Tasan vuosi sitten päiväretkeilimme Kuokkelissa koleassa säässä ja lunta oli talven jäljiltä sekä reitillä että mäkien rinteillä. Tänään samassa paikassa oli helteinen keli jota tuuli viilensi mukavasti ja lunta näkyi vain satunnaisia läikkiä korkealla. Kävelimme reilut pari tuntia kohti Vadvetjåkkan kansallispuistoa useiden lampien ja näköalapaikkojen kautta ja merkittyä reittiä pitkin takaisin. Upea paikka. 
Lammelta lammelle
Armaksen päiväkirjasta: ”Taas oli kuuma päivä. Ei se kyllä minua haitannut kun valittiin ulkoilupaikaksi hotellin hieno takametsä ja kuljettiin lutrauspaikalta toiselle. Ihmiset uivat vain kerran, minä ties kuinka ja monta. Kohta 11 vuotta täyttävä pappakoira Sotis lähti mukaan retkelle mutta vuotta vanhempaa Zappaa ikä jo painaa niin ettei se enää pitkille retkille pääse.
Iltauinnilla kävin Torniojärvessä Hopeaputouksen (Silverfallet) alla. Viime vuonna ihastelimme siellä lähinnä upeita rantakiviä, nyt oli hieno näkymä Lapinporttiin.”
Iltauinnilla tunturijärvessä
Armaksen päiväkirjasta: ”Tultiin taas Abiskoon lomalle. Eilisellä iltalenkillä käytiin hotellin takamaaston tunturilammessa uimassa. Ihmiset eivät olisi uskoneet, että siellä joskus tarkenee uida.”
Hei, hei tunturit!
Niin se taas viikko vierähti tutuissa upeissa tunturimaisemissa ulkoillen, herkutellen ja lepäillen. Osan viikon tuulista olisin voinut vaihtaa aurinkoon mutta tunturisää on, varsinkin Norjan lähellä, vaikeasti ennustettavaa. Tänään lähdettiin puolen päivän aikaan hiihtämään sakeahkossa lumisateessa, joka vaihtui lenkin aikana nätiksi kevättalven keliksi. 
Armas on oppinut, että täällä lomaillessa ulkoilun jälkeen syödään voikkareita, joista kiltti koira saattaa saada viimeisen palan.
Kuokkelissa
Päivän retkeksi valikoitui lumikenkäily reilun 15 km päässä olevassa Kuokkelissa. Vanhaa kuparikaivosta kohti ei lähtiessä näyttänyt olevan uraa ja kelikin näytti sen verran epävakaalta (kuten Norjan lähistöllä on tapana), että emme lähteneet kauhean kauaksi yhteen suuntaan. Lunta oli paikoitellen paljon ja siitä tunsi, että alueella olevat lumivyöryvaroitukset pitää ottaa tosissaan jos jyrkemmissä paikoissa liikkuu. Keli vaihteli reilun kolmen tunnin aikana laidasta laitaan, aurinkoa, tuulta ja lumisadetta.
Lumikenkäilyä
Tuuliset kelit jatkuvat, joten pitkiä avotunturipätkiä sisältäville retkille ei kannattanut tänäänkään suunnata. Onneksi hotellin takamaastoissa riittää ulkoiltavaa monelle päivälle – tänään lumikenkäilimme siellä vajaan neljän tunnin kiemuran. Armas sai kaverikseen hotellin aussiepapoista nuoremman, syksyllä 11v täyttävän Sotis-koiran. Melkein 12-vuotias Zappa ei rankalle retkelle päässyt mukaan.
Tauolla(kin) Armas kovasti houkutteli pappakoiraa leikkiin. Kun tarpeeksi houkuttelee ja vähän huutaa, niin lähtihän se.
Kanankauloja Abiskojauren rannalla
Tänään hiihdimme kolmen tunnin retken luistelusuksilla kelkka- ja retkihiihtouraa Abiskojauren pohjoispäähän ja takaisin. Järven toisessa päässä oleva STF Fjällstuga Abiskojaure on Abiskosta Hemavaniin kulkevan, 425 km pitkän Kungsleden-vaellusreitin ensimmäinen (tai viimeinen) mökki, noin 15 km päästä Abiskosta. Reitin ensimmäinen osuus on melko tasainen ja kesäaikaankin helppokulkuinen, kipuaminen alkaa seuraavilla etapeilla. Suunnilleen puolet matkasta hiihdettiin kansallispuistossa, joten Armas sai toimia hiihtoavustajakoirana. Kauheasti emme vetämiseen kannustaneet koska retki oli niin pitkä. 
Tauolla yksi meistä nautti kierimisestä
ja tankkasi energiaa paluumatkaa varten kuivatuista kanankauloista.
Tunturihiihtoa
Eilen tunturihiihdeltiin pienempiä ja isompia kelkkauria pitkin, Nissunjohkalle, kansallispuiston rajaa telttaleiriä kohti, jonkin matkaa omia jälkiä takaisin ja pienen kiemuran kautta hotellille. 
