Ylläksen kuvia, osa 2

Armaksen päiväkirjasta: ”Oho, emäntä ei ole muistanut laittaa loppuja lumikuvia näkyviin. Loppureissusta kävin emännän kanssa mökin takametsässä lyhyellä lenkillä ja viimeisenä päivänä vietiin ranskalaisvieras Kukas-tunturille. 20200109-DSC_254920200109-DSC_2553

20200110-DSC_257720200110-DSC_257920200110-DSC_2596-220200110-DSC_260820200110-DSC_2615

Kotimatkalla käytiin Torniossa Vauhtikoira-areenalla tokoilemassa. Se on hieno halli, hyvä oli treenata. Tein hässäkän, ruudun, luoksarin, kaukoja ja tunnarin ja olin varsin taitava.IMG_0479IMG_6342Kotona onkin vain kuraa, likaa ja jäätä. Lenkillä ollaan käyty vain Kinkoriutalla Kinkomaan pururatapätkän ympärillä olevilla poluilla. Ihmiset köhivät edelleen ja emäntä söi jo pastillikuurin poskionteloihinsa. Aika kumma tauti, 5 viikkoa jo kestänyt.

Onneksi olen sentään päässyt treenaamaan. Lauantaina käytiin kotihallilla bortsujen ja kelpieiden rotumestaruusrallykisoissa. Olin ihan taitava enkä karannut emännän enkä yleisönkään mielestä putkeen vaikka tuomari siitä pisteitä meiltä veikin. Saatiin 95p eikä voitettu. Sunnuntaina on taas rallykisat kotihallilla, sitä seuraavan startataankin sitten tokossa helmikuun lopussa.”

Joulupuuhia

Armaksen päiväkirjasta: ”Viimeiset puolitoista viikkoa olen yrittänyt kannustaa ihmisiä parantumaan flunssasta. Vieläkin köhivät. Onneksi ei olla tautien aikana menetetty hienoja ulkoilusäitä, aikamoista loskasössöä oli pihalla eiliseen lumisateeseen asti.

Hallilla ollaan käyty tokoilemassa ja nauttimassa jouluherkusta – treenaamisesta koko isossa hallissa. Se on harvinaista herkkua se.

Ihmiset joululahjoivat itseään potrettiobjektiivilla. Sillä näyttää kyllä tulevan kivoja kuvia.

20191225-DSC_2370

Meidän tämän vuoden jouluhalossa oli sitruunahalon pohja tehtynä suomalaisen sokerikakun tapaan eli ilman keltuaisten ja valkuaisten erottelua, täytteenä Fraîche-kermaa maitohillolla ja Koppelin tilan vattuja. Minäkin siitä tykkäsin.

Joulun pikkuleipävalikoimaan kuuluivat viime joululta tutut sveitsiläiset maustesydämet. Emännältä jäi näköjään silloin ohje kirjoittamatta.”

Gewürz-Herzen

  • 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
  • mausteneilikka
  • 4 kardemumman palkoa
  • 1/4 tl kanelia
  • 75 g vaalea ruokosokeria
  • 150 g huoneenlämpöistä voita
  • keltuainen
  • 220 g vehnäjauhoja
  • 50 g perunajauhoja
  • 1/2 tl leivinjauhetta

Irrota kardemumman siemenet paloista. Jauha ne ja neilikka morttelissa.

Sekoita mausteet ja sokeri. Lisää voi ja keltuainen. Vaahdota (tehtiin yleiskoneella, seuraavalla kerralla voisi vaahdottaa vain kulhossa puulastalla koska taikina tehdään loppuun kuitenkin käsin).

Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon ja sekoita tasaiseksi. (Lisättiin vähän vettä koska taikina jäi liian murumaiseksi). 

Kääri taikinapallo kelmuun ja laita se kylmään (parvekkeelle nollaan) noin tunniksi. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä (3-4 mm) ja ota siitä muotilla sydämiä. Paista 175 asteessa kiertoilmalla 12-15 min.

Koristele sydämet tomusokeri-vesikuorrutuksella.

Appelsiiniset milanolaiset

20161222-_dsc1041Armaksen päiväkirjasta: ”Alkaa vähitellen tympiä narussa minimittaisten kävelyjen tekeminen. Haluaisin juosta ja erityisesti juosta kavereiden kanssa. Sanovat, että olen ylimääräisine energioineni vähän rasittava. Minä sanon siihen, että jos vielä viikon verran pitää toipua tästä yskästä, niin jahtaan kyllä päivä päivältä enemmän villasukkia.

En muuten ole ainoa flunssainen. Emäntä on niistänyt tänään pari paketillista nessuja ja on sillä kuulemma väärä lämpötilakin. Jaksoi se kuitenkin makoilun lisäksi tehdä houkuttelevalta tuoksuvia tähtösiä.”

