Outo otus suolammessa, liikkuroitu evl ja rally-tokokisailua

Toissa viikolla käytiin Armaksen kanssa pitkästä aikaa parin tunnin lenkillä Ladun majan poluilla. Otus sai Soidenlammen rannassa kunnon suohepulin ja hyppäsi uimaan. Hetken päästä rantaan ajoi maastopyöräilijä, joka sanoi kuulleensa molskahduksen ja tulleensa katsomaan, onko lammessa joku jännä eläin. Olihan siellä.

20191010-DSC_122220191010-DSC_122720191010-DSC_122920191010-DSC_123820191010-DSC_124520191010-DSC_125120191010-DSC_125320191010-DSC_1259Viime tiistaina ajeltiin illalla Pieksämäelle tokoilemaan. Paikallinen seura järjesti alemmille luokille epävirallisen kisan ja ylemmille liikkuroidun treenin. Sain houkuteltua Annan mukaan matkaseuraksi. Evl:ssä oli kolme koiraa: Armas, tokosta neljä vuotta sitten valioduttuaan eläköitynyt Oona ja pm-kisoihin valmistautuva maajoukkuekoira, jonka ohjaajalta saatiin kiitosta hyvästä paikkisseurasta.

Osa liikkeistä meni hyvin, osassa oli enemmän tai vähemmän haasteita. Irtoaminen oli vieraassa hallissa vaikeaa mutta pitkään vaikeuksia tuottanut vieraan liikkuroima tunnari jännässä paikassa meni hienosti.

Luoksari: tosi hyvä (tein käsimerkit+käskyt)
Z: ok
Seuruu: vähän häiriöiden vilkuilua, edisti kamalasti (ei yllätys), luikahti juoksun täykkärissä oikealle kun mentiin aika lähelle seinää. Jos edes 7:n seuruukuntoon saisi…
Ruutu: Eteenmenossa jäi ensin liian lähelle, korjausyrityksestä meni kehän reunan aidalle. Otettiin uudestaan, meni vähän vinoon mutta sain korjattua. Loppu liikkeestä vauhdikas ja hieno (ei edes törpännyt seuruuseen tullessa).
Tunnari: 😍Lähti reippaasti, haisteli kaikki ja toi oman.
Kaukot: Teki kaikki ekalla. Vähän valui eteenpäin seiso-maahan vaihdossa.
Hässäkkä: Voihan jännäkapulajumi. Meni suoraan kapulalle ja siitä toiselle kun toistin kierrä-käskyn. Sama uusinnalla. Lähetin kiertämään kapuloiden luota ja pakitin itse lähtöpaikkaan. Loppu ok.

Ongelmat olivat siis aikalailla ne, mitä osasin treenejä matalammassa vireessä odottaa. Vielä pitää ennen koetta ”vähän” treenata, varsinkin vieraiden kanssa. Välillä meinaa itsellä mennä (ja välillä meneekin) hermo eteenmenon ongelmien ja seuraamisen edistämisen kanssa.

Sunnuntaina kisattiin rally-tokoa kotihallissa. Nyt oltiin molemmat herätty sm-kisojen jälkeisen kisatauolta. Lähtöön mentiin kivalla ilmeellä. Keskellä kenttää ollut hyppy houkutti Armasta niin, että sen vieressä tehdystä liikkeestä istumisesta ei kyennyt lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä, -1TVÄ. Toisen kerran hyppy häiritsi sen lähellä tehtävässä eteentulossa, jossa hidas istuminen tuotti -TVÄ. Kartturikin keräsi yhden virhepisteen kulkemalla liian kaukaa maalikyltistä. Pisteitä jäi siis 97/100.

Eilen oltiin pitkästä aikaa kaverilenkillä Ainon ja 9 kk ikäisen Maaru ”Keksintytön” kanssa. Ison mustan ja pienen merlen leikit sopivat hienosti yhteen: juostiin ja vaanittiin.

