Kun aloitin kirjoittamisen reilu kaksi ja puoli vuotta sitten, luin lähinnä maantiepyöräilijöiden, alppihiihtäjien, muutaman ulkosuomalaisen sekä pyöräilyn iloista kirjoittavan mip:n blogeja. Omalla blogilla oli jo alusta alkaen monta teemaa: korjatun polveni toipumisen ja kuntoutuksen raportointi sekä itselle, mäenlaskuystävälle, että muille eturistisideongelmaisille, ruoka, valokuvaus, matkustus ja yleinen höpinä. Ensimmäinen säännöllisesti seuraamani ruokablogi taisi olla Campasimpukka, terveisiä vaan sinne kaupungin toiselle laidalle! Mukavien, jatkuvasti seuraamieni blogien määrä, samoin kuin luimupupulan vierailijoiden määrä on kasvanut kovasti alkuajoista, kiitokset niistä teille lajitovereille.

Kuluneena talvena olen kovasti miettinyt (ruoka)blogimaailmassa tapahtuvaa muutosta ja pohtinut, haluanko kirjoittaa siitä vaiko en. Jos vähän… Yritykset ovat löytäneet blogimaailman ja eriasteisesti sponsoroitujen juttujen osuus ja kilpailujen määrä tuntuu olevan kovassa kasvussa. Toisaalta tästä on varmaan hyötyä sekä firmoille että kirjoittajille, toisaalta mainontaan muutenkin kielteisesti suhtautuva lukija saattaa jättää sponsoroidut jutut lukematta. Voi myös pohtia sitä, että jos kattilafirma nnn lähettää bloggaajalle testattavaksi 3 kattilaa, niin voiko kuvissa esiintyä omia, valmistajan ööö kattiloita? Aikoinaan kisalatuja kiertäessäni sponssisäännöt olivat hieman sekalaiset, jos juniorihiihtäjä sai yhdet tai kahdet sukset joltain firmalta, niin muillakin merkeillä hiihtäminen oli sallittua (tosin siinä tapauksessa ei varmaan kannattanut unelmoida isommasta sopimuksesta lahjoittajan kanssa), jos annettiin enemmän tavaraa, vieraita merkkejä ei saanut käyttää. Välineitä ei myöskään sopinut moittia julkisesti vaan suoraan valmistajan edustajalle. Pitääkö siis nnn-kattiloita kehuja ja ööö-kattilat kätkeä blogikuvien ulottumattomiin vaikka jälkimmäiset olisivat parempia?

Tällaista miettii talviturkkia kesäturkiksi ja hiihtovälineitä ajokamoiksi vaihtava luimupupu, joka kirjoittaa mistä huvittaa mitä huvittaa, toivoo, ettei kukaan pahastu mietteistä ja toivottaa kaikille mukavaa kevättä!20130417-_DSC9691

31 vastausta artikkeliin “Sitoutumaton (ruoka)bloggaaja, katoava laji?

  1. Mietteliään näköinen pupu kuvassa. Täällä herätty ensimmäiseen loma-aamuun sitten lokakuun ja mieli on iloinen. Sääkään ei näytä hassummalta. Postauksesi pisti kyllä mietteliääksi täällä reunalla kaupunkia. Pitänee tovi tuumia ennen kuin sommittelee ajatukset kommenttilootamuotoon. Hyvä postaus, hyvä alku aurinkoiseen päivään!

    1. Mukavaa ja rentouttavaa lomaa! Toivottavasti ajokelitkin saapuvat pikapuolin! Mietteliäs pupu odottelee kommenttia…

  2. Olen miettinyt samoja asioita. Mainokset blogien sivupalkeissa ovat mielestäni ihan ok – kun ne eivät ole häiritseviä eivätkä vaikuta blogin sisältöön. Mutta kaikki tämä sponssaus… Joskus tuntuu, että punainen lanka alkaa kadota tai se on mennyt ihan solmuun. Hiukan sama on näiden yltäkylläisten ravintolakutsujen suhteen… Hauskahan sitä on päästä kurkistamaan gourmetravintoloiden pöytiin, mutta… no, ehkä minäkään en nyt osaa laittaa ajatuksiani selkeästi näin kommenttilaatikossa.

