Lumilekki

Armaksen päiväkirjasta: ”Onpa ollut kaksi hienoa päivää. Eilen kävin emännän kanssa hallilla treenaamassa ruutua, oikean ja vasemman erottelua ja keppejä ja repimässä isännän vanhoja villahousuja. Illemmalla käytiin lenkillä Aijan ja tyttöjen kanssa. Illalla riemastuin täysin ja vähän enemmänkin kun ranskalainen ystäväni tuli meille kylään pitkän matkan päästä (varmaankin ihan pelkästään minua katsomaan).IMG_2820IMG_2821Tänään lenkkeiltiin Ainon ja tyttöjen kanssa ja sen jälkeen Aija tuli hieromaan minut. Kyllä nyt on tyytyväinen ja väsynyt koiranpoika.” 20180113-DSC_189420180113-DSC_189620180113-DSC_189920180113-DSC_190320180113-DSC_190620180113-DSC_1913

Viime vuoden viimeinen retki

Kävimme toissapäivänä katsomassa, miltä Leivonmäen suokomponentin talvi näyttää. Kuvittelin, että talviretkeily olisi edes vähän suosittua mutta eipä näytä Keski-Eurooppalainen Winterwanderweg-kulttuuri vielä levinneen ainakaan Keski-Suomeen. Oli meitä ennen näillä lumilla sentään joku kiertänyt Kirveslammen kierroksen ja Luupään lenkin mutta varsinkin suolla olosuhteet olivat hieman haastavat. Suo ei ollut lumen alla jäässä, joten pitkospuista ohi astuminen oli märkä aina märkä harha-askel. 20171231-DSC_181720171231-DSC_182020171231-DSC_182220171231-DSC_182320171231-DSC_182620171231-DSC_182920171231-DSC_183020171231-DSC_183120171231-DSC_1837

Menneitä ja tulevia

Näin raketoinnin loppumista odotellessa on aikaa muistella kulunutta vuotta ja suunnitella seuraavaa. Viime vuodenvaihteessa raportti jäi näköjään flunssien ja kennelköhän jälkeen Ylläkselle lumilomalle matkatessa kirjoittamatta.

Koiraharrastusvuosi sujui haastavan alun jälkeen hienommin kuin olisin ikinä osannut toivoa. Armaksesta on kasvanut mahtava harrastuskaveri jonka kanssa on kiva puuhata ja treenata ja koiraporukoista on löytynyt paljon uusia kavereita ja ystäviä. Aktiivinen koirailu on toki vienyt aikaa muilta harrastuksilta: kovin montaa pyörälenkkiä emme ehtineet ajamaan, ”penkki”urheilu on jäänyt ja kokkailuista kirjoittaminen vähentynyt.

Rally-toko: Maaliskuun kotikisoissa uskaltauduin Armaksen kanssa avaamaan kisauran. Kaksi ensimmäistä kisaa meni kahdelta kokemattomalta höseltäjältä kisatoiminnan harjoitteluun – ensimmäisessä ilmoitin uusinnasta niin hiljaa, ettei tuomari kuullut (hyl) ja toisessa pistemäärä jäi söhellysten jälkeen alle tulosrajan. Treeni treeniltä ja kisa kisalta ollaan opittu toimimaan parina ja molemmat tykkäämään kisaamisesta. Vuoden lopullinen saalis oli kaikki koulutustunnukset RTK1-RTK4 ja viimeisessä kisassa kaksi viikkoa sitten kolmas valionarvoon vaadittava yli 95p mestariluokasta. Ihan hurjaa!

Toko: Toukokuussa vaihdoimme nuorten koirien tokoryhmästä rallyryhmään ja tokon treenaaminen jäi lähes kokonaan. Loppuvuodesta tokoinnostus heräsi Muuramessa itsenäisyyspäivänä järjestettyjen ulkokokeiden ja tapaninpäivän kotihallin kokeen myötä. Intensiivitreenisetti onnistui hienosti ja saatiin ALO1 ja AVO1.

