkkimaastoja. Loppulenkistä Armas rohkeni ilmoittaa Lilylle lyhyesti, että haastaminen meni kärsivällisen nuoren herran sietokyvyn yli ja oli haukahtamisestaan selvästi tyytyväinen. Lumessa ja kohmeisessa suossa kaahaamisen jälkeen meillä onkin ollut hyvin rauhallinen otus.20161113-_dsc034820161113-_dsc035320161113-_dsc035520161113-_dsc035720161113-_dsc035820161113-_dsc039520161113-_dsc040020161113-_dsc043520161113-_dsc040420161113-_dsc0412Ulkoilun jälkeen laitoimme uuniin lampaanpaistin ja torilta ostettuja sinisiä pottuja. Nettiä kaivellessani opin, että Blue Kongon lisäksi on ainakin toinen sininen perunalajike, Synkeä Sakari. Enpä tiedä, kumpia nämä olivat mutta tosi hyviltä ne uunipottuina maistuivat.