    Minullekin on toki tullut kutsuja sinne sun tänne, mutta onneksi niitä ei juuri ole tarvinnut miettiä kahta kertaa kauempaa. Kovasti blogimaailma on muuttunut siitä kun itse aloitin viisi vuotta sitten.

    1. Kiva kuulla samanlaisista pohdinnoista.
      Jotain pieniä mainoksia blogeihin ilmeisesti tulee blogisysteemien kautta mikäli ei ole maksanut estosta tai ei käytä selaimessa adblockia tai vastaavaa. Jälkimmäinen toimii hyvin, joten en ole maksanut mainosten estosta.
      Tuleehan sitä toki mainontaa (ja haukuntaa harrastettua), mielelläni kerron esim. minkä tilan lihaa ostan ja kirjoitan välillä ravintolajuttuja.
      Joo, onhan hienojen paikkojen ravintoloiden menuja kiva kurkkia, mutta itse en varmaankaan osaisi kirjoittaa rehellistä ”arviota”, jos olisin päässyt kotiin maksamatta laskua…

      1. Joo, ”piilomainontaa” minunkin blogistani löytyy 😉 Kerronhan mielelläni täkäläisistä ruoista ja maistiaisistani. Tosin en kyllä muista, mainitsenko yleensä ostopaikkaa/ravintolaa nimeltä, joten se lienee eri juttu.
        Olen miettinyt myös sitä, miten valtavan edullinen mainoskampanja on yhtiöille ja ravintoloille kutsua joukko bloggaajia johonkin tilaisuuteen tai syömään hyvin. Jutuista ei tietääkseni kirjoituspalkkiota saa, mutta ne leviävät tehokkaasti halutulle kohderyhmälle. Sinänsä hyvin mietitty juttu.

        1. Älä vaan lopeta tuota ”piilomainontaa” ;)!
          Joo, eiväthän ne yritykset ja ravintolat kai hyväntekeväisyyttä harrasta, luulen.

  3. Näin ei-minkään-aiheen-bloggarina, mutta useankin blogiaiheen lukijana en pidä mainontaa kovin suurena syntinä jos blogista selvästi ilmenee että kyseessä on sposoroitu juttu. Valitettavasti aina ei ilmene, mutta tarkoitusperät on luettavissa rivien välistä. Silloin kyllä murenee luottamus blogiin ja sen sisältöön. Onko blogi alkujaan perustettu vain siksi että sillä voisi ansaita rahaa?

    Yksi juttu mikä minua vähän harmittaa ruokablogeissa, on joidenkin blogien olemassaolo pelkässä mainostarkoituksessa. En oikein näe blogin olevan ruokablogi jos ruokaohjeita saa suurennuslasilla etsiä ja blogin pääasiallinen sisältö muuten on bloggarin oman busineksen mainostaminen, oli kyseessä sitten omat ravintolat tai oma lifestyle nettikauppa. Muutama sellainen keikkuu mm top 100 ruokablogeissa. Mielestäni ne eivät ole mitään ruokablogeja vaan mainosblogeja ja niiden paikka on jossain ihan muualla.

    Muutaman bloggarin muistelen kirjoittaneen että heille saa ihan vapaasti lähettää tuotenäytteitä ja ravintolakutsuja, mutta eivät lupaa välttämättä kirjoittaa niistä yhtään mitään. Pointsit niille bloggareille. Ei varmaan pidä olla niin huolissaan siitä, mitä sponsorituotteita voi tai saa pitää esillä blogissa, jos ”näytteitä” tulee ”pyytämättä ja yllättäen”. Jos kirjoittaa ja kehuu, niin mikäs siinä, kunhan mielipide on rehellinen. Toisaalta jos puhutaan nyt vaan näistä ruokablogeista, niin onhan niiden joukossa hurjasti eri tasoisia laidasta laitaan. On aika monta sellaista ruokablogia joiden sisällöllinen anti muutamien lukukertojen perusteella arvioituna on nolla ja jotka skippaan avaamatta koko blogia. Sitten taas on monia sellaisia, jossa kirjoittaja todella ymmärtää ruoasta, osaa kokata, reseptit on toimivia ja kuvat sen näköisiä että reseptiä tekee mieli kokeilla. Niitä lukee mielellään ja yllättäen niissä myös sposoroinnit näyttäisi olevan aika selkeästi ilmoitetut.

