Lumilenkkejä, tokoilua ja loskaa

Kisaviikonlopun jälkeen ollaan nautittu kauniista lumimaisemista ja pakkaskeleistä lumikenkä- ja retkisuksilenkeillä ja treenattu tokon evl:n liikkeitä.

Hieman tuntuu Armasta hämmentävän se, että monet tutut liikkeet pitäisikin nyt tehdä toisella tavalla. Liikkeiden palottelulla ollaan päästy jo kivasti eteenpäin. Ruudussa ollaan käytetty eteenmenossa kosketusalustaa, kietohässäkästä ollaan tehty (kadoksissa ollutta) kiertoa ja pysäytyksen jälkeistä osaa erikseen. Seuraamisen sivuaskeilta ollaan tehty tasapainon vuoksi sekä oikealla että vasemmalla puolella. Ohjatussa kapulat kutsuivat ekalla kerralla tötsää enemmän, mikä hieman yllätti minut. Luoksetulon uusi asia, maahan pysäytys, toi taas epävarmuuslähtöjumin ”kunenoovarmamitäpitäistehdäniinjääntähänmaahan” esiin. Edellisellä kerralla joulukuussa eteenpäin päästiin reilulla määrällä läpijuoksuja ja isolla palkalla onnistuneista stopeista ja ensimmäisellä käskyllä lähdöistä. Paikkista on tehty valmennusryhmässä muutama kerta ja se on mennyt kivasti vaikka selkeästi Armasta mietitytti, miten paikkiksessa voi vaihtaa asentoa ja sitten juosta sieltä pois – tähän asti on pitänyt olla samassa asennossa ja odottaa.

Viime ja toissa viikonloppuna olin Vaajakoskella liikkurikurssilla. Ensi kuussa pääsen testaamaan oppeja seuran epävirallisiin tokokisoihin.

20190201-DSC_731920190201-DSC_7324Pakkaset muuttuivat loskaksi mutta lunta on vielä jäljellä. Toivottavasti se ei kaikki katoa ensi viikolle luvatussa lämpöaallossa.  Tänään loskalenkkeiltiin Saijan, Ruutin ja Unskin kanssa. Unski oli kasvanut Armaksen mielestä riittävän isoksi koirien leikkeihin. Pojilla oli oikein kivaa. 20190210-DSC_732920190210-DSC_733420190210-DSC_733920190210-DSC_734120190210-DSC_734220190210-DSC_739220190210-DSC_739420190210-DSC_7400

Toko VOI1

Viime vuoden tokoilutavoitteeksi olin kirjaillut voittajaluokan liikkeiden harjoittelun ja 1-tuloksen. Kuuman kesän ja syksyn pitkän kuntoutusjakson takia treenimäärät jäivät sen verran vähäisiksi, etten uskaltanut meitä vielä joulukuun kotihallin kokeeseen ilmoittaa. Joululomalla oli aikaa ja hallissa tilaa treenata ja vähitellen alkoi tuntua siltä, että oltaisiin koevalmiita. Omilla kriteerini siihen on se, että hyvällä suorituksella on mahdollisuus ykköstulokseen (ja pitää olla varma, että otus pysyy paikkiksessa).

Ilmottauduin tammikuun kokeeseen ja melkein jo kaduin sitä seuran loppiaisena pidetyn kisamaisen treenin jälkeen. Siellä osa liikkeistä meni ihan ok mutta osassa Armas oli ilmeisesti tyttötuoksujen takia ihan pihalla. Esimerkiksi tunnari, sen bravuuriliike meni pieleen.

Toissapäivän kisaan tehtiin viimeistelytreenejä viime viikolla Torniossa ja viikolla kotona. Luoksarin stoppeja olen tehnyt kovin säästeliäästi, koska Armaksella oli kesällä ja syksyllä tapana ennakoida pysäytystä hiipimällä. Alkutalvesta se ei meinannut lähteä ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan käskyllä. Jälkimmäinen ongelma korjaantui sillä, että eri otin eri maahanjättöliikkeisiin (paikkis, luoksari, kaukot) omat jättösanansa. Pysäytyksen opettelussa käytin sekä käsimerkkiä että seis-sanaa ja jossain vaiheessa olin jättänyt käsimerkin pois. Alkuviikosta tulin kokeilleeksi kerran pelkkää käsimerkkiä ja koska se tuntui toimivan ainakin yhtä hyvin kuin käsky, niin ajattelin olla kokeessa rohkea ja käyttää käsimerkkiä.

