Lapporten

Upeat maisemat ja ulkoilupaikat mukavan majoituksen vieressä houkuttelevat meidät vuodesta toiseen Abiskoon lomalle. Nyt on alkamassa 10. pääsiäisloma, kesälläkin on lomailtu täällä kolme kertaa, syksyllä kerran ja kerran on lähdetty vaellukselle kohti Nikkaluoktaa.

Abiskon maamerkki, u-laakso Lapinportti (Lapporten) näkyy hotellin ruokasalistakin ja näyttää olevan ihan lähellä. Pihalta laakson pohjalla olevalle järvelle (Čuonjájávri) on matkaa noin 10 km ja korkeuseroa noin 550 m. Monta kertaa olemme suunnitelleet retkeä sinne ja kerran päässeet murtsikkasuksilla aika lähellekin. Tänään oli niin lämmin, aurinkoinen, vähätuulinen ja vakaa keli, että pääsimme vihdoin perille asti. Kipuamiseen karvapohjaisilla retkisuksilla oli oikein hyvä olosuhde, alaspäin jotkut pätkät olivat pehmeän lumen puuttumisen takia hieman haastavia.

Eilen ajomatkan jälkeen käytiin hotellin takamaastossa pienellä lumikenkäretkellä. Armaksen seurana oli hotellin syksyllä 12 v täyttävä pappakoira Sotis.

Lammelta lammelle

Armaksen päiväkirjasta: ”Taas oli kuuma päivä. Ei se kyllä minua haitannut kun valittiin ulkoilupaikaksi hotellin hieno takametsä ja kuljettiin lutrauspaikalta toiselle. Ihmiset uivat vain kerran, minä ties kuinka ja monta. Kohta 11 vuotta täyttävä pappakoira Sotis lähti mukaan retkelle mutta vuotta vanhempaa Zappaa ikä jo painaa niin ettei se enää pitkille retkille pääse.

Iltauinnilla kävin Torniojärvessä Hopeaputouksen (Silverfallet) alla. Viime vuonna ihastelimme siellä lähinnä upeita rantakiviä, nyt oli hieno näkymä Lapinporttiin.”

Iltauinnilla tunturijärvessä

Armaksen päiväkirjasta: ”Tultiin taas Abiskoon lomalle. Eilisellä iltalenkillä käytiin hotellin takamaaston tunturilammessa uimassa. Ihmiset eivät olisi uskoneet, että siellä joskus tarkenee uida.”

Hei, hei tunturit!

Niin se taas viikko vierähti tutuissa upeissa tunturimaisemissa ulkoillen, herkutellen ja lepäillen. Osan viikon tuulista olisin voinut vaihtaa aurinkoon mutta tunturisää on, varsinkin Norjan lähellä, vaikeasti ennustettavaa. Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan hiihtämään sakeahkossa lumisateessa, joka vaihtui lenkin aikana nätiksi kevättalven keliksi. Armas on oppinut, että täällä lomaillessa ulkoilun jälkeen syödään voikkareita, joista kiltti koira saattaa saada viimeisen palan.

Lumikenkäilyä

Tuuliset kelit jatkuvat, joten pitkiä avotunturipätkiä sisältäville retkille ei kannattanut tänäänkään suunnata. Onneksi hotellin takamaastoissa riittää ulkoiltavaa monelle päivälle – tänään lumikenkäilimme siellä vajaan neljän tunnin kiemuran. Armas sai kaverikseen hotellin aussiepapoista nuoremman, syksyllä 11v täyttävän Sotis-koiran. Melkein 12-vuotias Zappa ei rankalle retkelle päässyt mukaan.

Tauolla(kin) Armas kovasti houkutteli pappakoiraa leikkiin. Kun tarpeeksi houkuttelee ja vähän huutaa, niin lähtihän se.

Tunturihiihtoa

Eilen tunturihiihdeltiin pienempiä ja isompia kelkkauria pitkin, Nissunjohkalle, kansallispuiston rajaa telttaleiriä kohti, jonkin matkaa omia jälkiä takaisin ja pienen kiemuran kautta hotellille. 

Pääsiäisretkelle

Armaksen päiväkirjasta: ”Pääsiäisen lähestymisen tietää siitä, että ihmiset pakkaavat auton täyteen ulkoiluvarusteita ja minulle kassillisen ruokaa. Sitten matkustetaan kaksi päivää ja lopulta pääsen tunturiin juoksemaan. Pappakoiria ei vielä tänään näkynyt mutta kovasti toivon, että ne vielä jaksavat juosta kanssani.”

Märkä tunturi

Armaksen päiväkirjasta: ”En saanut aussieystäviäni mukaan tunturiin sillä Sotis on loukannut tassuaan ja joutui lepuuttamaan sitä vielä tänään. Oli minulla kyllä kivaa isännän ja emännän kanssakin hotellin takamaastossa. Baddus ja Nissunjåkka olivat samoissa paikoissa kuin pääsiäisenä ja lutrauspaikkoja oli riittävästi. Aurinko oli viety jonnekin ihan muualle ja vaihdettu vesisateeseen. Olimme kaikki neljän tunnin retken jälkeen ihan märkiä. ”