Låktatjåkko

IMG_3834Låktatjåkko fjällstation, Ruotsin korkeimmalla (1228 m) sijaitseva tunturiasema, on hyvällä kelillä pitkän päiväretken kohde. Syyskuun alussa 2007 matka katkesi puolenvälin jälkeen lumisateen kadotettua näkyvyyden, 2008 pääsiäisenä kävimme siellä ”eisuositellakaikille” -reissulla murtsikkasuksilla ja tänään ensimmäisen kerran jalkaisin. Låktalle voi kivuta joko Björklidenistä tai E10-tieltä Låktatjåkkan aseman kohdalta. Valitsimme hotelllilta lähtevän, enemmän lutrauslammikoita, pienemmän lähtöruuhkan (E10:n parkki sama ylisuositun Trollsjön parkin kanssa) ja laajempien maisemien reitin. Matkaa on yhteen suuntaan noin 9,5 km ja korkeuseroa 750 m. Osan matkasta voi kulkea rengasmatkana – me kipusimme hieman alempana kulkevaa kesäreittiä ja palasimme korkeammalle nousevaa Färdledarvägeniä, jolta oli huikeat näkymät Torniojärvelle ja sen takana oleville tunturialueille. 20180802-DSC_595620180802-DSC_598320180802-DSC_5988IMG_3836IMG_3841Aikaa reissuun meni tunnin gulassikeiton ja vohvelin mittaisine taukoineen noin 7 tuntia (niiden takia kyllä kannattaa kävellä). Reitti on pääosin suhteellisen helppokulkuista, yksi jyrkkä nousupätkä on hieman hankalampi. Koiran kulkemista helpottaa se, että kivisillä osuuksilla reitin alusta on ympäristöä helpompi kulkea. Poroja oli tänään puolenvälin jälkeen liikkeellä sen verran, että herra australianporokoira joutui fleksitetyksi. Hieno reissu ja huikeat maisemat.

20180802-DSC_599820180802-DSC_600020180802-DSC_600420180802-DSC_600120180802-DSC_601120180802-DSC_601720180802-DSC_601420180802-DSC_6019Epävakaalla kelillä ja huonolla näkyvyydellä kannattaa valita joku muu kohde. Koko matka on avotunturia ja tunturiasema korkealla. Keli voi muuttua nopeasti hyvin huonoksi ja näkyvyys kadota täysin.

Kuokkel

Tasan vuosi sitten päiväretkeilimme Kuokkelissa koleassa säässä ja lunta oli talven jäljiltä sekä reitillä että mäkien rinteillä. Tänään samassa paikassa oli helteinen keli jota tuuli viilensi mukavasti ja lunta näkyi vain satunnaisia läikkiä korkealla. Kävelimme reilut pari tuntia kohti Vadvetjåkkan kansallispuistoa useiden lampien ja näköalapaikkojen kautta ja merkittyä reittiä pitkin takaisin. Upea paikka. 20180801-DSC_590520180801-DSC_591020180801-DSC_591120180801-DSC_590620180801-DSC_591420180801-DSC_592020180801-DSC_592720180801-DSC_592920180801-DSC_593620180801-DSC_593120180801-DSC_593920180801-DSC_5949

Lammelta lammelle

Armaksen päiväkirjasta: ”Taas oli kuuma päivä. Ei se kyllä minua haitannut kun valittiin ulkoilupaikaksi hotellin hieno takametsä ja kuljettiin lutrauspaikalta toiselle. Ihmiset uivat vain kerran, minä ties kuinka ja monta. Kohta 11 vuotta täyttävä pappakoira Sotis lähti mukaan retkelle mutta vuotta vanhempaa Zappaa ikä jo painaa niin ettei se enää pitkille retkille pääse.20180731-DSC_582720180731-DSC_583020180731-DSC_583720180731-DSC_584320180731-DSC_585820180731-DSC_586220180731-DSC_587220180731-DSC_5875

Iltauinnilla kävin Torniojärvessä Hopeaputouksen (Silverfallet) alla. Viime vuonna ihastelimme siellä lähinnä upeita rantakiviä, nyt oli hieno näkymä Lapinporttiin.”20180731-DSC_588320180731-DSC_588120180731-DSC_590220180731-DSC_590320180731-DSC_589520180731-DSC_5896

Katterjaurella

Lämpöennustusten ja aamun sään tarkkailun jälkeen päivän retkikohteeksi valikoitui huikeiden maisemien Katterjaure Ruotsin ja Norjan rajamailla. Kahden vuoden takaiseen retkeen verrattuna järvessä oli vähemmän vettä ja lumihepuliläikkiä ei ollut polun varrella lainkaan. Katterjåkkista lähtiessä keli tuntui kovin kostealta ja lämpimältä mutta ylempänä pilvet ja kovahko mutta lämmin tuuli pitivät kelin mukavana. Paluumatkalla kävimme koko porukalla uimassa, vain yksi kaivoi hiekkaa ja hepuloi. 20180730-DSC_574420180730-DSC_574720180730-DSC_575320180730-DSC_577020180730-DSC_577320180730-DSC_577620180730-DSC_578320180730-DSC_578820180730-DSC_579220180730-DSC_5794-220180730-DSC_579520180730-DSC_580020180730-DSC_580420180730-DSC_5805

Huhhuh hellettä!