    1. Kiitokset kommentista Suklaasieppo!
      Sponsoroitujen juttujen selkeä merkitseminen (ja rehellisen mielipiteen kirjoittaminen) on minustakin hyvä tapa.

      Tuosta ”ruokablogin määritelmästä” olen aikalailla samaa mieltä – onhan monissa ruokaohjelmissakin mainoksia, samoin alan lehdissä, mutta harva varmaan tykkäisi katso ohjelmaa tai lukea lehteä, joka on tehty pelkästään mainostarkoituksessa. En minä ainakaan.

      Semianonyymi bloggari välttyy yllättäen ja pyytämättä tulevilta lahjuksilta jos ei kerro yhteystietojaan ;).

    2. Suklaasieppo: Jos viitsit, niin laita sähköpostiini mistä blogeista on kysymys. Jos ne ovat asiattomia blogeja vailla mitään oikeaa sisältöä, niin poistan ne toki listalta. Pitääkin yrittää olla jatkossa tarkempi, että mitä blogeja mukaan hyväksyy. Muutenkin minua saa kyllä infota, jos listalla on jotain hämärää. En kaikkea aina itse huomaa. Terkuin Ankerias, Top100Ruokablogeista.

  4. Olen tänä mukavankiireisenä päivän luppohetkinä miettinyt tätä juttua. Luulen, että joillekin tulee vauhtisokeus. Ilmeisesti tavaraa ja tuotteita tarjotaan melkoista kyytiä ja ymmärrän kyllä sen, että niitä tulee otettua vastaan. Minulle tarjotuissa jutuissa on aina ollut maininta, ettei tuotenäytteen vastaanottaminen edellytä minulta mitään toimenpiteitä. Suurimmaksi osaksi en ole vastannut niihin mitään muuta, kuin että kiitos, mutta ei kiitos. Samoin erilaisiin kutsuihin, sillä pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvana ei juuri voi singahtaa Helsinkiin torstai-illaksi yms. En muutenkaan lähtisi mihinkään sellaiseen, missä minun pitäisi pakosti puhua hyvää jostain, enkä aidosti usko, että niin odotetaankaan tehtävän.

    Olen huomannut tuota samaa, että jotkut ehkä aiemmin vielä ruokablogeina aloittaneet ovat muuttuneet omien bisnesten tai itsen mainostamiseksi ja niillekin on ilmeisesti lukijansa ja kilpakehujansa, muttei se on kyllä oikeastaan minulta pois, en vaan lue niitä enää.

    Ei tässä pohdinnassa mitään kovin järkevää sisältöä kyllä ollut, ajatukset ovat liikaa uudessa tornadonpunaisessa kulkupelissä 😀

    1. Olihan siinä järkevää sisältöä, josta olen isosti samaa mieltä. Vauhtisokeus voi varmaan iskeä helposti, ihmisoliolle kun tulee hyvä mieli kun tulee huomatuksi ja saa lahjoja. Bisnekseksi muuttuneet blogit voi tosiaan jättää lukematta ja keskittyä suosikkeihinsa.
      Täältä maan ääristä on matkaa Helsinkiin, sillä uudella Tornado-Tomilla eikun VW:lläkin :). Muista sitten polkea pyörääkin!

  5. Tämä asia varmasti kaipaa hiukan pöyhimistä ja samaa asiaa olen itsekin pohtinut. Sinänsä minulla ei ole mitään kaupallisuutta vastaan, mutta parhaimmillaan yhteistyöt ovat sellaisia, joista hyötyvät myös lukijat.

    Vaikka itse kirjoitan lehden alla, teen valintani journalistisin perustein. Jos kyse on yhteistyöstä, kerron sen rehellisesti, mutta edelleen kerron myös mielipiteeni rehellisesti. Se on minusta ainoa oikea tapa lukijoita kohtaan. Useimmat tuotteet, joita nostan blogissa, ovat ihan omilla rahoilla ostettuja ja elleivät ole kerron senkin avoimesti

    1. Lehtien alla olevista blogeistakin ajattelin kirjoittaa kun juttua kotiin polkiessani mietin, mutta se jotenkin unohtui. Nehän ovat jossain mielessä nykyajan vastine kolumneille, joita on ollut lehdissä ”aina”. Kuulut kyllä siihen joukkon, jonka sponssijutut erottuvat ”tavallisten” juttujen joukosta eivätkä ne hallitse blogia.

