Paksut pannarit fiilipurkin kyljestä (toki kera koirailun)

Pääsiäisreissun paluumatkalla haimme perinteisesti Haaparannan Ica Maxista pari kassillista ruokaa, joista tärkeimpinä monta purkkia ruotsalaista viiliä ja hienosti juurileivontaan sopivia jauhoja. Tunturiviilipurkin (Fjällfil) takaseinästä löytyi mielenkiintoinen ameriikan plättyjen ohje. Viiliä emme raskineet pannareihin käyttää vaan korvasimme sen piimällä (ja sovelsimme tietysti vähän muutenkin). Varsin herkullisia niistä tuli. 20190502-DSC_8728

Lyxiga tjocka pannkakor

  • 2 munaa
  • 5 dl AB-piimää (Fjällfiliä)
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl vaaleaa ruokosokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl ruokasoodaa
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa

Sekoita vispilällä muna ja piimä. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Paista (valurauta)pannulla voissa pieniä lättyjä. Käännä lätty kun se alkaa kuplia pinnalta.20190502-DSC_8727Ulkotreenit kuuluvat kesään mutta kaupunki on kieltänyt koirien kanssa treenaamisen muualla kuin Köyhänpellon kentällä. Siellä oli viime kesänä niin paljon tassuille vaarallistakin roskaa, että hankin (ainakin) touko-kesäkuuksi treenioikeuden Vihtavuoren kaukalolle. Siellä mahtuu hienosti tekemään tokon isojakin liikkeitä. Sunnuntaina käytiin tekemässä pieni treeni räntäsateessa. Eteenmenon vaatii vieraissa paikoissa vielä työtä, ruutu sujui kivasti ja tunnarin epävarmuuskin alkaa toivottavasti olla menneen talven lumia tältä erää. IMG_5169Maantaina käytiin Ainon porukan kanssa lenkillä Leppävedellä. Ajoittain reikäpäisen menon lomassa rauhoituttiin hetkeksi porukkapotrettiin ja pentusöpöilykuviin.20190506-DSC_874020190506-DSC_875020190506-DSC_875220190506-DSC_875420190506-DSC_875520190506-DSC_876020190506-DSC_876820190506-DSC_876920190506-DSC_8773

Monien tunteiden rallykisat

Lauantaina tehtiin kevätretki Lietoon rally-tokon tuplakisoihin. Sen verran hieno halli ja hyvin järjestetyt kisat oli TSAU:lla, että voi hyvin retkeillä joskus toistekin.

Ensimmäinen rata oli aussieiden rotumestaruuskisa. Kahden ensimmäisen kyltin yhdistelmä, peruutus ja putki, jännitti minua aika lailla. Tiesin, että yhtään väärässä vireessä Armas joko koohottaa peruutuksesta ohi tai ei kykene tekemään sitä koska tietää, että putkeen ei saa mennä ilman lupaa. Jännitys helpotti lähtökyltillä kun onnistuin tekemään sopivat virittelyt kentän ulkopuolella ja muutaman liikkeen kehänauhojen sisällä ja otus ei mennyt lähtökoomaan. (Molemmilla radoilla oli kivasti tilaa siirtyä lähtöön, en yhtään tykkää siitä, että lähtökyltti on lähes kiinni kehänauhassa.) Putki nosti Armaksen virettä niin, että loppurata mentiinkin treeneistä tutussa korkeassa vireessä. Pompuista oli välillä niin kiire seuraavaan tehtävään, että monenlaisia epätarkkuusvirheitä kertyi -12p. Kun peruutuksen haukkumisesta ja muusta pienestä ääntelystä saatiin vielä -3p, niin saaliiksi jäi 85p. Se ei riittänyt rotumestaruuskisojen jakkaralle mutta joku mainitsi kehästä tullessamme, että Armaksen olisi pitänyt saada palkinto rodunomaisimmasta suorituksesta. Iloinen pomppukone hurmasi tuomarinkin ja sai tuomarinpalkinnon, harvinaista herkkua paimenkoirille.

Toinen rata oli hyppyjä ja putkia rakastavalle koiralle varmaankin vaikein kisarata, jolla olemme olleet. Kehään mennessämme kenttien välistä kulkuväylää tuli meitä kohti pörisevä ja puhiseva kuonopantarotikka, joka nosti meiltä molemmilta niskakarvat pystyyn. Onneksi toivuimme siitä nopeasti. Radalla Armaksella olisi ollut jo hieman hinku putkeen ja hypyille niiden vierestä kuljettaessa mutta hienosti päästiin houkutuksista ohi. Itse olin hurjan tyytyväinen suorituksemme, erityisesti vaikeaan hyppy-puolenvaihto-hyppy-putki-liikkeestä istu -kokonaisuuteen. Kuvittelin, että ei voinut montaa virhepistettä tulla.

