Putkirallia ja rally-tokoa

Eilen vietimme mukavan perjaitai-illan näkövammaisen ystävämme ja hänen kahden koiransa para-agilityn MM-kisamatkan tukemiseksi järjestetyssä tapahtumassa. Olimme illan puolivirallisia kuvaajia ja osallistuin Armaksen kanssa VOI/MES-tason rallykisaan ja agilityn putkiralliin. Rallykisassa oli hurjasti häiriötä toisesta kisakentästä, tutuista ja vieraista koirista ja agilityhallista kuuluvista äänistä. Muutama ööööö-hetki radalle mahtui mutta iso osa tehtävistä sujui kivasti ja tulimme toisiksi.

Putkirallissa meillä oli hurjan hauskaa. Musta putkihullu raketti juoksi yhden putken sekä väärästä että oikeasta suunnasta, joten hupikisan tulokseksi tuli HYL ja hyvä aika. 20170818-DSC_412120170818-DSC_412420170818-DSC_412520170818-DSC_412720170818-DSC_412820170818-DSC_412920170818-DSC_413020170818-DSC_413220170818-DSC_413320170818-DSC_413420170818-DSC_413620170818-DSC_4139

Kesän ensimmäinen

Eilisen mustikkasaaliin puolikas pääsi kesän ensimmäiseen piirakkaan.20170813-_DSC5431.jpg

Mustikkapiirakka

  • 100 g huoneenlämpöistä voita
  • 150 g vaaleaa ruokosokeria
  • 4 pientä munaa
  • 200 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • noin 1 l mustikoita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat ja keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja vanilja. Sekoita tasaiseksi. Leivitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Laita mustikat piirakan päälle. Paista 190 asteessa noin 40-50 min.20170813-_DSC5429.jpg20170813-_DSC5435.jpgTänään käytiin Ainon porukan kanssa Kinkoriutalla lenkillä. Aurinkokin näyttäytyi sateiden välissä kuvaushetken ajan.20170813-_DSC5424.jpg20170813-_DSC5425.jpg20170813-_DSC5426.jpg

Treenejä ja keräilyä

Armaksen päiväkirjasta: ”Reissun jälkeen olen treenannut hallilla aksaa tiistaina ja rallya torstaina ja kavereiden kanssa rallya ulkona maanantaina ja perjantaina. Emäntä sanoi, että aksassa meillä ei ole asiaa kisoihin vielä vuosiin. Mun pitäisi kuulemma pysyä lähdössä paikallaan, pitäisi opetella kepit ja kontaktit ja emännän pitäisi osata ohjata paljon, paljon paremmin. On siinä kehityslistalla mittaa. Rallyssa voittajaluokan kisat lähestyvät. Me kyllä osataan kaikki jutut mutta reilun parin viikon päästä sitten näkee, onko jommalla kummalla liian jännää.

Kävely- ja juoksulenkkien lisäksi ihmiset ovat taas alkaneet keräillä metsästä ja suolta juttuja rasioihin, ämpäreihin ja koriin. Olen tietysti ollut mukana auttamassa, kannustamassa ja testaamassa marjojen laatua. Suolla turpeen syöminen on kuulemma hassu tapa osallistua keräilyyn. IMG_2447.jpgIMG_2453.jpgIMG_2458.jpgIMG_2460.jpgIMG_2461.jpgIMG_2467.jpgTänään sain tehdä kaksi lyhyttä jälkeä. Molemmat menivät hienosti: löysin kepit ja pysyin hyvin jäljellä kaahaamatta liikaa. Huomasitteko, että mulla on reissusta ostettu uusi työmiehen liivi?”

Tämän päivän saalis oli pari litraa mustikoita ja muutama hyvävointinen herkkutatti. Mustikat kaipaavat vieläkin parin päivän kypsymisistä ja niissä näyttää olevan vähän savipuolivaivaa kuten viime vuonnakin. IMG_2469.jpg

