Pyhä-Häkin takametsässä

Armaksen päiväkirjasta: ”Viikon verran olen jo saanut lenkkeillä normaalisti ja nauttia juoksemisesta ja tokotreeneistä. Kovasti odotan aksakentälle paluuta ja kaverilenkkejä. Vähän aikaa kuulemma pitää vielä jaksaa odottaa etten mene heti uudestaan pahaan jumiin.

Tänään oli hurjan lämmin syyspäivä. Emäntä oli Pyhä-Häkin takametsän retkellä lyhythihaisessa ja minä kävin pari kertaa uimassa. Hienon jäljenkin tein ja reikäpallon ja nakkia palkaksi sain. Illalla Aija kävi kävi vielä hieromassa minut. Mahtava päivä.”20181014-DSC_627520181014-DSC_627820181014-DSC_628620181014-DSC_629220181014-DSC_629420181014-DSC_629520181014-DSC_629620181014-DSC_631120181014-DSC_631520181014-DSC_632220181014-DSC_6327

Toko-A

Armaksen päiväkirjasta: ”Jospa vihdoin olisin pääsemässä jumeista eroon. Kunnon treenien ja pitkien lenkkien puuttuminen alkoi jo kovasti kyllästyttää. Perjantaina tein tokovalmennuksessa paikkista, tunnaria ja ohjattua noutoa ja olin oikein pätevä. Tänään tokoilin Hietasyrjässä. Ohjelmassa oli vähän seuraamista, ruutu, ohjattu nouto, L ja vähän stopparia. Emäntä taitaa olla sitä mieltä, että pitäisikin ensin pysähtyä ruutuun seisomaan ja vasta sitten mennä maahan. Sopi se minulle sellainenkin. Treenin jälkeen käytiin lenkillä. Suossa ei ollut kuin muutama karpalo mutta oli siellä kiva juosta.”20181007-DSC_622020181007-DSC_622220181007-DSC_622720181007-DSC_622820181007-DSC_623120181007-DSC_623520181007-DSC_623620181007-DSC_624520181007-DSC_625520181007-DSC_625720181007-DSC_625820181007-DSC_6259IMG_4130IMG_4133IMG_4134

Syysretkiä

Armaksen päiväkirjasta: ”Edelleen ihmiset rajoittavat liikkumistani mutta järjestävät sentään muuta aktiviteettia. Lauantaina käytiin syksyn hassussa tapahtumassa, Rutalahden markkinoilla. Minusta siellä parasta oli emännän vanhempien tapaaminen, ruispuuro ja letut, ihmiset tykkäsivät myös jauhojen ja hunajan ostamisesta. IMG_4112Markkinoiden jälkeen käväistiin Leivonmäen kansallispuistossa toteamassa, että sielläkään ei ollut puolukoita eikä ihan paras ruska vielä. Poseerasin syysauringossa.20180929-DSC_619420180929-DSC_619620180929-DSC_619720180929-DSC_6200Eilen käytiin Kiikkuharjussa. Olin kuulemma pätevä ja vauhdikas jälkikoira. Kolmas keppi viidestä meinasi jäädä huomaamatta kun kuikuilin hetken läheisellä polulla ollutta isäntää. Jälkikeppejä ennen löydettiin herkullista turvetta ja muutama herkkutatti, kaikille siis jotain maukasta!”IMG_4118IMG_411920180930-DSC_6214

Rally-tokoSM ja nielaistu amppari

Armaksen päiväkirjasta: ”Olipas kuulkaas aikamoinen viikko.

