Jokunen päivä sitten selailin Antti Vahteran ja Visa Nurmen Skandimania-kirjaa ja tokaisin, että olisi hauska kokeilla uunilahnan reseptiä. Tänään Mestarin Herkun kalatiskillä oli ollut vielä eilen hyisessä Päijänteessä uineita lahnoja, joista yksi päätyi päättömänä ja hännättömänä suurimpaan uunivuokaamme. Suomustettuna ja tyhjennettynäkin lahna oli hyvin jäykkä, roteva ja hieman niljakas kala. Kypsennys onnistui ja lahna oli hyvin hyvää kaikkien kolmen mielestä. Ruotoja siinä oli paljon, sekä iso sarjakuvakalaruoto että pienempiä y-ruotoja, mutta ne on aika helppo poistaa syödessä.

Uunilahna

  • 1 lahna (noin 1,8 kg kokonaisena päineen, suomuineen ja sisuksineen)
  • 1 purjon valkoinen osa
  • n. 20 g voita
  • 2 rkl korppujauhoja (fenkolilla maustetusta leivästä tehtyjä)
  • noin 1/2 dl valkoviiniä
  • suolaa
  • malabarpippuria
  • 1/2 sitruunan mehu

20160107-_DSC039820160107-_DSC0394
Laita siistitty lahna voideltuun uunivuokaan. Leikkaa kalan nahkaan muutama viilto ja laita niihin voinokareita. Ripottele kalan pinnalle suolaa ja pippuria.

Huuhdo ja rinkuloi purjo. Laita palat kalan sisälle. Paista 200 asteessa 15 min. Kaada valkoviini kalan päälle ja paista vielä noin 20 min. Valele lahnaa paistoliemellä paistamisen aikana pari kertaa. Kaada kalan päälle tarjoiltaessa sitruunamehua.

Armaksen kanssa olemme käyneet hurjissa pakkasissa vain lyhyillä lenkeillä pääosin vapaana kodin lähialueilla ilman takkia. Remmilenkeillä vauhti on niin hidas, että kaikille tulee kylmä ja varsinkin namikäsi jäätyy jo parin kohtaamisen jälkeen. Sisällä olemme harjoitelleet kapulan nostamista ja kantamista sekä tilanneet tänään säkillisen uutta ruokaa paikalliskaupasta. Kotiinkuljetus samana päivänä on varsin kiva! 20160107-_DSC038720160107-_DSC038920160107-_DSC039320160107-_DSC040120160107-_DSC040220160107-_DSC037920160107-_DSC039720160107-_DSC0386

10 vastausta artikkeliin “Uunilahnaa ja pakkaspäivän sisäpuuhaa

  1. Lahnaa en olekaan koskaan maistanut, ei ole tullut edes tilaisuutta. Pitää joskus päästä testaamaan tämä. Näyttää herkulta. Armas on aina vain söpömpi 🙂

  2. Enpä ole sataan vuoteen kuullut mitään lahnasta, mutta lapsuuden kodissa syötiin paljon kalaa ja myös lahnaa. Ja oppikoulun pääsykokeissa jouduin lukemaan Litistyneet lahnat, nyt löysin netistä, että se on Oiva Paloheimon novelli. Kaikkea sitä tuleekin mieleen tästä sun postauksesta. 🙂

    1. Vau! Muistinkin, että teillä oli laitettu lahnaa mutta unohdin nettiongelmien kanssa taistellessani kaivaa jutun esiin. Onneksi nuo ruodot lähtevät aika hyvin irti kypsästä kalasta.

  3. Lahna on ainut kotimainen kala, josta en pidä. Se maistuu jotenkin tunkkaiselle, olipa valmistettu miten tahansa. Jotkut väittää, että jörven pohja vaikuttaa lahnan makuun ja hyvin turpeisessa vedessä lutrannut lahna maistuu mudalta.

Mitä mielessä?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s