20180721-DSC_5703Armaksen päiväkirjasta: ”Aikamoista kuumuutta on ollut viime aikoina. Ei olla päästy juoksemaan eikä pitkille lenkeille. Muutaman kerran viikossa ollaan käyty aamulla hallilla aksaamassa, iltaisin olen uinut yksin, emännän, Ainon ja Keksin kanssa ja emännän ja isännän kanssa. Päivät ollaan vaan pötkötetty ilmalämpöpumpun viilennysalueella. Eilen käytiin keräämässä vähän mustikoista. Tänään niistä tehtiin piirakka. Siinä on kuulemma sveitsiläisiä vaikutteita.”

BLAUBEER-WÄHE

POHJA (PÂTE SABLÉE)
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 125 g voita
  • 70 g sokeria
  • 2 keltuaista
  • 1/2 dl vettä

Nypi voi, sokeri ja jauhot sekaisin. Lisää keltuaiset ja vesi. Tee taikinasta pallo. Laita taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Kauli taikina ja laita se voideltuun piirakkavuokaan.

TÄYTE:
  • noin 1 l mustikoita
  • 2 dl kuohukermaa
  • 2 munaa
  • 5 rkl (3/4 dl) vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa

Vatkaa munat, sokeri ja vanilja kulhossa kevyeksi vaahdoksi. Lisää kerma.

Laita mustikat piirakkapohjan päälle. Kaada täyteseos mustikoiden päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 35 min (kunnes pinta saa sopivasti väriä). Anna jäähtyä.20180721-DSC_5704

Kepittelyä

Armaksen päiväkirjasta: ”Onpa emäntä ollut huolimaton – unohtanut laittaa viime sunnuntain kuvat näytille. Silloin kävin aksaamassa Karkin ja Ruutin kanssa. Tai yksi kerrallaan treenattiin ja sitten käytiin yhdessä lenkillä.

Eilen oli jännää. Käytiin koko porukalla kansainvälisillä suurmarkkinoilla Lutakossa ostamassa hollantilaiselta kukkakauppiaalta orkideoja. Ihan nätisti olin, vähän jännitti kun oli paljon väkeä ja Kuokkalan siltakin käveltiin eestaas.”20180701-DSC_561720180701-DSC_563320180701-DSC_563520180701-DSC_565520180701-DSC_569720180701-DSC_5695

Riemukas viikko keskellä kesää

Juhannuksen jälkeinen lauantai on joka vuosi yksi keskikesän merkki, silloin paikalliset viljelijät tulevat torille siellä ympäri vuoden  kerran viikossa kananmunia ja juureksia myyvän Koppelin tilan seuraksi. Kävimme aamupäivällä koko porukalla ostamassa korillisen kesäherkkuja ja Coffeassa kahvilla. IMG_3520IMG_3522
Iltapäivällä keli oli pohjoistuulen ansiosta sen verran viileä, että lähdimme uimapaikattomaan Hietasyrjään. Ennen lenkkiä tallasin Armakselle kesän ensimmäisen jäljen ja treenasimme auton lähellä luoksetulon stoppia. Jälki vanheni puolisentoista tuntia. Otus nosti jäljen tieltä kivasti ja seurasi jälkeä hyvin. Kolmes ekaa keppiä jäi metsään, neljännen kohdalla se pysähtyi ja näki, että päässä liikahti ajatus ”ai niin, tämmöisiä piti matkalta löytää”. Viimeinen keppi löytyi kivasti. Jäljen jälkeen Armas sai vielä etsiä metsään eksyneet ihmisensä ja leikkiä isolla reikäpallolla.IMG_3523IMG_3524Viikolla lenkkeiltiin muutaman kerran kavereiden kanssa, Jyväskylän kavereiden lisäksi tiistaina tavattiin Armaksen Priya-täti ja Popa-bortsu. IMG_3502
Eilen vietettiin sateista iltapäivää Ainon ja Karkin kanssa agilityn merkeissä. Armaksen kanssa tehtiin takaakierron etäisyyden kasvatusta ja pieniä ratapätkiä. 20180629-DSC_5499

20180629-DSC_5528

20180629-DSC_5550