IMG_4570.JPGIMG_4568.JPGKoepäivään lisäjännitystä toi luvattu kireä pakkanen, jota ei sitten onneksi ollutkaan kuin kymmenisen astetta. Halliin ei mahdu tokokokeessa häkkejä, joten omaa vuoroa piti odottaa autossa.

Paikkis: Voittajaluokassa oli 5 koiraa, joten kaikki mahtuivat samaan paikkisryhmään. Paikkis nollasi jännitykseni – Armas oli rivin viimeisenä ja meni maahan jo toisen koiran käskyllä (ei ole toisten käskyihin reagoinut ties koska). Muuten oli tavalliseen tapaan hienosti, pisteitä 8.

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa. Eka setti meni näin.

Luoksetulo: Jäi maahan hyvällä ilmeellä ja pysähtyi ihan ok. Pomppasi perusasentoon tullessa mutta ei osunut minuun. Pisteitä 10.

L: Liikkeinä seisominen ja maahanmeno. Teki iloisella ilmeellä ja pysähtyi kivasti. Pisteitä 10.

Ohjattu nouto: Ei häiriintynyt oikea-vasen arvonnasta ja lähti hyvin seuraamaan (pari viikkoa sitten oli vähän kapulajumia havaittavissa). Saatiin aiheellinen huomautus, että arvokisoissa ja evl:ssä pitäisi laukata mennen tullen. Pisteitä 10.

Hyppynouto: Vaikka olin harjoitellut metallikapulan heittämistä Jutagrassilla ties kuinka monta kertaa, niin kapula ponkaisi hieman vinoon ja jouduin jännäämään takaisin hyppäämistä. Hyppäsi. Pisteitä 10.

Toisen setti:

Seuraaminen: Kovasti ollaan seuruun kanssa tehty työtä. Edistäminen on vähentynyt huomattavasti mutta pidemmillä pätkillä kontakti putoilee vieläkin (rallyssa olen toistanut seuraa-käskyä aina käännöksissä ja muutenkin tarvittaessa). Pisteitä 9.

Ruutu: Bongasi ruudun jo kentälle tullessa. Hienosti juoksi ruutuun ja meni maahan. Piste katosi lopun pompusta. Pisteitä 9.

Tunnari: Huh, hienosti meni. Haistoi rivin reunimmaista ja toi oman, joka oli rivissä seuraava. Pisteitä 10.

Kaukot: Pari vähän vajaata asentoa mutta nätisti pysyi paikallaan. Pisteitä 10.

Kokonaisvaikutelma: Armaksen kisajännitys näkyi taas kehääntulokoomailuna, joka helpotti onneksi ekan liikkeen lähtöpaikalle pääsyn jälkeen molemmissa seteissä. Tästä pisteen vähennys. Pisteitä 9.

Olen kokeeseen hurjan tyytyväinen, molemmat hoidettiin hommamme niin hyvin kuin kahden aikasemman tokokokeen kokemuksella osaamme. Kehäjännitys katos Armakselta kun se pääsi hommiin ja liikkeiden välit menivät kivasti. Juha Kurtti oli tuomarina kiva ja kiltti, tiukemmalta tuomarilta olisi varmaankin tullut jokunen pistevähennys hitaista maahanmenoista tai vinoudesta. Pisteitä meille kertyi yhteensä 307 ja haaveiltu VOI1-tulos. Hieno poika!IMG_0167.jpegIMG_0169.jpegNyt sitten evl:ää treenaamaan isolla innolla.

Talvi tuli

Vuodenvaihteen lumimyräkkä toi Keski-Suomeenkin varsin talviset olosuhteet. Tänään oli pakkastakin ihan reippaasti. Kuvasetin ensimmäinen osa on viime vuoden viimeiseltä lenkiltä Kiikkuharjusta ja toinen tämän päivän kahlailulta Sippulanniemen lähimetsästä.20181231-dsc_723620181231-dsc_723720181231-dsc_723820181231-dsc_724220181231-dsc_725120181231-dsc_7254

20190103-dsc_729520190103-dsc_729620190103-dsc_7298Raketteja oltiin paossa rauhallisissa tunnelmissa kotona. Armas ei pelkää pauketta mutta kokee sen sen verran epämukavaksi, ettei halunnut leikkiä. Uusi vuosi avattiin hallilla tokoilun merkeissä.20190101-dsc_7260

 

