Auto otti omaa lomaa…

Reissussa sattuu ja tapahtuu, osa n+1: automme halusi kahden edellisen tavoin testata, miltä tuntuu matkustaa hinausautolla lähimmälle merkkikorjaamolle hoitoon. Olimme toissa-aamuna lähdössä hiihtämään, mutta kärry vilkutteli valoja eikä ihantanutkaan. Polttoainejärjestelmän ohjainlaite siinä kuulemma oli hajalla, eipä sellaisen varmaan reilua puolta vuotta kauempaa pitäisi kestääkään?!

Tänään matkasimme aamupäiväulkoilun jälkeen Rovaniemelle vuokra-autolla hakemaan omaa ajokkia hoidosta. Auton toimittaminen takaisin ei näet kuulu korvattaviin asioihin, se pitää hoitaa itse. Kotona matkaa olisi noin 5 km, täällä reilu 2 h suuntaansa. Matkalla saimme ihmetellä pakkaspäivän lämpötilaeroja – Äkäslompolon puolen hissiaseman korkeudella oli -20,5, kylmimmillään muutamassa kohdassa -40. Hrrrr.

Aamupäivällä hotellin korkeudella mittari näytti -25 ja tarkenimme käydä Kuertunturilla ihastelemassa selkeähkön päivän värejä.20170104-_dsc115420170104-_dsc115720170104-_dsc116220170104-_dsc116920170104-_dsc117120170104-_dsc117220170104-_dsc117320170104-_dsc117620170104-_dsc117820170104-_dsc118420170104-_dsc1193

Mitä kaikkea keittiön kaapista löytyykään

Johan oli touhupäivä, kylläkin ihan positiivinen sellainen.

Automme kotiutui aamupäivällä: isot kiitokset auton kuljetuksesta sekä mukaan pakatusta herkullisesta mustikkavattupiirakasta ja tippaleivistä. Kuljettaja sai vappubrunssin tuoreiden sämpylöiden ja marokkolaisten lihapullien muodossa päivän etuajassa.

Ranskassa saattaa olla enemmän käyttöä kesävaatteille kuin suksille ja kypäröille, joten päivän puuhalistassa oli muun muassa kesävaatteiden silitystä, suksien keväthuoltoa, boksin kuskaamista kesäsäilöön, auton imuroimista,… varsin riehakasta vapun viettoa siis.

Pitkään reissuun lähtiessä pitää tietenkin huolehtia, ettei ruokia ja juomia jää pilaantumaan. Niinpä avasimme keittiön kaapissa vuosia lymyilleen, tyylikkäästi ikääntyneen, Champagne Charles Heidsieck Brut Réserve 1997:n ja laitoimme sen kaveriksi uunissa confit de canardia ja puikulapottuja.

Opelin haamu

Ei, tällaista ei voi tapahtua. Auto, vaikkakin eri, ei voi hajota vuoden päästä edellisestä samassa paikassa, eihän? Niinpä nyt kuitenkin kävi. Toivottavasti tuo saadaan kuntoon ennen patonkimaan retkeämme…

Kivempiin asioihin. Eilen olimme koko porukalla lumikenkäilemässä Kuokkelissa, jossa oli yön pakkasen jäljiltä hieno kantohanki. Iltapäivän Narvikin retki olisi varmaan pitänyt jättää tekemättä…

Johan oli vuosi

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Kuluneeseen vuoteen 2010 mahtui kaikenlaista, joista jotkin kokemukset olisin mielelläni jättänyt väliin. Toki vuoteen mahtui monta mukavaakin tapahtumaa.

Joulukiertueen jälkeen vietämme uuden vuoden aattoa pauketta paossa sisällä kahden kesken. Ruokana oli kreikkalaista sitruunakanaa ja Sveitsin juustoja. Kanan resepti on kirjasta Rena Salaman: Kreikkalainen keittiö. Kana valmistetaan seuraavaan tapaan: Lohkotut perunat laitetaan uunivuokaan, päälle nostetaan kana, jonka sisään on laitettu yrttejä ja valkosipulia. Kanan ja pottujen päälle puristetaan sitruunan mehua ja lorautetaan oliiviöljyä, ripotetellaan yrttejä ja suolaa ja lisätään lohkotut sitruunan kuoret. Paistetaan 200 asteessa puolitoista tuntia.

