Mukulakivien mestari

Kävimme ennen Ronde van Vlaanderenin reilut neljä tuntia kestänyttä lähetystä kameran ja pyörien kanssa kaupunkijärvikierroksella katsomassa, miltä muuttolintutilanne näyttää. Tourujoen suulla ja Palokkajärvellä oli jo sulaa, mutta mitään kovin eksoottisia otuksia ei näkynyt. Joutsenista ilahdun aina, samoin onnistuneista kuvista. 

Tänään teimme alkuruoaksi Cuisine et Vins de Francen viime keväistä ohjetta virittäen keväisen vihreät herne-omppusoselasilliset matcha-kermavaahdolla. Sekä hernesosetta että kermaa jäi huomisellekin eli tästä annoksesta riittää alkuruoaksi kolmelle tai neljälle.

Olisin voinut syödä tätä isommankin kulhollisen, vaikka pääruoaksi… Pitää kokeilla kesällä ohjeen mukaan tuoreista herneistä, joita kypsennetään hetki ennen soseutusta.

Gaspacho de petits pois et chantilly au thé matcha

• 400 g (2 pussia) pakasteherneitä
• 1 1/2 Granny Smith omppua
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• hieman raastettua, tuoretta inkivääriä
• 6 pienen pientä Voatsiperifery-villipippuria
• 1 dl kuohukermaa ja noin 1/2 matchaa

Sulata herneet. Kuori ja pilko omput. Hienonna pippurit morttelissa. Soseuta herneet, omput, öljy, sitruunamehu ja inkivääri sauvasekottimella. Lisää pippuri. Laita sosetta laseihin.

Vaahdota kerma ja lisää matcha. Laita kermavaahtoa hernesoseen pinnalle. Mitenkäs siinä Rondessa kävi? Hieno ja viihdyttävä kilpailu, joka huipentui suosikkimme Fabian Cancellaran ja kolmen belgialaisen loppukiriin. Fäbu voitti ja pääsi kuudenneksi ajajaksi kolmesti Ronden voittaneiden listalle. Nykyajajista toinen kolmen voiton kuski on Tom Boonen, joka ei ollut tänään ihan parhaimmillaan ja jäi seitsemänneksi. On se rankka kisa, 259,1 km, 6 h 15 min, 17 toinen toistaan jyrkempää nousua ja 6 mukulakivitiepätkää (joiden lisäksi osa nousuistakin on mukulakiveä).

 

Kolme kovaa

Päivän kuva: Kanaliemikuutio alkutekijöissään olevassa purjopottusopassa.

Päivän linkki: Kahden pyöräilysuosikkini Fabian Cancellaran ja Tom Boonenin yhteishaastattelu. Ketjunpyörittämisestä tykkäävät, lukekaa, nauttikaa ja virittäytykää tulevaan kauteen, loskasössöstä huolimatta.

 

Fenkolista purjopottusoppaa

Toripurjot ovat olleet viime viikkoina muhkeita ja maukkaita, juuri sopivia hyisevän illan lämmikkeeksi valmistettavaan purjoperunakeittton. Olimme tehneet klassikkokeittoa vain kerran aiemmin, joten vertailun vuoksi piti kokeilla hieman toisenlaista ohjetta (en kyllä väitäkkään muistavani ihan tarkkaan, miltä kolmen vuoden takainen soppa maistui). Fenkolinsiementen lisääminen keittoon Cuisine et Vins de Francen idean mukaan oli hauska lisä sopan makumaailmaan. Vain fenkolinsiementen aniksisen maun ystäville :).

Soupe poireaux-pommes de terre au fenouil

• 3 purjon valkoiset osat ja noin puolet vihreästä osasta (yhteensä 500 g)
• 3 keskikokoista jauhoista perunaa, esim. pitoa
• 2 kynttä valkosipulia
• 1 tl fenkolinsiemeniä
• 15 g voita
• 5 dl kanalientä
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl kuohukermaa
• 1/4 tl suolaa

Pese ja rinkuloi purjo. Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipulit.

