Ylläksen yllättävät kelit

Kolmen vuoden tauon jälkeen pääsimme taas keskitalven retkelle Ylläkselle. Ennen joulua alkanut flunssa köhityttää vielä reilun kolmen viikon jälkeenkin mutta ollaan kuitenkin päästy ulkoilemaan. Matkalla hieman kauhistutti, että löytyykö talvea lainkaan sillä Sieppijärvelle asti kaikki pihat ja sivutiet olivat luistinratana. Täälläkin vuodenvaihteen lämpimät kelit veivät kauniit lumikerrokset puista ja kadottivat pehmeät hanget mutta lunta on kuitenkin reilusti.

Pari ensimmäistä päivää pakkasta oli paljon ennustettua enemmän (sunnuntaina kylällä -24), eilen ja tänään on ollut nollassa ja jopa vähän lämpimän puolella. Tänään oli varsin erikoinen hiihtokeli: retkisuksien skineihin jäi usean sentin lumikerros, joka ei lähtenyt edes potkaisemalla pois. Ilman skinejä sukset luistivat kohtuullisesti ja pitivät riittävästi ylämäessä – ilman mitään voidetta siis! Hämmentävää.

Sunnuntaina käytiin Kellokkaalta lähtien Kellostapulilla. Ylhäällä oli varsin rapsakka hanki ja kova tuuli.

Maanantaina kiivettiin Kukastunturille. Pätkä sinne menevää lumikenkäreittiä näyttää olevan vahtiviettisen ukkometson reviirillä. Armas huusi pörhistelevälle linnulle karvat pystyssä, häntä tötteröllä ja närkästysilme päällä. Video jäi ottamatta kun piti yrittää suoriutua hangen kautta eteenpäin joutumatta hyökkäyksen kohteeksi.

20200106-DSC_2507

Eilen ja tänään retkihiihdettiin kelkkaurilla Kuertunturin takana olevalta mökiltä lähtien.

Lumisempia kuvia samoilta paikoilta samoista tyypeistä löytyy kolmen vuoden takaiselta pakkasreissulta täältä ja täältä.

Elämänluukun lumipolulla

Kovin pakkanen katosi viimeiseksi lomapäiväksi mutta noin -15 varustettuna polut ja ladut avoimella umpeen puhaltavalla tuulella tuntui kylmemmältä kuin eilinen keli puurajan yläpuolella. Armas sai tuulen takia ulkoilla Elämänluukun lumisessa lähimetsässä Pomppa päällä vaikka se pakkasen puolesta olisi pärjännyt ilman takkia. Kahvilan joulusesonki loppui eilen, joten päiväkahville piti palata hotellille. Siellä sai iloksemme tuoretta pullaa.

Tämän reissun majoituksen etsimiseen meni tuntitolkulla aikaa meiltä molemmilta sillä koiran sallivia kelvollisia ja järjellisen hintaisia mökkejä on kovin vähän. Mökkivaraus pitäisi varsinkin sesonkiaikaan tehdä kovin aikaisin ja se on muuttuvien aikataulujen takia monesti vaikeaa. Hotellimajoituksesta emme alustavasti olleet kiinnostuneita kokkausmahdollisuuden puutteen takia. Kolme viikkoa ennen suunniteltua lähtöä löytämämme, joulukuussa avattu, kurssikeskuksesta hotelli-hostelliksi omistajavaihdoksen kautta muuttunut Kuerkievari osoittautui oikein kivaksi ja koiraystävälliseksi majoitukseksi. Omistajaperhe oli hurjan mukava, huone riittävän tilava koirankin kanssa majoittumiseen ja tunturiin pääsee suoraan pihasta. Aamupalalla oli tuoreita sämpylöitä ja päivällisellä hyvää kotiruokaa. Kiitämme mukavasta lomasta vaihtelevassa pirteässä pakkassäässä!

20170106-_DSC1251.jpg20170106-_DSC1254.jpg20170106-_DSC1256.jpg20170106-_DSC1261.jpg20170106-_DSC1263.jpg20170106-_DSC1264.jpgArmaksen Pompasta puheenollen… reilu vuosi sitten samoissa maisemissa retkeili tällainen toppatakkijurottaja:20151216-_DSC9819.jpg

Yli pennun verran lunta!

20151215-_DSC9791Matkasimme viikon lumiretkelle Ylläkselle. Armaksen automatkat sunnuntaina Tornioon ja sieltä eilen tänne vuokramökille sujuivat omassa häkissä tosi hyvin. Anoppilassa se opetti 10-kuukautiselle Tinolle pentupainia ja imuroi ahneena ja siistinä poikana Tinon ruoat kupista ja possunkorvan jämät matoilta.

