Tänään lumikenkäiltiin Kuokkelissa. Aurinko pehmitti hankea huomattavasti nopeammin kuin eilen ja alkuiltapäivästä saatiin nautiskella kevätnuoskasta.
Lumikenkäilyä hankikannolla
Aurinko, hankikanto ja lähes tyyntä kaksi päivää peräkkäin. Eilen lumikenkäiltiin hotellin takamaastossa, tänään Torniojärven jäällä. 
Lapporten
Upeat maisemat ja ulkoilupaikat mukavan majoituksen vieressä houkuttelevat meidät vuodesta toiseen Abiskoon lomalle. Nyt on alkamassa 10. pääsiäisloma, kesälläkin on lomailtu täällä kolme kertaa, syksyllä kerran ja kerran on lähdetty vaellukselle kohti Nikkaluoktaa.
Abiskon maamerkki, u-laakso Lapinportti (Lapporten) näkyy hotellin ruokasalistakin ja näyttää olevan ihan lähellä. Pihalta laakson pohjalla olevalle järvelle (Čuonjájávri) on matkaa noin 10 km ja korkeuseroa noin 550 m. Monta kertaa olemme suunnitelleet retkeä sinne ja kerran päässeet murtsikkasuksilla aika lähellekin. Tänään oli niin lämmin, aurinkoinen, vähätuulinen ja vakaa keli, että pääsimme vihdoin perille asti. Kipuamiseen karvapohjaisilla retkisuksilla oli oikein hyvä olosuhde, alaspäin jotkut pätkät olivat pehmeän lumen puuttumisen takia hieman haastavia.
Eilen ajomatkan jälkeen käytiin hotellin takamaastossa pienellä lumikenkäretkellä. Armaksen seurana oli hotellin syksyllä 12 v täyttävä pappakoira Sotis. 
Kuokkel
Tasan vuosi sitten päiväretkeilimme Kuokkelissa koleassa säässä ja lunta oli talven jäljiltä sekä reitillä että mäkien rinteillä. Tänään samassa paikassa oli helteinen keli jota tuuli viilensi mukavasti ja lunta näkyi vain satunnaisia läikkiä korkealla. Kävelimme reilut pari tuntia kohti Vadvetjåkkan kansallispuistoa useiden lampien ja näköalapaikkojen kautta ja merkittyä reittiä pitkin takaisin. Upea paikka. 
Lammelta lammelle
Armaksen päiväkirjasta: ”Taas oli kuuma päivä. Ei se kyllä minua haitannut kun valittiin ulkoilupaikaksi hotellin hieno takametsä ja kuljettiin lutrauspaikalta toiselle. Ihmiset uivat vain kerran, minä ties kuinka ja monta. Kohta 11 vuotta täyttävä pappakoira Sotis lähti mukaan retkelle mutta vuotta vanhempaa Zappaa ikä jo painaa niin ettei se enää pitkille retkille pääse.
Iltauinnilla kävin Torniojärvessä Hopeaputouksen (Silverfallet) alla. Viime vuonna ihastelimme siellä lähinnä upeita rantakiviä, nyt oli hieno näkymä Lapinporttiin.”
Iltauinnilla tunturijärvessä
Armaksen päiväkirjasta: ”Tultiin taas Abiskoon lomalle. Eilisellä iltalenkillä käytiin hotellin takamaaston tunturilammessa uimassa. Ihmiset eivät olisi uskoneet, että siellä joskus tarkenee uida.”
Hei, hei tunturit!
Niin se taas viikko vierähti tutuissa upeissa tunturimaisemissa ulkoillen, herkutellen ja lepäillen. Osan viikon tuulista olisin voinut vaihtaa aurinkoon mutta tunturisää on, varsinkin Norjan lähellä, vaikeasti ennustettavaa. Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan hiihtämään sakeahkossa lumisateessa, joka vaihtui lenkin aikana nätiksi kevättalven keliksi. 
Armas on oppinut, että täällä lomaillessa ulkoilun jälkeen syödään voikkareita, joista kiltti koira saattaa saada viimeisen palan.
Kuokkelissa
Päivän retkeksi valikoitui lumikenkäily reilun 15 km päässä olevassa Kuokkelissa. Vanhaa kuparikaivosta kohti ei lähtiessä näyttänyt olevan uraa ja kelikin näytti sen verran epävakaalta (kuten Norjan lähistöllä on tapana), että emme lähteneet kauhean kauaksi yhteen suuntaan. Lunta oli paikoitellen paljon ja siitä tunsi, että alueella olevat lumivyöryvaroitukset pitää ottaa tosissaan jos jyrkemmissä paikoissa liikkuu. Keli vaihteli reilun kolmen tunnin aikana laidasta laitaan, aurinkoa, tuulta ja lumisadetta.
