Pikkuleipiä ja pohdintaa

Vuoden jälkimmäiseen puoliskoon on mahtunut huolta ja murhetta. Monet suunnitelmat ovat muuttuneet mutta arjen pyörityksessä viikot ovat kuitenkin kuluneet nopeasti ja vuosi lähestyy loppuaan.

Armaksen kanssa käytiin kaksi viikkoa sitten kotihallilla rally-tokokisoissa. Hyvän mielen rata molemmilta, itse sössin -10p verran ottamalla sivuaskeleen oikealle hieman etuviistoon. Seuraavan kerran kisataan sitten joskus ensi vuoden puolella uusilla säännöillä. Uudet tehtävät ovat mukavia. Poistuvasta käytösruudusta jään kaipaamaan Armaksen kolmen minuutin silmiin tuijotusta, mutta en kentällä oman suorituksen aikana olevaa toista koiraa. Osa isoista uroksista pelottaa Armasta ja vaikuttaa sitä kautta suoritukseen.

Viime viikon agilitytreeneissä Armas kolkkasi itseään okseriin ja kaatoi molemmat oikean puolen siivekkeet. Kolhussa kontaktia ottanut oikea takajalka näytti parin päivän päästä sen verran kipeältä, että levon lisäksi annoimme otukselle neljänä päivänä kipulääkettä. Kotihoito toimi onneksi hienosti ja Armas on taas oma iloinen ja vauhdikas itsensä.

Vaikka tykkäämme Armaksen kanssa molemmat agilitysta kovasti, niin ajattelin jättää ryhmäpaikan hakemisen seuraavalle neljän kuukauden kylmälle jaksolle väliin. Keskitytään muihin lajeihin ja katsotaan, pysyykö Armaksen takapää paremmin ojennuksessa ilman aksaa.

Viime lauantaina olin kotihallilla seuraamassa tokokokeiden VOI- ja EVL-luokat tammikuun liikkurikoulutusta varten. Oli varsin mukavaa ja opettavaista nähdä, millaisilla suorituksilla saa mitäkin pisteitä ja ihastella pm-kisojen hienoja suorituksia.


Keittiön puolella ollaan kahtena viime viikonloppuna testattu uusia reseptejä Jan Hedhin kirjasta 277 Sorters kakor. Jatkoon pääsivät molemmat kokeilut.

Ranskalaisista pipareista tuli mausteisia, rapeita ja ihan tuoksuisia. Ohjeessa oli 50 g hillottua appelsiininkuorta, jonka korvasimme tuoreella. 20181202-DSC_6786

Franska pepparkakor (noin 60 kpl)

  • 225 g voita
  • 75 g tomusokeria
  • 75 g fariinisokeria/tummaa ruokosokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1/2 tl inkivääriä
  • 1/2 tl neilikkaa
  • 250 g vehnäjauhoja
  • vajaa 1/8 tl ruokasoodaa (1 g)
  • 100 g kokonaisia kuorimattomia manteleita
  • 1 appelsiinin kuori raasteena

Laita kulhoon huonenlämpöinen voi, siivilöity tomusokeri, fariinisokeri ja mausteet. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seos kulhoon. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Lisää mantelit ja appelsiininkuoriraaste.

Jaa taikina kahteen osaan ja tee niistä kantikkaat tangot (3 cm leveät, 6 cm korkeat). Laita tangot noin 2 tunniksi pakkaseen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä viipaleiksi ja laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Paista 190 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Vaniljatimanteissa korvasimme tomusokerin maukkaammalla ruokosokerilla. Tekotapa, jossa kylmennetty taikinarulla voidellaan keltuaisella, kieritellään sokerissa ja leikataan viipaleiksi, oli hauska ja siitä tuli pikkuleipiin kiva reunus.

Vaniljdiamanter (noin 40 kpl)

  • 200 g voita huoneenlämpöisenä
  • 70 g vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • 1 keltuainen
  • 225 g vehnäjauhoja
  • 1 keltuainen ja vaaleaa ruokosokeria pinnoitukseen

Laita kaikki ainekset kulhoon ja nypi käsin tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta kaksi noin 25 cm tankoa. Kääri tangot kelmuun ja laita ne pakastimeen 30 minuutiksi (tai parvekkeelle +2 asteeseen 2 tunniksi).

