Låktatjåkko

IMG_3834Låktatjåkko fjällstation, Ruotsin korkeimmalla (1228 m) sijaitseva tunturiasema, on hyvällä kelillä pitkän päiväretken kohde. Syyskuun alussa 2007 matka katkesi puolenvälin jälkeen lumisateen kadotettua näkyvyyden, 2008 pääsiäisenä kävimme siellä ”eisuositellakaikille” -reissulla murtsikkasuksilla ja tänään ensimmäisen kerran jalkaisin. Låktalle voi kivuta joko Björklidenistä tai E10-tieltä Låktatjåkkan aseman kohdalta. Valitsimme hotelllilta lähtevän, enemmän lutrauslammikoita, pienemmän lähtöruuhkan (E10:n parkki sama ylisuositun Trollsjön parkin kanssa) ja laajempien maisemien reitin. Matkaa on yhteen suuntaan noin 9,5 km ja korkeuseroa 750 m. Osan matkasta voi kulkea rengasmatkana – me kipusimme hieman alempana kulkevaa kesäreittiä ja palasimme korkeammalle nousevaa Färdledarvägeniä, jolta oli huikeat näkymät Torniojärvelle ja sen takana oleville tunturialueille. 20180802-DSC_595620180802-DSC_598320180802-DSC_5988IMG_3836IMG_3841Aikaa reissuun meni tunnin gulassikeiton ja vohvelin mittaisine taukoineen noin 7 tuntia (niiden takia kyllä kannattaa kävellä). Reitti on pääosin suhteellisen helppokulkuista, yksi jyrkkä nousupätkä on hieman hankalampi. Koiran kulkemista helpottaa se, että kivisillä osuuksilla reitin alusta on ympäristöä helpompi kulkea. Poroja oli tänään puolenvälin jälkeen liikkeellä sen verran, että herra australianporokoira joutui fleksitetyksi. Hieno reissu ja huikeat maisemat.

20180802-DSC_599820180802-DSC_600020180802-DSC_600420180802-DSC_600120180802-DSC_601120180802-DSC_601720180802-DSC_601420180802-DSC_6019Epävakaalla kelillä ja huonolla näkyvyydellä kannattaa valita joku muu kohde. Koko matka on avotunturia ja tunturiasema korkealla. Keli voi muuttua nopeasti hyvin huonoksi ja näkyvyys kadota täysin.

Kuokkel

Tasan vuosi sitten päiväretkeilimme Kuokkelissa koleassa säässä ja lunta oli talven jäljiltä sekä reitillä että mäkien rinteillä. Tänään samassa paikassa oli helteinen keli jota tuuli viilensi mukavasti ja lunta näkyi vain satunnaisia läikkiä korkealla. Kävelimme reilut pari tuntia kohti Vadvetjåkkan kansallispuistoa useiden lampien ja näköalapaikkojen kautta ja merkittyä reittiä pitkin takaisin. Upea paikka. 20180801-DSC_590520180801-DSC_591020180801-DSC_591120180801-DSC_590620180801-DSC_591420180801-DSC_592020180801-DSC_592720180801-DSC_592920180801-DSC_593620180801-DSC_593120180801-DSC_593920180801-DSC_5949

Lammelta lammelle

Armaksen päiväkirjasta: ”Taas oli kuuma päivä. Ei se kyllä minua haitannut kun valittiin ulkoilupaikaksi hotellin hieno takametsä ja kuljettiin lutrauspaikalta toiselle. Ihmiset uivat vain kerran, minä ties kuinka ja monta. Kohta 11 vuotta täyttävä pappakoira Sotis lähti mukaan retkelle mutta vuotta vanhempaa Zappaa ikä jo painaa niin ettei se enää pitkille retkille pääse.20180731-DSC_582720180731-DSC_583020180731-DSC_583720180731-DSC_584320180731-DSC_585820180731-DSC_586220180731-DSC_587220180731-DSC_5875

Iltauinnilla kävin Torniojärvessä Hopeaputouksen (Silverfallet) alla. Viime vuonna ihastelimme siellä lähinnä upeita rantakiviä, nyt oli hieno näkymä Lapinporttiin.”20180731-DSC_588320180731-DSC_588120180731-DSC_590220180731-DSC_590320180731-DSC_589520180731-DSC_5896

Katterjaurella

Lämpöennustusten ja aamun sään tarkkailun jälkeen päivän retkikohteeksi valikoitui huikeiden maisemien Katterjaure Ruotsin ja Norjan rajamailla. Kahden vuoden takaiseen retkeen verrattuna järvessä oli vähemmän vettä ja lumihepuliläikkiä ei ollut polun varrella lainkaan. Katterjåkkista lähtiessä keli tuntui kovin kostealta ja lämpimältä mutta ylempänä pilvet ja kovahko mutta lämmin tuuli pitivät kelin mukavana. Paluumatkalla kävimme koko porukalla uimassa, vain yksi kaivoi hiekkaa ja hepuloi. 20180730-DSC_574420180730-DSC_574720180730-DSC_575320180730-DSC_577020180730-DSC_577320180730-DSC_577620180730-DSC_578320180730-DSC_578820180730-DSC_579220180730-DSC_5794-220180730-DSC_579520180730-DSC_580020180730-DSC_580420180730-DSC_5805

Agilitykisauran startti

Huh, olipas jännittävää. Nyt on sitten sekä minun että Armaksen virallinen agilitykisaura avattu kotikisoissa kahdella ihan hyvällä hyl-radalla.

