Pyhä-Häkin takametsässä

Armaksen päiväkirjasta: ”Viikon verran olen jo saanut lenkkeillä normaalisti ja nauttia juoksemisesta ja tokotreeneistä. Kovasti odotan aksakentälle paluuta ja kaverilenkkejä. Vähän aikaa kuulemma pitää vielä jaksaa odottaa etten mene heti uudestaan pahaan jumiin.

Tänään oli hurjan lämmin syyspäivä. Emäntä oli Pyhä-Häkin takametsän retkellä lyhythihaisessa ja minä kävin pari kertaa uimassa. Hienon jäljenkin tein ja reikäpallon ja nakkia palkaksi sain. Illalla Aija kävi kävi vielä hieromassa minut. Mahtava päivä.”20181014-DSC_627520181014-DSC_627820181014-DSC_628620181014-DSC_629220181014-DSC_629420181014-DSC_629520181014-DSC_629620181014-DSC_631120181014-DSC_631520181014-DSC_632220181014-DSC_6327

Syysretkiä

Armaksen päiväkirjasta: ”Edelleen ihmiset rajoittavat liikkumistani mutta järjestävät sentään muuta aktiviteettia. Lauantaina käytiin syksyn hassussa tapahtumassa, Rutalahden markkinoilla. Minusta siellä parasta oli emännän vanhempien tapaaminen, ruispuuro ja letut, ihmiset tykkäsivät myös jauhojen ja hunajan ostamisesta. IMG_4112Markkinoiden jälkeen käväistiin Leivonmäen kansallispuistossa toteamassa, että sielläkään ei ollut puolukoita eikä ihan paras ruska vielä. Poseerasin syysauringossa.20180929-DSC_619420180929-DSC_619620180929-DSC_619720180929-DSC_6200Eilen käytiin Kiikkuharjussa. Olin kuulemma pätevä ja vauhdikas jälkikoira. Kolmas keppi viidestä meinasi jäädä huomaamatta kun kuikuilin hetken läheisellä polulla ollutta isäntää. Jälkikeppejä ennen löydettiin herkullista turvetta ja muutama herkkutatti, kaikille siis jotain maukasta!”IMG_4118IMG_411920180930-DSC_6214

Nuuskija

Armaksen päiväkirjasta: ”Olen joutunut lepäämään jotta pääsisin eroon pallea-psoas-SI-jumeista. Kovasti tekisi mieli juoksemaan ja treeneihin. Kaikenlaista nuuskimista olen päässyt tekemään sekä sisällä että ulkona. Tänään käytiin Laukaan Kirkkoniemessä ja Kiikkuharjussa ulkoilemassa ja sain tehdä jäljen. Kaikki kepit löytyi (ensimmäisessä emäntä vähän auttoi.)”

20180925-DSC_617120180925-DSC_617220180925-DSC_617520180925-DSC_617620180925-DSC_617820180925-DSC_618320180925-DSC_618620180925-DSC_618820180925-DSC_6191

Parin viikon puuhia ja jumeja

Armaksen päiväkirjasta: ”Kylläpäs emäntä on ollut laiska kirjoittaja. Melkein kahden viikon tarinat pitää kertoa kerralla.

Palataan hetkeksi vielä rally-tokon SM-kisoihin. Ei muistella arvostelua, vaan katsotaan Sporttirakin ottamia kuvia. Iso kiitos niistä.

Toissa viikolla treenasin aksaa ja tokoa. Perjantaina aloitettiin uudessa tokoryhmässä, jonne vaihdettiin rallyryhmästä. Tein ohjatun noudon hyvin ja tunnaria ekan kerran hallissa. Kivasti sujui sekin. Lauantaina oltiin nollakoirailemassa Vihtavuoren rallykisassa. Muistin kyllä, että siellä se amppari aksakisassa hyökkäsi suuhuni. Vähän oli huono fiilis tehdä hommia sitä muistellessa mutta onneksi paikalla oli paljon hyviä kavereitani. Iltapäivällä käytiin ulkona syömässä Keski-Suomen lampaankasvattajien tapahtumassa Toivolan Vanhalla Pihalla. Hyvää lammasmakkaraa oli.

