Uups, rahattomuus yllätti meidät tällä reissulla vasta ensimmäisen kerran. Edellisellä reissulla opimme muistamaan, että Zürichistä ei kannata poistua ilman rahakasaa. Pienemmissä kylissä ja isoissakin laskettelukeskuksissa on paljon kauppoja, ravintoloita ja hotelleja, joissa voi maksaa vain kauniilla, värikkäillä frangeilla.
Helluntain jälkeinen maanantai on täällä vapaapäivä, joten mekin lähdimme pienelle retkelle. Junailimme lähellä kaunista Walenseetä sijaitsevaan Ziegelbrückeen ja tarkoituksena on nousta hissillä Niederurnenin kylältä ylös laaksoon, jonka nimi on paikalliskielellä tietenkin Niederurnertäli. Koska muovinen raha ei kelvannut, niin päätimme kiivetä vaellusreittiä ylös ja laskeutua toista alas ja tehdä ylempänä suunniteltua lyhyemmän kierroksen. Nousu (ja vastaavasti lasku) oli paikoitellen todella jyrkkä, alastulon olisin vaikka voinut jättää väliin, se kun on jaloille rankkaa ”väärällä tavalla” . 
Ylempänä laaksossa niittykukat olivat kaunemmillaan
ja maisema vuorille avautui sekä sivulle että taaksepäin.
Paluumatkalla laakson toisella reunalla polku kulki paikoitellen vihreässä, jyrkässä rinteessä.
Laaksossa oli paljon lehmiä, mutta jostain syystä ei yhtään lampaita. Ainoat vuohetkin löysimme vasta loppulaskusta, kanojen ja kukon läheltä.
Ehdimme takaisin asemalle hieman sateen jälkeen ja junailimme vaatteita kuivatellen kaupunkiin. Aikaa kului vajaat viisi tuntia, korkeuseroa aseman ja korkeimman paikan välillä noin 850 m.
Luimupupu ja aussiepoika Armas 
Kauniita postikorttikuvia, kukkokin poseerasi. Kun asuin kerran puoli vuotta Glarusissa, ajoin muistaakseni Ziegelbrücken ohi Zürichiin ostoksille ja ihmisiä näkemään, kun Glarus oli käpykylä.
Kukko oli hyvin kuvauksellinen!
Me olla Glarusissa käytykään, ei kyllä katseltiin, että siellä se on, viereisessä laaksossa peremmällä.
Häkellyttäviä maisemia!
Melkein kuin Laajavuoreen kiipeäisi jos hissi ei toimi, vai mitä?
Oh kuinka kaunista:) Olemme niin tottuneet muovirahaan että tuntuu ihan kummalliselta että on paikkoja jossa se ei kelpaa;D
Pilvet toivat retkeen oman kivat tunnelmansa (siihen asti kun alkoi sataa).
Eipä rahaa tule kotona kauheasti käytettyä muuten kuin torilla muutamalta myyjältä ostettaessa.
Oi mitä maisemia!
Minä olen ollut viime aikoina monta kertaa pulassa siitä syystä, että käteistä rahaa ei ole ollut. Viimeksi ravintolapäivänä jäin ilman herkkuja. 😦 Miten onkin niin vaikea kuljettaa käteistä mukanaan. Aina jos nostan rahaa, se menee saman tien, enkä tajua säästellä sitä todellisen tarpeen varalle. Pitäisi ehkä olla käteiselle erillinen kukkaro, jonka voisi ”unohtaa” kassin pohjalle.
Meillä olisi ollut pyöräilyrepun taskussa rahaa mutta nyt ei ollut frangin frangia. Tulipa sitten kiivettyä ja ihmeteltyä luontoa!
hui-kei-ta maisemia! ihan joka postauksessa!
Eikö? Kiva, että olet tykännyt niistä myös ;).