Talviposeerausta

Armaksen päiväkirjasta: ”Koska sänky kolhi isännän varvasta, niin jouduttiin emännän kanssa kaksin lenkille. Piti kuulemma jouluisia kuvia ottaa. Keskityin näyttämään enemmin komealta kuin riemukkaalta.20181223-DSC_7142.jpg20181223-DSC_7150.jpg20181223-DSC_7153.jpg20181223-DSC_7155.jpg20181223-DSC_7159.jpg20181223-DSC_7163.jpg20181223-DSC_7167.jpg20181223-DSC_7176.jpg20181223-DSC_7179.jpgIllalla käytiin seuran vuorolla äijätokoilemassa. Tein hienon ruudun ja muuten olin taitava, myös toisten äijäkoirien kanssa samaan aikaan kentällä.”IMG_4493

Pottu-sellerikeittoa ja appelsiini-mannaryynikakkua

Vuoden lyhin päivä (5 h 4 min) alkaa olla lopuillaan. Vielä ei kannata alkaa odotella valoisia iltoja mutta kivoja talviulkoilukelejä odotamme kyllä.IMG_4489

Tänään valmistauduimme tulevien päivien joululeivonnaisprojekteihin hilloamalla appelsiininkuoria. Yhden projektista yli jääneen appelsiinin sisukset käytettiin kakkuun, josta ei tehty reseptin mukaisia kuutioita vaan herkuteltiin isompina ”normaaleina kakkupaloina”. Ohje on vähäsokerisempi versio Annemarie Wildeisenin kirjasta Mein Küchenjahr. Seuraavalla kerralla aineiden sekoitusjärjestykselle tai -tavalle pitää tehdä jotain muutoksia. Voi-sokeri-mannaryyniseos oli niin paksua, että sitä ei meinannut millään saada sekoitettua jogurtti-munaseokseen. Kannattanee vispata mannaryynit jogurtti-munaseokseen ja ehkä laittaa voi sulatettuna. Lisää appelsiinisuutta saisi kuoriraasteella.

Orangenwürfel

  • 500 g turkkilaista jogurttia
  • 4 munaa
  • 125 g voita
  • 130 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 100 g mannaryynejä
Appelsiinisiirappi:
  • 1 1/4 dl appelsiininmehua (1 isohko appelsiini)
  • 70 g vaaleaa ruokosokeria
  • (1 rkl appelsiininkukkavettä)

Sekoita munat ja jogurtti. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Sekoita keskenään mannaryynit, leivinjauhe ja vanilja. (Ohjeessa sekoitettiin mannaryynit voi-sokerivaahtoon ja lopuksi lisättiin jogurtti-munaseos).

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija 26 cm). Paista 180 asteessa 50-60 min kunnes pinta on kauniin ruskea ja kakku irtoaa vuoan reunoista. Anna kakun jäähtyä vuoassa noin 10 min. Irrota kakku vuoasta ja laita se ritilälle.

Laita appelsiininmehu, sokeri ja appelsiininkukkavesi kattilaan. Keitä muutama minuutti kovahkolla lämmöllä kunnes sokeri sulaa ja seos menee vähän kasaan. Sudi siirappi kakun päälle.20181222-DSC_713920181222-DSC_7140

Annemarie Wildeisenin  sivu on viimeaikoina ollut yksi ruokasivusuosikeistani.  Sieltä löytyi pari viikkoa sitten hurjan herkullisen pottu-mukulasellerikeiton ohje.

Kartoffel-Sellerie-Suppe mit Thymian-Äpfeln

  • 1 kg jauhoisia perunoita (puikula)
  • noin 200 g mukulaselleriä
  • pienehkön purjon valkoinen osa
  • 3 pientä valkosipulinkynttä
  • 1 1/2 l vettä
  • noin 1 tl suolaa
  • kuivattua rosmariinia
  • 1 laakerinlehti
  • 1 1/2 dl smetanaa (20% rasvaa)
  • kuivattua timjamia
  • 2 omenaa (Royal Gala), voita paistamiseen, timjamia

Kuori ja paloittele perunat ja mukulaselleri. Pese ja rinkuloi purjo. Litsaa ja kuori valkosipulinkynnet. Laita perunat, mukulasellerit, purjo, valkosipulit, vesi ja mausteet kattilaan ja keitä kunnes ainekset ovat pehmeitä. Soseuta keitto. Lisää smetana ja kuivattua timjamia.

Leikkaa omenat neljään osaan ja poista siemenkodat. Leikkaa neljännekset viipaleiksi. Paista viipaleet voissa ja mausta kuivatulla timjamilla. Tarjoile keiton kanssa.

20181209-DSC_692820181209-DSC_6926