20191022-DSC_179020191022-DSC_179620191022-DSC_179820191022-DSC_181420191022-DSC_185720191022-DSC_186720191022-DSC_187320191022-DSC_188220191022-DSC_1885

Syksyä ja ruotsalaisrallya

Syksy. Upeita värejä, kuraa, vettä, tuulta ja onneksi välillä vähän aurinkoakin. Kovasti toivon, että liukkaat kelit pysyisivät vielä jonkin aikaa poissa että olisi mukavampi lenkkeillä. Lokakuuksi en enää maksanut treenioikeutta kaukalolle mutta vielä ollaan silti treenattu osittain ulkona. Lokakuun lopun kotihallin tokokokeeseen en vielä uskaltanut/halunnut evl:ään lähteä, menen vain liikkuroimaan alon ja avon. Jospa sitten joulukuussa. Ehkä.

Syyskuun loppupuolella oltiin koko porukalla talkoilemassa Annan ja Pipsan rallyn PM-kisamatkaa varten järjestetyissä epävirallisissa rally-tokokisoissa. Anna tuomaroi itse ruotsalaisen rallyradan, jolla käytiin tietysti Armaksen kanssa testaamassa. Ihan virheittä ei selvitty mutta hauskaa oli. Ruotsin säännöt ja tehtävät poikkeavat jonkin verran täkäläisistä. Kehään mennään ja poistutaan ilman hihnaa, tehtävien välejä voidaan suorittaa juosten, pyörähdys vierellä on myös ohjaajaan päin, edessä peruutuksessa ja tötterössä ohjaaja menee koiran luo ja matka jatkuu siitä, koira tulee aina edestä seuraamaan vasemmalle vaikka olisi ennen eteentuloa ollut oikealla, hypystä on myös sellainen versio, jossa koira jätetään hypyn etupuolelle ja kutsutaan hypyn kohdalla, …. monenlaisia kivoja juttuja. Ohjaajalta sallitaan kotimaista rallya enemmän kumarteluja ja hidastuksia. Nyt kun Ruotsin rallyvalioon vaaditaan vain tokon tavoin vain yksi sikäläinen valiotulos (90/100), niin ensi kesälle voisi yrittää etsiä jonkun tuplakisan ja lähteä naapuriin rallaamaan (hallikisoja siellä on paljon vähemmän kuin täällä).

Syyspotrettejakin on otettu.

Armas 4v

Armas, outo otus, täytti 31.8. jo 4 vuotta. Se on kiihkeä, kiihtyvä, herkkä mietiskelijä, jänskättäjä, on-off-tyyppi, vahva, vietikäs, pallopöllö, lellipentu, nirso herkuttelija ja paras juoksukaveri.
Ensimmäinen koirani, jonka kanssa ollaan opeteltu ymmärtämään toisiamme ja opiskeltu harrastuksien saloja. Taisin joskus sanoa, että en minä mitään kisaamaan rupea (junnuikäisenä kun olen sitä riittävästi ilman koiraa tehnyt) mutta niinhän siinä sitten kävi, että kymmeniä kertoja ollaan jo kehänauha ylitetty.

Armas on niin kiltti kuin vain voi ja saa meidät joka päivä nauramaan. Nykyisin on paljon niitäkin päiviä, ettei herralle tarvitse hermostua, ainakaan kovin montaa kertaa.20190908-DSC_033720190908-DSC_0343

20190908-DSC_0333Parin viime viikon aikana ollaan ulkoiltu, tokoiltu ja todettu, että ensi viikonloppuna ei vielä olla koevalmiita evl:ään. Joissain liikkeissä on vielä epävarmuutta liikejärjestyksen muuttuessa ja häiriössä. Ennen kokeeseen menoa pitäisi saada luoksarin stoppeja nopeammiksi, kaukojen tekniikka vähän paremmaksi ja eteenmenoon varmuutta.

Eilen käytiin Hietasyrjässä tarkastamassa karpaloiden kypsymistilanne, keräämässä muutama herkkutatti ja nauttimassa kauniista syyspäivästä.

