Kesä meni, syksy tuli

Armaksen päiväkirjasta: ”Mamma on ollut tosi laiska päivittämään kuulumisiani. Rally-tokon pm-kisojen jälkeen ollaan rallattu kolme kisaa: yksi kotihallilla ja tuplakisa Vihtavuoren kaukalolla. Kaikissa olin taitava mutta pari vahinkoakin osui radoille. Kotihallin kisassa mamma yritti hidastaa kiirettäni sarjahypylle ja antoi hyppyluvan niin myöhään, että rima tippui, Vihtavuoren ekassa kisassa luikahdin liikkeestä istumisen kutsussa vasemmalle vaikka piti tulla oikealle. Nämä molemmat ovat niitä harvoja juttuja, joita ei voi uusia vaan -10p katoaa huis pois. Kolmesta kisasta 89p, 87p ja 99p. Nyt meillä olis hyvät pisteet kasassa 10.10 SM-kisoihin. Saapa nähdä, mihin koronatilanne siihen mennessä kehittyy.

Rallailun lisäksi ollaan treenattu tokoa, erityisesti seuruuta, noutojen vauhtia ja liikkeiden välejä sekä kehääntuloja. Metsälajeista ollaan tehty jälkeä ja esineruutua. Jäljellä ovat saaneet minulle janan idean opetettua, itse jälki meinaa viedä niin, että osa kepeistä saattaa jäädä matkalle. Toivotaan pitkää, lämmintä ja kuivaa syksyä, niin saataisiin hyviä pohjia tehtyä ensi vuodelle.”

”Täytin muuten elokuun viimeinen päivä 5v eikä siitäkään kirjoitettu. Onnea minulle, komealle, persoonalliselle äijälle! Kakkua, ketjupannan tottikseen ja kaksi uutta palloa sentään sain.”

Tämmöisellä ohjeella ollaan tehty kesän aikana monta mustikka- ja raparperipiirakkaa. Resepti on ihan jonkin verran viritetty ja paranneltu versio Antti Vahteran Viisi vuodenaikaa -kirjan raparperipiirakasta.

Murupiirakka

Pohja

• 2 munaa
• 135 g vaaleaa ruokosokeria (1 1/2 dl)
• 225 g vehnäjauhoja (3 1/2 dl)
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 dl kermaviiliä
• 100g sulatettua voita

Täyte ja murupäällinen

• vajaa 1 litra raparperinpaloja tai mustikoita
• 100 g voita
• 130 g vehnäjauhoja (2dl)
• 90 g vaaleaa ruokosokeria (1 dl)

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää jauhoseos, kermaviili ja voi. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina isoon, voideltuun piirakkavuokaan.

Jos raparperit eivät ole kevätraperpereja, niin mehusta paloja sokerin kanssa kulhossa 1-2 tuntia. Levitä raparperit/mustikat pohjataikinan päälle.

Laita muruseoksen aineet kulhoon ja nypi ne sekaisin. Ripottele muruseos täytteen päälle. Paista 200 asteessa noin 45min.

Piirinmestaruusrally-tokoa

Rally-tokokisat olivat koronatauolla muita tokoa ja pk-lajeja kauemmin. Tuomarin ja sihteerin turvaväli saatiin ratkaistua NoShout-kuulokkeiden avulla ja eilen päästiin kisaamaan melkein 8 kk tauon jälkeen. Kevät ja alkukesä keskityttiin tokoon ja bh-kokeeseen, joten rallyn treenaaminen oli hyvin vähäistä, lähinnä pientä tekniikkatreeniä olohuoneessa. Kisakuntoa kaivettiin esille muutamalla ratatreenillä heinäkuun lopussa ja viime viikolla, itsellä oli alkuun vähän askelmerkit hukassa ja Armaksesta lähti turhan paljon ääntä pysäyttävissä tehtävissä ja peruutuksessa.

