Keksuja x 2

Viime ja tänä viikonloppuna testasimme uusia keksireseptejä. Molemmista tuli varsin hyviä ja hieman erilaisia kuin reseptiarkiston entiset suosikit, joita niitäkin on aika monta.

Ohjeet löytyivät Cuisine et Vins de Francen nettisivulta ja ruotsalaisesta luottokirjasta Vår bakbok. 

Cookies natures (noin 50 kpl)

  • 1 muna
  • 150 g voita
  • 30 g tummaa ruokosokeria
  • 120 g vaaleaa ruokosokeria
  • 180 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuutioi voi ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon (käsin) muna ja sokeri. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina käsin tasaiseksi.

Pyörittele taikinasta pienehköjä palloja ja litistä ne haarukalla.

Paista 170 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Bondkakor

  • 50 g manteleita
  • 5 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl vaaleaa ruokosokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 200 g voita
  • noin 3 rkl siirappia

Rouhi mantelit (veitsellä). Laita sokeri, voi, jauhot, sooda ja mantelirouhe kulhoon ja nypi tasaiseksi. Lisää siirappi ja nypi, kunnes saat tehtyä taikinasta pallon. Rullaa pallo pötköksi, jonka halkaisija on 4-5 cm. Kääri pötkö kelmuun ja laita se jääkaappiin noin tunniksi. Leikkaa tangosta noin 5 mm siivuja ja laita ne pellille leivinpaperin päälle.

Paista 180 asteessa kiertoilmalla noin 10 min. 20181111-DSC_6385

Armas pääsi torstaina yli kahden kuukauden tauon jälkeen aksatreenihin ja on ollut siitä lähtien lähes tauotta riemuilmeinen hymypoika. Kartturi oli hieman hitaalla. Perjantaina tokoiltiin neljä liikettä + paikkis kisamaisesti (ohjattu nouto, seuraaminen, hyppynouto ja tunnari) kivalla vireellä onnistuneesti.

IMG_4319IMG_432020181111-DSC_638920181111-DSC_639520181111-DSC_639020181111-DSC_639220181111-DSC_6393

Paluu aksakentälle ja kurpitsapiirakkaa

Armaksen päiväkirjasta: ”Riemun ja ilon päivä oli tänään. Emäntä ei ollutkaan unohtanut reittiä agilityhallille. Puolentoista kuukauden jumienparantelimistauon jälkeen tehtiin kevyt treeni ilman keppejä ja A:ta. Kivaa oli meillä kummallakin. Treenin jälkeen nautittiin vielä nätistä ja kirpeästä syyspäivästä ja kerättiin illalle vähän suppiksia. IMG_4245IMG_4244IMG_4241IMG_4250IMG_4249Menneen viikon aikana ollaan tokoiltu, tehty hajuhommia metsässä ja kotona ja eilen käytiin testaamassa rally-tokon uusia kylttejä omassa ratatreenissä.

Emäntä löysi ranskisten ruokalehden naamakirjasta kurpitsapiirakan ohjeen, jota se taas hieman viritteli. Aitoa ameriikkalaista se ei ole koskaan maistanut, isäntä on kuulemma kerran aikaisemminkin saanut hyvää versiota. Minäkin tästä tykkäsin.20181024-DSC_6337

On muuten kiva, että kaupoissa on tänä vuonna ollut kotimaisia kurpitsia. Ollaan niillä herkuteltu koko porukka.”20181024-DSC_6329

Tarte à la citrouille et aux épices

  • pohjaksi pâte brisée
  • 1 Potimarron/Orange Hokkaido/Oranger Knirps/Roter Knirps/Red Kuri -kurpitsa (960 g)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 150 g ruokosokeria (120 g vaaleampaa ja 30 g tummaa)
  • 3 munaa
  • 2 tl Spekulatius-maustesekoitusta (kanelia, kardemummaa, neilikkaa, muskottia, pippuria ja anista)
  • 1/2 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 rkl appelsiininkukkavettä

Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Kuori ja paloittele kurpitsalohkot. Höyrytä palaset kypsäksi. Soseuta kypsät palaset esimerkiksi sauvasekottimella. Sekoita mausteet kurpitsasoseen joukkoon.

Kauli jääkaapissa puolisen tuntia seissyt taikina jauhotetulla pöydällä. Nosta taikina kaulimen avulla voideltuun irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 190 asteessa 10 min leivinpaperin ja painojen (esim. riisin) kanssa. Poista paperi ja painot ja paista vielä niin kauan, että pinnasta katoaa kiilto (noin 5 min).

