Armaksen päiväkirjasta: ”Eilen retkeilimme Kuokkelissa. Menimme Vadvetjåkkan kansallispuistoon johtavaa polkua pidemmälle kuin aikaisemmilla retkillä. Emäntä olisi halunnut nähdä, mitä pilvien takana on, minä nautin täysillä virkistävistä tunturilammista ja lumesta.”
Märkä tunturi
Armaksen päiväkirjasta: ”En saanut aussieystäviäni mukaan tunturiin sillä Sotis on loukannut tassuaan ja joutui lepuuttamaan sitä vielä tänään. Oli minulla kyllä kivaa isännän ja emännän kanssakin hotellin takamaastossa. Baddus ja Nissunjåkka olivat samoissa paikoissa kuin pääsiäisenä ja lutrauspaikkoja oli riittävästi. Aurinko oli viety jonnekin ihan muualle ja vaihdettu vesisateeseen. Olimme kaikki neljän tunnin retken jälkeen ihan märkiä. ”
Kårsavagge
”Armaksen päiväkirjasta: ”Taas piti retkeillä flexissä koska kansallispuistossa ei täällä Ruotsissakaan juosta vapaana. Ajoimme Abiskon kotimäen Njullán parkkiin ja kävelimme 2,5 h Kårsavaggeen (Gorsavággi). Laaksossa pidemmällä oleva mökki oli kuulemma liian kaukana (13 km/suunta), emäntä ja isäntä olivat käyneet siellä päiväretkellä 10 vuotta sitten ja reissu oli pitkä vaikka olivat silloin nuoria. Monta virkistävää lutrauspaikkaa löysin mutta vaahtokylpyjokeen ei saanut joka paikasta mennä edes tassuja kastelemaan.”
Tolpagornia ihastelmassa
Armaksen päiväkirjasta: ”Ihmettelin matkalla, että eivätkö ne enää osaa Abiskoon ajaa. Ei kuitenkaan oltu eksytty vaan oltiin menossa päiväretkelle Nikkaluoktasta Láddjujávrille kohti Kebnekaisea. Moni muukin oli sinne tullut kävelemään, iso osa hurjan suurien reppujen kanssa. Komeat olivat maisemat, emännän ihastelema ”onkalomäki” Tolpagorni ja kivat lutrauspaikat. Vähän sain maistaa voffeliakin. Retken jälkeen jatkettiin matkaa tuttuun paikkaan Abiskoon.”
Kuokkel lumikenkäillen
Viimeisen lomapäivän retkikohde oli reilun 15 km päässä oleva Kuokkel, jossa ihastelimme maisemia viime heinäkuussa. Seurasimme osittain kuparikaivokselle johtavaa polkua jota oli ajettu kelkoilla mutta pääosin kuljimme omia reittejä. Lumikenkäilyolosuhteet olivat oikein mainiot, aurinko paistoi ja tuuli puhalsi.
Olipa taas kaikin puolin onnistunut loma: hienoja retkiä, tuttu ja hyvä majoitus ja hurjan hyvä ruoka sekä aamupalalla että päivällisellä. Kesäretkestä tänne jo haaveilen…
Aurinkoista lumikenkäilyä
Aurinkoa ja tuulta oli tänään tarjolla edellisiä päiviä enemmän. Kaikki mäet olivat hienosti näkyvissä ja olosuhteet lumikenkäilyyn oikein hyvät. Lumi ei tällä kertaa tarttunut kenkien rakenteisiin mutta koirien tassuihin edellisiä päiviä enemmän.
Tunturihiihtoa
Armaksen päiväkirjasta: ”Pappakoirat joutuivat ulkoilun sijaan kaupunkireisssuun, joten ulkoilimme omalla porukalla. Isäntä ja emäntä hiihtivät ja minä juoksin kolmen ja puolen tunnin retken Nissunjohkalle, kansallispuiston rajaa telttaleiriä kohti, jonkin matkaa omia jälkiä takaisin ja pienen kiemuran kautta hotellille. Olin melkein kiltti, vain muutaman kerran jahtasin sompia. Monta alamäkeäkin juoksin hienosti hiihtäjiä häiritsemättä.”
Lumiriemua ja -kenkäilyä
Tänään lumikenkäilimme kolmisen tuntia tutuissa maisemissa hotellin takapihan tunturikoivikossa. Aurinkokin pilkahteli lumisateen ja pilvien välistä. Kuten kuvista näkee, aussiekolmikolla oli kivaa.