Vaikka oltiin kotihallilla, niin kisatilanne jännitti taas Armasta sen verran, että treeneissä hienosti onnistunut rento kehääntulo ei onnistunut. Haluaisin seuruuttaa sen sisään reippaasti, pysähtyä perusasentoon ja irrottaa hihnan. Sitten olisi tarkoitus vireen mukaan tehdä joku temppu tai jättää istumaan ja kutsua vauhdissa seuruuseen ja lähtökyltille. Kun sain jännittäjän istumaan, niin lähtökyltille siirtyminen nosti virettä niin, että päästiin mukavassa tunnelmassa radalle. Ensimmäisessä tehtävässä auton eteentulossa käsimerkillä vaikka yleensä mennään vain suullisella käskyllä. Sivulla peruutus oli tosi hyvä. 1-2-3 tehtävästä saatiin -1tvä, ilmeisesti siitä, että Armas jäi alussa hetkeksi seisomaan eikä istunut heti. Liikkeestä istu ja hyppy olivat hienoja, kasissa ja spiraalissa otus seurasi selkeästi paremmin.

Hienon työmiehen kanssa tienattu 99p ei riittänyt pm-kisojen palkintopallille (oltiin 4.) mutta hyvä mieli jäi. Vielä kun tietäisi, miten alkujännää saisi vähennettyä. Ehkä Armas miettii kehään tullessaan, että mitäköhän tehtäviä siellä tänään on ja että osataanko tehdä kaikki oikein…

Loman aikana ollaan treenattu rallyn lisäksi tokoa ja jälkeä. Jälkeen ja esineruutuun ollaan saatu treeniseuraa ja hyviä neuvoja Annalta ja Venlalta. Esineruutua tehtiin niin, että lähettiin ystävykset vuorotellen hakemaan esineitä. Kummasti löytyi Armakseenkin lisää irtoavuutta ja vauhtia kun Venla oli toisena hommissa.

Viikolla käväistiin pikaisella reissulla Hämeessä – vanhempieni moikkaamisen lisäksi Armas kävi osteopatiassa Maaria Kaiperlan luona. Lantiossa oli virheasentoa vasemmalla puolella ja olan seudulla jumia oikealla. Liekö syynä heinäkuinen huono laskeutuminen uimarannalle vai vaan aktiivinen aussie-elämä? Nyt on taas paikat ojennuksessa.

Loppukesään ja syksylle olisi tiedossa paljon koiramaisia tapahtumia pääosin lähiseudulla. Toivottavasti saadaan kisata…

 

Kelvollisesti käyttäytyvä

Kesäkuun tokokokeen jälkeen treenikaverit saivat houkuteltua minut ilmoittamaan Armaksen BH-kokeeseen. Muutamaan kertaan olen kokeeseen menoa viime vuosien aikana miettinyt, mutta jättänyt menemättä koska olen pelännyt, että tottelevaisuusosassa saadaan pelottava/päälle hyökkäävä pari ja kaupunkiosuuden koiran jättäminen kaupan yms. eteen niin, että häiriökoira kulkee ohi, on kauhistuttanut lähes yhtä paljon.

(Kyseessä on siis käyttäytymiskoe, joka pitää suorittaa ennen palveluskoiralajien kokeita ja johon saavat osallistua kaikki koirat. Koe koostuu kentällä suoritettavasta tottelevaisuusosiosta ja kaupunkiosiosta, jonne pääsevät ensimmäisestä osasta suoriutuneet. Tottelevaisuusosa tehdään pareittain. Toinen tekee seuraamiskaavion ensin hihnassa seuraten ja sitten lyhyempänä versiona ilman hihnaa sekä jäävän istumisen ja maahanmenon luoksetulolla. Parin toinen koirakko on paikallaolossa seuruukaavion ajan, ohjaaja 30 askeleen päässä selin. Kaupunkiosiossa tarkastellaan koiran suhtautumista autoihin eri välineillä kulkeviin ihmisiin.)

Tokotaustalla tottelevaisuusosuuden treenaaminen Armaksen kanssa ei vaatinut kauheasti työtä. Kävimme kaveriporukalla muutaman kerran Uuraisilla ihanalla Kyynämöisten kentällä, jossa koekin oli. Hellepäivinäkin järven rannassa olevalla kentällä oli mukavat olosuhteet, ainakin aamupäivällä ja tosi myöhään illalla.