 

Rally-tokon sm-kisat

Lauantaina ne sitten olivat, monien tunteiden SM-rallyt. Olimme toisessa karsintaryhmässä, jonka eläinlääkärintarkastus oli 9:30 ja rataantutustuminen 10:40, joten ei tarvinnut ihan yhtä aikaisin lähteä kuin viime vuonna Tampereelle. Ell-tarkki oli viime vuotta paremmin järjestetty – jonotuksen sijaan lyhyellä odotuksella sisään, jossa tassujen ja liikkeen tarkastus suuremmin jänskättämättä. Armas ei onneksi joutunut pöydälle tarkastettavaksi, siitä ei varmaankaan olisi tullut mitään.

Rataantutustumisessa oli mukava tunnelma ja rata vaikutti meille sopivalta. Ihmis- ja koiramäärä ja iso tila jännittivät Armasta taas sen verran, että lähtöön tuleminen oli vähän vaikeaa. Heti radan alettua se oli iloisesti mukana ja teki kivasti hommia. Kylteitä 7 ja 14 saatiin -1p (KONTR ja TVÄ), joten karsinnan saaliiksi tuli 98p ja 9. sija.

Taso oli hurja, finaaliin (20/60 koirakkoa) tarvittiin 96p ja monta hurjan hyvää koirakkoa jäi ulos pienten ongelmien takia. Haastavia paikkoja monille olivat liikkeestä istuminen yleisön vieressä ja normaalia pienempi kartio kyltillä 12.

IMG_5622IMG_5623

Karsintaradan jälkeen aikaa finaaliin oli kuutisen tuntia, joten lähdimme käymään kunnon lenkillä. Finaaliradalle olikin sitten kerätty aikamoinen määrä kamaa – putki, hyppy, sarjahyppy ja pujottelu, jonka viimeisenä tötterönä oli ajanottaja. Hyvin menneiden vaikeiden ratojen kisojen ja treenien jälkeen kuvittelin, että meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä hieno rata… osoittautui kuitenkin, ettei kummankaan pää vielä kestänyt pitkää päivää ja ison kisan jännitystä.IMG_5627

Otus jännitti isoa kenttää, estemäärää ja kentän reunoilla ollutta yleisömäärää vielä enemmän kuin karsinnassa ja kartturin aivoenergia väheni turhan paljon jo ennen lähtökylttiä. Lähtösuora meni puoliunessa virheittä, spiraalista olisin saanut -10p koska nopeutin kävelyvauhtia, 8. kyltti uusittiin koska Armaksen oli vaikea kääntää putkelle selkää eikä uusiminenkaan oiken hyvin mennyt. Puolenvaihto ja putki sen sijaan sujuivat hyvin ja kolmen esteen sarjahypystäkin selvittiin vauhdikkaan hienosti. Sitten kartturin aivo tyhjeni lopullisesti – lähdin juoksemaan kyltiltä 19 vasta parin kävelyaskeleen jälkeen ja otus samalla vieressä ollut putki imaisi Armaksen. Olisihan sitä hylsyn voinut ottaa jostain pienemmästä kisasta kuin SM-finaalista…

Parin päivän mietiskelyn jälkeen pitää olla tyytyväinen siihen, että tavoite (finaalipaikka hyvällä ja iloisella radalla) saavutettiin. Nenät ja kuonot kohti ensi vuoden kisoja entistä kokeneempana. Jollain keinolla pitäisi saada treenien innokas kehääntulo kisoihinkin.IMG_5626

Tokoa ja metsäretkiä

Armaksen päiväkirjasta: ”Emäntä väitti, että possuilin perjantaina tokotreeneissä. Toki tiedän, että kiertohässäkässä pitää ensin kiertää, pysähtyä kun pyydetään ja sitten hakea oikea tai vasen kapula ja hypätä hyppy. Ensin käskettiin tehdä pelkkä kierto, vaikka kapulat ja hypyt oli valmiina kentällä. Tein hienosti. Sitten käskettiin taas kiertää. Hyppäsin hakemaan kapulaa, koska ne osat jätetiin edellisellä kerralla tekemättä.