Kalottireitti ja Hopeaputous

Armaksen päiväkirjasta: ”Eilen luulin kuulevani, että puhuttiin hienosta ilmasta ja retkestä Norjan rajalle Katterjåkkista etelään. Aurinko oli kuitenkin mennyt jonnekin muualle ja satoi pitkälle iltapäivään. Ihmiset kyttäsivät tuntitolkulla sadekarttoja ja käytiin vielä katsomassakin, että kyllä siellä satoi ihan oikeasti. Rajaretken sijaan retkeilimme kaksi ja puoli tuntia kalottireitillä. Olin tosi taitava kulkemaa kivikossa, pitkillä pitkospuilla ja jyrkissä mäissä. Metallinen riippusilta jännitti mennessä mutta palatessa tulin yli jo melkein reippaasti.”20170802-_DSC535120170802-_DSC535420170802-_DSC536220170802-_DSC536320170802-_DSC537120170802-_DSC537720170802-_DSC538020170802-_DSC538220170802-_DSC5384”Paluumatkalla kävimme katsomassa Rakasjåkkan Hopeaputousta (Silverfallet), jolle pääsee E10-tien varresta juuri Björklidenin risteyksen jälkeen (Norjasta päin tullessa). Putouksen alle Torneträskin rantaan pääsee jyrkkää polkua. Alhaalla voi ihastella putouksen lisäksi monen värisiä hienoja sileitä kiviä ja niin paljon maisemia kuin keli sallii. Sieltä olisi hieno näkymä Lapinporttiin (Lapporten) mutta pilvet olivat tällä kertaa tiellä.”20170802-_DSC539120170802-_DSC539420170802-_DSC539720170802-_DSC539820170802-_DSC540220170802-_DSC540620170802-_DSC540720170802-_DSC5409

Oransseja palloja tunturisuossa

Armaksen päiväkirjasta: ”Netissä uhattiin, että tänään sataa paljon ja koko päivän. Onneksi pelottelu meni melkein pieleen. Isännän ja emännän mielestä kevyempi päivä oli kuitenkin tänään paikallaan, joten retkeilimme hotellin takametsässä reilun kaksi tuntia. Zappa pääsi mukaan vaikka Sotis-paran tassu on kipeä. Yllytin sitten vanhempaa pappakoiraa (melkein 11v) leikkimään ja kyllä se muutaman kerran lähtikin. Olen edellisillä reissuilla oppinut, että leikkiinkutsuilmeilyn lisäksi Zappalle kannattaa haukkua. Löysimme ylempää tunturista avoimilta soilta hurjan hyviä oransseja palleroita. Opin syömään niitä suoraan suosta. Muutaman raa’an otin vahingossa mutta syljin ne pois.”20170801-_DSC5301.jpg20170801-_DSC5304.jpg20170801-_DSC5305.jpg20170801-_DSC5306.jpg20170801-_DSC5308.jpg20170801-_DSC5311.jpg20170801-_DSC5314.jpg20170801-_DSC5318.jpg20170801-_DSC5329.jpg20170801-_DSC5332.jpg20170801-_DSC5335.jpg20170801-_DSC5337.jpg20170801-_DSC5340.jpg20170801-_DSC5342.jpg20170801-_DSC5345.jpg

Märkä tunturi

Armaksen päiväkirjasta: ”En saanut aussieystäviäni mukaan tunturiin sillä Sotis on loukannut tassuaan ja joutui lepuuttamaan sitä vielä tänään. Oli minulla kyllä kivaa isännän ja emännän kanssakin hotellin takamaastossa. Baddus ja Nissunjåkka olivat samoissa paikoissa kuin pääsiäisenä ja lutrauspaikkoja oli riittävästi. Aurinko oli viety jonnekin ihan muualle ja vaihdettu vesisateeseen. Olimme kaikki neljän tunnin retken jälkeen ihan märkiä. ”IMG_2425.jpg20170730-_DSC5109.jpg20170730-_DSC5111.jpg20170730-_DSC5112.jpg20170730-_DSC5118.jpg20170730-_DSC5121.jpg20170730-_DSC5122.jpg20170730-_DSC5127.jpg

Kårsavagge

”Armaksen päiväkirjasta: ”Taas piti retkeillä flexissä koska kansallispuistossa ei täällä Ruotsissakaan juosta vapaana. Ajoimme Abiskon kotimäen Njullán parkkiin ja kävelimme 2,5 h Kårsavaggeen (Gorsavággi). Laaksossa pidemmällä oleva mökki oli kuulemma liian kaukana (13 km/suunta), emäntä ja isäntä olivat käyneet siellä päiväretkellä 10 vuotta sitten ja reissu oli pitkä vaikka olivat silloin nuoria. Monta virkistävää lutrauspaikkaa löysin mutta vaahtokylpyjokeen ei saanut joka paikasta mennä edes tassuja kastelemaan.”20170729-_DSC500220170729-_DSC502320170729-_DSC503220170729-_DSC503620170729-_DSC504420170729-_DSC504820170729-_DSC505020170729-_DSC505520170729-_DSC506320170729-_DSC507420170729-_DSC508220170729-_DSC509020170729-_DSC509220170729-_DSC5094