Viimeisen lomapäivän retkikohde oli reilun 15 km päässä oleva Kuokkel, jossa ihastelimme maisemia viime heinäkuussa. Seurasimme osittain kuparikaivokselle johtavaa polkua jota oli ajettu kelkoilla mutta pääosin kuljimme omia reittejä. Lumikenkäilyolosuhteet olivat oikein mainiot, aurinko paistoi ja tuuli puhalsi.
Olipa taas kaikin puolin onnistunut loma: hienoja retkiä, tuttu ja hyvä majoitus ja hurjan hyvä ruoka sekä aamupalalla että päivällisellä. Kesäretkestä tänne jo haaveilen…
Aurinkoa ja tuulta oli tänään tarjolla edellisiä päiviä enemmän. Kaikki mäet olivat hienosti näkyvissä ja olosuhteet lumikenkäilyyn oikein hyvät. Lumi ei tällä kertaa tarttunut kenkien rakenteisiin mutta koirien tassuihin edellisiä päiviä enemmän.
Armaksen päiväkirjasta: ”Pappakoirat joutuivat ulkoilun sijaan kaupunkireisssuun, joten ulkoilimme omalla porukalla. Isäntä ja emäntä hiihtivät ja minä juoksin kolmen ja puolen tunnin retken Nissunjohkalle, kansallispuiston rajaa telttaleiriä kohti, jonkin matkaa omia jälkiä takaisin ja pienen kiemuran kautta hotellille. Olin melkein kiltti, vain muutaman kerran jahtasin sompia. Monta alamäkeäkin juoksin hienosti hiihtäjiä häiritsemättä.”
Tänään lumikenkäilimme kolmisen tuntia tutuissa maisemissa hotellin takapihan tunturikoivikossa. Aurinkokin pilkahteli lumisateen ja pilvien välistä. Kuten kuvista näkee, aussiekolmikolla oli kivaa.
Armaksen päiväkirjasta: ”Maisemat olivat vieläkin kadoksissa mutta ei se minua haitannut yhtään. Pääsin ystävieni Zappan ja Sotiksen kanssa kolmen tunnin retkelle tunturiin. Hyvin ne jaksoivat juosta vaikka ovatkin jo 10,5v ja 9,5v. Sotis juoksi kanssani tauoilla ja Zappakin lähti vähän leikkiin kun hurjasti yritin. Ihmiset sanoivat, että kostea uusi lumi tarttui retkisuksien karvoihin mutta taisi niilläkin silti kivaa olla. Ulkoilun jälkeen olenkin sitten vain pötköttänyt ja syönyt.”
Perinteinen pääsiäisretkemme Abiskoon alkoi taas reilun 900 km automatkalla. Tänään iltapäivällä kirmattiin lumisessa tunturikoivikossa.
Tornion välipysäkillä Armas pääsi juoksemaan rajan molemmin puolin. Passia ja matolääketarroja ei golfkentällä tarkastettu.
Lyhyt loma loppuu nopeammin kuin pitkä. Tällä kertaa olimme perillä Abiskossa vain neljä yötä, mutta retken laatu sekä kelien, maisemien, ruoan että seuran suhteen oli ihan huippua. Anoppilassa koiran kanssa yläkerrassa lymytessäni kaivelin iLuuriin tallentuneet reissukuvat:
Hienompaa keliä ei tunturipäiväretkelle voi toivoa: alhaalla 16,5 astetta lämmintä ja aurinkoista. Pakkasimme hotellikoirat Armaksen kanssa auton perään ja ajoimme Norjan rajan lähelle Katterjåkkiin, josta lähtee vaellusreitti Katterjaurestuganin kautta STF:n Unna Allakas Fjällstugalle. Kävelimme noin 2,5 tuntia ja palasimme samaa reittiä takaisin, sillä toisena reittivaihtoehtona olleeseen kiertomatkaan tarvittava iso silta reitin alussa oli hävinnyt. Maisemat olivat aivan huikeat ja retken varrelta löytyi koirille monta hienoa uimapaikkaa ja lumiläikkiä, joissa piti vetäistä kunnon hepulit. Armasta jännitti kovasti Gátterjohkan ylittävän riippusillan kulkeminen mutta hienosti se siitä suoriutui molempiin suuntiin. 
Päivän kuvia tässä aikamoinen kokoelma, lisää löytyy kuvasivulta. Huomenna pitääkin lähteä ajalemaan kotia kohti.