Viime lauantaina ulkoiltiin Kiikkuharjussa ja poseerasin nätisti syksyisten värien keskellä.20180825-DSC_604220180825-DSC_604820180825-DSC_604920180825-DSC_605320180825-DSC_6054Sunnuntaiksi emäntä oli ilmoittanut meidät ensimmäiseen ulkoagilitykisaan Vihtavuoren kaukaloon, josta meillä on sekä huikeita että katastrofaalisia kokemuksia rally-tokokisoissa. Ensimmäisella radalla pari koiraa ennen meitä oli hemaiseva juoksuinen bc-narttu. Minä nuorena miehenä huumannuin sulotuoksusta niin, että en meinannut kyetä lähdössä istumaan ja ratakin meni hieman sekoiluksi. Toisella radalla suoriuduttiin paremmin, tuloksena siitä ihan hyvä hylsy. Viimeiselle radalle pääsyä odotellessa yritin siistiä lähtöportin ympäristöä ampiaisista. Vaikka emäntä yritti estellä, niin nappasin juuri radalle mennessä yhden suuhuni. Oman väen lisäksi monet ystävät kauhistelivat moista tempausta ja minut kiikutettiin Almavetiin päivystykseen. Pahaa allergista reaktiota ei onneksi tullut mutta en lainkaan osannut arvostaa tutkimista, varsinkin lämpötilan mittaaminen oli ihan persiistä. Syöminen tuntui päivän verran ikävältä ja pallean seutu meni jumiin. Dynamic Fysion Marjo auttoi minua torstaina jälkimmäisestä vaivasta ja muista jumeista eroon pääsemisessä.

Eilen herätiin melkein kolme tuntia ennen heräämistä ja lähdettiin Tampereelle rally-tokon SM-kisoihin. Siellä olikin melkoinen härdelli jo aikaisin aamulla. Elukkalääkärin tarkastuksen jälkeen omaa vuoroa piti odotella kolmisen tuntia. Emäntää huolestutti koko kentän sivun mittainen matka portilta lähtöön. Epäili, että kuikuilisin radalla ollutta putkea ja menisin jumiin (sellaista on joskus kuulemma sattunut) mutta hienosti siitä selvittiin. Kahdella ekalla kyltillä putken avonainen pää kovasti kutsui minua mutta ei sinne silloin vielä saanut mennä. Tehtiin iloinen ja hieno rata, jokusen pompunkin taisin tehdä. Pisteitä ei saatu kuin 79p, joka ei riittänyt finaaliin. Yritetään sitten ensi vuonna uudestaan. Emäntä harmitteli jäykkää tunnelmaa ja vähäpuheista tuomaria rataantutustumisessa. Yleensä rallykisoissa ollaan iloisia ja pyydetään pitämään radalla hauskaa. Tehtiin niin vaikka ei pyydetty.

Tänään ulkoiltiin kisaväsymystä pois Hietasyrjässä ja löydettiin kaksi herkkutattia. 20180902-DSC_607020180902-DSC_607220180902-DSC_6076Saapa nähdä, mitä kaikkea tulevalla viikolla puuhataan.”

Låktatjåkko

IMG_3834Låktatjåkko fjällstation, Ruotsin korkeimmalla (1228 m) sijaitseva tunturiasema, on hyvällä kelillä pitkän päiväretken kohde. Syyskuun alussa 2007 matka katkesi puolenvälin jälkeen lumisateen kadotettua näkyvyyden, 2008 pääsiäisenä kävimme siellä ”eisuositellakaikille” -reissulla murtsikkasuksilla ja tänään ensimmäisen kerran jalkaisin. Låktalle voi kivuta joko Björklidenistä tai E10-tieltä Låktatjåkkan aseman kohdalta. Valitsimme hotelllilta lähtevän, enemmän lutrauslammikoita, pienemmän lähtöruuhkan (E10:n parkki sama ylisuositun Trollsjön parkin kanssa) ja laajempien maisemien reitin. Matkaa on yhteen suuntaan noin 9,5 km ja korkeuseroa 750 m. Osan matkasta voi kulkea rengasmatkana – me kipusimme hieman alempana kulkevaa kesäreittiä ja palasimme korkeammalle nousevaa Färdledarvägeniä, jolta oli huikeat näkymät Torniojärvelle ja sen takana oleville tunturialueille. 20180802-DSC_595620180802-DSC_598320180802-DSC_5988IMG_3836IMG_3841Aikaa reissuun meni tunnin gulassikeiton ja vohvelin mittaisine taukoineen noin 7 tuntia (niiden takia kyllä kannattaa kävellä). Reitti on pääosin suhteellisen helppokulkuista, yksi jyrkkä nousupätkä on hieman hankalampi. Koiran kulkemista helpottaa se, että kivisillä osuuksilla reitin alusta on ympäristöä helpompi kulkea. Poroja oli tänään puolenvälin jälkeen liikkeellä sen verran, että herra australianporokoira joutui fleksitetyksi. Hieno reissu ja huikeat maisemat.