Agility: Jatkettiin viikottaisessa valmennusryhmässä mutta omatoimitreenit ovat jäänet aika vähiin. Kisavalmiuteen on matkaa vielä ties kuinka paljon (kontaktit ja kepit kesken) mutta kyllä me olemme yhteistyötä oppineet ja pitäneet hauskaa. Nopean koiran kanssa olen moneen kertaan ehtinyt toivoa, että olisin aloittanut lajin jo pari vuosikymmentä sitten.

Muut lajit: Huvikseen harrasteltiin jokusen kerran jälkeä ja viestiä sekä vetämistä juosten ja suksilla. Hauskoja juttuja kaikki.

Terveys: Selkä- ja lihasjumeja ja kyynelkanavan tukkiutumista lukuunottamatta Armas on ollut terveenä. Jumeja on hoidettu osteopaattisella hoidolla ja hieronnalla, kiitos niistä Marjolle ja Aijalle. Osasyy jumeihin aussie-elämäntavan lisäksi saattaa olla 1-vuotiaana tullut lavan seudun loukkaantuminen, josta ilmeisesti jäi syviin lihaksiin arpikudosta.

Tavoitteita tulevalle vuodelle:

Rally-toko: Syyskuun alun SM-kisoihin ja finaaliin olisi toive päästä. Niitä varten treeniä vaativat suosikkiliikkeitä (hyppy, putki, merkki) ennen tehtävät liikkeet ja haastavat yhdistelmät. Turhia vinouksiakin olisi hyvä saada pois. Tavoitteena kisaamista iloisesti häntä heiluen.

Toko: VOI1. Paljon työtä vaativat noudot (tunnari, ohjattu ja hyppynouto) ja liikkeiden välit.

Agility: Ohjaaja kaipaisi lisää teknistä taitoa. Kontaktit ja kepit kuntoon.

Terveys: Kovasti toivotaan tervettä vuotta. Jumeja yritetään pitää kurissa ennakoivallakin huollolla.

Muuta: Näyttelyssä pitäisi yrittää käydä H hakemassa jotta saataisiin RTVA viralliseksi. Metsä- ja vetolajeja harrastetaan hupimielessä.

Muuten koirailun suhteen toiveissa olisi menneen vuoden tapaan paljon mukavia lenkkejä ja treenejä sekä kavereiden kanssa että omalla porukalla.

 

Toko AVO1

Tarkoituksemme oli lomailla edellisvuosien tapaan viikon verran pohjoisessa joulunpyhien aikaan. Lapin trendikkyys kasvaa ilmeisesti kasvamistaan ja koiran sallivaa järkevää majapaikkaa ei löytynyt, joten piti sitten keksiä tähän loppuvuoteen muuta puuhaa.

Ilmoitin Armaksen oman seuran järjestämään tokokokeeseen tapaninpäivälle jo ennen itsenäisyyspäivän koetta. Koska sain luvan vaihtaa luokkaa alosta avoon niin päätimme kokeilla, saataisiinko puuttuvat liikkeet koekuntoon reilussa viikossa vuoden viimeisten rallykisojen jälkeen. Jäävät ja seuraamisen peruuttaminen (ilman istumisia tosin) ovat tuttuja rallysta ja hyppy, luoksetulo ja kaukot ovat melkein samat kuin alossa, joten eniten työtä vaativat alustavasti merkin kiertäminen, nouto ja ruutu.  Armas oli tehnyt kaikkien kolmen liikkeen ”junnuversioita” pentu- ja nuorten koirien tokossa viimeksi keväällä ja aloitimme testaamalla, miten ne sujuivat. Kapulan se haki heitettäessä, ei kovalla vauhdilla mutta haki, tuli eteen ja antoi kapulan pyynnöstä. Merkille meno on yksi Armaksen suosikkiliike rallyssa, joten osasin aavistella, että se menee iloisesti tötterölle seisomaan molempien lajien käskyillä ”kierrä/mene”. Tulettaminen lisäkäskyllä vie 2 pistettä, joten koska aikaa oli vähän niin tavoitteeksi tuli ”ruutu mahdollisimman hyvään kuntoon”.