  6. Vähän samanlaisia pohdintoja on pyörinyt minunkin päässäni. Yhteen aikaan tuli useammaltakin taholta kutsuja ja pyyntöjä osallistua siihen ja tähän ja tuohon, ja kirjoittamista johonkin ja johonkin. Minun halituliheiluonteellani kokisin äkkiä kovia paineita ja vaateita ja ahdistuisin hiiteen, jos pitäisi jollekin muulle taholle tekstejä kirjoitella, että mielelläni olen ihan ”misis Noubadi” 🙂 Hyvä, kun on niitäkin, joilla tekstiä tulee sellaisessakin tilanteessa, ja joita on oikeasti kiva lukea! Tuotemerkkejä mainitsen silloin kun huvittaa, lähinnä jos olen törmännyt johonkin oikeasti hyvään juttuun. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

    1. ”Misis Noubadi” 🙂 – yksi kaverini sanoi luimupupulaa semianonyymiksi blogiksi. Minut kuulema tuntee (ilman kuviakin) jos tuntee. Juu, mielelläni minäkin hyviä tuotteita ja paikkoja kehun, välillä haukunkin jos on aihetta.

  7. Sinänsä minulla ei ole mitään sponssattuja juttuja vastaan, jos aihe muutenkin bloggaajaa kiinnostaa. Saahan bloggaaja työstään vähän ansaitakin, ei siinä mitään. Se minua ihmetyttää noissa kaupallisten tahojen yhteydenotoissa, että miten ne kehtaa ehdottaa niin huonoja diileja. Useimpiin viesteihin en vaivaudu edes vastaamaan, kun ne on jotenkin vaan niin törkeää shittiä. Suoraan roskakoriin vain.

    Yksi vähän mielenkiintoisempi ehdotus tuli joku aika sitten. Pyydettiin kirjoittamaan juttu tai pari vuodessa kyseisen tahon sivustolle. Pyysin kyseisestä työstä tavallista freelancer-tason palkkiota. Vastauksesi sain, että sivustolle etsitään kirjoittajia, jotka kirjoittavat rakkaudesta lajiin 🙂 Selväkielellä siis ilmaiseksi. Kyllä juttu on niin, että rakkaudesta lajiin kirjoitan omaan blogiin enkä minkään kaupallisen tahon pussiin.

    Artisti ei maksa:

    http://www.freet.fi/sopimukset/palkkio06/
    http://www.freet.fi/sopimukset/blog/

    1. Roskakori on monesti oiva paikka :). Saa toki ansaitakin kunhan palkkioista on selvät säännöt, johon molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Lukijana toivon tietysti myös, ettei blogin persoonallisuus katoa. Jos näin käy, niin voihan toki lopettaa lukemisen kuten tuossa edellä jo keskusteltiin mutta sehän on kuin menettäisi hyvän tutun :(.
      Vai rakkaudesta lajiin. Olen samaa mieltä, että se tehdään omaan blogiin, omalla nimellä tai nimimerkillä.

      Niin, unohdin sanoa, että kiitokset kaikkien bloggareiden puolesta noista linkeistä.

  8. Samaa olen ihmetellyt kuin Ankerias. Viimeisimmässä minun olisi kuulut tehdä useita reseptejä ja järjestää yrityksen tuotteille blogissa näkyvyyttä. Korvaus olisi ollut näitä yrityksen tuotteita! Yllättäen vastaus oli ei kiitos ;D. Toisaalta tosi moni bloggaaja on lähtenyt mukaan, joka itseäni hiukan ihmetyttää, mutta kukin tavallaan. Mainostamista vastaan en ole kunhan siitä rehellisesti kerrotaan, mutta bloggaajien ”riistäminen” antaa mielestäni yrityksistä todella huonon kuvan.

    1. Tervetuloa luimupupulaan, Minna!
      Joo, kyllä tuollaisesta (lähes) ilmaisten palvelusten ja mainostamisen pyytämisestä saa yrityksistä huonon kuvan. Niihen suostumisessa on varmaan ainakin osittain kyse Campasimpukan mainitsemasta vauhtisokeudesta.

