Syyskuu alentaa työpaikallamme päiväänsä viettävien ihmisten keski-ikää vuositolkulla kesään verrattuna, aikaan sidotut tapahtumat lisääntyvät ja kotitoimistoaika vähenee. Kiireinen siirtymä arkeen on sujunut mukavasti ja kelit ovat olleet iltaulkoilulle suosiolliset vaikka illat alkavatkin hämärtyä aikaisemmin. Vaikka osasimme eilisen pyörälenkin polkujen sivustojen tarkkailun perusteella odottaa, että tämän illan sieniretken saaliista ei kannata liikoja odottaa, niin pettymys oli silti melkoinen. Jokunen viikko sitten kasvamaan jättämämme kanttarellit olivat kuivuneet pystyyn eikä tuoreen näköisiä sieniä ollut kolmea enempää tarjolla: kauden ensimmäinen vaaleaorakas ja kaksi kanttarellia. Onkohan tästä tulossa huonoin sienivuosi koskaan? 
Sienisaaliilla ei kahta nälkäistä ruokittu, joten teimme eilisistä jämistä pyttipannun: uunissa kypsytettyä kotimaista lohta (pakastimme yhden kalan kesällä kun sitä sai kaupasta), höyrytettyjä Pito-pottuja, yksi sipuli varsineen, kaikki kolme sientä ja muutama oksa tilliä. Ei siitä näköjääm jäänyt mitään huomiselle lounaalle…
Luimupupu ja aussiepoika Armas 
Elvistelempä nyt, että keräsin mökiltä muovikassillisen valtavia kantarelleja! Muualla en ole nähnytkään.
Epäreilua! Saapa nähdä, miten suppisten kanssa käy…
Onneksi suppiskausi jatkuu pitkälle syksyyn. Miten rouskujen kanssa? Onko niitä näkynyt?
Muutama viikko sitten keräsimme vähän kangasrouskuja, eilen taisin nähdä pari kuivanutta. Muita ei ole näkynyt. Toivon vain, että suppikset eivät kuiva pystyyn kuten viime syksynä.
Huonosti löytyy sieniä täällä Oulun korkeudellakin. Viime viikonloppuna löysin muutaman tatin ja pari litraa kangasrouskuja, eipä niistä säilöttäväksi asti riittänyt.
Ylläksen metsissäkään ei näkynyt paljon mitään viime viikolla. Saapa nähdä, miksi tämä kausi tästä kehittyy. Näen unta viime syksyn tattikeoista…
Sanos muuta, ne on nuorempia joka vuosi!
Eilen ei ollut edes niitä harvoja kantarelleja mitä viikolla oli, mutta tarpeeksi lampaankääpiä pihveiksi. Onneksi tänään on satanut kunnolla.
Jep. Syntymävuosia katsoessa muistaa, ettei itse taida olla enää pikkutyttö!
Jospa sade herättäisi sienirihmastot. Voisin vaikka huolia muutaman (kilon) herkkutatin, lampaankääpiä ja orakkaita.