Poskipataa

Sadekuuroinen päivä sujui rauhallisesti rästihommia tehden, lukien ja Ranskan ympäripoljennan 15. etappia katsellen. Jännän kirin nopein oli jo kolmannen voittonsa ottanut iloisesti hymyilevä André Greipel, joka ei voitosta huolimatta saanut vihreää pistepaitaa sitä muutaman päivän pitäneeltä Peter Saganilta.

Me löysimme iltapäivän juoksulenkillä uusia mukavan teknisiä juoksupolkuja Halssilasta. Tunnin polkulenkki tekee hyvää sekä kropalle että päälle, vastaava asfaltilla on yleensä aikamoista väkisinjuoksemista. Lenkin jälkeen, kisan seurannan aikana laitoimme pataan viime viikolla Pienikankaan liha-autosta ostetut ylämaankarjasonnin posket, joista tuli kolmen ja puolen tunnin haudutuksella mureita ja herkullisia.20150719-_DSC7974

Posket padassa

  • 2 sonnin poskea (yhteensä vajaa 600 g)
  • 4 ohutta varsisellerin vartta
  • 5 keskikokoista porkkanaa
  • pätkä tuoreen valkosipulin vartta
  • 4 banaanisalottia (viimevuotisia)
  • rosmariinia, timjamia ja persiljaa
  • laakerinlehti
  • 5 Malabar-pippuria
  • 3 dl valkoviiniä
  • 1/2 tl suolaa

Siisti posket. Paloittele porkkanat ja selleri. Puolita ja kuori salottisipulit. Pilko valkosipulin varsi. Sido yrtit nipuksi.

Ruskista posket voissa ja nosta ne sivuun. Kuullota porkkanat ja sipulit auringonkukkaöljyssä. Lisää posket, sellerit, yrttikimppu ja suola. Kaada päälle valkoviini. Lisää pippurit. Kypsennä kannen alla noin 3 1/2 h. Lisää kypsennyksen aikana tarvittaessa kiehuvaa vettä niin, että posket ovat melkein nesteen peitossa (tarkasta tilanne ensimmäisen puolen tunnin jälkeen).

Pottujen ja padan kypsymistä odotellessa kävin takapihalla toteamassa, että valo oli ihan kiva mutta tuulta makrokuvaukseen turhan paljon.20150719-_DSC7953 20150719-_DSC7956 20150719-_DSC7957 20150719-_DSC7963 20150719-_DSC7968

Outolintu

20150523-_DSC7516
Tänä lauantaina junailimme yhdistetylle vihannes- ja lähiseuturetkelle Zürichseen toiseen päähän Rapperswiliin. Järvi jatkuu Rapperswilistä itäänkin mutta vaihtaa nimeään Oberseeksi järven ylittävän tien ja rautatien kohdalla. Rapperswilin kaunis vanhakaupunki linnoineen ja kukintaansa aloittavine ruusutarhoineen ovat monesti aika turistisia mutta tänään oli kovin hiljaista. Nettiuutiset kertoivat, että paikalliset olivat joko jonottamassa Gotthardin tunnelissa etelään pääsyä tai jo Alppien toisella puolella pitkän viikonlopun vietossa.

Kuvasin sekä suosikkilasillani (AF-S VR Micro-NIKKOR 105mm f/2.8G ED) että laajiksella, jolla kuvien sommittelu tuntui jotenkin haastavalta. Muutama ihan kiva otos silläkin tuli huonohkosta valosta huolimatta. Kuvasivulta löytyy talvisia, sumuisia ja sadepäivän kuvia Rapperswilistä edelliseltä Zürichin reissultamme.

Ruusutarhojen lisäksi ihastelimme raakileita täynnä olevaa viikunapuuta. Sellaisenkin haluaisin joskus pihalleni, magnolian ja persikkapuun seuraksi…20150523-_DSC7518 20150523-_DSC7508 20150523-_DSC7515
Löysimme keskustan Migros-kaupasta ranskalaisen Label Rouge fermière helmikanan (pintade/Perlhuhn/pärlhöna/guineafowl). Punaisen merkin säännöt ohjeistavat pilkullisten, tummalihaisten kanojen ruokintaa ja ulkoilua ja sanovat, että elinajan on oltava vähintään 94 päivää.