  9. Mielenkiintoinen aihe! Minusta on ihan ok, että jotkut bloggaajat saavat korvausta tavalla tai toisella bloggailuistaan. Sen sijaan en itse jaksa seurata blogia, jossa on pelkkää mainosta. Tässä on ehkä hiuksenhieno raja, sillä omakin blogini vilisee esim. ravintolapostauksia. Niiden vitsinä on jakaa omia kokemuksiani ja vinkkejäni muille ravintolaa etsiville. Siksi yritän kertoa rehellisesti kunkin paikan hyvistä ja huonoista puolista. Ja, mikä tärkeintä, minulle ei ole maksettu latin latia näistä postauksista, päinvastoin, joudun itse laskuni maksamaan. ;D

    Tosin kyllä näitä sponssailuja hyödynnetään ”oikeissakin” tiedotusvälineissä. Sponssatut tuotteet saavat lehdissä tilaa – ja joskus toimittajat osaavat itsekin vaatia itselleen palveluja. En tiedä onko sinulle tuttu tämä Marie Clairen tapaus, joka julkaistiin Food Intelligence -blogissa viime syksynä: http://foodintelligence.blogspot.fr/2012/10/connaissez-vous-marie-pas-claire.html (Marie Clairen pamppu Jean-Paul Lubot kutsutti itseään Vivant Table ravintolaan ilmaiseksi. Siis ilmaista ruokaa vastaan lupasivat kirjoittaa jutun. Ravintoloitsija kieltäytyi ja Lubot hermostui…)

    1. Tervetuloa luimupupulaan, Riina!
      Ihmisistä ei tietysti koskaan tiedä, mutta en haluaisi uskoa, että kukaan jaksaa lukea pelkkää mainontaa postaus postauksen perään. Ravintola- ja kahvilajutut sen sijaan ovat kuuluneet blogimaailmaan ”alusta asti”. Itselle oudosta ravintolasta tai reissuun lähtiessä on kiva etsiä tietoa blogijutuista. Kuola valuen olen sinunkin juttujasi lukenut ja kaivannut Pariisiin (enää vajaa kaksi viikkoa, jihuu!).

      Enpä ollutkaan tuosta Marie Clairen jutusta kuullut, mielenkiintoista…

  10. Hienosti muotoiltu teksti, ja kiva keskustelu, vaikka kiva olisi kuulla tässä myös sellaisen megamainostajan ajatuksia 😉 Samaa minäkin olen pohtinut, ja miettinyt avautumista, vähän olenkin jo joissain postauksissani asioista avautunutkin. Minähän olen siis alun alkaenkin ollut aika mainoskielteinen, mutta se on vaan korostunut mitä pidempään olen blogannut, ja varmaan suhtautumiseni on vieläkin kielteisempi mitä keskimäärin muilla. Minäkin toki mainostan siinä mielessä, että kehun tuotteita/paikkoija joista tykkään, joita käytän ja joissa käyn, minulla on ihan lista niistä sivuplakissani. Mutta mikään näistä paikoista ei ole ollut minuun mitenkään yhteydessä, enkä ole saanut mitään ”lahjuksia” mistään niistä.

    Minä olen viime aikoina alkanut jättää kylmästi yhä useampia blogeja lukematta, kun en jaksa niitä jatkuvasti lisääntyviä sponssattuja kirjoituksia. Vaikka haluaisin uskoa, että ihmiset ovat täysin puolueettomia kertoessaa kuinka lahjapata toimii tai kuinka hyvää ruoka on sponssatulla illallisella, niin en ole ihan vakuuttunut siltikään, vaikka muuta yritetään vakuuttaa. Ehkä olen liian kyyninen, en tiedä.

    Hämäävää on juuri se, että enää ei tiedä, että kirjoittaako joku kirjoittamisen ilosta, vai lahjuksista tai rahasta. Rahasta kirjoittamisessakaan ei ole mitään vikaa, kun sen tekee reilusti (ja minä tiedän sen), mutta silloin kun rajat hämärtyvät, minä äänestän jaloillani, eli klikkaamatta jättämällä. Ja yhä useammin myös silloin kun se on selvää sponssi-logolla tai muulla vastaavalla tavalla kerrottuna. On minun postilaatikossakin ”Ei mainoksia”-kyltti, ja koneessani on adblock päällä, mutta sisällistä mainostamista nekään eivät poista.