Arvostelulappu kertoi toista: jälkimmäiseltä hypyltä tuli -23p (-10p OV liian aikaisesta juoksemisesta, -10p TVÄ koiran vinoudesta hypyn jälkeen ja -3p KONTR ilmeisesti karkaamisesta). Kyltti oli kiinni hypyssä ja säännöt sanovat, että ohjaaja saa juosta vasta kyltiltä ja 2m hypyn jälkeen.  Otin ensimmäisen juoksuaskeleen vähän ennen hyppyä, joten eipä tuosta voi muuta valittaa kuin että kyltin laittaminen hyppyyn kiinni on nopean, ison koiran kanssa kisaaville vähän ilkeää. Oikealla hyppytekniikalla se etenee hypyn aika nopeasti (ei, en aio opettaa kävelemällä hyppäämistä ja putken kävelyä). Kisakirjojen jaossa tuomari sanoi, että Armas melkein pyörähti hypyn jälkeen. Video kertoo, että olihan se jonkin verran vinossa mutta ei missään tapauksessa yli 90 astetta! Karkaamista en tajua hypyn enkä myöskään putken -3p KONTR arvostelussa. Silloin se lähti kun annoin luvan (en koskaan näytä käsimerkkiä vaan sanon hop/putkeen). Pisteitä jäi siis 74p mutta suoritus oli yksi meidän parhaita kisaratoja.IMG_5148

Tällä viikolla aloitettiin ulkotreenikausi, eilen tokoilemalla montulla ja tänään rallyilemalla Aholaidan kentällä. Toivotaan, ettei kauhean paha takatalvi iske ja päästään jatkamaan ulkotouhuja. 20190501-DSC_869820190501-DSC_870020190501-DSC_870120190501-DSC_871920190501-DSC_8725

 

Loskahiihtoa

Kantohanget vaihtuivat eilisen tihkusadepäivän jälkeen upottavaksi nuoskaksi ja loskaksi. Tänään olimme harkinneet luisteluhiihtoretkeä Abiskojaurelle mutta päädyimme retkihiihtoon. Valinta oli oikea sillä kelkkaurat pehmenivät lämmössä ja auringossa nopeasti. Leveillä suksilla olisi voinut hiihtää heikommillakin urilla mutta koiraa upotti liian epätasaisesti pääuran ja luontopolun ulkopuolella. Pääsiäispyhät ja hieno keli olivat houkutelleet samoille reiteille muutaman hiihtäjän ja moottorikelkan lisäksi useamman koiravaljakon. Kaikkien kohtaaminen sujui hyvässä järjestyksessä, osa puhuteltiin, osan takia siirryttiin puskaan. 20190419-DSC_863220190419-DSC_8653-220190419-DSC_865420190420-DSC_865820190420-DSC_8663Huomenna lähdetään kotia kohti ja toivotaan, että lenkkipolut ja treenikentät ovat sulaneet. Hei, hei, tunturit ja ystävät, toivottavasti nähdään taas kesällä!

Lapporten

Upeat maisemat ja ulkoilupaikat mukavan majoituksen vieressä houkuttelevat meidät vuodesta toiseen Abiskoon lomalle. Nyt on alkamassa 10. pääsiäisloma, kesälläkin on lomailtu täällä kolme kertaa, syksyllä kerran ja kerran on lähdetty vaellukselle kohti Nikkaluoktaa.

Abiskon maamerkki, u-laakso Lapinportti (Lapporten) näkyy hotellin ruokasalistakin ja näyttää olevan ihan lähellä. Pihalta laakson pohjalla olevalle järvelle (Čuonjájávri) on matkaa noin 10 km ja korkeuseroa noin 550 m. Monta kertaa olemme suunnitelleet retkeä sinne ja kerran päässeet murtsikkasuksilla aika lähellekin. Tänään oli niin lämmin, aurinkoinen, vähätuulinen ja vakaa keli, että pääsimme vihdoin perille asti. Kipuamiseen karvapohjaisilla retkisuksilla oli oikein hyvä olosuhde, alaspäin jotkut pätkät olivat pehmeän lumen puuttumisen takia hieman haastavia.

20190415-DSC_843020190415-DSC_843320190415-DSC_843520190415-DSC_844220190415-DSC_844620190415-DSC_844920190415-DSC_846120190415-DSC_846320190415-DSC_846720190415-DSC_8468Eilen ajomatkan jälkeen käytiin hotellin takamaastossa pienellä lumikenkäretkellä. Armaksen seurana oli hotellin syksyllä 12 v täyttävä pappakoira Sotis. 20190414-DSC_838820190414-DSC_839920190414-DSC_841520190414-DSC_841720190414-DSC_841820190414-DSC_8383

Uusi pieni ystävä

Armaksen päiväkirjasta: ”Riemastuin tänään lenkkipaikalla valtavasti. Sieltä löytyi  Ainon porukka. Hieman kyllä hämmästyin sitä, että Keksin, Karkin ja Seelan lisäksi mukana oli uusi pieni otus. Koska se on kuulemma Keksin tyttö, niin uskon, että siitä kasvaa hieno juoksukaveri. Tervetuloa kaveriporukkaan söpö Maaru!”

20190409-DSC_822220190409-DSC_822420190409-DSC_822720190409-DSC_824020190409-DSC_824520190409-DSC_824620190409-DSC_8254