Lämmittele fenkolinsiemeniä kattilassa voin kanssa noin 5 minuuttia. Ota osa siemenistä talteen keiton koristeeksi. Lisää purjot, perunat ja valkosipulit. Lisää valkoviini ja anna sen kuumentua. Lisää kanaliemi ja tarvittaessa vähän vettä. Keitä kannen alla hiljaisella lämmöllä noin 25 minuuttia. Testaa purjon ja pottujen kypsyys. Lisää suola.

Soseuta sauvasekottimella tai blenderissä. Lisää kerma. Hmm… miksi suosikkimme ei voittanut eilen Firenzessä sadesäässä ajettua 272,26 km mittaista, nopeimmallakin ajajalla 7 h 25 min kestänyttä maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskisaa, miksi? Ehkä siksi, että rankka reitti suosi klassikko- ja kirimiesten sijaan keveitä mäkimiehiä, joista Kärkinelikko karkasi viimeisen kierroksen pisimmässä nousussa vielä mukanaolleilta suurimmilta ennakkosuosikeilta Fabian Cancellaralta, Peter Saganilta ja Phillippe Gilbertiltä sekä muulta pieneksi kutistuneelta kärkiporukalta. Voittoon polki kertaalleen uransa aikana harmaalla alueella käynyt Portugalin Rui Costa, toinen oli loppunykäyksen käynnistäjä, espanjalainen Joaquim ”Purito” Rodriguez ja kolmas Espanjan Alejandro Valverde.

Raparperia ja raparperia

Ystävämme raparperit kituivat Ranskan kylmässä alkukesässä ja vanhempieni puskat eivät ole voimissaan, joten raparperikauden avaus venyi torikauden avaukseen asti.

Keitimme eilen illalla kompottia ja valmistelimme jogurttijätskin pohjan tämän päivän jälkkäriä varten. Idea raparperijogurttijätskiin on Allt om mat -lehden kesänumerosta 10 vuoden takaa, ainesten suhteita olemme muuttaneet alkuperäisestä reseptistä tuplaamalla raparperin määrän. Laitoin osan sokerista tummempaa ruokosokeria ja loput perussokerina käyttämäämme mustassa kilon pussissa myytävää luomuruokosokeria.

Raparperikompotti

• 1 kg kuorittua ja paloiteltua raparperia
• 500 g ruokosokeria
• 1/2 vaniljatanko

Mittaa ainekset kattilaan. Keittele sekoittaen noin 20 min (kauemmin, jos haluat kompotin sijaan paksumpaa hilloa). Purkita kompotti lasipurkkeihin, joita on pidetty kansineen 100 asteisessa uunissa ainakin 10 min.

Raparperi-jogurttijäätelö

• 4-5 dl kuorittua ja ohuehkoiksi viipaleiksi leikattua raparperia
• 1 dl raakaruokosokeria
• 1,5 dl ruokosokeria
• 2,5 dl vettä
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 2,5 – 3 dl turkkilaista jogurttia (10% rasvaa)

Keitä vettä ja sokereita noin 5 min. Lisää raparperit ja keitä vielä noin 5 min kunnes raparperit pehmentyvät. Laita seos jääkaappiin mielellään seuraavaan päivään asti. Sekoita vanilja ja jogurtti raparperiliemeen. Kaada seos käynnissäolevaan jätskikoneeseen. Meidän muovisella metelivehkeellämme jätskiytyminen kesti vähän vajaa 20 min.

Ranskan ympäripoljennan kolmannella etapilla sanottiin hei, hei kauniille Korsikan saarelle. Etapin voitti vetomiehen hienolla avustuksella Orica-GreenEdgen Simon Gerrans. Eilinen voittaja Jan Bakelants jatkaa keltaisessa nutussa.