Levitä keltuaista sudilla tankojen päälle ja kieritä tangot sokerissa. Laita tangot vielä 10 min pakastimeen (parvekkeelle). Leikkaa tangot terävällä veitsellä reilun paksuisiksi viipaleiksi. Laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle ja paina niihin peukalolla painauma.

Paista 170 asteessa kiertoilmalla noin 15 min. 20181209-DSC_692020181209-DSC_6925

Keksuja x 2

Viime ja tänä viikonloppuna testasimme uusia keksireseptejä. Molemmista tuli varsin hyviä ja hieman erilaisia kuin reseptiarkiston entiset suosikit, joita niitäkin on aika monta.

Ohjeet löytyivät Cuisine et Vins de Francen nettisivulta ja ruotsalaisesta luottokirjasta Vår bakbok. 

Cookies natures (noin 50 kpl)

  • 1 muna
  • 150 g voita
  • 30 g tummaa ruokosokeria
  • 120 g vaaleaa ruokosokeria
  • 180 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuutioi voi ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon (käsin) muna ja sokeri. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina käsin tasaiseksi.

Pyörittele taikinasta pienehköjä palloja ja litistä ne haarukalla.

Paista 170 asteessa kiertoilmalla noin 12 min.

Bondkakor

  • 50 g manteleita
  • 5 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl vaaleaa ruokosokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 200 g voita
  • noin 3 rkl siirappia

Rouhi mantelit (veitsellä). Laita sokeri, voi, jauhot, sooda ja mantelirouhe kulhoon ja nypi tasaiseksi. Lisää siirappi ja nypi, kunnes saat tehtyä taikinasta pallon. Rullaa pallo pötköksi, jonka halkaisija on 4-5 cm. Kääri pötkö kelmuun ja laita se jääkaappiin noin tunniksi. Leikkaa tangosta noin 5 mm siivuja ja laita ne pellille leivinpaperin päälle.

Paista 180 asteessa kiertoilmalla noin 10 min. 20181111-DSC_6385

Armas pääsi torstaina yli kahden kuukauden tauon jälkeen aksatreenihin ja on ollut siitä lähtien lähes tauotta riemuilmeinen hymypoika. Kartturi oli hieman hitaalla. Perjantaina tokoiltiin neljä liikettä + paikkis kisamaisesti (ohjattu nouto, seuraaminen, hyppynouto ja tunnari) kivalla vireellä onnistuneesti.

IMG_4319IMG_432020181111-DSC_638920181111-DSC_639520181111-DSC_639020181111-DSC_639220181111-DSC_6393

Paluu aksakentälle ja kurpitsapiirakkaa

Armaksen päiväkirjasta: ”Riemun ja ilon päivä oli tänään. Emäntä ei ollutkaan unohtanut reittiä agilityhallille. Puolentoista kuukauden jumienparantelimistauon jälkeen tehtiin kevyt treeni ilman keppejä ja A:ta. Kivaa oli meillä kummallakin. Treenin jälkeen nautittiin vielä nätistä ja kirpeästä syyspäivästä ja kerättiin illalle vähän suppiksia. IMG_4245IMG_4244IMG_4241IMG_4250IMG_4249Menneen viikon aikana ollaan tokoiltu, tehty hajuhommia metsässä ja kotona ja eilen käytiin testaamassa rally-tokon uusia kylttejä omassa ratatreenissä.

Emäntä löysi ranskisten ruokalehden naamakirjasta kurpitsapiirakan ohjeen, jota se taas hieman viritteli. Aitoa ameriikkalaista se ei ole koskaan maistanut, isäntä on kuulemma kerran aikaisemminkin saanut hyvää versiota. Minäkin tästä tykkäsin.20181024-DSC_6337

On muuten kiva, että kaupoissa on tänä vuonna ollut kotimaisia kurpitsia. Ollaan niillä herkuteltu koko porukka.”20181024-DSC_6329

Tarte à la citrouille et aux épices

  • pohjaksi pâte brisée
  • 1 Potimarron/Orange Hokkaido/Oranger Knirps/Roter Knirps/Red Kuri -kurpitsa (960 g)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 150 g ruokosokeria (120 g vaaleampaa ja 30 g tummaa)
  • 3 munaa
  • 2 tl Spekulatius-maustesekoitusta (kanelia, kardemummaa, neilikkaa, muskottia, pippuria ja anista)
  • 1/2 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 rkl appelsiininkukkavettä

Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Kuori ja paloittele kurpitsalohkot. Höyrytä palaset kypsäksi. Soseuta kypsät palaset esimerkiksi sauvasekottimella. Sekoita mausteet kurpitsasoseen joukkoon.

