Armas 4v

Armas, outo otus, täytti 31.8. jo 4 vuotta. Se on kiihkeä, kiihtyvä, herkkä mietiskelijä, jänskättäjä, on-off-tyyppi, vahva, vietikäs, pallopöllö, lellipentu, nirso herkuttelija ja paras juoksukaveri.
Ensimmäinen koirani, jonka kanssa ollaan opeteltu ymmärtämään toisiamme ja opiskeltu harrastuksien saloja. Taisin joskus sanoa, että en minä mitään kisaamaan rupea (junnuikäisenä kun olen sitä riittävästi ilman koiraa tehnyt) mutta niinhän siinä sitten kävi, että kymmeniä kertoja ollaan jo kehänauha ylitetty.

Armas on niin kiltti kuin vain voi ja saa meidät joka päivä nauramaan. Nykyisin on paljon niitäkin päiviä, ettei herralle tarvitse hermostua, ainakaan kovin montaa kertaa.20190908-DSC_033720190908-DSC_0343

20190908-DSC_0333Parin viime viikon aikana ollaan ulkoiltu, tokoiltu ja todettu, että ensi viikonloppuna ei vielä olla koevalmiita evl:ään. Joissain liikkeissä on vielä epävarmuutta liikejärjestyksen muuttuessa ja häiriössä. Ennen kokeeseen menoa pitäisi saada luoksarin stoppeja nopeammiksi, kaukojen tekniikka vähän paremmaksi ja eteenmenoon varmuutta.

Eilen käytiin Hietasyrjässä tarkastamassa karpaloiden kypsymistilanne, keräämässä muutama herkkutatti ja nauttimassa kauniista syyspäivästä.

 

Hymyn kiillotus ja terveystarkastus

Armas kävi torstaina tapaamassa isänsä kasvattajaa ja omistajaa maksullisten aamupäiväunien merkeissä. Huomasin pari viikkoa sitten, että Armaksen yläposkihammas oli lohjennut kärjestä. Lähetin hampaasta kuvan Lauralle. Koska lohkeama näytti aika pieneltä ja Armas jyrsi puruherkkujaan normaalisti, niin sovittiin, että hoidetaan suu vasta rallyn SM-kisojen jälkeen ja otetaan samoilla unilla luustokuvia.

Herra ”minullaonvahvaomatahto” ilmeisesti aavisti, että kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä on luvassa eikä meinannut mennä unille edes toisella rauhoitteella. Lopulta taju kuitenkin lähti. Lohkeama ei onneksi ulottunut juurikanavaan, joten hammasta ei tarvinnut poistaa. Kuvia otettiin selästä, lonkista ja niskan jumittamisen takia kaularangasta. Niskassa ei kuvissa näkymää vikaa, joten jatketaan sen hoitamista osteopatian avulla kuten tähänkin asti. Virallisista selkäkuvista ottamatta oli vain spondyloosikuva, joka oli puhdas, SP0. Lonkat kuvattiin jo 1-vuotiaana, joilloin tulos oli matalien lonkkamaljojen ja löysyyden takia C/C. Nyt oikea lonkka oli iän myötä tiivistynyt ja tulos C/B. Hammashoidon ja fotojen lisäksi tarkastettiin sukurasitteen takia kilpirauhasarvot – TSH ja T4 vapaa olivat ok.

Hyvillä mielin jatketaan siis harrastamista. Agility saa jäädä muiden hypeltäväksi, siinä on isolla, nopealla, voimakkaalla ja kiihkeällä koiralla liikaa loukkaantumisriskejä varsinkin pienillä kentillä treenattaessa. Tokossa ja rallyn pohjoismaisten ja Ruotsin kylttien treenaamisessa riittää puuhaa.

Eilen käytiin kaukalolla tokoilemassa. Ruutu ja tunnari sujuivat kivasti. Luoksarin stoppeja tehtiin paloittain ja yritetään saada valumista pienemmäksi. Kuten kuvista näkee, toko on Armaksen mielestä hurjan kivaa.

Ruutu:

Tunnari:

20190824-DSC_017520190824-DSC_018020190824-DSC_019520190824-DSC_0198

Rally-tokon sm-kisat

Lauantaina ne sitten olivat, monien tunteiden SM-rallyt. Olimme toisessa karsintaryhmässä, jonka eläinlääkärintarkastus oli 9:30 ja rataantutustuminen 10:40, joten ei tarvinnut ihan yhtä aikaisin lähteä kuin viime vuonna Tampereelle. Ell-tarkki oli viime vuotta paremmin järjestetty – jonotuksen sijaan lyhyellä odotuksella sisään, jossa tassujen ja liikkeen tarkastus suuremmin jänskättämättä. Armas ei onneksi joutunut pöydälle tarkastettavaksi, siitä ei varmaankaan olisi tullut mitään.

