20121216-_DSC8422Vielä osasin – hiihtää perinteistä melkein kahden vuoden tauon jälkeen :). Hiihdimme reilun tunnin Ladun majan ympäristössä ihaillen todella talvista metsää. Majalla on usein lumisempaa kuin kaupungissa, niin nytkin vaikka ei ole ollut sellaisia päiviä, että alempana olisi satanut vettä ja korkeammalla lunta. Ainoa ikävä asia päivän ulkoilussa oli osalla matkaa häirinnyt läheisen kaatopaikan järisyttävä löyhkä, joka ei ole koskaan tuntunut läheskään noin hirveänä. Onneksi.

Illalla teimme esivalmisteluja paria leivontaprojektia varten hilloamalla appelsiinin kuoria. Pienen mietiskelyn jälkeen muistimme, millä ohjeella hilloaminen kaksi vuotta sitten tehtiin, joku aikaisemmista kokeiluista kun ei oikein onnistunut. Oppaana oli Pierre Hermén Larousse, des desserts.

Écorces d’orange confites

  • 4 luomuappelsiinia
  • 1 dl appelsiinin mehua
  • 320 g ruokosokeria (osa vaniljoitua)
  • 6,5 dl vettä

Huuhtele appelsiinit ja leikkaa niiden päistä pienet kuorikiekot irti. Leikkaa jokaiseen appelsiinin terävällä veitsellä neljä viiltoa niin, että saat irrotettua kuoret neljässä suunnilleen samankokoisessa palassa. Keitä kuoria reilu minuutti kahteen kertaan, valuta ja huuhtele kummankin keittämisen jälkeen. Vettä pitää olla sen verran, että kuoret peittyvät.

Purista jollain kikalla yhdestä appelsiinista desi mehua (minä halkaisin appelsiinin, laitoin poistetun kuoren tilalle kelmua ja puristin mehun puristimella). Laita kattilaan vesi, mehu ja sokeri ja kuumenna seos kiehuvaksi. Laita kuoret liemeen ja keitä miedohkolla lämmöllä noin puolitoista tuntia. Anna kuorien jäähtyä tunti liemessä ja kaada ne sitten siivilään. (Liemi kannattaa ottaa talteen ja käyttää vaikka lämmittävään juomaan). Laita kuoret hetkeksi talouspaperin päälle ja sitten lasipurkkiin ja jääkaappiin.

kuoret ensimmäisen keittämisen jälkeen
kuoret ensimmäisen keittämisen jälkeen
hilloamista
hilloamista
valmiit kuoret valumassa
valmiit kuoret valumassa

20121216-_DSC8427

10 vastausta artikkeliin “Oranssia

  1. Tämän pistän korvan taakse! Tuntuu aina niin hölmöltä heittää hyvät kuoret roskiin… Sitruunatkin ovat ”käsittelemättömiä”, nekin voisi varmaan hillota. Kiitos vinkistä!

    Ja p.s., lumiset ladut kuulostavat niin… hehe, eksoottisen kauniilta! Käytän virtuaalitodellisuuden tuomaa etuoikeutta ja poistan (mieli)kuvasta kaatopaikan löyhkän 😉

    1. Noita kuoria pitäisi tehdä useamminkin kuin jouluna, ne sopivat mausteeksi moneen leivonnaiseen. Sitruunan kuorta tulee käytettyä enemmän, tosin suoraan raasteena tai lastuina.
      Ei se kaatis onneksi yleensä läheskään tuolla lailla haise, joten voit hyvin kuvitella sen pois ;).

    1. Joulujuttuja ;).
      Kuoriohjeissa on kamalan paljon eroja, joidenkin valmistaminen kestää päiväkausia. Näistä saa lisäosana ihanan liemen.

  2. Hienolta näyttää! Samoin tämä kotoinen luminen maisema, nyt on just sellainen talven hetki mistä pidän!
    Kuorista tuli mieleeni ne alkuvuodesta (kai?) tekemäni suolasäilötyt sitruunani, ne ovat edelleen aivan kunnossa, ihailin purkkia tässä joku päivä sitten. Pitäisi vaan enemmän muistaa niitä käyttää.

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s