Umpihangessa

20170226-_dsc2312Kaksi aurinkoista ja lumista päivää peräkkäin ja vieläpä viikonloppuna, varsin mukavaa. Tänään autoilimme retkisuksien kanssa Vuonteelle. Parin tunnin retki sujui pääosin hyvin, alussa ja pari kertaa matkan varrella piti taas herra pöhköläisen kanssa keskustella, onko sompien jahtaaminen, pureminen ja haukkuminen hyvä idea. Kieltäminen ja huutaminen ei auta, toimiva ratkaisu ainakin tänään oli se, että lähdimme hiihtämään eri suuntiin. Paimenpojalle tuli lauman hajoamisesta hätä ja possuilu unohtui.

20170226-_dsc230720170226-_dsc230820170226-_dsc2317

Armaksen puuhapäivä

Armaksen päiväkirjasta: ”Mulla oli aika mahtava päivä. Heti aamulenkillä tapasin Armi-karjiksen. Pääsimme vähän leikkimään mutta emäntien mielestä jäällä oli liian liukasta. Aamupäivä oli tylsä: isäntä lähti ostoksille ilman minua eikä apuni kelvannut kotonakaan. Mieluusti kyllä auttaisin imuroinnissa ja moppaamisessa enkä olisi suljettuna siivottavan huoneen komplementtiin. Iltapäivällä pääsin hiihtämään Vesankajärvelle. Ihan vaan muutaman kerran jahtasin sompia. Muuten juoksin nätisti ja vedin emäntää paluumatkalla. Se oli varmaan jo ihan väsynyt. Iltaruoan kävin syömässä hallilla pienen rally-tokotreenin palkkana. Tapasin siellä pitkästä aikaa penturyhmäystäväni irlanninterrieri Pilen. Nyt olen puuhapäivän jälkeen ihan väsy, se on aussielle hyvä olotila.”20170225-_DSC2278.jpg20170225-_DSC2286.jpg20170225-_DSC2288.jpg”Tämä kuva on torstain treeneistä. Mulla on uusi paras treenilelu, Ke-Hu Kekku!”IMG_2081.JPG

Nauti lumesta tänään, huomenna sitä ei enää ole!

Menee hermo näihin keleihin. Aamulla oli maassa muutama sentti uutta lunta ja aamupäivällä sateli vielä lisää niin, että liukkaus ja likaisuus peittyivät kivasti. Ei sitä kauaan kestänyt. Illan on satanut vettä vaihtelevalla intensiteetillä ja lämmitä on yli kolme astetta. Huomenna pitäisi sitten taas olla pakkasta ja saadaan likainen liukkaus takaisin. Menee hermot. Tai meni jo.20170219-_DSC2219.jpg

Aamupäivällä lenkkeilimme Vesangassa neljän ihmisen ja seitsemän koiran porukalla. Ainon, Keksin, Karkin ja Seelan lisäksi mukana olivat Elli, Mauri, Riitta-Liisa ja Katla. Armas ja Mauri eivät olleetkaan ennen lenkkeilleet yhdessä, hallilla ne ovat muutaman kerran nähneet. Lenkin alkupuolella kuultiin muutama räyhräyh kun Mauri nappasi Armasta peräkarvoista. Ilmeisesti se on sallittua vain Keksille ja muille tytöille eikä keskenkasvuiselle malikkapojalle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia.20170219-_DSC2197.jpg20170219-_DSC2198.jpg20170219-_DSC2201.jpg20170219-_DSC2231.jpg20170219-_DSC2227.jpg20170219-_DSC2240.jpgKeksistä otettiin 2-vuotispotretteja. Mikäs sopiikan paremmin turkin kaunistukseksi kuin ystävien kuola ja nuoskalumi.20170219-_DSC2250.jpg20170219-_DSC2258.jpg20170219-_DSC2260.jpg

Linssimade ja kirsikkaflan

Talven ensimmäiset mateet nautittiin vasta tänään. Maderuokasuosikkimme sikakalan olennainen ainesosa, ilmakuivattu kinkku tai muu possunviipale jäi kauppaan, joten fileille piti keksiä joku muu valmistustapa. Made ja linssit sopivat kivasti yhteen, joten päätimme höyryttää kalat linssimuhennoksen päällä. Onnistunut idea vaikka rullat aukenivatkin kypsyessään.20170218-_DSC2162.jpg