Armaksella on vahva kosketusalusta, joten teimme ruutua sekä pitkällä matkalla pienen pienellä kosketusalustalla että lyhyeltä etäisyydeltä klikkailemalla oikeaa paikkaa. Monta päivää alustan poistaminen ruudusta vaikutti heti niin, että Armas meni kulmatörpölle seisomaan ja kun hyväksyntää ei tullut niin se vaihtoi seuraavalle törpölle. Päivä päivältä suoritus parani ja joulupäivän iltana saatiin jo muutama hyvä suoritus mutta monesti etutassut tupsahtivat ulos ruudusta maahanmenossa.

Tavoitteena kokeesta oli mahdollisimman hyvä suoritus, iloinen mieli ja jotain positiivista kommenttia tuomarilta. Puolisalaa toivoin ykköstulosta ja onnistunutta ruutua.IMG_2777Avossa oli kuusi koirakkoa ja koe aloitettiin kahteen ryhmään jaetulla paikkiksella, joka meni hienosti, 10. Kerran Armas hieman vilkaisi sivulle kun vieruskaveri meni maahan.

Muut liikkeet oli jaettu kahteen osaan.

Seuraaminen 7 1/2: Katseli pari kertaa liikkuria (hyvää ystäväänsä) ja jäi kuikuilun takia täyskäännöksessä jälkeen. Peruuttaminen meni hienosti.

Liikkeestä seisominen 8: Liikahti vähän pysähtymisen jälkeen ja ennakoi perusasentoa.

Luoksetulo 8: Ihmetys oli suuri kun koira meni minusta pari metriä ohi. Katsojat ja video kertoivat, että toimitsijapöydän juurella oli paperi, jota piti käydä läppäämässä kosketusalustana ja tulla vasta sitten perusasentoon. Hupsulainen.

Liikkeestä istuminen 9 1/2: Nätisti teki.

Ruutu 9: Kyllä jännitti mutta sinne se meni ja ”maahan” -käskystä maahan. Ruutuun päästyään vilkaisi kuvaaja ja lipoi maassa pariin kertaa huuliaan. ”Kyllä Armas osaa!” Onneksi ruutu päätti ensimmäisen osan ja taitava otus pääsi herkuttelemaan tonnikalapateellaan.

Merkki 7: Meni nätisti tötterölle ja ennakko-odotusten mukaan tarvitsi kutsun takaisin.

Nouto 7 1/2: ”Mitä, pitäisikö tämä tehdä ripeästi?” Ennakoi perusasennon.

Kaukot 8 1/2: ”Ihan on tylsää tehdä samat jutut monta kertaa!” Pisteitä taisi mennä vähän hitaasta suorituksesta ja haukottelusta. Teki kuitenkin kaikki vaihdot ekalla käskyllä.

Hyppy 10: Hieno.

Kokonaisvaikutus 8: Sanottiin, että Armas on erikoinen koira: oli liikkeiden väleissä ihan pihalla ja sitten kun tuli perusasentoon niin teki iloisesti. Vauhtia kaipaisi lisää.

Yhteensä saatiin pisteitä 269p eli AVO1. Hurjaa.

Liikkeiden välit ovat omissa treeneissä sujuneet ilman koomailua ja vauhtiakin varmaan tulee kun meille molemmille on parammin selvillä, miten tokokokeessa oikein toimitaan. Itselleni annan monta pistettä siitä, että muistin odottaa liikkurin luvan käskyihin. Armas on hurjan hieno kisakoira, se tekee kentällä parhaansa häntä heiluen. Suuret kiitokset kuuluvat myös treenikavereille seurasta, kannustuksesta ja neuvoista.