Päivän pyöräilyuutinen löytyy sveitsiläisestä (laatu)lehdestä Blickistä: Fabian Fäbu Cancellara on tehnyt kolmen vuoden (vaatimattoman 4 000 000 CHF/vuosi) sopimuksen nykyiseltä RadioShack-Leopard -tallilta WorldTour-lisenssin hankkineen Trekin kanssa ja sopinut myös ajouran jälkeisestä yhteistyöstä.

Mandelmassaa, hanhea ja mukulakivikilpailu

Haaparanta on tavarataivas vaikka jättäisi sinikeltaisessa laatikossa kiertelyn väliin. Eilen ennen kotimatkan jälkimmäistä puolikasta piipahdimme Naturkompanietin ja Haglöfsin outleteissa täydentämässä ulkoiluvarustevarastoa ja ruokaostoksilla ICA Maxissa.

Olen sen verran monta kertaa kehunut länsinaapurin ja tanskalaisten mantelimassoja, että piti ottaa kuva entisestään laajentuneesta mandelmassa-marsipan-kakunkoristehyllystä. Keskimmäisellä hyllyllä on neljää erilaista mantelimassaa, useamman kokoisessa paketissa (200 g – 1 kg). Suosikkini on tällä hetkellä Odensen Lyx, jossa on 60 % mantelia. Mantelimassaa voi käyttää laskiaispullien täytteen ja mazariinien lisäksi piirakkapohjiin, raparperipiirakkaan, täytepulliin, stolleniin ja moneen muuhun leivonnaiseen.Osasta ostoksia tein uusinnan mustikkamazariinipiirakasta, jonka jälkeen uunissa muhi kaksi Hauhalan hanhenkoipea. Koiven rasvakerrokseen tehtiin viiltoja, joihin tungettiin valkosipulia, pakastesalviaa ja rosmariinia. Kevyesti suolatut koivet olivat ensin 200 asteessa noin 20 min, jonka jälkeen rasvaa oli irronnut vuoan pohjalle niin paljon, että päätimme välttää uunin pesun ja peitimme vuoan foliolla ja laskimme lämpöä 150 asteeseen. Reilun tunnin peiton alla kypsymisen jälkeen poistimme irronneen rasvan ja laitoimme koivet uuniin vielä noin 20 minuutiksi.

Kevään maantiepyöräilyn klassikkokausi jatkui huikean jännittävällä Paris-Roubaix-kilpailulla. Ranskan mukulakiviklassikko eroaa viikko sitten ajetusta belgialaisesta sisaruksestaan Ronde van Vlaanderenista siinä, että mukulakiviosuuksien vaikeus tulee ylämäkien sijaan kiviteiden järjettömästä epätasaisuudesta. Klassikkoparin on onnistunut samana vuonna vuonna voittamaan vain 10 ajajaa, joista 8 on belgialaista ja 2 sveitsiläistä. Kahdesti tuplan on voittanut viime vuoden ykkönen, nyt loukkaantuneena oleva Tom Boonen ja tämän vuoden kisassa hienon vastuksen Sep Vanmarckelta saanut, vasta Roubaixin velodromilla kisan ratkaissut Fabian Cancellara. Huh, kyllä jännitti.

Lunta kengässä ja tassussa

Oväder, mäenlaskun muttei lumikenkäilyn suhteen. Kovalla tuulella ja huonolla näkyvyydellä tunturikoivikossa mönkiminen on hiihtämistä järkevämpi vaihtoehto, varsinkin jos kaikki hissit eivät pyöri. Ulkoilutimme itseämme ja koirapoikia melkein neljä tuntia lähes uhrimäki Paddukselle (osoittautui, että kahdesta mäestä hieman kaukaisempi olisi ollut oikea) menomatkan syvässä lumessa ja takaisin pääosin pitävämpää uraa pitkin. Retken lopussa osa osallistujista kaipasi espressoja, yksi etsi yhä isompia ja isompia keppejä heitettäväksi.