Rataantutustumisessa oli mukava tunnelma ja rata vaikutti meille sopivalta. Ihmis- ja koiramäärä ja iso tila jännittivät Armasta taas sen verran, että lähtöön tuleminen oli vähän vaikeaa. Heti radan alettua se oli iloisesti mukana ja teki kivasti hommia. Kylteitä 7 ja 14 saatiin -1p (KONTR ja TVÄ), joten karsinnan saaliiksi tuli 98p ja 9. sija.

Taso oli hurja, finaaliin (20/60 koirakkoa) tarvittiin 96p ja monta hurjan hyvää koirakkoa jäi ulos pienten ongelmien takia. Haastavia paikkoja monille olivat liikkeestä istuminen yleisön vieressä ja normaalia pienempi kartio kyltillä 12.

IMG_5622IMG_5623

Karsintaradan jälkeen aikaa finaaliin oli kuutisen tuntia, joten lähdimme käymään kunnon lenkillä. Finaaliradalle olikin sitten kerätty aikamoinen määrä kamaa – putki, hyppy, sarjahyppy ja pujottelu, jonka viimeisenä tötterönä oli ajanottaja. Hyvin menneiden vaikeiden ratojen kisojen ja treenien jälkeen kuvittelin, että meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä hieno rata… osoittautui kuitenkin, ettei kummankaan pää vielä kestänyt pitkää päivää ja ison kisan jännitystä.IMG_5627

Otus jännitti isoa kenttää, estemäärää ja kentän reunoilla ollutta yleisömäärää vielä enemmän kuin karsinnassa ja kartturin aivoenergia väheni turhan paljon jo ennen lähtökylttiä. Lähtösuora meni puoliunessa virheittä, spiraalista olisin saanut -10p koska nopeutin kävelyvauhtia, 8. kyltti uusittiin koska Armaksen oli vaikea kääntää putkelle selkää eikä uusiminenkaan oiken hyvin mennyt. Puolenvaihto ja putki sen sijaan sujuivat hyvin ja kolmen esteen sarjahypystäkin selvittiin vauhdikkaan hienosti. Sitten kartturin aivo tyhjeni lopullisesti – lähdin juoksemaan kyltiltä 19 vasta parin kävelyaskeleen jälkeen ja otus samalla vieressä ollut putki imaisi Armaksen. Olisihan sitä hylsyn voinut ottaa jostain pienemmästä kisasta kuin SM-finaalista…

Parin päivän mietiskelyn jälkeen pitää olla tyytyväinen siihen, että tavoite (finaalipaikka hyvällä ja iloisella radalla) saavutettiin. Nenät ja kuonot kohti ensi vuoden kisoja entistä kokeneempana. Jollain keinolla pitäisi saada treenien innokas kehääntulo kisoihinkin.IMG_5626

Tokoa ja metsäretkiä

Armaksen päiväkirjasta: ”Emäntä väitti, että possuilin perjantaina tokotreeneissä. Toki tiedän, että kiertohässäkässä pitää ensin kiertää, pysähtyä kun pyydetään ja sitten hakea oikea tai vasen kapula ja hypätä hyppy. Ensin käskettiin tehdä pelkkä kierto, vaikka kapulat ja hypyt oli valmiina kentällä. Tein hienosti. Sitten käskettiin taas kiertää. Hyppäsin hakemaan kapulaa, koska ne osat jätetiin edellisellä kerralla tekemättä.

Eilen näytin kaukalolla, että ihan oikeesti osaan koko liikkeen. Kunhan hupsuttelin hallilla. Luoksetulon stoppeja pitää kuulemma vielä treenata nopeammiksi.20190803-DSC_005620190803-DSC_006720190803-DSC_0071 Treenin jälkeen käytiin Vuonteella lenkillä ja tänään Pyhä-Häkin takametsissä toteamassa, että vähätkin puolukat kuivuvat metsään. Mustikoita maistelin suoraan varvuista. Ei niitäkään paljoa ole.”20190804-DSC_007320190804-DSC_007720190804-DSC_008620190804-DSC_0126

Eka 100p

Eilen rallyiltiin kotihallilla Rally-tokoyhdistyksen tuplamestarikisassa tavoitteena lähtökooman välttäminen ja iloiset suoritukset. Lähtö oli molemmilla radoilla lähellä kehänauhaa, joten päätin ottaa päivän kehäänmenotaktiikaksi reippaan kentällemenon. Se toimi mukavasti.

Ensimmäisellä radan eka kyltti oli puolenvaihto edessä, joten otuksen piti olla kuulolla heti alusta asti. Armaksen vire oli sopiva, mieli iloinen ja hyppy ja putkikin sujuivat kivasti. Vaikka rata tuntui hyvältä, niin yllätyin tuloksesta – meidän ensimmäinen 100p. 43 starttia siihen tarvittiin…IMG_5502

Kuten kesän useimmissa kisoissa, eilenkin 100p suorituksia oli molemmilla radoilla useampia. Tasapisteillä aika ratkaisee ja nopein voittaa. Armaksen kanssa emme yleensä kovin monille ajassa häviä, eilenkin olimme molemmilla radoilla nopeimpia.