Koe oli viime keskiviikkona. Tottelevaisuusosuudessa ei tarvinnut jännittää toisten käytöstä, sillä saimme pariksi Oonan ja Ilon. Armas teki kaikki osuudet hienosti, vapaana seuraamisessa se tepsutteli sirkusponiaskelta. Siitä ja paikkiksesta saatiin arvosanaksi erinomainen, muista osuuksista erittäin hyvä. Olisikohan se nyt oppinut seuraamaan?

Kaupunkiosuudelle siirryttiin Tikkakosken keskustaan. Henkilöryhmästä, juoksijan ja pyöräilijän kohtaamisesta ja kävelystä Armas selviytyi hyvin vaikka kävellessä vetikin remmissä. Rantaraitin varrella kasvaneena sitä eivät paljon eri tavoin kulkevat ihmiset hetkauta. Autosta meitä jututti Anna, jota piti nousta pusimaan ja kurotella ikkunasta sisään. Kaupan sivulle pyysin jäämään istumaan, mutta kun palasin pyydettäessä, niin otus nuuski maasta edellisten narttujen tuoksuja. Olikohan ohi kulkevaa häiriökoiraa huomannutkaan?

Toteltiin ja käyttäydyttiin siis niin hyvin, että Armas sai taas uuden tittelin, BH ja uuden kisakirjan. Saapa nähdä, kertyykö sinne tulevaisuudessa merkintöjä pk-lajeista. Jälkeä ollaan kesän aikana tehty ja se on harjoitusten myötä sujunut kivasti. Pk:n A-estettä ja isoa kapulan noutoa ollaan testattu pari kertaa. Noudon palautus eteen ja erityisesti metrin hyppy vaativat vielä kovasti treeniä.

Rally-tokoakin ollaan vähitellen palauteltu mieliin. Sen treenaminen jäi kevään ja alkukesän aikana (ohjaajan kadoksissa olleen rallyinnon takia) vähiin kun ei kisoistakaan ollut mitään tietoa. Kisojen pitäisi alkaa taas elokuussa, mikäli korona ei päätä toisin…

 

FI TVA RTVA Puuttomantorpan Olisinpa aina Armas

Bloggausmotivaatio katosi koiraharrastusten jouduttua korona-ajan myötä tauolle. Koko ajan kyllä treenattiin ahkerasti omalla porukalla ulkona ja perjantaisin kotihallilla, jonne sai valmennusryhmän tilalle yksityisen treeniajan. Tokotreeneissä keskityttiin etsimään laukkaa noutojen palautuksiin ja parempaa seuraamispaikkaa sekä parantamaan liikkeiden välejä muita osia tietenkään unohtamatta.

Metsälajeja treenattiin hupimielessä jonkin verran: jälkeä, esineruutua ja viestiä. Rally-tokomotivaatio on ohjaajalta kadoksissa lajin muuttuneen luonteen takia. Katsotaan, löytyisikö se jos SM-kisat saa syksyllä järjestää.

Kesäkuun alusta päästiin taas rajoitusten lieventymisen jälkeen kaveritreenien pariin ja osassa koiralajeja kokeiden/kisojen järjestäminenkin sallittiin erityisjärjestelyin. Meillä oli heti viime lauantaina oman seuran maaliskuulta siirtynyt tokokoe, jonne lähdettiin metsästämään viimeistä EVL-ykköstulosta. Herra koira aiheutti ”pientä” lisäjännitystä kierimällä viimeisen viikon kaveritreensissä paikkikseen kävellessä. Ei ole varsin toivottua koetoimintaa semmoinen. Viikolla käytiin kahden eri kaverin kanssa pirteästi aamuseiskalta hallilla treenaamassa koska junnuleirin takia halli oli päivät varattu.

Perjantai-iltana Armas ilahtui kun huomasi, että kasasin pöydälle koekamoja valmiiksi. Minua valiojahti jännitti enemmän kuin mitkään kisat viime kesän rally-SM-kisojen jälkeen ja unta piti odotella poikkeuksellisen kauan.