Täällä Äkäslompolossa oli eilen kylällä -25 astetta ja hieman ylempänä olevalla mökillä -12, aikamoinen lämpötilaero. Kylmältä alhaalla tuntui aamupäivälläkin kun kävimme ostoksilla ja lämmittelemässä leipomossa ja Jouni kaupassa. Armas tottui nopeasti toppatakkiinsa, tassuja taisi kylmimmässä kohdassa kylällä hieman palella, joten se pääsi hetkeksi sylikyytiin.
20151215-_DSC976320151215-_DSC976920151215-_DSC9770Lunta on enemmän kuin pienen koiran verran, joten lumikenkäretkelle lähteminen koko porukalla lähteminen ei ole pennun kanssa järkevää. Iltapäivällä kävimme vuorotellen lyhyesti kenkäilemässä mökin takana olevalla Lehmijänkällä ja polun rakentamisen jälkeen katselemassa sinistä hetkeä koko porukalla. Pienien lähtövaikeuksien jälkeen Armas käveli lumikenkien seassa oikein hyvin. Sauvoja meillä ei vielä ollut mukana. Joku päivä pitää myös kokeilla, miten suksien kanssa eteneminen sujuu, hiihtoretkiäkin kun olisi tulevina talvina tarkoitus yhdessä poitsun kanssa tehdä (kotimaamme älyttömän tiukat latusäännöt tosin rajoittavat niitä kovin paljon…).  20151215-_DSC978920151215-_DSC979620151215-_DSC979520151215-_DSC980720151215-_DSC980320151215-_DSC980820151215-_DSC9813
Illalla uutta ja ihmeellistä oli tänne saapuneen ranskalaisystävämme tapaaminen. Kyllä on pienen koiranpennun elämässä paljon kaikkea jännää! Meillekin tämä on erilainen lumiloma – mäenlaskuvarusteet jätimme kotiin ja murtsikkakin hiihdämme varmaan vuorotellen kun otusta ei viitsi jättää ei ihan pentuturvalliseen tilaan yksin.

Vittan vääntöpaikka

Aamuyöllä alkanut sade hellitti alkuiltapäivästä ja aurinkokin kaivautui viimeisenäkin lomapäivänämme esiin pilvien takaa. Jatkoimme saamelaisten muinaisiin pyhiin paikkoihin tutustumista käymällä viitisentoista kilometriä Äkäslompolon kylän pohjoispuolella sijaitsevalla Äkässaivolla. Kiersimme kolmen kilometrin mittaisen Saivopolun, ihastelimme jylhiä maisemia, saivojärven kirkasta vettä ja ihmettelimme herkkutatitonta kangasta.

20150825-_DSC8339 20150825-_DSC8357 20150825-_DSC8358Koska ilma oli kaunis ja aikaa kaupan sulkemisaikaan vielä runsaasti, niin päätimme käydä vielä Äkäsmyllyllä, jolla olimme poikenneet vuosia sitten hiihtolenkillä. Alueella on vanha mylly ja muita vanhoja rakennuksia, kahvila (pitäjä oli vasta valmistelemassa huomenna alkavaa ruska-ajan aukioloa) ja pieni vesiputous Äkäslinkka. Opastettuja retkireittejä pitkin pääsee niin pitkälle kuin jaksaa kävellä.

20150825-_DSC8368 20150825-_DSC8372Osaako joku kertoa, mikä on vittan vääntöpaikka? Netti ei auta. Päättelimme, että vitta on sama kuin vitsa, jota perinteisesti väännetään.

20150825-_DSC8378 20150825-_DSC8382 20150825-_DSC8385

20150825-_DSC8393 20150825-_DSC8395

Kukastunturilla

20150824-DSCF1450Olimme toki lukeneet Ylläksen alueen panostuksesta maastopyöräilyyn ja mutta silti yllätyimme tämän päivän ajelulla moneen kertaan iloisesti. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella saa ajaa vain pyöräilyreiteiksi merkityillä poluilla, puiston ulkopuolella ajettavaa voi etsiä karttojen avulla tai juttelemalla paikallisten kanssa. Me tutkimme paperikartan ja Ylläksen pyöräilykartan lisäksi Karttaselain-appia ja kysyimme vinkkejä hotellin Tonilta ja Ninnulta.