Maderullat linssipadassa

  • 2 madetta fileinä (1 keskikokoinen ja 1 pieni, avaamaton paino yht. 1,6 kg)
  • 2 porkkanaa
  • 1 pienehkö sipuli
  • 2 isoa valkosipulin kynttä
  • 5 dl madelientä
  • 1/2 tlk tomaattimurskaa (1 pieni tlk eli 210 g)
  • 2 dl punaisia linssejä
  • 1/2 tl suolaa
  • 4 lehteä salviaa (pakasteesta)
  • 2 yrttijääkuutiota
  • hyppysellinen fenkolinsiemeniä mortteloituna

Kuori ja kuutio porkkanat. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota porkkanoita ja sipuleita oliiviöljyssä hetki. Lisää madeliemi ja kypsyttele noin 10 min. Lisää suola, linssit, salviat, yrttikuutiot ja tomaatit. Kypsennä kannen alla, kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää kypsennyksen aikana vettä tarvittaessa. Ripottele madefileille vähän suolaa ja kääri ne rullalle (isot fileet voi paloitella 2-3 osaan). Laita rullat mademuhennoksen päälle, kannen alle, kypsymään muutamaksi minuutiksi.

Jälkkäri-ideaa etsin taas luottosivustolta Marmitonista ja löysin kirsikkaflanin, joka päätyy suosikkireseptien joukkoon maustamattoman (toki vaniljaa pitää olla) flanin lisäksi. Ensimmäisen haarukallisen jälkeen mietin, pitäisikö seuraavalla kerralla tehdä sokeria sisältävä pohja. Voi tehdä mutta ei ole pakko.20170218-_DSC2164.jpg

Flan aux cerises

Pohja:
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 125 g voita
  • 3 rkl vettä
Täyte:
  • kirsikoita (320 g purkista)
  • 3 munaa
  • 120 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/2 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 85 g maizenaa
  • 7 1/2 dl täysmaitoa

Nypi jauhot ja voi tasaiseksi. Lisää vesi. Tee taikinasta pallo ja kääri se kelmuun. Laita taikina jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Sekoita maizena, sokeri, vanilja ja munat kulhossa kierrevispilällä. Kuumenna maito kiehumispisteeseen ja kaada se ohuena nauhana kulhoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos takaisin kattilaan. Keitä sekoittaen miedolla lämmöllä 1-2 min.

Kauli pohjataikina. Nosta se kaulimen avulla voideltuun vuokaan. Laita (valutetut) kirsikat pohjan päälle ja kaada täyte niiden päälle. Paista 200 asteessa noin 40 min.

20170218-_DSC2166.jpg20170218-_DSC2168.jpgKävimme iltapäivällä koko porukalla hallilla. Armaksella oli tänään aika monta tööt-hetkeä, joiden aikana jäädään vain seisomaan ja ihmettelemään maailman menoa ja muiden tekemisiä. Yllätystreeninä se pääsi tekemään Taika-lansun kanssa paikkista – hurmaava tyttö olisi kiinnostanut kovasti…20170218-_DSC2145.jpg20170218-_DSC2149.jpg20170218-_DSC2151.jpg

Treeni-iloa

Armaksen päiväkirjasta: ”Kävimme emännän kanssa hallilla treenaamassa aksaa ja rally-tokoa. Aksassa kertasimme vauhdikasta viikkorataa, jossa emäntäkin joutui juoksemaan ihan tosissaan. Harjoittelimme keppejäkin. En ihan vielä osaa niitä ilman pientä käsiapua mutta tiedän, että jos onnistun, niin saan herkkuja tai leikitään kovasti. Ennen ja jälkeen aksailun emäntä rakensi pikkukentälle rally-tokon kisaradan, jota sitten yritimme suorittaa hyväksytysti. Muuten meni ihan hyvin, mutta lähtökyltillä pitäisi kuulemma istua heti eikä jäädä seisoen ihmettelemään ääniä ja hajuja.”img_2072img_2074img_2075