Kun maaliskuussa vaihdomme toiseen seuraan, halliin ja treeniryhmään, niin kerroin tavoitteeksi, että kisaamme elokuun loppuun mennessä möllikisoissa. Monen asian vaikutuksesta (kivituhka-alusta, ryhmän kouluttaja eli ystävämme Aino, kiva ryhmä ja treeni-into) sekä esteosaaminen että minun ja Armaksen yhteistyö on edennyt paljon toiveitani nopeammin ja uskaltauduin ilmoittamaan meidät kisaan. Etukäteen jännitin ensimmäisen esteen riman tiputusta ja keppien onnistumista.

Ensimmäisenä ratana oli hyppyrata, jolla oli ”lähtösuorana” hyppy-rengas-(monen koirakon hyl-kohtaloksi koitunut )pussi-hyppy. Armas pysyi lähdössä nätisti ja onnistuin neljännen esteen jälkeisessä valssissa kivasti. Kahdeksannella esteellä oli vähän turhan lähellä hyppyä ohjaamassa ja Armas hyppäsi sen takaa (ohjauksen mukaisesti kun videota katsoo). Virheen jälkeen ohjaajalle iski puolen sekunnin ajatuskatko ja syötin otuksen väärään putkeen. Oikean putken jälkeen loppurata sujui kivasti, myös ne jännätyt kepit.

Agilityradan alussa hyppy-rengas-puomi puomi taisi vetää Armasta sen verran, että se hyppäsi renkaan huolimattomasti. Puomilla osui kontakteille mutta ”ei ehtinyt pysähtyä”. Seuraava kolmen hypyn pätkä ennen keinua näytti etukäteenkin vähän haastavalta. Keinu kutsui Armasta yhden esteen liian aikaisin ja oikealle reitille palaamisen jälkeen sen suoritus oli hieman ilmava. Loppurata meni taas yhtä tippunutta rimaa lukuunottamatta kivasti. Radat taisivat olla ykkösen radoiksi suhteellisen haastavat sillä kummallakaan radalla ei tullut missään kokoluokassa nollatulosta.

Ekasta kisapäivästä jäi hyvä mieli. Ennen seuraavaa starttia pitäisi treenata kontakteja kovassa vireessä. Kyllä Armas normaaleissa treeneissäkin on hyvässä vireessä, mutta harvoin se harjoituksissa haukkuu yksittäisiä intohaukkuja enempää. IMG_3667.JPGMinä jatkoin kisapäivää omien ratojen jälkeen talkoilun merkeissä. Illalla käytiin palauttelulenkillä Muuramessa. IMG_3675

 

 

Huhhuh hellettä!

20180721-DSC_5703Armaksen päiväkirjasta: ”Aikamoista kuumuutta on ollut viime aikoina. Ei olla päästy juoksemaan eikä pitkille lenkeille. Muutaman kerran viikossa ollaan käyty aamulla hallilla aksaamassa, iltaisin olen uinut yksin, emännän, Ainon ja Keksin kanssa ja emännän ja isännän kanssa. Päivät ollaan vaan pötkötetty ilmalämpöpumpun viilennysalueella. Eilen käytiin keräämässä vähän mustikoista. Tänään niistä tehtiin piirakka. Siinä on kuulemma sveitsiläisiä vaikutteita.”

BLAUBEER-WÄHE

POHJA (PÂTE SABLÉE)
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 125 g voita
  • 70 g sokeria
  • 2 keltuaista
  • 1/2 dl vettä

Nypi voi, sokeri ja jauhot sekaisin. Lisää keltuaiset ja vesi. Tee taikinasta pallo. Laita taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Kauli taikina ja laita se voideltuun piirakkavuokaan.

TÄYTE:
  • noin 1 l mustikoita
  • 2 dl kuohukermaa
  • 2 munaa
  • 5 rkl (3/4 dl) vaaleaa ruokosokeria
  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa

Vatkaa munat, sokeri ja vanilja kulhossa kevyeksi vaahdoksi. Lisää kerma.

Laita mustikat piirakkapohjan päälle. Kaada täyteseos mustikoiden päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 35 min (kunnes pinta saa sopivasti väriä). Anna jäähtyä.20180721-DSC_5704

Kepittelyä

Armaksen päiväkirjasta: ”Onpa emäntä ollut huolimaton – unohtanut laittaa viime sunnuntain kuvat näytille. Silloin kävin aksaamassa Karkin ja Ruutin kanssa. Tai yksi kerrallaan treenattiin ja sitten käytiin yhdessä lenkillä.

Eilen oli jännää. Käytiin koko porukalla kansainvälisillä suurmarkkinoilla Lutakossa ostamassa hollantilaiselta kukkakauppiaalta orkideoja. Ihan nätisti olin, vähän jännitti kun oli paljon väkeä ja Kuokkalan siltakin käveltiin eestaas.”20180701-DSC_561720180701-DSC_563320180701-DSC_563520180701-DSC_565520180701-DSC_569720180701-DSC_5695