Nyt varmaan sitten rallyn ja aksan lomassa ruvetaan treenaamaan voittajaluokan liikkeitä…

Misterkisoja vaille rallyvalio

Vuoden viimeinen rallykisa oli eilen Saarijärvellä. Yritin kisaa edeltävinä päivinä kovasti olla ajattelematta kolmansia ja viimeisiä puuttuvia valiopisteitä ja keskittyä Armaksen kanssa iloiseen suoritukseen. Armas oli viime aikojen tapaan kisapaikalla selkeästi tietoinen siitä, mitä ollaan tultu tekemään ja täynnä intoa. Olimme lähtövuorossa jo toisina, joten lähdin rataantutustumisesta hivenen ennen sallitun ajan loppumista ja hain Armaksen autosta. Halliin sisään mennessämme juuri ennen lähtöä joku mainitsi, että haluaisi edes osan vireestä koiralleen. IMG_2750.JPGRadalla oli paljon käännöksiä ja neljä puolenvaihtoa ja käytösruutu oli vasemmalla maaten. Armas teki hurjan hienosti ja iloisesti töitä. Puolenvälin jälkeisillä kylteillä saimme kolme -1p virhettä (askel vasempaan vino, tulppaani tvä ja 270 vasempaan kontr) eli pistesaaliiksi jäi 97p.

Ihana hupsu koiruuteni on siis näyttelytulosta vaille rally-tokovalio. Enpä olisi uskaltanut tällaista toivoa kun maaliskuussa kisailun aloitimme. Saati sitten Armaksen ollessa pentu kun taisin useammallekin ihmiselle sanoa, että ei me missään lajissa varmaan kisata, kunhan harrastellaan. Nyt sanomme isot kiitokset kaikille treenikavereille ja valmentajille neuvoista ja kannustuksesta ja odottelemme, josko saisimme paikan loppukesän SM-kisoihin. Niin… ja missimisterkisoissa pitäisi varmaan käydä, että Armas saisi virallisen RTVA-tittelin.

Tänään olimme alkuillasta seuran vuorolla hallilla tonttutokoilemassa. Olipas hupaisan mukavaa.20171217-DSC_1709.jpg20171217-DSC_1685.jpg20171217-DSC_1732.jpg20171217-DSC_173520171217-DSC_1736.jpg

Jouluhilloa ja lumiriemua

Naamakirjassa osui pari päivää sitten silmääni ranskisten jouluhillo, jota piti ehdottomasti testata. Virittelimme reseptiä sen verran, että tyhjensimme kuivahedelmäpussit marinointikulhoon ja vähensimme sokerin ja rommin määrää. Keittämisen jälkeen emme soseuttaneet hilloa (eipä ole kyllä kuvan hillokaan soseutettu) emmekä nauttineet sitä hanhenmaksan vaan pannarin kanssa.20171213-DSC_1667

Confiture de Noël

  • 230 g kuivattuja (pieniä luomu)viikunoita
  • 90 g kuivattuja (luomu)aprikooseja
  • 110 g kuivattuja (luomu)taateleita
  • 70 g kuivattuja (luomu)luumuja
  • 60 g (luomu) sultana-rusinoita
  • 1 sitruuna
  • 2 rkl rommia
  • 300 g (vaaleaa isorakeista luomuruoko)sokeria
  • 4 dl vettä

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Pilko kuivahedelmät. Laita kaikki aineet kulhoon, sekoita ja peitä kannella tai kelmulla. Anna mairinoitua noin vuorokausi.

Keitä sekoittaen keskilämmöllä 20 min. Purkita kuumalla vedellä tai 100 asteisessa uunissa steriloituihin purkkeihin.

Eilinen, tänne poikkeuksellisen runsas lumisade oli tehnyt Kinkoriutasta minulle ja Armakselle pehmeän ja raskaan lenkkipaikan. Poluilla ei ollut kukaan kävellyt sateen jälkeen. Illalla kävimme molemmat Dynamic Fysiossa osteopaattisessa hoidossa. Samat paikat jumissa sekä emännällä että koiralla: oikea puoli lantiosta, lapojen seutu ja niska. 20171213-DSC_164520171213-DSC_164620171213-DSC_165220171213-DSC_165320171213-DSC_165520171213-DSC_165720171213-DSC_165920171213-DSC_166020171213-DSC_1664