Ja taas kerran työmies suoritti hommansa hienosti, jopa sen paikkikseen menemisen. Ekassa setissä liikeiden välitkin menivät ihan kivasti, toisessa kentällä olleet kiertohässäkän hypyt häiritsivät ja matka ekan liikkeen lähtöpaikalle oli Armakselle haastava. Saaliina 280,5p (max 320p) ja kolmas EVL1. Armakselle siis uusi titteli TVA, minimimäärällä (6) tokokokeita. Niin hieno poika!

Ensimmäinen setti:

Seuruu 8: Meidän tokokoeuran paras seuruu vaikka molemmilla on edelleen paljon parantamista. Oikealle sivuaskelissa Armas oli vinossa ja huonompi kuin yleensä, minä kompuroin vasemmalle sivuaskelissa kun oli lenkkarit villasukkien sijaan. Loppua kohti into kasvoi ja edistäminen lisääntyi.

Luoksetulo 8: Istui suoraan mutta meni ihan vinoon maahan. Juoksi sopivaa vauhtia, seisominen valui, maahanmeno oli hyvä. ”Unohti”, että perusasentoon pitää kiertää takaa ja teki rodunomaisen pomppukäännöksen ja törmäsi vähän.

Z 9,5: Hyvin pysähtyi kaikissa asennoissa ja seuraaminen oli iloista.

Ohjattu nouto 9: Hyvin siirtyi treenikehitys kokeeseenkin. Loppumatkassa palautuksessa vaihtoi raville.

Ruutu 8,5: Armas teki hienosti, minä annoin ruudun pysähtymiskäskyn vähän liian aikaisin (osittain tarkoituksella koska meni niin kovaa ruutuun).

Tunnari 9: Tarkasti oman molemmilla puolilla olevat ennen kuin otti oman.

Kaukot 8,5: (I-S-M-S-I-M) Armasmaiseen tapaan vähän hitaat vaihdot. Seiso-istussa liikkui vähän eteenpäin. Nopeuden etsintä muuallakin kuin kotona jatkuu.

Kiertonoutohässäkkä 9: Pysähdyksenä seisominen. Kiersi ja pysähtyi hyvin. Laukkasi kevytlaukkaa stopilta eteenpäin, mitä ei ole monesti koko matkaa treeneissäkään tehnyt.

Kaverit ovat jo kovasti suunnitelleet ja ehdottaneet meille uusia harrastuksia. Katsotaan, mitä näiden vanhojen lajien lisäksi tänä ja tulevina kesinä puuhataan…

Ylläksen kuvia, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Oho, emäntä ei ole muistanut laittaa loppuja lumikuvia näkyviin. Loppureissusta kävin emännän kanssa mökin takametsässä lyhyellä lenkillä ja viimeisenä päivänä vietiin ranskalaisvieras Kukas-tunturille.

Kotimatkalla käytiin Torniossa Vauhtikoira-areenalla tokoilemassa. Se on hieno halli, hyvä oli treenata. Tein hässäkän, ruudun, luoksarin, kaukoja ja tunnarin ja olin varsin taitava.Kotona onkin vain kuraa, likaa ja jäätä. Lenkillä ollaan käyty vain Kinkoriutalla Kinkomaan pururatapätkän ympärillä olevilla poluilla. Ihmiset köhivät edelleen ja emäntä söi jo pastillikuurin poskionteloihinsa. Aika kumma tauti, 5 viikkoa jo kestänyt.

Onneksi olen sentään päässyt treenaamaan. Lauantaina käytiin kotihallilla bortsujen ja kelpieiden rotumestaruusrallykisoissa. Olin ihan taitava enkä karannut emännän enkä yleisönkään mielestä putkeen vaikka tuomari siitä pisteitä meiltä veikin. Saatiin 95p eikä voitettu. Sunnuntaina on taas rallykisat kotihallilla, sitä seuraavan startataankin sitten tokossa helmikuun lopussa.”