Toisella radalla otuksen vire oli hieman korkeamalla ja keräsimme vinouksista ja törppäyksistä muutaman virhepisteen. Saaliina hyvä mieli, yleisöä viihdyttävä rata ja 96p.IMG_5501

Illalla käytiin ulkoiluttamassa kesäpoikaa ja oranssia palloa Viljonlähteenkankaalla 20190720-DSC_997220190720-DSC_997420190720-DSC_9982-220190720-DSC_9984ja perjantaina tokoiltiin iltapäivällä kaukalolla. Saapa nähdä, miten tulevan viikon treenien käy, kamalan kuumaa on taas ennustettu. Yngh!

Vaaroja ylös ja alas

Armaksen päiväkirjasta: ”Ihan mahtavat ulkoilumaastot on täällä Sotkamossa. Eilen käytiin Tipasojalla juoksemassa reilun tunnin lenkki, jonka puolivälissä pääsin hienolle hiekkarannalle uimaan. Illalla käytiin katsastamassa paikallinen koirahalli, Vuokatti FunDog Areena. Tehtiin rallyrataa ja treenattiin suoran putken jälkeisiä pysäytyksiä.

Tänään kiivettiin vaaroja ylös ja alas. Niillä on ihan hassuja nimiä, esimerkiksi Iso-Pölly, Pieni-Pölly, Keima, Matovaara ja Möykynvaara. Ihmiset olivat varsinkin alamäissä kovin hitaita. Minä käytin häntäpropellia ja olin nopea.

Tiilikkajärven kansallispuistossa

Kuunvaihteen viikko Abiskossa vaihtui muutaman päivän ulkoilulomaan vanhoilla lukioseuduillani Vuokatissa.

Tulomatkalla ulkoiltiin Tiilikkajärven kansallispuiston eteläpäässä. Reilun 13 km kierrokseen mahtui suota, hienoa kangasmetsää, lisää suota ja upeita hiekkarantoja. Autoja oli parkkipaikalla iltapäivällä aika paljon mutta ilmeisesti suurin osa noudatti Uiton kierron suositeltua kiertosuuntaa sillä kovin montaa ihmistä emme tavanneet. Kuivalla säällä reitti oli helppokulkuinen: kangasmetsän polkuja ja pitkospuita. Kaupunkilaisulkoilijan asfaltinkorviketta, poluille kylvettyä soraa, ei onneksi ollut pitkää pätkää.

Kesäposeerausta ja kirsikka-mantelikakkua

Kesäpuuhien viikko: mansikoiden pakastusta ja hilloamista ja ensimmäinen hillaretki ulkoilun lomassa. Iso osa oli vielä raakoja, mutta litran verran saatiin ämpäriin ja monta yksilöä suuhun.

Tokoiltu ollaan tällä viikolla kaksi kertaa, molemmilla kerroilla ensin kolme liikettä koemaisesti ja sitten vähän yksityiskohtia. Rallyssa tehtiin eilen pienen ratatreenin lisäksi sarjahyppyä kolmella 90 asteen hypyllä kaikilla mahdollisilla tavoilla (oikealla ja vasemmalla, ohjaaja sisä- ja ulkokaarteessa).

Kesäpoika on poseerannut lenkeillä ahkerasti:

20190708-DSC_975920190708-DSC_976220190708-DSC_977720190710-DSC_978120190712-DSC_978420190712-DSC_978520190712-DSC_979420190712-DSC_979620190712-DSC_979820190712-DSC_9801

Annemarie Wildeisenin sivustolta löytyi mielenkiintoinen kirsikka-mantelikakku, jonka ohjetta virittelin vain vähän. Kiva, hyvä, erilainen tiikerikakku, jota tulee varmaan tehtyä toistekin.

Gugelhopf mit Mandel-Kirschen-Füllung

  • 250 g voita
  • 150 g (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 5 keltuaista
  • 300 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 4 valkuaista
  • 120 g (vaaleaa ruoko)sokeria
Täyte:
  • 1 prk (360 g) hapankirsikoita
  • 1 valkuainen
  • 2 rkl (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 150 g manteleita jauhettuna

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri (150 g). Lisää keltuaiset ja keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe.

Vaahdota valkuaiset (4 kpl). Lisää sokeri (120 g) vähitellen vaahdottamisen aikana. Kääntele valkuaisvaahto taikinan joukkoon. Laita taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan.

Valuta kirsikat. Sekoita jauhettu manteli ja kirsikat keskenään. Vaahdota täytteen valkuinen ja sokeri. Kääntele valkuaisvaahto kirsikka-manteliseoksen joukkoon. Laita seos taikinan päälle vuokaan. Kääntele taikinoita sekaisin lusikalla/haarukalla (tiikerikakkumaiseen tapaan).

Paista 190 asteessa 55-60 min.

20190707-DSC_9754