Laitoimme kana sisään uusien sipuleiden ja varsisellerin varsien yläosia, kolme valkosipulinkynttä, salviaa, rosmariinia ja suolaa. Sitomisen jälkeen hieroimme linnun pintaan oliiviöljyä ja suolaa. Puolitoistakiloiselle kanalle sopiva paistoaika tavisuunissa 200 asteessa tuntuu olevan noin 1h 30 min. Silloin ei tarvitse arpoa, tuliko reisipaloista riittävän kypsiä ja rintapalat säilyvät kuitenkin mehevinä. Kotioloissa pakastekanan alkulämpö on usein miinuksen puolella, mikä pitää tietenkin ottaa huomioon kypsennysajassa. Turhan punertaviksi jääneet reidet olemme monesti laittaneet kanan leikkaamisen jälkeen hetkeksi takaisin uuniin.20150523-_DSC7526

Värejä ja piikkejä

Vietimme rauhallista ja värikästä kaupunkipäivää käymällä ruokaostosten jälkeen ihailemassa Stadtgärtnerein kevätkukkapenkkejä ja tietenkin tukaani Bosia seuralaisineen. Kaupunginpuutarhan tulppaanikokoelman kukissa on värejä ja muotoja jokaiseen makuun. Harmi vaan, että kova tuuli vaikeutti kuvaamista ja osa otoksista joutui virtuaaliroskikseen.20150418-_DSC7044

Kaupunginpuutarhalta jatkoimme matkaa vanhalle kasvitieteelliselle puutarhalle. Ratikan poikkeusreitin takia päädyimme mielenkiintoiselle kävelylle ei niin kiiltävän Kreis 4:n läpi.

Viimeiseen kohteeseen, Zürich-järven länsirannalla sijaitsevaan kaupungin kaktus- ja mehikasvikokoelmaan, ehdimme vasta hieman ennen sulkemisaikaa mutta ehdimme kiertää piikkipallero-osastot pikaisesti läpi. Sukkulenten-Sammlungin 6500 kaktus- ja mehikasvilajin tähti on yön kuningatar, jonka kukkiessa paikka on auki myös öisin.

Sisääntuloaulassa on pieni myyntipöytä, josta voi ostaa kaktuksia (5 CHF), kasvualustaa ja kaktusten siemeniä, pakata ostoksensa itse ja laittaa rahat lippaaseen.

20150418-_DSC7066 20150418-_DSC7071

Väliaikaiskotiin järven toiselle rannalle palasimme paikallisliikenteeseen kuuluvalla matalalla laivalla.20150418-_DSC7072

Puolet aineksista riittänee?

Ensimmäisen lyhythihaisen paidan päivän aurinko ja lämpö näyttävät tekevän hyvää blogistin lisäksi kukkasille. Kotikadun puihin tänään ilmestyneet kukat olivat illalla varjossa ja jäivät siksi kuvaamatta, mutta rannan puistossa oli nätti valo.

20150410-_DSC691220150410-_DSC6913 20150410-_DSC6915

Aikaiset vaaleat magnoliapuut näyttävät kärsineen viime viikon sateista. Kukat ovat pääosin pysyneet puissa mutta terälehdissä on paljon ruskeita läikkiä. Nuppuvaiheessa olevat tummemmat versiot avaavat varmaan kukkansa lähipäivinä.20150410-_DSC6916 20150410-_DSC6920

Ostin kaupasta espanjalaisen luomuparsanipun lisäksi munia mutta totesin sitten, että flaamilaista parsaa ei ehkä kannata tehdä vihreästä parsasta. Jokin aika sitten ostamastamme Annemarie Wildeisen kirjasta Mein Küchenjahr löytyi houkutteleva resepti, jonka raaka-aineista puuttui vain puolet. Tryffelivoilla maustettu parsamunakokkeli muuttui uunissa tehdyksi parsamunakkaaksi, joka oli kyllä varsin hyvää ilman kermaa, ruohosipulia ja tryffelivoitakin.

Spargelrühei mit Trüffelbutter Parsauunimunakas

  • 6 munaa
  • 3 dl täysmaitoa
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • 500 g parsakimppu

Huuhtele parsat, taita varresta parin sentin pala pois ja kuori parsat nuppuun asti. Leikkaa parsat paloiksi ja höyrytä ne lähes kypsiksi. Ota osa nupuista talteen koristelua varten. (Alkuperäisessä ohjeessa nuput pyöriteltiin sulatetussa tryffelivoissa.)

Lämmitä maito lähes kiehumispisteeseen. Vispaa munat, suola ja pippuri kevyesti kulhossa. Lisää kuuma maito ja vispaa vielä hetki. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele parsat munakasseokseen. Paista 225 asteessa uunissa 15-20 min kunnes munakas on hyytynyt ja sen pintaan alkaa tulla ruskeita merkkejä. Laita koristeeksi säästetyt nuput munakkaan pinnalle ja anna munakkaan tasaantua hetki ennen tarjoilua.

Jälkkäriksi porkkanaa eli Rüebliä, kakun muodossa. Tykkään enemmän täkäläisestä tavasta kuorruttaa porkkanakakku tomusokerilla tai sokeri-vesikuorrutuksella kuin monen sentin tuorejuustokuorrutuksesta. 20150410-_DSC6936

Kevättä puussa ja maassa

Jalat anoivat eilisen juoksulenkin jälkeen vapaapäivää, joten käväisimme töiden jälkeen vain pienellä iltakävelyllä – ratikalla Engen rautatieasemalle ja sieltä pienen mutkan kautta rantaa pitkin kauppaan ja kämpille.

