Kuokkel

Tasan vuosi sitten päiväretkeilimme Kuokkelissa koleassa säässä ja lunta oli talven jäljiltä sekä reitillä että mäkien rinteillä. Tänään samassa paikassa oli helteinen keli jota tuuli viilensi mukavasti ja lunta näkyi vain satunnaisia läikkiä korkealla. Kävelimme reilut pari tuntia kohti Vadvetjåkkan kansallispuistoa useiden lampien ja näköalapaikkojen kautta ja merkittyä reittiä pitkin takaisin. Upea paikka. 20180801-DSC_590520180801-DSC_591020180801-DSC_591120180801-DSC_590620180801-DSC_591420180801-DSC_592020180801-DSC_592720180801-DSC_592920180801-DSC_593620180801-DSC_593120180801-DSC_593920180801-DSC_5949

Lammelta lammelle

Armaksen päiväkirjasta: ”Taas oli kuuma päivä. Ei se kyllä minua haitannut kun valittiin ulkoilupaikaksi hotellin hieno takametsä ja kuljettiin lutrauspaikalta toiselle. Ihmiset uivat vain kerran, minä ties kuinka ja monta. Kohta 11 vuotta täyttävä pappakoira Sotis lähti mukaan retkelle mutta vuotta vanhempaa Zappaa ikä jo painaa niin ettei se enää pitkille retkille pääse.20180731-DSC_582720180731-DSC_583020180731-DSC_583720180731-DSC_584320180731-DSC_585820180731-DSC_586220180731-DSC_587220180731-DSC_5875

Iltauinnilla kävin Torniojärvessä Hopeaputouksen (Silverfallet) alla. Viime vuonna ihastelimme siellä lähinnä upeita rantakiviä, nyt oli hieno näkymä Lapinporttiin.”20180731-DSC_588320180731-DSC_588120180731-DSC_590220180731-DSC_590320180731-DSC_589520180731-DSC_5896

Hei, hei tunturit!

Niin se taas viikko vierähti tutuissa upeissa tunturimaisemissa ulkoillen, herkutellen ja lepäillen. Osan viikon tuulista olisin voinut vaihtaa aurinkoon mutta tunturisää on, varsinkin Norjan lähellä, vaikeasti ennustettavaa. Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan hiihtämään sakeahkossa lumisateessa, joka vaihtui lenkin aikana nätiksi kevättalven keliksi. 20180331-DSC_431020180331-DSC_431220180331-DSC_431820180331-DSC_432320180331-DSC_432020180331-DSC_432120180331-DSC_432620180331-DSC_4330Armas on oppinut, että täällä lomaillessa ulkoilun jälkeen syödään voikkareita, joista kiltti koira saattaa saada viimeisen palan.IMG_3057

Kuokkelissa

Päivän retkeksi valikoitui lumikenkäily reilun 15 km päässä olevassa Kuokkelissa. Vanhaa kuparikaivosta kohti ei lähtiessä näyttänyt olevan uraa ja kelikin näytti sen verran epävakaalta (kuten Norjan lähistöllä on tapana), että emme lähteneet kauhean kauaksi yhteen suuntaan. Lunta oli paikoitellen paljon ja siitä tunsi, että alueella olevat lumivyöryvaroitukset pitää ottaa tosissaan jos jyrkemmissä paikoissa liikkuu. Keli vaihteli reilun kolmen tunnin aikana laidasta laitaan, aurinkoa, tuulta ja lumisadetta.20180330-DSC_427620180330-DSC_427820180330-DSC_428020180330-DSC_428520180330-DSC_428620180330-DSC_428720180330-DSC_429320180330-DSC_429420180330-DSC_429720180330-DSC_430120180330-DSC_430420180330-DSC_430620180330-DSC_430720180330-DSC_4308

Lumikenkäilyä

Tuuliset kelit jatkuvat, joten pitkiä avotunturipätkiä sisältäville retkille ei kannattanut tänäänkään suunnata. Onneksi hotellin takamaastoissa riittää ulkoiltavaa monelle päivälle – tänään lumikenkäilimme siellä vajaan neljän tunnin kiemuran. Armas sai kaverikseen hotellin aussiepapoista nuoremman, syksyllä 11v täyttävän Sotis-koiran. Melkein 12-vuotias Zappa ei rankalle retkelle päässyt mukaan.

20180329-DSC_417320180329-DSC_417520180329-DSC_417620180329-DSC_4171Tauolla(kin) Armas kovasti houkutteli pappakoiraa leikkiin. Kun tarpeeksi houkuttelee ja vähän huutaa, niin lähtihän se.

20180329-DSC_421020180329-DSC_421620180329-DSC_421920180329-DSC_422920180329-DSC_424520180329-DSC_425120180329-DSC_426620180329-DSC_4269.jpg

Kanankauloja Abiskojauren rannalla

Tänään hiihdimme kolmen tunnin retken luistelusuksilla kelkka- ja retkihiihtouraa Abiskojauren pohjoispäähän ja takaisin. Järven toisessa päässä oleva STF Fjällstuga Abiskojaure on Abiskosta Hemavaniin kulkevan, 425 km pitkän Kungsleden-vaellusreitin ensimmäinen (tai viimeinen) mökki, noin 15 km päästä Abiskosta. Reitin ensimmäinen osuus on melko tasainen ja kesäaikaankin helppokulkuinen, kipuaminen alkaa seuraavilla etapeilla. Suunnilleen puolet matkasta hiihdettiin kansallispuistossa, joten Armas sai toimia hiihtoavustajakoirana. Kauheasti emme vetämiseen kannustaneet koska retki oli niin pitkä. 20180328-DSC_414120180328-DSC_414220180328-DSC_414920180328-DSC_4150Tauolla yksi meistä nautti kierimisestä

ja tankkasi energiaa paluumatkaa varten kuivatuista kanankauloista.20180328-DSC_416620180328-DSC_416720180328-DSC_416120180328-DSC_416420180328-DSC_4169