Jahas, päivän ensimmäinen pyöräilyuutinen koskeekin sitten kiellettyjä mömmöjä: Tour de Francen voittajan Alberto Contadorin toisen lepopäivän jälkeisestä dopingnäytteessä on löydetty Clenbuterolia. Löydetty määrä on hyvin pieni, paljon vähemmän kuin WADA:n labrojen pitää pystyä testaamaan. Löydöstä yritetään selittää sillä, että Alberto olisi syönyt saastunutta ruokaa, esimerkiksi doupattua lehmää… No, tuota ainetta kait käytetään mikroannoksina EPO:n kanssa esimerkiksi nopeuttamaan palautumista. Saapa nähdä, mikä on totuus ja miten käy Bjarne Riisin tallille. Keskustelua aiheesta voi seurata Fillarin keskustelupalstan Dopingpaukku-ketjussa.

Pyöräilyssä tapahtuu toki muutakin. Syksyn klassikot ovat vielä edessä ja maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut Australiassa meneillään. Eilen ajettiin amatöörien ja naisten aika-ajot. Naisten kisassa Emma Pooley oli aika ylivoimainen ja ranskalainen ikinuori, kohta 52-vuotias, Jeannie Longo viides. Kuinkakohan kauan Jeannie jaksaa kisata? Tänään on sitten vuorossa miesten kisa, jonka suurin kysymys on se, voittaako Fabian Cancellara neljännen peräkkäisen aika-ajon maailmanmestaruuden. Veikkaan ja toivon, että kyllä. Viikonlopun maantiekisojakin odotamme kotikatsomossa innolla. Reitti on haastava ja voittajaehdokkaita on monta.

Päivän kolmas pyöräilyasia koskee kypärää (tämä on yksi lempiaiheistani!). Tieliikennelain mukaan polkupyöräilijän on yleensä käytettävä asianmukaista kypärää. Kypäräasiasta voisi kirjoittaa parilla tavalla. Ensimmäinen liittyy eri maiden pyöräilykulttuureihin. Luin aiheesta jokin aikaa sitten kolumnin, jossa verrattiin Suomea ja (muistaakseni) Hollantia seuraavaan tapaan:  Hollannissa, kuten kesälomalla totesimme, kaikki ajavat pyörällä hyvässä järjestyksessä , suurin osa ilman kypärää. Suomessa taas pyöräily on vain yksi tapa halkaista päänsä…

Kypärän käyttö on kyllä hyvä asia. En ikinä lähde lenkille ilman. Mutta, ei se kypärän päässäolo välttämättä suojaa päätä kaatumisessa riittävästi, pahimmassa tapauksessa kypärästä voi olla jopa haittaa. Kypärän pitää olla omaan päähän sopivan kokoinen ja muotoinen, sen pitää olla oikeassa asennossa ja oikein säädetty. Todella harvoin näkee, että kaikki nuo asiat ovat kunnossa. Kypärä on joko pieni tai suuri, useimmiten pieni. Ja sen pienen kypärän alle yritetään sitten tunkea lippalakkia tai pipoa. Väärää kokoa yleisempi virhe on väärä asento. Kypärä on vinossa sivusuuntaan tai roikkuu takaraivolla. En halua edes miettiä, mitä niskalle käy jos kaatuu takakenokypärä päässä. Vanhempien pitäisi opettaa lapsille kypärän oikea pukeminen ja huolehtia, että koko on sopiva. Liikenneturvan sivuilla on pätevä ohjeistus kypärän sopivuudesta. Kypärä pitää myös uusia aina silloin tällöin sillä aika ja aurinko kuluttaavat kypärää. Paljon ajaville suositeltiin jossain kypärän vaihtamista kolmen vuoden välein. Täällä pohjoisen pimeydessä viisi vuotta ja vähemmän ajavilla muutama vuosi enemmän on varmaan hyvä uusimisväli. Varmaa on se, että 80-luvun lopun potta kannattaisi jo päivittää, jo keveydenkin takia. Kaatumisessa kolhun saanutta tai muuten vahingoittunutta kypärää ei tietenkään pidä käyttää.

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s