Sunnuntaina mentiin Ainon porukan aksaamaan ja lenkille. Sekä kepittely että juoksari-A näyttävät kuvienkin perusteella sujuvan hyvin, eikös vaan? 20180909-DSC_611720180909-DSC_612320180909-DSC_612420180909-DSC_613520180909-DSC_6137

Sunnuntaina vaikutin kuulemma sen verran vaivaiselta takapäästä, että isäntä vei minut maanantaina Dynamic Fysion Marjolle hoitoon. Selän nikamalukon avauksen ja SI:n vinouden korjauksen jälkeen elämä helpotti parissa päivässä mutta lihasjumia oli kuulemma vielä sen verran, että emännän mielestä en saanut mennä tänään aksakisoihin. Harmistusta helpotti se, että Aija tuli tänään alkuillasta hieromaan minut. Kaikenlaisia kireyksiä kuulemma löytyi, ainakin niskasta, lanneselästä ja takareisistä. Vasemman takajalan yksi varvaskin oli kovasti jumissa.

Viikolla yritettiin iltalenkeillä etsiä sieniä. Karvarouskuja löytyi sienisalaattiin, leppärouskuja paistettavaksi ja kolme herkkutattia pastaan mutta isoista saaliista on vain haaveiltu. Kotitreenin lisäksi eilen tokoiltiin valmennusryhmässä. Päivän teemana oli kokonaisuus kuntoon. Tehtiin koemaisessa setissä L, kaukot ja tunnari. Olin oikein taitava vaikka kaukoissa vähän valuin eteenpäin ekassa seisomisessa. Liikkeiden väleissäkin maltoin olla haahuilematta.”

Rally-tokoSM ja nielaistu amppari

Armaksen päiväkirjasta: ”Olipas kuulkaas aikamoinen viikko.

Viime lauantaina ulkoiltiin Kiikkuharjussa ja poseerasin nätisti syksyisten värien keskellä.20180825-DSC_604220180825-DSC_604820180825-DSC_604920180825-DSC_605320180825-DSC_6054Sunnuntaiksi emäntä oli ilmoittanut meidät ensimmäiseen ulkoagilitykisaan Vihtavuoren kaukaloon, josta meillä on sekä huikeita että katastrofaalisia kokemuksia rally-tokokisoissa. Ensimmäisella radalla pari koiraa ennen meitä oli hemaiseva juoksuinen bc-narttu. Minä nuorena miehenä huumannuin sulotuoksusta niin, että en meinannut kyetä lähdössä istumaan ja ratakin meni hieman sekoiluksi. Toisella radalla suoriuduttiin paremmin, tuloksena siitä ihan hyvä hylsy. Viimeiselle radalle pääsyä odotellessa yritin siistiä lähtöportin ympäristöä ampiaisista. Vaikka emäntä yritti estellä, niin nappasin juuri radalle mennessä yhden suuhuni. Oman väen lisäksi monet ystävät kauhistelivat moista tempausta ja minut kiikutettiin Almavetiin päivystykseen. Pahaa allergista reaktiota ei onneksi tullut mutta en lainkaan osannut arvostaa tutkimista, varsinkin lämpötilan mittaaminen oli ihan persiistä. Syöminen tuntui päivän verran ikävältä ja pallean seutu meni jumiin. Dynamic Fysion Marjo auttoi minua torstaina jälkimmäisestä vaivasta ja muista jumeista eroon pääsemisessä.

Eilen herätiin melkein kolme tuntia ennen heräämistä ja lähdettiin Tampereelle rally-tokon SM-kisoihin. Siellä olikin melkoinen härdelli jo aikaisin aamulla. Elukkalääkärin tarkastuksen jälkeen omaa vuoroa piti odotella kolmisen tuntia. Emäntää huolestutti koko kentän sivun mittainen matka portilta lähtöön. Epäili, että kuikuilisin radalla ollutta putkea ja menisin jumiin (sellaista on joskus kuulemma sattunut) mutta hienosti siitä selvittiin. Kahdella ekalla kyltillä putken avonainen pää kovasti kutsui minua mutta ei sinne silloin vielä saanut mennä. Tehtiin iloinen ja hieno rata, jokusen pompunkin taisin tehdä. Pisteitä ei saatu kuin 79p, joka ei riittänyt finaaliin. Yritetään sitten ensi vuonna uudestaan. Emäntä harmitteli jäykkää tunnelmaa ja vähäpuheista tuomaria rataantutustumisessa. Yleensä rallykisoissa ollaan iloisia ja pyydetään pitämään radalla hauskaa. Tehtiin niin vaikka ei pyydetty.