Paras auringonlaskun ihailupaikka on kahden ensimmäisen kuvan metsänrajassa Zürichbergin rinteellä. Jos saisin valita, niin voisin vaikka asua siellä. Toive on tosin täysin mahdoton, olisi pitänyt valita hieman rahakkaampi ala.
20150311-_DSC6559 20150311-_DSC6561 20150311-_DSC6562 20150311-_DSC6569Magnolian kukkien innokkaan odottajan toive sen sijaan toteutunee lähiviikkojen aikana. Niitä odottaessa voi ihastella krookuksia.20150311-_DSC6563 20150311-_DSC6564 20150311-_DSC6568

Krookusten kuvaajaa ei huvittanut sotkea polviaan kosteassa nurmikossa…kuva

Joutsenten ja sorsien iltapala Bellevuen rannassa.20150311-_DSC6570

Lauantaikävelyllä – Zürich, Kreis 5

Monien täkäläisten perheiden sunnuntaiaamu alkaa leipomon tai kotiuunin tuoreella lettileivällä Zopfilla ja mansikkahillolla, jotkut laitavat hillon alle voitakin. Koska edellisen reissumme mahtava lähileipomo on aamuleivälle turhan kaukana ja tämänkertaisen väliaikaiskotimme lähileipäkisan voittanut luomukauppa on sunnuntaisin kiinni, niin meillä on sitten Zopf-aamu lauantaisin. 20150228-_DSC6480 20150228-_DSC6482Useissa Migros-kaupoissa on kaupan sisällä kukkakauppa ja ulkokukkia ja puutarhointivälineitä myynnissä kaupan ulkopuolella. Yrttejä ei ole vielä houkutukseksi näkynyt mutta olohuoneen piristykseksi löysimme ruokaostoksilla ollessamme orkidean.

Iltapäivällä käväisimme Kreis 5:ssa Zürich-Westissä, joka on entiselle teollisuusalueelle rakentunut trendikkääksi muuttumassa oleva kaupunginosa päärautatien ja Limmat-joen välissä. Reilu satavuotiaan rautatiesillan kaarirakennelmista löytyy ostospaikka Im Viaduct, joka koostuu pienistä trendiputiikeista ja kauppahallista, joka toi mieleen Östermalmin kauppahallin Tukholmassa. Edelliset eivät meiltä suurta kiinnostusta saaneet, jälkimmäisen yhteen juustokauppaan saatamme palata.

Kreis 5:ssa lähempänä rautatieasemaa on ammattikoulujen alue, Gewerbeschule. Maantieteellinen etäisyys pääostoskadulle ja suurten ökymerkkien kauppoihin Bahnhofstrasselle ei ole pitkä, mutta henkinen etäisyys on. Alueella on kivoja värikkäitä taloja, paljon etnisiä ravintoloita ja kauppoja ja käytettyjen tavaroiden liikkeitä. Joen toisella puolella on ajoittain vaikea uskoa, että kaupungin väestöstä noin kolmannes on ulkolaisia mutta tällä alueella on tapaa muitakin kuin sveitsiläisiä ja saksalaisia, joita on kaupungin ulkolaisista noin 17%. Viitoskaupunginosassa kannattaa pyörähtää, jos täälläpäin sattuu matkailemaan ja ostoskeskustan kiilto häikäisee silmiä. Ei tosin kannata olettaa, että hinnat olisivat halpoja aseman takanakaan…20150228-DSCF1193 20150228-DSCF1194Ennen auringonlaskua kävimme tunnin juoksulenkillä rotkopolulla. Loska- ja jääraja kapuaa hiljalleen ylemmäs, joten lenkki oli hieman edellistä pidempi. 20150227-_DSC6476

Lumikuorrutusta

Puut ja rantakaislikot ovat saaneet parin kostean pakkaspäivän aikana kauniin kuorrutuksen. Otin muutaman kuvan lounasaikaan sisältä20150121-_DSC6231 20150121-_DSC6232 ja käväisin rannassa ennen kotitoimistoiltapäivää.

Pilatekseen mennessä ja kotiin tullessa ylitin järven jääpolkua pitkin ensimmäisen kerran tänä talvena. Sekä ”pääpolku” että lähin polku olivat todella huonossa kunnossa, kokkareisia kapeita jäämyhkyräuria. Ajaminen hieman hirvitti, joten talutin osan matkaa – olisi pitänyt olla jätskiautopyörä. Mutta eikös oikopolkua pidä kuitenkin käyttää vaikka se olisi hitaampi kuin normaali reitti?

Huopatossukeli

Käväisimme joululoman lopuksi Hämeessä tapaamassa vanhempiani ja vanhaa karvaista kattia. Eilisillan juoksulenkillä ja tämän päivän kamerakävelyllä oli varsin pirteä pakkaskeli ja muutama sentti uutta pehmolunta.

20150106-_DSC6179 Huopatossukelit ovat viime vuosina olleet harvinaista herkkua.20150106-_DSC6183