    T. toinen semianonyymi bloggaaja

    1. Kiitokset. Olen tykännyt jutun herättämästä keskustelusta, mainitsemiasi megamainostajia ei tosin ole keskutelemassa näkynyt.
      Johtuukohan koulutuksen samankaltaisuudesta vai mistä, niin meillä on usein samankaltaisia ajatuksia?
      Hypin muuten seinille jos joku tunkee postilaatikkoon mainoksia kiellosta huolimatta…

  11. Lisään vielä sen verran, että kyllähän minä äänestän myös boikotoimalla sellaisia firmoja ja tuotteita, jotka saavat aikaan massiiviset kampanjat blogistaniaan. Meillä ei esim. osteta Pauligilta mitään eikä etsitä makupareja millekään… 😀

    1. 😉 Välillä harkitsen isojen maitofirmojen(kin) boikottia kun tiesmillämaustettujenkermojen ja tontontontuotteiden valmistus ja purkkien vaihtaminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin herkullisen maustamattoman jogurtin tekeminen. Kerrostaloon on vaan hieman hankalaa ottaa lehmää tai vuohta takapihalle :).

  12. Tästähän on tullut mielenkiintoinen keskustelu! Ja silmiä avaava. Naiivisti kuvittelin, että yritysten/lehtien bloggaajille maksetaan kirjoituspalkkioita… kuten toki soisikin tapahtuvan. Vaikka jossain blogikommentissa joku (ai kun olen tarkka 😉 ) avasi minunkin silmiäni kertomalla Turun Sanomien ruokabloggaajien palkkion olevan lehden vuosikerta…

    1. Joo, mukava keskustelu tästä syntyi. Kukaan isosti mainostaja ei tosin halunnut kertoa näkemyksiään.
      Vai lehden vuosikerralla blogistiksi, en mää ainakaan paikallisella Kepulilla ;).

      1. Haha, ”paikalisella Kepulilla” 😉 Toivottavasti en ole väärässä tuon vuosikertajutun kanssa, sillä tosiaan luin sen jostakin kommenttipalstalta. Menisi vaan aika yksiin näiden yllä olevien kertomusten kanssa…

  13. Piti oikein tulla kaskustelemaan. Hyvää keskustelua päivänpolttavasta aiheesta, kun itsekin kirjoitin aiheesta tänään.

    Minusta sponssailu on ihan ok, kunhan se ei mene överiksi ja ollaan avoimia sen suhteen. Mielellään juttua saisi olla muutakin, kuin vain noita ”mainoksia”. Aika tavalla on sponsorointi aktivoitunut blogeissa – haasteena taitaa Suomessa olla se, että piirit ovat aika pienet. Isovolyymisiä blogeja on vähän, mikä johtaa välillä ehkä liialliseenkin tiheyteen sponssipostauksissa… Itseäni myös välillä vähän häiritsee, kun monissa eri blogeissa tulee vastaan suurin piirten samanlaisia juttuja samoista tuotteista…

    Blogimarkkinointi on aivan varmasti tullut jäädäkseen, kuten muukin sosiaalisessa mediassa tapahtuva markkinointi. On aika paljon lukijan vastuulla tulkita näkemäänsä ja reagoida haluamallaan tavalla. Jos mainontaa on liikaa, lukijat saattavat kaikota ja sen seurauksena sitten katoavat kyllä halukkaat mainostajatkin…

    1. Tervetuloa luimupupulaan, Minna!
      Olet varmaan ihan oikeasssa tuossa ”pieni piiri” -asiassa. Kaikki sponsorit ottavat yhteyttä samoihin bloggaajiin ja koska blogeja kuitenkin suureen maailmaan verrattuna vähän, niin sitten kaikki 10 saman superterveysjogurtin tai uuden brunssipaikan mainosjuttua ovat tyrkyllä samoille lukijoille.
      Ihan mielenkiinnolla odotan, millaiseksi tämä blogistania muuttuu vaikkapa seuraavan kuluessa. Minä nyt olen tällainen vähänkaikestakieltäytyjä: en halua mainoksia postilootaan, en ole naamakirjassa (enkä mene)…

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s