Ylläksen yllättävät kelit

Kolmen vuoden tauon jälkeen pääsimme taas keskitalven retkelle Ylläkselle. Ennen joulua alkanut flunssa köhityttää vielä reilun kolmen viikon jälkeenkin mutta ollaan kuitenkin päästy ulkoilemaan. Matkalla hieman kauhistutti, että löytyykö talvea lainkaan sillä Sieppijärvelle asti kaikki pihat ja sivutiet olivat luistinratana. Täälläkin vuodenvaihteen lämpimät kelit veivät kauniit lumikerrokset puista ja kadottivat pehmeät hanget mutta lunta on kuitenkin reilusti.

Pari ensimmäistä päivää pakkasta oli paljon ennustettua enemmän (sunnuntaina kylällä -24), eilen ja tänään on ollut nollassa ja jopa vähän lämpimän puolella. Tänään oli varsin erikoinen hiihtokeli: retkisuksien skineihin jäi usean sentin lumikerros, joka ei lähtenyt edes potkaisemalla pois. Ilman skinejä sukset luistivat kohtuullisesti ja pitivät riittävästi ylämäessä – ilman mitään voidetta siis! Hämmentävää.

Sunnuntaina käytiin Kellokkaalta lähtien Kellostapulilla. Ylhäällä oli varsin rapsakka hanki ja kova tuuli.

Maanantaina kiivettiin Kukastunturille. Pätkä sinne menevää lumikenkäreittiä näyttää olevan vahtiviettisen ukkometson reviirillä. Armas huusi pörhistelevälle linnulle karvat pystyssä, häntä tötteröllä ja närkästysilme päällä. Video jäi ottamatta kun piti yrittää suoriutua hangen kautta eteenpäin joutumatta hyökkäyksen kohteeksi.

Eilen ja tänään retkihiihdettiin kelkkaurilla Kuertunturin takana olevalta mökiltä lähtien.

Lumisempia kuvia samoilta paikoilta samoista tyypeistä löytyy kolmen vuoden takaiselta pakkasreissulta täältä ja täältä.

Joulupuuhia

Armaksen päiväkirjasta: ”Viimeiset puolitoista viikkoa olen yrittänyt kannustaa ihmisiä parantumaan flunssasta. Vieläkin köhivät. Onneksi ei olla tautien aikana menetetty hienoja ulkoilusäitä, aikamoista loskasössöä oli pihalla eiliseen lumisateeseen asti.

Hallilla ollaan käyty tokoilemassa ja nauttimassa jouluherkusta – treenaamisesta koko isossa hallissa. Se on harvinaista herkkua se.

Ihmiset joululahjoivat itseään potrettiobjektiivilla. Sillä näyttää kyllä tulevan kivoja kuvia.

Meidän tämän vuoden jouluhalossa oli sitruunahalon pohja tehtynä suomalaisen sokerikakun tapaan eli ilman keltuaisten ja valkuaisten erottelua, täytteenä Fraîche-kermaa maitohillolla ja Koppelin tilan vattuja. Minäkin siitä tykkäsin.

Joulun pikkuleipävalikoimaan kuuluivat viime joululta tutut sveitsiläiset maustesydämet. Emännältä jäi näköjään silloin ohje kirjoittamatta.”

Gewürz-Herzen

• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 1 mausteneilikka
• 4 kardemumman palkoa
• 1/4 tl kanelia
• 75 g vaalea ruokosokeria
• 150 g huoneenlämpöistä voita
• 1 keltuainen
• 220 g vehnäjauhoja
• 50 g perunajauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta

Irrota kardemumman siemenet paloista. Jauha ne ja neilikka morttelissa.

Sekoita mausteet ja sokeri. Lisää voi ja keltuainen. Vaahdota (tehtiin yleiskoneella, seuraavalla kerralla voisi vaahdottaa vain kulhossa puulastalla koska taikina tehdään loppuun kuitenkin käsin).

Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon ja sekoita tasaiseksi. (Lisättiin vähän vettä koska taikina jäi liian murumaiseksi). 

