Aamu-usva hävisi auringon tieltä yhdeksän jälkeen, joten pakkasimme reppuihin osan kameravarustuksesta ja vähän eväitä. Keli näytti siltä, että pitkät hihat ja lahkeet saivat jäädä huoneeseen ja autoon luontokeskus Kellokkaan pihaan.
Kävelimme vehreän Varkaankurun läpi ja Kellostapulin ympäri kulkevan Seitakierroksen pienillä lisämausteilla. 
Ihmeteltyämme Keskisen laen ja Kellostapulin välistä kivikkoa kipusimme Kellostapulin matalammalle laelle syömään eväitä ja kuvaamaan Kesänki-tunturin Pirunkurua.
Retken lopuksi herkuttelimme Kellokkaan takapihasuon antimilla ja tervehdimme valkoisia poroja. Söimme pari desiä hilloja kumpainenkin ja tulimme syödyiksi. Kuka käski mennä shortseissa suohon?
Luimupupu ja aussiepoika Armas 
Kaunista kaunista!oh,ja hilloja….kade kade;D
Onhan täällä hienoa. Hillat ovat meillekin harvinaista herkkua (toissa vuonna niitä oli tosin Keski-Suomessakin paljon), oli kiva napsia niitä suosta.
Mahtavat maisemat ja mahtavat kuvat!
Tervetuloa luimupupulaan, Kaija! Kiva kuulla, että tykkäsit kuvista.
Voi miten kaunista! Nuo vesikuvat ovat todella tunnelmallisia ja kivikko pelottava. Näen sieluni silmin kaikki mahdolliset vahingot ja tapaturmat, mitä siellä voi sattua.
Ei sentään lumivyöryä keskellä kesää!
Merkityillä reiteillä kivikossa on onneksi pitkospuita ja rappuja, kivikkoon joutuu vain jos poikkeaa reitiltä. Tänään oli niin kuivaa ja meillä vain vähän kannettavaa repuissa, joten nousimme lyhyen pätkän tunturin laelle katselemaan maisemia. Päällä oli lyhyt tarkasti edettävä pätkä, alas pääsi hyvää polkua. Minä ainakin tsekkaan jokaisen kiven ennen sille astumista, keikkaaminen tuntuu ikävälle ja siinä voi tosiaan satuttaa itsensä.