Hei Zappa ja Sotis, piiiiitkästä aikaa!

Zappa

Jompikumpi meistä oli onnistunut joko kameraa pakatessa tai ensimmäistä kuvaa hanskat kädessä ottaessa kääntämään kameran asetuksia niin, että se otti raakakuvien sijaan jpg-kuvia. Sai niistäkin näköjään ihan kelvollisia, tärkeintä eläinkuvissa on riittävän lyhyt valotusaika 1/2000-1/1000 s riippuen toiminnan vauhdista. Lisää fotoja kuvasivulla.

Sotis

Ulkoilun ja myöhäisen lounaan jälkeen herkuttelimme jännittävällä Ronde van Vlaanderenilla. Surkean epäonninen Tom Boonen kaatui jo alkumatkasta, toinen suosikkimme Fabian Cancellara ratkaisi kisan viimeisessä Paterbergin mukulakivinousussa pari kymppiä ennen maalia. Schön!

Unohdetut eväät

Hyvätkin reseptit unohtuvat joskus vuosiksi. Unohduksen syynä voi olla huonomuistisuus, raaka-ainepula tai ohjeen katoaminen. Vietimme tänään kahden entisen suosikkiohjeen päivää, molemmat maistuivat hyviltä edelleen.

Pastalla herkuttelimme eilen alkaneen maantiepyöräilyn kevätklassikkokauden kunniaksi. Strade Bianchessa emme vielä päässeet nauttimaan suosikkiemme voitosta emmekä Selinien selostuksesta sillä valkoisten sorateiden kisasta tuli ainoastaan vajaan tunnin jälkilähetys Eurosport2:lla (eli meillä Playerista).  Kisan voitti nuori Moreno Moser, viime vuoden voittaja, kotikatsomon suosikki Fabian Cancellara oli neljäs.

Tämä värikäs, Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia opittu pasta ei ole ihan arki-illan pikaruokaa mutta on kyllä peruspastaa vähän suuremman vaivan arvoinen. Ja kaunis.

Pasta arcobaleno

• 1 kesäkurpitsa (noin 250 g)
• 1 munakoiso (noin 250 g)
• 1 paprika (noin 250 g)
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 pieni tlk (210 g) hyvää tomaattimurskaa (ohjeessa 250 g kypsiä tomaatteja)
• 1/4 tl suolaa
• 1 mozzarella
• 1/2 dl raastettua parmesania
• reilusti basilikaa
• noin 300 g pastaa

Halkaise kesäkurpitsa ja paprika ja poista niistä siemenet. Leikkaa vihannekset samankokoisiksi melko pieniksi paloiksi. Paista vihannekset laji kerrallaan (paprika viimeisenä) oliiviöljyssä pehmeiksi ja mehukkaiksi.

Kuori, litsaa ja paloittele valkosipuli ja ruskista sitä oliiviöljyssä. Lisää tomaattimurska ja suola. Keitä tomaattikastiketta kannen alla pastan kypsymisen ajan. Lisää kypsä, valutettu pasta ja sekoita. Lisää kypsät vihannekset ja sekoita. Lisää paloiteltu mozzarella ja anna vihannesten lämmetä ja juuston sulan muutama minuutti kannen alla. Lisää basilika ja parmesania (jätä osa annosten koristeluun).

Kymmenisen vuotta sitten yksi suosikkileivonnaisistamme oli sitruunainen aprikoosipiirakka, jonka ohje oli ensin unohtunut leivonnaisvalikoiman laajentuessa ja sitten kadonnut. Olin etsinyt ohjetta tämän talven aikana muutaman kerran ja löysin sen lopulta alkuviikosta keittokirjan välistä. Kumma juttu, lehtileikkeen syönyt keittokirja oli Amerikan parhaat piiraat, jonka reseptillä olimme aina tehneet täytteeseen menevän lemon curdin. Ohjeessa olevien säilykeaprikoosien sijaan käytin purkillisen DeliDelin Amarettoon säilöttyjä aprikooseja ja kevytkerman sijaan maidon ja oikean kerman sekoitusta.