Positiivista:

Talvi oli lumisin koko aikana, mitä olen Jyväskylässä asunut. Otimmekin paljosta lumesta ja pakkaspuuterista kaiken ilon irti – kotirinteillä Riihivuoressa oli muutamana lumisadepäivänä jätetty pari rinnettä tuoreelle lumelle! Kelit suosivat myös tammikuun lopun viikonloppuretkeä Tahkolle – molempina öinä satoi lunta ja oli sen verran kylmä, että iso osa muista ihmisistä viihtyi mäkeä paremmin rinneravintoloissa.

Pääsiäisloma Abiskossa, tällä kertaa myös veljelläni varustettuna, oli ”yhtä pientä juttua” lukuunottamatta taas kerran todella mukava ja rentouttava. Abisko Mountain Lodge on sympaattinen paikka, jonka huokuttelevuutta lisäävät karvakaverit Zappa ja Sotis. Polveni tilasta huolimatta pääsimme testaamaan Ranskasta tilattuja randokamoja ja opettelemaan nousukarvojen käyttöä. Kuvaraporttia

Kesälomalla olemme yleensä käyneet Ruotsin ja Norjan tuntureilla ajamassa pyörällä ja kävelemässä. Toukokuun kierukkakorjauksen jälkeen ja risan ristisiteen kanssa tunturiretkeä ei voinut tehdä, joten piti keksiä jotain muuta kivaa. Ajoimme auton lauttaan, laivailimme Saksaan ja retkeilimme reilut kaksi viikkoa Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Oikein onnistuneeseen retkeen mahtui Ranskan ympäriajon seurantaa ja paljon pyöräilyä. Löysimme mukavia pieniä majoituksia ja pääsimme kokeilemaan kevään pyöräilyklassikoiden mukulakivipätkien ajamista, tosin vähän huijaten, maastopyörillä. Yksi retken kohokohdista oli simpukka-ateria Belgian Oudenaardessa, Ronde van Vlaanderenin ”kotikaupungissa”. Retken kuvakokoelma.

Jotta voi retkeillä, niin pitää tehdä töitäkin. Sain viiden vuoden tutkimushomman, jonka puitteissa on mahdollisuus tehdä pitkiäkin työreissuja ulkomaille. Paljon parempaa tilannetta ei tässä vaiheessa uraa voi olla. Nyt voi sitten katsoa, onko luimupupusta isona oikeasti tutkijaksi vai ei ;).

Kotikeittiössä on tehty monenlaisia uusia ja tuttuja ruokia ja leivonnaisia.

Klassisen musiikin radiokanava Rondo FM jatkaa toimintaansa!

Ei niin kivaa

Edellä kehuttu pääsiäisloma jäi vanhan automme viimeiseksi. Opel-parka varmaan suuttui kun olimme jo tilanneet uuden auton ja  päätti kuolla Låktatjåkkan parkkipaikan luo Abiskon ja Riksgränsenin välille. Kauniin paikan se valitsi, mutta meille hieman ongelmallisen. Hinausoperaation jälkeen auto vietti kuukauden päivät Kiirunassa korjaamolla. No, sitä hakiessa pääsimme vielä pariksi päiväksi kevätlumille ja Lodgen väkeä moikkaamaan.

En päässyt keväällä Pariisiin, nyyh 😦

Elokuussa täystumpelo puutarhajätteiden kerääjä ruhjoi ”korvaamattoman” isomman Spessumme työpaikan parkkipaikalla. Korvaava uusi pyörä on kyllä hieno sekin.

Tämän listan kärkeen pääsee kuitenkin polveni, joka on osasyyllinen tähän blogiinkin… Helmikuusta asti koipi on rajoittanut tekemistä ensin vähemmän ja sitten kahden operaation jälkeen enemmän. Onhan tässä oppinutkin kaikenlaista:

  • vesijuoksu ei olekaan tylsää vaan ihan kivaa ja hyvää liikuntaa
  • magneettikuva ei välttämättä kerro totuutta
  • ristisidetestien tekeminen vaatii taitoa

Löytyy tästä kyllä positiivinenkin puoli – on aina mielenkiintoista tutustua alansa huippuihin. Ilman katkennutta ristisidettä ja väärien diagnoosien ”jonoa” en ehkä olisi tullut ottaneeksi niin tarkkaan selvää maamme polvenkorjaajien kärjestä. Meidän perheen urheilulääkäri on nyt sitten Helsingissä…