Vatkaa munat ja sokeri kierrevispilällä kevyeksi vaahdoksi. Lisää appelsiininkukkavesi ja kerma. Lisää kurpitsasose.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 190 asteessa noin 40 min. Annan jäähtyä. Nosta jäähtynyt piirakka irtopohjavuoasta tarjoilulautaselle. 20181024-DSC_633320181024-DSC_6331

 

Parin viikon puuhia ja jumeja

Armaksen päiväkirjasta: ”Kylläpäs emäntä on ollut laiska kirjoittaja. Melkein kahden viikon tarinat pitää kertoa kerralla.

Palataan hetkeksi vielä rally-tokon SM-kisoihin. Ei muistella arvostelua, vaan katsotaan Sporttirakin ottamia kuvia. Iso kiitos niistä.

Toissa viikolla treenasin aksaa ja tokoa. Perjantaina aloitettiin uudessa tokoryhmässä, jonne vaihdettiin rallyryhmästä. Tein ohjatun noudon hyvin ja tunnaria ekan kerran hallissa. Kivasti sujui sekin. Lauantaina oltiin nollakoirailemassa Vihtavuoren rallykisassa. Muistin kyllä, että siellä se amppari aksakisassa hyökkäsi suuhuni. Vähän oli huono fiilis tehdä hommia sitä muistellessa mutta onneksi paikalla oli paljon hyviä kavereitani. Iltapäivällä käytiin ulkona syömässä Keski-Suomen lampaankasvattajien tapahtumassa Toivolan Vanhalla Pihalla. Hyvää lammasmakkaraa oli.

Sunnuntaina mentiin Ainon porukan aksaamaan ja lenkille. Sekä kepittely että juoksari-A näyttävät kuvienkin perusteella sujuvan hyvin, eikös vaan? 20180909-DSC_611720180909-DSC_612320180909-DSC_612420180909-DSC_613520180909-DSC_6137

Sunnuntaina vaikutin kuulemma sen verran vaivaiselta takapäästä, että isäntä vei minut maanantaina Dynamic Fysion Marjolle hoitoon. Selän nikamalukon avauksen ja SI:n vinouden korjauksen jälkeen elämä helpotti parissa päivässä mutta lihasjumia oli kuulemma vielä sen verran, että emännän mielestä en saanut mennä tänään aksakisoihin. Harmistusta helpotti se, että Aija tuli tänään alkuillasta hieromaan minut. Kaikenlaisia kireyksiä kuulemma löytyi, ainakin niskasta, lanneselästä ja takareisistä. Vasemman takajalan yksi varvaskin oli kovasti jumissa.

Viikolla yritettiin iltalenkeillä etsiä sieniä. Karvarouskuja löytyi sienisalaattiin, leppärouskuja paistettavaksi ja kolme herkkutattia pastaan mutta isoista saaliista on vain haaveiltu. Kotitreenin lisäksi eilen tokoiltiin valmennusryhmässä. Päivän teemana oli kokonaisuus kuntoon. Tehtiin koemaisessa setissä L, kaukot ja tunnari. Olin oikein taitava vaikka kaukoissa vähän valuin eteenpäin ekassa seisomisessa. Liikkeiden väleissäkin maltoin olla haahuilematta.”

Nolla!

IMG_3908Armaksen päiväkirjasta: ”Loman jälkeen ollaan vieläkin vähän pakoiltu kuumia kelejä. Niin on ollut kuivaa, että Viljonlähteenkankaan ihana uimalammikko on kuivanut pois. Treenaamisen ja lenkkeilyn lisäksi olen pari kertaa päässyt tyttöjen kanssa lenkille.

Tänään kisattiin emännän kanssa toista kertaa aksakisoissa. Marko Mäkelä oli tehnyt haastavat radat. Ekalla agilityradalla suoriduttiin kaikista vaikeistakin paikoista ja tehtiin eka nollarata! Pysyin lähdössä, tein hienot kepit ja kontaktit. Toisella radalla emäntä ei uskaltanut tehdä saksalaista hieman epätavalliseen kulmaan. Valssi ei ihan toiminut ja hieman epätietoisena radan suunnasta ehdin läpätä tassulla keinua yhtä estettä liian aikaisin. Hyppyradalla emäntä menikin eri puolelle keppejä kun oli suunnitellut ja joutui sen takia tukalaan tilanteeseen. Minä arvasin, että piti mennä putkeen. Kiva kisapäivä oli.”IMG_3934

Agilitykisauran startti

Huh, olipas jännittävää. Nyt on sitten sekä minun että Armaksen virallinen agilitykisaura avattu kotikisoissa kahdella ihan hyvällä hyl-radalla.

Kun maaliskuussa vaihdomme toiseen seuraan, halliin ja treeniryhmään, niin kerroin tavoitteeksi, että kisaamme elokuun loppuun mennessä möllikisoissa. Monen asian vaikutuksesta (kivituhka-alusta, ryhmän kouluttaja eli ystävämme Aino, kiva ryhmä ja treeni-into) sekä esteosaaminen että minun ja Armaksen yhteistyö on edennyt paljon toiveitani nopeammin ja uskaltauduin ilmoittamaan meidät kisaan. Etukäteen jännitin ensimmäisen esteen riman tiputusta ja keppien onnistumista.