Aprikoositorttu

Pohja:

• 75 g voita huoneenlämpöisenä
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaurahiutaleita
• 1/2 dl ruokosokeria

Täyte:

• 50 g voita
• 1/2 dl ruokosokeria
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl täysmaitoa
• 1 dl kuohukermaa
• noin 1 dl lemon curdia (käytin noin puolet alla olevasta annoksesta)
• aprikooseja (tai 2 tlk 415/240 g tavallisia säilykeaprikooseja)
• mantelilastuja

Sekoita pohjan aineet ja painele seos ”normaalikokoisen” voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. (Tässä vaiheessa mietin, että miten ihmeessä tämä muruseos lähtee vuoasti irti. Hyvin lähti edelleen.) Paista 200 asteessa 10 min.

Sulata täytteen voi kattilassa. Lisää sokeri ja jauhot ja anna seoksen kiehahtaa. Kaada kerma-maitoseos kattilaan ja keitä sekoittaen noin 5 min. Lisää lemon curd ja sekoita tasaiseksi.

Levitä aprikoosinpuolikkaat piirakkapohjan päälle. Levitä kastike aprikoosien päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 200 asteessa noin 20 min.

Lemon curd

• 3 keltuaista
• 3/4 dl ruokosokeria
• 4 rkl sitruunamehua (1 pieni sitruuna)
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 50 g huoneenlämpöistä voita

Sekoita keltuaiset, sokeri ja sitruunanmehu ja kypsennä sekoittaen vesihauteessa noin 10 minuuttia kunnes seos sakenee. Ota kulho/kattila pois vesihauteesta. Sekoita voi joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan. Lisää sitruunankuoriraaste. Laita ylimääräinen tahna jääkaappiin (vaikka tekisi mieli syödä kaikki heti…)

 

 

 

Loimulohta ja lomailua

Eilisen reilun kolmen tunnin, 10-tieaika-ajoon henkilökohtaisen vetomiehen avustamana päättyneen pyöräilyn ja yön ukkossateiden jälkeen tänään oli tarkoitus ajaa vain kevyt tielenkki. Ajelu jäi rengaskriisin takia suunniteltuakin lyhyemmäksi, mutta onneksi lämpöä ei tarvinnut houkutella lihaksiin polkemalla.

Lähtöä valmistellessamme loimulohi naulautui paistolautaan ja palatessamme se tuoksui jo houkuttelevasti. Kolme ensimmäistä kuvaa ovat iLuurin tuotoksia.Naisten sateisen olympiamaantieajon lähetyksen katketessa (ja siirtyessä ties mihin tikanheittoon) kävin kameran kanssa puutarhassa tarkkailemassa sadon kypsymistä. Vatut alkavat vähitellen kypsyä… ne ovat muuten herkkua kilpikonnienkin mielestä…tämän videon söpöysindeksi on suuri :). Miesten eilisen maantiekisan kultamitalin pokkasi hienon ajon jälkeen tähän kauteen uransa lopettava ”veteraanikuski” (minäkinkö?) Alexander Vinokourov. Taktisesti huonosti ajaneen pääjoukon jäsenet miettivät varmasti moneen kertaan sitä, miksei irtiottoa ajettu kiinni, Tom Boonen suree pahaan paikkaan tullutta rengasrikkoa ja aloittelijamaisen ajovirheen tehnyt Fabian Cancellara ihmettelee miten yksi parhaista kaarrekuskeista voi ajaa mutkan suoraksi päin aitaa. Onneksi Fäbun keväällä murtunut solisluu säilyi ehjänä.

Kiitokset viikonlopusta, myös velipojalle eilisistä herkuista. Tulevalla viikolla lomailemme, pakoilemme rallia ja tapaamme ystäviä ja karvakavereita.