Eilen näytin kaukalolla, että ihan oikeesti osaan koko liikkeen. Kunhan hupsuttelin hallilla. Luoksetulon stoppeja pitää kuulemma vielä treenata nopeammiksi.20190803-DSC_005620190803-DSC_006720190803-DSC_0071 Treenin jälkeen käytiin Vuonteella lenkillä ja tänään Pyhä-Häkin takametsissä toteamassa, että vähätkin puolukat kuivuvat metsään. Mustikoita maistelin suoraan varvuista. Ei niitäkään paljoa ole.”20190804-DSC_007320190804-DSC_007720190804-DSC_008620190804-DSC_0126

Eka 100p

Eilen rallyiltiin kotihallilla Rally-tokoyhdistyksen tuplamestarikisassa tavoitteena lähtökooman välttäminen ja iloiset suoritukset. Lähtö oli molemmilla radoilla lähellä kehänauhaa, joten päätin ottaa päivän kehäänmenotaktiikaksi reippaan kentällemenon. Se toimi mukavasti.

Ensimmäisellä radan eka kyltti oli puolenvaihto edessä, joten otuksen piti olla kuulolla heti alusta asti. Armaksen vire oli sopiva, mieli iloinen ja hyppy ja putkikin sujuivat kivasti. Vaikka rata tuntui hyvältä, niin yllätyin tuloksesta – meidän ensimmäinen 100p. 43 starttia siihen tarvittiin…IMG_5502

Kuten kesän useimmissa kisoissa, eilenkin 100p suorituksia oli molemmilla radoilla useampia. Tasapisteillä aika ratkaisee ja nopein voittaa. Armaksen kanssa emme yleensä kovin monille ajassa häviä, eilenkin olimme molemmilla radoilla nopeimpia.

Toisella radalla otuksen vire oli hieman korkeamalla ja keräsimme vinouksista ja törppäyksistä muutaman virhepisteen. Saaliina hyvä mieli, yleisöä viihdyttävä rata ja 96p.IMG_5501

Illalla käytiin ulkoiluttamassa kesäpoikaa ja oranssia palloa Viljonlähteenkankaalla 20190720-DSC_997220190720-DSC_997420190720-DSC_9982-220190720-DSC_9984ja perjantaina tokoiltiin iltapäivällä kaukalolla. Saapa nähdä, miten tulevan viikon treenien käy, kamalan kuumaa on taas ennustettu. Yngh!

Vaaroja ylös ja alas

Armaksen päiväkirjasta: ”Ihan mahtavat ulkoilumaastot on täällä Sotkamossa. Eilen käytiin Tipasojalla juoksemassa reilun tunnin lenkki, jonka puolivälissä pääsin hienolle hiekkarannalle uimaan. Illalla käytiin katsastamassa paikallinen koirahalli, Vuokatti FunDog Areena. Tehtiin rallyrataa ja treenattiin suoran putken jälkeisiä pysäytyksiä.

Tänään kiivettiin vaaroja ylös ja alas. Niillä on ihan hassuja nimiä, esimerkiksi Iso-Pölly, Pieni-Pölly, Keima, Matovaara ja Möykynvaara. Ihmiset olivat varsinkin alamäissä kovin hitaita. Minä käytin häntäpropellia ja olin nopea.

Tiilikkajärven kansallispuistossa

Kuunvaihteen viikko Abiskossa vaihtui muutaman päivän ulkoilulomaan vanhoilla lukioseuduillani Vuokatissa.

Tulomatkalla ulkoiltiin Tiilikkajärven kansallispuiston eteläpäässä. Reilun 13 km kierrokseen mahtui suota, hienoa kangasmetsää, lisää suota ja upeita hiekkarantoja. Autoja oli parkkipaikalla iltapäivällä aika paljon mutta ilmeisesti suurin osa noudatti Uiton kierron suositeltua kiertosuuntaa sillä kovin montaa ihmistä emme tavanneet. Kuivalla säällä reitti oli helppokulkuinen: kangasmetsän polkuja ja pitkospuita. Kaupunkilaisulkoilijan asfaltinkorviketta, poluille kylvettyä soraa, ei onneksi ollut pitkää pätkää.