Ensimmäisenä ratana oli hyppyrata, jolla oli ”lähtösuorana” hyppy-rengas-(monen koirakon hyl-kohtaloksi koitunut )pussi-hyppy. Armas pysyi lähdössä nätisti ja onnistuin neljännen esteen jälkeisessä valssissa kivasti. Kahdeksannella esteellä oli vähän turhan lähellä hyppyä ohjaamassa ja Armas hyppäsi sen takaa (ohjauksen mukaisesti kun videota katsoo). Virheen jälkeen ohjaajalle iski puolen sekunnin ajatuskatko ja syötin otuksen väärään putkeen. Oikean putken jälkeen loppurata sujui kivasti, myös ne jännätyt kepit.

Agilityradan alussa hyppy-rengas-puomi puomi taisi vetää Armasta sen verran, että se hyppäsi renkaan huolimattomasti. Puomilla osui kontakteille mutta ”ei ehtinyt pysähtyä”. Seuraava kolmen hypyn pätkä ennen keinua näytti etukäteenkin vähän haastavalta. Keinu kutsui Armasta yhden esteen liian aikaisin ja oikealle reitille palaamisen jälkeen sen suoritus oli hieman ilmava. Loppurata meni taas yhtä tippunutta rimaa lukuunottamatta kivasti. Radat taisivat olla ykkösen radoiksi suhteellisen haastavat sillä kummallakaan radalla ei tullut missään kokoluokassa nollatulosta.

Ekasta kisapäivästä jäi hyvä mieli. Ennen seuraavaa starttia pitäisi treenata kontakteja kovassa vireessä. Kyllä Armas normaaleissa treeneissäkin on hyvässä vireessä, mutta harvoin se harjoituksissa haukkuu yksittäisiä intohaukkuja enempää. IMG_3667.JPGMinä jatkoin kisapäivää omien ratojen jälkeen talkoilun merkeissä. Illalla käytiin palauttelulenkillä Muuramessa. IMG_3675

 

 

Kepittelyä

Armaksen päiväkirjasta: ”Onpa emäntä ollut huolimaton – unohtanut laittaa viime sunnuntain kuvat näytille. Silloin kävin aksaamassa Karkin ja Ruutin kanssa. Tai yksi kerrallaan treenattiin ja sitten käytiin yhdessä lenkillä.

Eilen oli jännää. Käytiin koko porukalla kansainvälisillä suurmarkkinoilla Lutakossa ostamassa hollantilaiselta kukkakauppiaalta orkideoja. Ihan nätisti olin, vähän jännitti kun oli paljon väkeä ja Kuokkalan siltakin käveltiin eestaas.”20180701-DSC_561720180701-DSC_563320180701-DSC_563520180701-DSC_565520180701-DSC_569720180701-DSC_5695

Riemukas viikko keskellä kesää

Juhannuksen jälkeinen lauantai on joka vuosi yksi keskikesän merkki, silloin paikalliset viljelijät tulevat torille siellä ympäri vuoden  kerran viikossa kananmunia ja juureksia myyvän Koppelin tilan seuraksi. Kävimme aamupäivällä koko porukalla ostamassa korillisen kesäherkkuja ja Coffeassa kahvilla. IMG_3520IMG_3522
Iltapäivällä keli oli pohjoistuulen ansiosta sen verran viileä, että lähdimme uimapaikattomaan Hietasyrjään. Ennen lenkkiä tallasin Armakselle kesän ensimmäisen jäljen ja treenasimme auton lähellä luoksetulon stoppia. Jälki vanheni puolisentoista tuntia. Otus nosti jäljen tieltä kivasti ja seurasi jälkeä hyvin. Kolmes ekaa keppiä jäi metsään, neljännen kohdalla se pysähtyi ja näki, että päässä liikahti ajatus ”ai niin, tämmöisiä piti matkalta löytää”. Viimeinen keppi löytyi kivasti. Jäljen jälkeen Armas sai vielä etsiä metsään eksyneet ihmisensä ja leikkiä isolla reikäpallolla.IMG_3523IMG_3524Viikolla lenkkeiltiin muutaman kerran kavereiden kanssa, Jyväskylän kavereiden lisäksi tiistaina tavattiin Armaksen Priya-täti ja Popa-bortsu. IMG_3502
Eilen vietettiin sateista iltapäivää Ainon ja Karkin kanssa agilityn merkeissä. Armaksen kanssa tehtiin takaakierron etäisyyden kasvatusta ja pieniä ratapätkiä. 20180629-DSC_5499

20180629-DSC_5528

20180629-DSC_5550