20180802-DSC_599820180802-DSC_600020180802-DSC_600420180802-DSC_600120180802-DSC_601120180802-DSC_601720180802-DSC_601420180802-DSC_6019Epävakaalla kelillä ja huonolla näkyvyydellä kannattaa valita joku muu kohde. Koko matka on avotunturia ja tunturiasema korkealla. Keli voi muuttua nopeasti hyvin huonoksi ja näkyvyys kadota täysin.

Kuokkel

Tasan vuosi sitten päiväretkeilimme Kuokkelissa koleassa säässä ja lunta oli talven jäljiltä sekä reitillä että mäkien rinteillä. Tänään samassa paikassa oli helteinen keli jota tuuli viilensi mukavasti ja lunta näkyi vain satunnaisia läikkiä korkealla. Kävelimme reilut pari tuntia kohti Vadvetjåkkan kansallispuistoa useiden lampien ja näköalapaikkojen kautta ja merkittyä reittiä pitkin takaisin. Upea paikka. 20180801-DSC_590520180801-DSC_591020180801-DSC_591120180801-DSC_590620180801-DSC_591420180801-DSC_592020180801-DSC_592720180801-DSC_592920180801-DSC_593620180801-DSC_593120180801-DSC_593920180801-DSC_5949

Lammelta lammelle

Armaksen päiväkirjasta: ”Taas oli kuuma päivä. Ei se kyllä minua haitannut kun valittiin ulkoilupaikaksi hotellin hieno takametsä ja kuljettiin lutrauspaikalta toiselle. Ihmiset uivat vain kerran, minä ties kuinka ja monta. Kohta 11 vuotta täyttävä pappakoira Sotis lähti mukaan retkelle mutta vuotta vanhempaa Zappaa ikä jo painaa niin ettei se enää pitkille retkille pääse.20180731-DSC_582720180731-DSC_583020180731-DSC_583720180731-DSC_584320180731-DSC_585820180731-DSC_586220180731-DSC_587220180731-DSC_5875

Iltauinnilla kävin Torniojärvessä Hopeaputouksen (Silverfallet) alla. Viime vuonna ihastelimme siellä lähinnä upeita rantakiviä, nyt oli hieno näkymä Lapinporttiin.”20180731-DSC_588320180731-DSC_588120180731-DSC_590220180731-DSC_590320180731-DSC_589520180731-DSC_5896

Katterjaurella

Lämpöennustusten ja aamun sään tarkkailun jälkeen päivän retkikohteeksi valikoitui huikeiden maisemien Katterjaure Ruotsin ja Norjan rajamailla. Kahden vuoden takaiseen retkeen verrattuna järvessä oli vähemmän vettä ja lumihepuliläikkiä ei ollut polun varrella lainkaan. Katterjåkkista lähtiessä keli tuntui kovin kostealta ja lämpimältä mutta ylempänä pilvet ja kovahko mutta lämmin tuuli pitivät kelin mukavana. Paluumatkalla kävimme koko porukalla uimassa, vain yksi kaivoi hiekkaa ja hepuloi. 20180730-DSC_574420180730-DSC_574720180730-DSC_575320180730-DSC_577020180730-DSC_577320180730-DSC_577620180730-DSC_578320180730-DSC_578820180730-DSC_579220180730-DSC_5794-220180730-DSC_579520180730-DSC_580020180730-DSC_580420180730-DSC_5805