Kauli jääkaapissa puolisen tuntia seissyt taikina jauhotetulla pöydällä. Nosta taikina kaulimen avulla voideltuun irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 190 asteessa 10 min leivinpaperin ja painojen (esim. riisin) kanssa. Poista paperi ja painot ja paista vielä niin kauan, että pinnasta katoaa kiilto (noin 5 min).

Vatkaa munat ja sokeri kierrevispilällä kevyeksi vaahdoksi. Lisää appelsiininkukkavesi ja kerma. Lisää kurpitsasose.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 190 asteessa noin 40 min. Annan jäähtyä. Nosta jäähtynyt piirakka irtopohjavuoasta tarjoilulautaselle. 20181024-DSC_633320181024-DSC_6331

 

Parin viikon puuhia ja jumeja

Armaksen päiväkirjasta: ”Kylläpäs emäntä on ollut laiska kirjoittaja. Melkein kahden viikon tarinat pitää kertoa kerralla.

Palataan hetkeksi vielä rally-tokon SM-kisoihin. Ei muistella arvostelua, vaan katsotaan Sporttirakin ottamia kuvia. Iso kiitos niistä.

Toissa viikolla treenasin aksaa ja tokoa. Perjantaina aloitettiin uudessa tokoryhmässä, jonne vaihdettiin rallyryhmästä. Tein ohjatun noudon hyvin ja tunnaria ekan kerran hallissa. Kivasti sujui sekin. Lauantaina oltiin nollakoirailemassa Vihtavuoren rallykisassa. Muistin kyllä, että siellä se amppari aksakisassa hyökkäsi suuhuni. Vähän oli huono fiilis tehdä hommia sitä muistellessa mutta onneksi paikalla oli paljon hyviä kavereitani. Iltapäivällä käytiin ulkona syömässä Keski-Suomen lampaankasvattajien tapahtumassa Toivolan Vanhalla Pihalla. Hyvää lammasmakkaraa oli.

Sunnuntaina mentiin Ainon porukan aksaamaan ja lenkille. Sekä kepittely että juoksari-A näyttävät kuvienkin perusteella sujuvan hyvin, eikös vaan? 20180909-DSC_611720180909-DSC_612320180909-DSC_612420180909-DSC_613520180909-DSC_6137

Sunnuntaina vaikutin kuulemma sen verran vaivaiselta takapäästä, että isäntä vei minut maanantaina Dynamic Fysion Marjolle hoitoon. Selän nikamalukon avauksen ja SI:n vinouden korjauksen jälkeen elämä helpotti parissa päivässä mutta lihasjumia oli kuulemma vielä sen verran, että emännän mielestä en saanut mennä tänään aksakisoihin. Harmistusta helpotti se, että Aija tuli tänään alkuillasta hieromaan minut. Kaikenlaisia kireyksiä kuulemma löytyi, ainakin niskasta, lanneselästä ja takareisistä. Vasemman takajalan yksi varvaskin oli kovasti jumissa.

Viikolla yritettiin iltalenkeillä etsiä sieniä. Karvarouskuja löytyi sienisalaattiin, leppärouskuja paistettavaksi ja kolme herkkutattia pastaan mutta isoista saaliista on vain haaveiltu. Kotitreenin lisäksi eilen tokoiltiin valmennusryhmässä. Päivän teemana oli kokonaisuus kuntoon. Tehtiin koemaisessa setissä L, kaukot ja tunnari. Olin oikein taitava vaikka kaukoissa vähän valuin eteenpäin ekassa seisomisessa. Liikkeiden väleissäkin maltoin olla haahuilematta.”

Nolla!

IMG_3908Armaksen päiväkirjasta: ”Loman jälkeen ollaan vieläkin vähän pakoiltu kuumia kelejä. Niin on ollut kuivaa, että Viljonlähteenkankaan ihana uimalammikko on kuivanut pois. Treenaamisen ja lenkkeilyn lisäksi olen pari kertaa päässyt tyttöjen kanssa lenkille.