Mäilenderli, milanolaiset, kuuluvat sveitsiläiseen jouluiseen pikkuleipävalikoimaan. Muokkasimme appelsiiniversion ohjetta sen verran, että laitoimme nesteeksi kokoon keitetyn appelsiinimehun sijaan hillottujen appelsiininkuorien nestettä. Kuten sitruuna-vaniljasormet, nämäkin tehdään ilman kohotusainetta. Muotilla tehtävissä pikkuleivissä kohotusaineen puuttuminen pitää valmiit pikkuleivät oikean muotoisina. Rakenne ja maku olivat molemmat oikein hyviä. Taikina käyttäytyi leivottaessa älyttömän hienosti. Se ei yrittänytkään tarttua mihinkään.

Orangen-Mailänderli

  • 2 appelsiinia (meillä kuoret + 2 rkl appelsiinisiirappia)
  • 250 g voita huoneenlämpöisenä
  • 250 g (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 500 g vehnäjauhoja
Päälle:
  • 1 keltuainen
  • 1 rkl smetanaa (20% rasvaa, ohjeessa oli kermaa)
  • 1 rkl vettä

Raasta appelsiinien kuoret. Jos käytät valmiin appelsiinisiirapin sijaan appelsiinien mehun, niin keitä sitä niin kauan, että jäljellä on 2 rkl.

Vaahdota voi, sokeri, appelsiinisiirappi ja -kuoriraaste. Riko munien rakenne kulhossa. Lisää ne ja jauhot voi-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Kauli taikina leivinpaperin päällä noin 8 mm paksuiseksi levyksi. Laita levyn päälle leivinpaperi ja nosta levy kylmään noin tunniksi. 20161222-_dsc103820161222-_dsc1039Ota levystä muotilla esim. tähtiä ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Pikkuleivät eivät kauheasti leviä, joten ne voi laittaa aika tiheään. Laita pellit noin 20 min kylmään. Sekoita päällisen aineet. Voitele pikkuleivät päällisellä. Paista 170 kiertoilmalla noin 15 min kunnes pikkuleivät ovat kullankeltaisia.20161222-_dsc104420161222-_dsc104320161222-_dsc104620161222-_dsc1037

Treeniä ja leikkiä jäällä

Pyörähdin nuhani kanssa päivälla Paviljongin messuilla ja pentunäyttelyssä. Elukkapuolelta löysin Armakselle harjan sekä messutarjouksina pussillisen possunkorvia ja Nutrolinin pentuöljyä. Olemme sopineet, että heräteostoskirjoja pitäisi välttää, joten messujen kirjaosaston suoritin aika nopeasti. Ruokapuoli oli joko aika pieni tai sitten osa siitä oli piilotettu Ö-halliin. Kolatun kojusta löysin ilokseni jogurttia, jonka toivon olevan oikein hyvää. Viinimessut jätin tällä kertaa väliin vaikka siellä olisi varmaan ollut suurin mahdollisuus tavata tuttuja.20160312-_DSC3082
Iltapäivällä olimme Armaksen kanssa jäällä nauttimassa auringonpaisteesta. Aluksi treenasimme luoksetuloa20160312-_DSC294520160312-_DSC2952ja leikimme pallolla,20160312-_DSC297020160312-_DSC298420160312-_DSC298720160312-_DSC299720160312-_DSC299920160312-_DSC300320160312-_DSC3005sitten Armas kiersi tötteröä20160312-_DSC302920160312-_DSC3034ja teki kosketusalustaharjoituksia,
20160312-_DSC305120160312-_DSC305420160312-_DSC3062
tassun lisäksi myös hampailla…20160312-_DSC3070Onnistunut harjoitustuokio oli kiva lopettaa naruleikkiin.20160312-_DSC309220160312-_DSC309420160312-_DSC309820160312-_DSC3112Tätä juoksukuvaa on hauska verrata Armaksen Hoppu-iskästä samanikäisenä otettuun kuvaan. Lisäfotoja löytyy taas kuvasivulta.20160312-_DSC2995

Naruleikkiä kantohangella

Tilastoflunssa taisi iskeä. Ehdin jo toivoa, että tällä kertaa säästyin perheensisäiseltä tartunnalta mutta nyt kurkku tuntuu kaipaavan inkivääri-hunajajuomaa. Kömmin kuitenkin kameran kanssa jäälle kuvaamaan Armaksen, Winstonin ja kääpiösnautseri Piitun leikkimistä. Minulla oli treenitaskussa Armaksen isoin narulelu siltä varalta, että otus intoutuu roikkumaan tumpuissani. Pojat leikkivät painimisen ja hankikannolla juoksemisen lomassa narulla. Tiesin jo ennestään, että Armas jakaa mieluusti eväänsä kavereidensa kanssa (ja tietenkin haluaa osansa toisten nameista) eikä se tuntunut olevan mustasukkainen suosikkilelustaankaan. Narulla oli tosi hauska leikkiä Winstonin kanssa.

