Teimme pari viikkoa sitten uuden hapantaikinan marraskuussa hyvin toimineella Jan Hedhin omppuohjeella. Juurileivonnan kiinnostavuuden ikävämpi puoli, onnistumisen epävarmuus, voitti tällä kertaa  – Urhosta ei tullut pitkäaikaista jääkaappiasukkia. Se ei lähtenyt kunnolla kuplimaan alkuvaiheessakaan ja torstaina kotiin tullessamme purkista tullut tuoksu oli raikkaan sijaan etikkaisen epämiellyttävä. Pitää odottaa harmistumisen laantumista ja laittaa uusi hoivattava tulemaan lähipäivinä.

Hapantaikinaleivän sijaan teimme pitkästä aikaa patonkia ja muuta valkoista leipää muutaman tunnin pikajuurella, jota joskus kutsutaan puolalaiseksi ”poolish”. Kuten eilisen pullaprojektinkin aikana, iloitsin huikean hyvistä jauhoista ja uuden uunin paisto-ominaisuuksista.

Iltapäivän pyörälenkki jäi suunniteltua lyhyemmäksi kylmän ja kastelevan sateen yllätettyä polkijat Laajavuoressa. Ehdimme sentään käydä testaamassa lenkin varrelle osuneen Köhniöjärven uimarannan kesäkioskin ja ihmettelemässä Killerillä järjestettyä agilityn MM-karsintakilpailua. Nuuskimme hetken kisa-alueen tunnelmaa ja ihastelimme koiruuksia, varsinaisia suorituksia katselimme vasta kotona netitse. Reipasta ja vauhdikasta toimintaa!

Taikinan ja leipien kohotessa hauduttelimme Pohjoisahon tilan possun lavasta pataa, jossa oli 1.8 kg paloitellun lapapalan lisäksi nippu tuoretta sipulia varsineen, muutama varsisellerin varsi, pari desiä kuivattuja herkkutatteja, loraus valkoviiniä, rakuunaa (kiitos, äiti), laakerinlehti, timjamia, suolaa, desi (pakastettua ja sulatettua) kuohukermaa ja lopuksi malabar-pippuria.

4 vastausta artikkeliin “Patonkia ja possua

  1. Patonki näyttää ihan aidolta. Vieläkö siellä on huono sää? Meille ovat luvanneet täksi viikoksi jopa +37C, voisin antaa siitä kymmenen astetta Suomeen.

    1. Kiitokset. Tuo on hyvä ohje ja jauhot ovat ihan huippuja.
      Tänään pitäisi olla kesäinen keli, samoin perjantaina, muuten sama viileähkö sadekuurokeli jatkunee. Otan mielelläni muutaman asteen ylilämmöstä tänne!

  2. Tuo patonkiohje on yksi lempiohjeistani Jan Hedhiltä. (Ei liene yllätys.)
    Jäin miettimään tuota hapanjuuriasiaa, lueskelin siitä taas lisää eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Juuren tekeminen tuntuu välillä olevan salatiedettä. Jotenkin tuntuu siltä, että nämä kosteat ja kylmät kesäkelit eivät tee juurelle hyvää. Tuskin se siitä johtuu, tiedä sitten mistä. Heitin oman juureni joku päivä pois, kun sekään ei ollut enää niin voimissaan. Minulla on sitä kuivattuna niiltä ajoilta, kun se voi oikein hyvin. Herättelen sen syksyn lähestyessä. Juureni on tehty kotimaisista luomuomenista, jos sekään mitään merkitsee. En keksinyt mitään järkevää syytä juureni huonoon käytökseen tai teidän juurenne epäonniseen alkuun.

    1. Kumpa tietäisi, miksi joskus juuri voi hienosti monta kuukautta ja sitten se alkaa mököttää vaikka kiertäisi purkki kainalossa talon ympäri kolme kertaa täydenkuun aikaan.
      Omppuasiaa minäkin muuten mietin. Syksyllä käytin muistaakseni kotimaisia lähiomppuja, nyt italialaista luomua, joka on tietenkin ollut jossain varastossa syksystä lähtien.
      Kunhan nimipäiväkalenterissa on sopiva nimi juurelle, niin yritän uudestaan ;).

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s