Päivän aluksi seurasimme uutta Ylläs-Levi-reittiä Kukastunturin huipun kautta Kotamajalle. Kukakselle nousu oli teknisesti helpohko yläosan sorastuksen ansiosta. Tunturin laen hienot maisemat näyttivät hieman erilaisilta kuin joulukuun lumikenkäretkellä.

20150824-DSCF1445 20150824-DSCF1446
Alamäki Kotamajalle oli mukavan vauhdikas eikä neljänkympin rajapyykinkään ylittänyt tätiajaja joutunut jalkautumaan kuin lopun jyrkässä juurakkokivikossa.

Kotamajalta Hangaskurun laavulle oli yhtä hieno ajaa pyörällä kuin hiihtää talvella. Hienoa pohjoisen havumetsää ja hyvää, hieman teknistä polkua. Sorastusta tällä välillä oli vain lyhyt pätkä Kotamajalta lähtiessä suon kierrossa.

20150824-DSCF1465 20150824-DSCF1466 20150824-DSCF1467Hangaskurusta poljimme Nilivaaran kautta Karilaan pyöräreittiä, joka oli hieno pätkä sekin. Sorastusta oli alun suon kierrossa ja Tähtipolun kanssa yhteisellä osalla Kesängin rinteessä. Karilasta ajoimme tietä 940 pitkin pohjoiseen ja kävimme katsomassa Elämänluukkua (vaikka tiesimme, että se on kiinni). Hieman Elämänluukun jälkeen, pohjoiseen menevän tien vasemmalla puolella Pekanjänkän takana on poroerotusaita, jolta lähtee huikean mahtava reilun kuuden kilometrin single track, jota pääsee takaisin kylälle, Helukkaan. Tuota uraa ei vanhassa paperikartassamme ollut ja Karttaselaimen merkintäkin oli vähän epämääräinen. Jalkautua piti pari kertaa märkien paikkojen ja kerran kaatuneen puun takia (ja kiroilla kerran kun kolautin polkimella sääreeni oikein kunnolla). 20150824-DSCF1470 20150824-DSCF1472Hienon hieno reissu. Ajoaikaa 3 h 10 min, matkaa 40 km ja nousua 655 m.

Lumivyöry kivikossa??

Aamu-usva hävisi auringon tieltä yhdeksän jälkeen, joten pakkasimme reppuihin osan kameravarustuksesta ja vähän eväitä. Keli näytti siltä, että pitkät hihat ja lahkeet saivat jäädä huoneeseen ja autoon luontokeskus Kellokkaan pihaan.20150823-_DSC8293
Kävelimme vehreän Varkaankurun läpi ja Kellostapulin ympäri kulkevan Seitakierroksen pienillä lisämausteilla. 20150823-_DSC8295 20150823-_DSC8300 20150823-_DSC8301 20150823-_DSC8302 20150823-_DSC8305 20150823-_DSC8308 20150823-_DSC831620150823-_DSC8317Ihmeteltyämme Keskisen laen ja Kellostapulin välistä kivikkoa kipusimme Kellostapulin matalammalle laelle syömään eväitä ja kuvaamaan Kesänki-tunturin Pirunkurua.20150823-_DSC8320 20150823-_DSC8323 20150823-_DSC8324Retken lopuksi herkuttelimme Kellokkaan takapihasuon antimilla ja tervehdimme valkoisia poroja. Söimme pari desiä hilloja kumpainenkin ja tulimme syödyiksi. Kuka käski mennä shortseissa suohon?20150823-_DSC8328 20150823-_DSC8329 20150823-_DSC8330

Jänön jäljillä Kukastunturin laella

20141231-_DSC6069

Päivän harrasteeksi valikoitui valokuvaus yhdistettynä kolmen ja puolen tunnin lumikenkäilyyn Karilan Navettagallerialta Kukastunturin laelle ja takaisin. Ison osan matkasta kuljimme virallista lumikenkäreittiä, joka ei tosin tähän aikaan vuodesta ollut vielä ollut kovin aktiivisessa käytössä, avotunturiosuuden ja sille siirtymisen seurasimme hangessa pomppineen pupun jälkiä. Kääntöpaikalla saimme ihastella 12:54 laskeneen auringon lisäksi kuuta. Kameralaukussa oli mukana muutama objekti mutta kaikki kuvat tuli otettua 105 mm makrolasilla. Jokunen lisäfoto löytyy kuvasivulta.

Hyvää, liikunnallista, maukasta ja valokuvauksellista uutta vuotta kaikille luimupupulan lukijoille!20141231-_DSC6079