20160311-_DSC2783
”Mulla olis tässä naru. Tuliskohan Winston leikkimään?”
20160311-_DSC2824
”Jippii! Tuli se.”

20160311-_DSC283020160311-_DSC279120160311-_DSC281520160311-_DSC281720160311-_DSC2831
Piitu ei järkevänä tyttönä osallistut junioreiden painiin mutta juoksenteli reippaasti mukana.

20160311-_DSC287620160311-_DSC287720160311-_DSC288920160311-_DSC291220160311-_DSC291320160311-_DSC291420160311-_DSC2879
Semmoinen kuvasetti. Lisää löytyy kuvasivulta. Ovat muuten pojat vähän kasvaneet  – viimeinen kuva on otettu 1.1.2016.20160101-_DSC0246

Pinkkejä tötteröitä

Ensilumi ja syysflunssa, edellistä ei ole riittävästi hiihtämiseen ja jälkimmäinen estäisi suksien ulkoiluttamisen joka tapauksessa. Tyydyn siis litkimään inkiväärijuomaa ja odottamaan kunnon talvea.

Odottaessa voi vaikka testata uutta jälkiruokaa, Pierre Hermén Larousse des desserts –kirjan päärynä-vattukohokasta (pienin virityksin tietenkin). Reilun kolmen vuoden takaisesta kohokaskokeilusta ystäviemme kanssa piti näköjään oppia,  että kohokkaita ei saa pitää uunissa liian pitkään ja että pitäisi olla suuremmat bistrokokoiset kohokasvuoat. Koska kukaan ei ole sellaisia meille hankkinut, niin laitoimme puolitetun annoksen neljään pienempään vuokaan. Kirjasta puuttui tämän ohjeen kohdalla maininta siitä, monelleko kokonainen annos on tarkoitettu –  sanoisin, että 4-8:lle riippuen siitä, miten bistrohenkisiä ruokailijoita pöydässä on.

20141108-_DSC5667

Kummallinen ranskisnimi tällä kohokkaalla, eihän vattu mikään hedelmä ole …. kauniin punaisia ja varsin herkullisia näistä tuli, oli nimi mikä hyvänsä. Tämä on hieman perinteisistä kohokasohjeista poikkeava resepti koska päärynä-vattusoseeseen sekoitetaan vain valkuaisvaahtoa eikä lainkaan Crème pâtissièreaKirjan varsin mittavasta kohokasosastosta voisi testata lähiaikoina jotain muutakin ohjetta.

Soufflé aux fruits – Päärynä-vattukohokas (2-4:lle)

  • 1/2 sitruunan mehu
  • 300 g päärynöitä (3 kotimaista pienehköä)
  • ripaus jauhettua vaniljatankoa
  • 75 g (pakastepuutarha)vattuja
  • 2 rkl vaalea ruokosokeria
  • 2 valkuaista

Kuori päärynät ja paloittele ne pienehköiksi paloiksi. Laita päärynät, sitruunamehu ja vanilja kattilaan ja keitä niitä 15 min.Lisää kohmeiset vatut ja sokeri. Siirrä seos korkeaan kulhoon (tai mikseriin).  Soseuta sauvasekottimella (tai mikserillä). Laita sose jääkaappiin.

Voitele ja sokeroi suorareunaiset vuoat (meillä oli neljä 2 dl vuokaa). Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaiset varovasti päärynä-vattusoseen joukkoon. Pyörityssuuntaa ei saisi kirjan mukaan vaihtaa ettei vaahto hajoa. Nostele kohokasmassa vuokiin. Kypsennä 190 asteessa 12-13 min eli kunnes kohokkaat nousevat ja näyttävät hyviltä. Älä avaa luukkua kypsennyksen aikana. Herkuttele heti.

20141108-_DSC5669Reima-vanhempi ei vaikuta elvytystouhujenkaan jälkeen kovin pirteältä mutta yritän vielä ruokkia ja saunottaa sitä. Reima-Hermann (kiitos, Allu nimeämisavusta) sen sijaan tuntuisi käynnistyvän hyvin. Sekoitin uutta juurta eilen eli 3. päivänä ja tänään, 4. päivänä, ruokin sitä 1 dl 35 asteista vettä ja 100 g täysjyväspelttijauhoa. Huomenna juuren pitäisi olla leivontavalmis.