Tänään kisattiin emännän kanssa toista kertaa aksakisoissa. Marko Mäkelä oli tehnyt haastavat radat. Ekalla agilityradalla suoriduttiin kaikista vaikeistakin paikoista ja tehtiin eka nollarata! Pysyin lähdössä, tein hienot kepit ja kontaktit. Toisella radalla emäntä ei uskaltanut tehdä saksalaista hieman epätavalliseen kulmaan. Valssi ei ihan toiminut ja hieman epätietoisena radan suunnasta ehdin läpätä tassulla keinua yhtä estettä liian aikaisin. Hyppyradalla emäntä menikin eri puolelle keppejä kun oli suunnitellut ja joutui sen takia tukalaan tilanteeseen. Minä arvasin, että piti mennä putkeen. Kiva kisapäivä oli.”IMG_3934

Agilitykisauran startti

Huh, olipas jännittävää. Nyt on sitten sekä minun että Armaksen virallinen agilitykisaura avattu kotikisoissa kahdella ihan hyvällä hyl-radalla.

Kun maaliskuussa vaihdomme toiseen seuraan, halliin ja treeniryhmään, niin kerroin tavoitteeksi, että kisaamme elokuun loppuun mennessä möllikisoissa. Monen asian vaikutuksesta (kivituhka-alusta, ryhmän kouluttaja eli ystävämme Aino, kiva ryhmä ja treeni-into) sekä esteosaaminen että minun ja Armaksen yhteistyö on edennyt paljon toiveitani nopeammin ja uskaltauduin ilmoittamaan meidät kisaan. Etukäteen jännitin ensimmäisen esteen riman tiputusta ja keppien onnistumista.

Ensimmäisenä ratana oli hyppyrata, jolla oli ”lähtösuorana” hyppy-rengas-(monen koirakon hyl-kohtaloksi koitunut )pussi-hyppy. Armas pysyi lähdössä nätisti ja onnistuin neljännen esteen jälkeisessä valssissa kivasti. Kahdeksannella esteellä oli vähän turhan lähellä hyppyä ohjaamassa ja Armas hyppäsi sen takaa (ohjauksen mukaisesti kun videota katsoo). Virheen jälkeen ohjaajalle iski puolen sekunnin ajatuskatko ja syötin otuksen väärään putkeen. Oikean putken jälkeen loppurata sujui kivasti, myös ne jännätyt kepit.

Agilityradan alussa hyppy-rengas-puomi puomi taisi vetää Armasta sen verran, että se hyppäsi renkaan huolimattomasti. Puomilla osui kontakteille mutta ”ei ehtinyt pysähtyä”. Seuraava kolmen hypyn pätkä ennen keinua näytti etukäteenkin vähän haastavalta. Keinu kutsui Armasta yhden esteen liian aikaisin ja oikealle reitille palaamisen jälkeen sen suoritus oli hieman ilmava. Loppurata meni taas yhtä tippunutta rimaa lukuunottamatta kivasti. Radat taisivat olla ykkösen radoiksi suhteellisen haastavat sillä kummallakaan radalla ei tullut missään kokoluokassa nollatulosta.

Ekasta kisapäivästä jäi hyvä mieli. Ennen seuraavaa starttia pitäisi treenata kontakteja kovassa vireessä. Kyllä Armas normaaleissa treeneissäkin on hyvässä vireessä, mutta harvoin se harjoituksissa haukkuu yksittäisiä intohaukkuja enempää. IMG_3667.JPGMinä jatkoin kisapäivää omien ratojen jälkeen talkoilun merkeissä. Illalla käytiin palauttelulenkillä Muuramessa. IMG_3675

 

 

Kepittelyä

Armaksen päiväkirjasta: ”Onpa emäntä ollut huolimaton – unohtanut laittaa viime sunnuntain kuvat näytille. Silloin kävin aksaamassa Karkin ja Ruutin kanssa. Tai yksi kerrallaan treenattiin ja sitten käytiin yhdessä lenkillä.

Eilen oli jännää. Käytiin koko porukalla kansainvälisillä suurmarkkinoilla Lutakossa ostamassa hollantilaiselta kukkakauppiaalta orkideoja. Ihan nätisti olin, vähän jännitti kun oli paljon väkeä ja Kuokkalan siltakin käveltiin eestaas.”20180701-DSC_561720180701-DSC_563320180701-DSC_563520180701-DSC_565520180701-DSC_569720180701-DSC_5695