Tänään ulkoiltiin kisaväsymystä pois Hietasyrjässä ja löydettiin kaksi herkkutattia. 20180902-DSC_607020180902-DSC_607220180902-DSC_6076Saapa nähdä, mitä kaikkea tulevalla viikolla puuhataan.”

Nolla!

IMG_3908Armaksen päiväkirjasta: ”Loman jälkeen ollaan vieläkin vähän pakoiltu kuumia kelejä. Niin on ollut kuivaa, että Viljonlähteenkankaan ihana uimalammikko on kuivanut pois. Treenaamisen ja lenkkeilyn lisäksi olen pari kertaa päässyt tyttöjen kanssa lenkille.

Tänään kisattiin emännän kanssa toista kertaa aksakisoissa. Marko Mäkelä oli tehnyt haastavat radat. Ekalla agilityradalla suoriduttiin kaikista vaikeistakin paikoista ja tehtiin eka nollarata! Pysyin lähdössä, tein hienot kepit ja kontaktit. Toisella radalla emäntä ei uskaltanut tehdä saksalaista hieman epätavalliseen kulmaan. Valssi ei ihan toiminut ja hieman epätietoisena radan suunnasta ehdin läpätä tassulla keinua yhtä estettä liian aikaisin. Hyppyradalla emäntä menikin eri puolelle keppejä kun oli suunnitellut ja joutui sen takia tukalaan tilanteeseen. Minä arvasin, että piti mennä putkeen. Kiva kisapäivä oli.”IMG_3934

Låktatjåkko

IMG_3834Låktatjåkko fjällstation, Ruotsin korkeimmalla (1228 m) sijaitseva tunturiasema, on hyvällä kelillä pitkän päiväretken kohde. Syyskuun alussa 2007 matka katkesi puolenvälin jälkeen lumisateen kadotettua näkyvyyden, 2008 pääsiäisenä kävimme siellä ”eisuositellakaikille” -reissulla murtsikkasuksilla ja tänään ensimmäisen kerran jalkaisin. Låktalle voi kivuta joko Björklidenistä tai E10-tieltä Låktatjåkkan aseman kohdalta. Valitsimme hotelllilta lähtevän, enemmän lutrauslammikoita, pienemmän lähtöruuhkan (E10:n parkki sama ylisuositun Trollsjön parkin kanssa) ja laajempien maisemien reitin. Matkaa on yhteen suuntaan noin 9,5 km ja korkeuseroa 750 m. Osan matkasta voi kulkea rengasmatkana – me kipusimme hieman alempana kulkevaa kesäreittiä ja palasimme korkeammalle nousevaa Färdledarvägeniä, jolta oli huikeat näkymät Torniojärvelle ja sen takana oleville tunturialueille. 20180802-DSC_595620180802-DSC_598320180802-DSC_5988IMG_3836IMG_3841Aikaa reissuun meni tunnin gulassikeiton ja vohvelin mittaisine taukoineen noin 7 tuntia (niiden takia kyllä kannattaa kävellä). Reitti on pääosin suhteellisen helppokulkuista, yksi jyrkkä nousupätkä on hieman hankalampi. Koiran kulkemista helpottaa se, että kivisillä osuuksilla reitin alusta on ympäristöä helpompi kulkea. Poroja oli tänään puolenvälin jälkeen liikkeellä sen verran, että herra australianporokoira joutui fleksitetyksi. Hieno reissu ja huikeat maisemat.

20180802-DSC_599820180802-DSC_600020180802-DSC_600420180802-DSC_600120180802-DSC_601120180802-DSC_601720180802-DSC_601420180802-DSC_6019Epävakaalla kelillä ja huonolla näkyvyydellä kannattaa valita joku muu kohde. Koko matka on avotunturia ja tunturiasema korkealla. Keli voi muuttua nopeasti hyvin huonoksi ja näkyvyys kadota täysin.