Kääri taikinapallo kelmuun ja laita se kylmään (parvekkeelle nollaan) noin tunniksi. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä (3-4 mm) ja ota siitä muotilla sydämiä. Paista 175 asteessa kiertoilmalla 12-15 min.

Koristele sydämet tomusokeri-vesikuorrutuksella.

Outo otus suolammessa, liikkuroitu evl ja rally-tokokisailua

Toissa viikolla käytiin Armaksen kanssa pitkästä aikaa parin tunnin lenkillä Ladun majan poluilla. Otus sai Soidenlammen rannassa kunnon suohepulin ja hyppäsi uimaan. Hetken päästä rantaan ajoi maastopyöräilijä, joka sanoi kuulleensa molskahduksen ja tulleensa katsomaan, onko lammessa joku jännä eläin. Olihan siellä.

Viime tiistaina ajeltiin illalla Pieksämäelle tokoilemaan. Paikallinen seura järjesti alemmille luokille epävirallisen kisan ja ylemmille liikkuroidun treenin. Sain houkuteltua Annan mukaan matkaseuraksi. Evl:ssä oli kolme koiraa: Armas, tokosta neljä vuotta sitten valioduttuaan eläköitynyt Oona ja pm-kisoihin valmistautuva maajoukkuekoira, jonka ohjaajalta saatiin kiitosta hyvästä paikkisseurasta.

Osa liikkeistä meni hyvin, osassa oli enemmän tai vähemmän haasteita. Irtoaminen oli vieraassa hallissa vaikeaa mutta pitkään vaikeuksia tuottanut vieraan liikkuroima tunnari jännässä paikassa meni hienosti.

Luoksari: tosi hyvä (tein käsimerkit+käskyt)
Z: ok
Seuruu: vähän häiriöiden vilkuilua, edisti kamalasti (ei yllätys), luikahti juoksun täykkärissä oikealle kun mentiin aika lähelle seinää. Jos edes 7:n seuruukuntoon saisi…
Ruutu: Eteenmenossa jäi ensin liian lähelle, korjausyrityksestä meni kehän reunan aidalle. Otettiin uudestaan, meni vähän vinoon mutta sain korjattua. Loppu liikkeestä vauhdikas ja hieno (ei edes törpännyt seuruuseen tullessa).
Tunnari: 😍Lähti reippaasti, haisteli kaikki ja toi oman.
Kaukot: Teki kaikki ekalla. Vähän valui eteenpäin seiso-maahan vaihdossa.
Hässäkkä: Voihan jännäkapulajumi. Meni suoraan kapulalle ja siitä toiselle kun toistin kierrä-käskyn. Sama uusinnalla. Lähetin kiertämään kapuloiden luota ja pakitin itse lähtöpaikkaan. Loppu ok.

Ongelmat olivat siis aikalailla ne, mitä osasin treenejä matalammassa vireessä odottaa. Vielä pitää ennen koetta ”vähän” treenata, varsinkin vieraiden kanssa. Välillä meinaa itsellä mennä (ja välillä meneekin) hermo eteenmenon ongelmien ja seuraamisen edistämisen kanssa.

Sunnuntaina kisattiin rally-tokoa kotihallissa. Nyt oltiin molemmat herätty sm-kisojen jälkeisen kisatauolta. Lähtöön mentiin kivalla ilmeellä. Keskellä kenttää ollut hyppy houkutti Armasta niin, että sen vieressä tehdystä liikkeestä istumisesta ei kyennyt lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä, -1TVÄ. Toisen kerran hyppy häiritsi sen lähellä tehtävässä eteentulossa, jossa hidas istuminen tuotti -TVÄ. Kartturikin keräsi yhden virhepisteen kulkemalla liian kaukaa maalikyltistä. Pisteitä jäi siis 97/100.

Eilen oltiin pitkästä aikaa kaverilenkillä Ainon ja 9 kk ikäisen Maaru ”Keksintytön” kanssa. Ison mustan ja pienen merlen leikit sopivat hienosti yhteen: juostiin ja vaanittiin.