Uusien perunoiden sesonkiaikaan höyrytämme niitä aina reilun kilon kerraallaan. Ylijäämäpotuista voi sitten tehdä perunasalaattia, pizzaa, toripannua tai syödä niitä lounaalla sellaisenaan. Tänään suunnittelin ensin tekeväni lehtikaalista ja Ricottasta piirakan, mutta täyteestä tulikin hieman toisenlainen löydettyämme pottukulhon jääkaapista. Höyrytimme kalen ja sipulit varmistaaksemme, että ovat ne kypsyvät kunnolla ja että täytteen rakenne olisi sopivan kiinteä. Jos kaapissa on hyvää kinkkua ja vuoassa tilaa, niin sitä voi lisätä muutaman palan täytteeseen.20150720-_DSC7987

Kale-pottu-sipulipiirakka

Pohja:
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 2 dl täysjyväspelttijauhoja
  • 1 3/4-2 dl vehnäjauhoja
  • 1/4 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 1 1/2 dl vettä
Täyte:
  • pieniä uusia perunoita kylmänä (25 pientä siikliä kylmänä)
  • muutama lehti lehtikaalia
  • 5 uutta sipulia varsineen (3 puna- ja 2 keltasipulia)
Päällinen:
  • 5 munaa
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 1/2-2 dl turkkilaista jogurttia
  • 1/4 tl suolaa

20150720-_DSC7996Revi lehtikaali palasiksi. Heitä ranka bioroskiin. Paloittele sipulit. Höyrytä lehtikaalit ja sipulit. Paloittele perunat.

Sekoita pohjan aineet  ja tee taikinasta pallo. Laita noin pellin kokoinen pala leivinpaperia irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Painele taikina paperin päälle vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin. (Voit myös painella taikinan voideltuun piirakkavuokaan ja esipaistaa pohjaa noin 15 min.)

Levitä perunapalat pohjan päälle ja lehtikaalit ja sipulit pottujen päälle. Sekoita päällisen aineet keskenään ja kaada seos täytteen päälle. Leikkaa roikkuvia leivinpaperin reunoja lyhyemmiksi.

Paista 190 asteessa noin 45 min. Anna piirakan seistä vuoassa noin 10 min ja nosta se tarjoilulautaselle leivinpapereineen. Irrota paperi. Jos maltat, niin odota vielä hetki ennen piirakan leikkaamista.

Hesari kertoo, että ”Kanttarellisato on parhaimmillaan juuri nyt”. Aha. Ehkä etelässä ja tarunomaisilla Päijänteen saarten kanttarellikedoilla. Meillä ei ole jättisaalista tuottavaa kanttarellipaikkaa oiken ole ja iltapäivän pienellä metsäretkellä joka vuosi jonkinlaisen saaliin antavaan paikkaan näytti tältä:

Jätimme sienivauvat kasvamaan. 20150720-IMG_0832

4 vastausta artikkeliin “Kanttarelliton piirakka

  1. Eipä ole kantarelleja näkynyt. Ens viikolla käyn mökillä kattomassa, mutta äiti ei suositellut kuola valuen odottamaan. Oli itse yrittänyt katsomaan ja paikka oli lillunut vedessä koko kesän jatkuneen sateen tuloksena. En muista, että olis koskaan tarvinnut kumppareita siinä metikössä.

    1. Hyvä vakiopaikka olisi kiva. Kanttarellit(kin) kun kasvavat vuodesta toiseen samassa paikassa. Kotimetsissä ei ole mitenkään erityisen märkää vaikka sadetta on tullut ihan riittävästi kesän aikana.

  2. Olen kans ihmetellen lukenut ihmisten kertomuksia hurjista tatti- ja kantarellisadoista. Ei oo isommin näkynyt. Muuratharjulla olen käynyt pari kertaa lenkillä ja ei sienen sientä missään. Siellä yleensä näkee edes jotain. Mustikatkin olivat niin raakoja, että ihmettelen hehkutusta niistäkin. Pitää vaan malttaa mielensä.

    1. Muuratharju on kiva lenkki- ja keräilypaikka (uudehkoista rumista hakkuista huolimatta). Sieltä se meidän ainoa herkkutattikin löytyi. Joo, kyllä täällä vielä pitää mustikoiden keräämistä odottaa, raakoja on paljon. Sato näyttää kyllä monin paikoin runsaalta.

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s