Silakkarullat tomaattikylvyssä

Minun ja Armaksen palatessa eilen agilitytreeneistä hellalla odotti herkulliselta tuoksuva tomaattinen silakkarullakasari. Tarinan mukaan siinä oli 3 pientä banaanisalottisipulia ja 2 isoa valkosipulinkynttä oliiviöljyssä paistettuna, 1 tlk tomaattimurskaa,800 g silakkafileitä rullattuna, 3 yrttijääkuutiota ja reilu 1/2 tl suolaa. Hurjan hyvää oli.20170214-_dsc210320170214-_dsc210420170214-_dsc2107Armas tienasi illallisen jälkeen juustonkannat peruuttamalla ja esitteli hienoja ilmeitä.20170214-_dsc210820170214-_dsc210920170214-_dsc211120170214-_dsc2113Tänään kävimme etsimässä vähemmän liukasta lenkkipaikkaa tuttuun tapaan Vesangasta. Löytyi.20170215-_dsc211620170215-_dsc211720170215-_dsc211920170215-_dsc2121

Oliiviöljy-appelsiinikakku ja vetohiihtoa

20170212-_dsc2097Sunnuntai, pitkät aamu-unet ja Armaksen aamujääpalloilun aikana valmistunut pannariaamiainen, niillä lähti harmaa sunnuntai kivasti käyntiin. Puolen päivän aikaan lähdimme testaamaan vuodenvaihteessa Ylläkseltä palatessa ostettuja vetovaljaita Vesankajärvelle, jonka sijainti Jyväsjärveä melkein 70 m korkeammalla takaa tänä talvena paremmat lumiolosuhteet. Armas oli ison osan lenkistä irti, vetämistä eri vauhdeilla kokeiltiin muutamaan otteeseen. Intoa ja voimaa sillä on hurjasti, yhteispeliä pitää toki vielä harjoitella. Tämä oli ensimmäinen hiihtoretki luistelukamoilla, Ylläksellä ja viime talvena hiihdimme vain huomattavasti hitaammilla retkisuksilla. Nykymurtsikkasauvojen yliteknohihnat eivät sovi lainkaan koiran kanssa hiihtämiseen sillä sauvojen käteen laittaminen ja niiden irrottaminen kestää aivan liian kauan eikä ne kädessä saa kaivettua namia taskusta eikä oikein irrotettua ja kiinnitettyä taluttimen lukkoa. Sekä Armaksen vetovaljaat (Non-stop Freemotion) että pöksymallinen vetovyö (Non-stop Comfort) vaikuttavat onnistuneilta ostoksilta. Valjaissa on hyvin säätövaraa tuleville vuosille ja vetovyö sopii meille molemmille.

Sompienjahtaamispöhköyttä piti harrastaa taas muutaman kerran. Se ei näköjään riipu somman koosta – sekä retkisauvojen isot pyöreät sommat että pienen pienet sommat ovat yhtä kiinnostavia jahdattavia.

Päivän leivonnaiseksi valikoitui aamulla ruudulle pompahtanut Annemarie Wildeisenin oliiviöljyinen appelsiinikakku. Vähensimme reseptistä reilusti sokerin ja hieman öljyn määrää. Kakku oli tällaisenaankin hurjan hyvä, mutta seuraavalla kerralla voi ainakin osan maidosta korvata appelsiinimehulla.

Keittiöassistentti on valmiina nuolemaan sormet vuoan voitelun jäljiltä:

20170212-_dsc208920170212-_dsc2092

Sizilianischer Olivenölkuchen

  • 3 munaa
  • 3 dl (vaaleaa ruoko)sokeria (265 g)
  • ripaus suolaa
  • 3 luomuappelsiinin kuori raastettuna
  • 3 dl täysmaitoa
  • 2 1/2 dl oliiviöljyä
  • 300 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa

Vaahdota munat, sokeri ja suola. Lisää appelsiininkuori, maito ja öljy. Lisää keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja vanilja. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija noin 26 cm). Paista 180-190 asteessa noin 50 min. Anna kakun levätä ainakin 10 min ennen vuoasta irrottamista. Koristele kakku ennen tarjoilua tomusokerilla.