 

Nappirousku kohtasi mozzarellan

20140506-_DSC4166

Tyhjentyvästä pakastimesta käytimme tänään pienen rasiallisen nappirouskuja, jotka sopivat hienosti pizzaan hyvän salamin seuraksi. Savuporokin sopii hienosti mikäli onnistut löytämään napapiirin eteläpuolelta tuotteen, jota ei ole ylisuolattu ja täytetty e-koodeilla. Tein taikinan Ruotsista ostetuista tavisvehnäjauhoja vastaavista spelttijauhoista (siktat dinkelmjöl), täysjyväspeltistä tehdessä kannattanee laittaa ainakin kolmannes vehnäjauhoja kunnon sitkon aikaansaamiseksi.20140506-_DSC416920140506-_DSC4171

Spelttipizzapohja

  • 20 g hiivaa
  • 2 dl vettä
  • 300-350 g spelttijauhoja (ei kokonaan täysjyvää)
  • 1/4 tl suolaa

Liuota hiiva veteen. Lisää noin 2/3 jauhoista puulastalla sekoittaen. Lisää loput jauhot ja suola ja vaivaa käsin tasaiseksi, joustavaksi taikinaksi 8-10 min. Anna taikinan kohota oliiviöljytyssä kulhossa liinan alla kaksinkertaiseksi.

Möyhi taikinaa hetki. Kauli tai venyttele taikina jauhoja apuna käyttäen haluamasi muotoiseksi. Nosta taikina esikuumennetun leivinkiven päälle. Asettele täytteet pinnalle ja paista 225 asteessa noin 18 min.

Meillä oli täytteenä tomaattipyrettä (itse asiassa makaroonilaatikon syönnistä jäänyttä kotitekoista ketsua, jossa pyre oli maustettu punaviinietikalla ja Ras el hanoutilla), italialaista fenkolisalamia, 2 1/2 dl nappirouskuja, pieniä etikkaan säilöttyjä kapriksia, puhvelimozzarella ja raastettua parmesania.

En sitten onnistunut välttämään hitaasti hiipivää kevätflunssaa. Joskus toisen taudit eivät tartu, yleensä tukkonokasta ja köhästä kärsitään peräkkäin tai lomittain. No, sainpahan ainakin kotitoimistopäivän piristyksesti hörppiä suosikki(flunssa)juomaani.

20090526-_DSC3998 20091108-06

Sämpylöitä vai Rivellaa??

20130923-_DSC2268

Kävin aamupäivällä työterveydessä näyttämässä köhääni ja sain kuulla, että minulla on päässä mätää. Okei. Edellisestä poskiontelontulehduksesta on onneksi jo vuosia aikaa, kiitos osaksi nenäkannun, mutta olisin kyllä selvinnyt ilmankin.

Jogurttikone valmisti viime yönä ensimmäisen erän rahkaa. Oi, kuinka hyvää siitä tulikaan :). Käytimme siemenenä 100 g Rainbown kermarahkaa, jonka jatkoimme vanhanajan luomumaidolla litraksi ja lisäsimme joukkoon ruokalusikallisen sitruunamehua. Kone kävi 13,5 tuntia, jonka jälkeen rahkarasia nostettiin jääkaappiin valumaan. Heraa irtosi aika paljon (550 g), mikä tarkoittaa sitä, että valmista rahkaa ei tule litran annoksesta kauheasti. Täytynee tilata toinen kulho.

Emme raskineet heittää heraa pois ja koska meillä ei ole hiilihapotuskonetta oman Rivellan valmistukseen, niin tein illalla sämpylöitä.

Herapohjaiset sämpylät

  • 550 g heraa
  • 1/2 dl vettä
  • 25 g hiivaa
  • 2 dl vehnänleseitä
  • 4 dl täysjyväspeltjauhoja
  • 2 dl grahamjauhoja
  • noin 7 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa

Liuota hiiva heran ja veden seokseen. Sekoita osa jauhoista nesteeseen puulastalla ja loput käsin (voit toki käyttää konettakin). Alusta taikinaa muutama minuutti, lisää suola alustuksen loppuvaiheessa. Lisää tai vähennä vehnäjauhojen määrää tarpeen mukaan. Anna taikinan kohota kulhossa liinan alla noin puolitoista tuntia.

20130923-_DSC2264Leivo taikinasta sämpylöitä ja anna niiden kohota ainakin uunin lämpiämisen ajan. Leikkaa sämpylöihin viillot. Paista sämpylöitä (kuumennetun leivinkiven päällä) 5 min 240 asteessa ja 17 min 200 asteessa (tai sopiva aika riippuen omasta uunista). Nosta valmiit sämpylät ritilälle. 20130923-_DSC2267