Kukastunturilla

Olimme toki lukeneet Ylläksen alueen panostuksesta maastopyöräilyyn ja mutta silti yllätyimme tämän päivän ajelulla moneen kertaan iloisesti. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella saa ajaa vain pyöräilyreiteiksi merkityillä poluilla, puiston ulkopuolella ajettavaa voi etsiä karttojen avulla tai juttelemalla paikallisten kanssa. Me tutkimme paperikartan ja Ylläksen pyöräilykartan lisäksi Karttaselain-appia ja kysyimme vinkkejä hotellin Tonilta ja Ninnulta.

Päivän aluksi seurasimme uutta Ylläs-Levi-reittiä Kukastunturin huipun kautta Kotamajalle. Kukakselle nousu oli teknisesti helpohko yläosan sorastuksen ansiosta. Tunturin laen hienot maisemat näyttivät hieman erilaisilta kuin joulukuun lumikenkäretkellä.

Alamäki Kotamajalle oli mukavan vauhdikas eikä neljänkympin rajapyykinkään ylittänyt tätiajaja joutunut jalkautumaan kuin lopun jyrkässä juurakkokivikossa.

Kotamajalta Hangaskurun laavulle oli yhtä hieno ajaa pyörällä kuin hiihtää talvella. Hienoa pohjoisen havumetsää ja hyvää, hieman teknistä polkua. Sorastusta tällä välillä oli vain lyhyt pätkä Kotamajalta lähtiessä suon kierrossa.

Hangaskurusta poljimme Nilivaaran kautta Karilaan pyöräreittiä, joka oli hieno pätkä sekin. Sorastusta oli alun suon kierrossa ja Tähtipolun kanssa yhteisellä osalla Kesängin rinteessä. Karilasta ajoimme tietä 940 pitkin pohjoiseen ja kävimme katsomassa Elämänluukkua (vaikka tiesimme, että se on kiinni). Hieman Elämänluukun jälkeen, pohjoiseen menevän tien vasemmalla puolella Pekanjänkän takana on poroerotusaita, jolta lähtee huikean mahtava reilun kuuden kilometrin single track, jota pääsee takaisin kylälle, Helukkaan. Tuota uraa ei vanhassa paperikartassamme ollut ja Karttaselaimen merkintäkin oli vähän epämääräinen. Jalkautua piti pari kertaa märkien paikkojen ja kerran kaatuneen puun takia (ja kiroilla kerran kun kolautin polkimella sääreeni oikein kunnolla). Hienon hieno reissu. Ajoaikaa 3 h 10 min, matkaa 40 km ja nousua 655 m.

Sunnuntain sarvipäät

Pyöräily on kiinnostavaa, myös ylämaankarjan mielestä:
Poljimme (lyhyehköksi aiotun) sunnuntaiajelun aluksi Zürichin ja Badenin välisen mäkiketjun Chäferberg-Hönggerberg-Gubrist-Altberg, pyörähdimme kartan ulkopuolella ja palailimme kaupunkiin olellisesti valtakunnallisen reitin 5 toista etappia seuraten. Kartanlukutauolla Altbergin päässä näimme laitumella ylämaankarjalauman, jonka uteliaimmat yksilöt tulivat tervehtimään meitä. 
Ajoaika oli reilu kolme ja puoli tuntia, matkaa kertyi 57 km ja nousua noin 700 m.

Alueellinen maastopyöräreitti 22

Viime päivät ovat olleet kesäisiä ja lämpimiä, tiistain +31 astetta oli turhankin kuuma. Huomiselle on taas ennustettu suurta sadetta (joka näköjään alkoi jo), mutta tänään oli oikein hyvä pitkän pyöräretken keli.

Olin jo pitkään suunnitellut alueellisen maastopyöräreitin 22 ajamista, mutta ensin piti odottaa lumen sulamista reitin korkeimmilta paikoilta ja sitten maaston kuivumista suurten sateiden jälkeen. Reitti koostuu kahdesta osasta: Zürich-Baar 34 km ja Baar-Einsiedeln 31 km. Molemmat palat on luokiteltu sekä teknisyydeltään että rasittavuudeltaan helpoiksi. Teknisyysluokituksesta olen samaa mieltä sillä reitti kulkee asfaltilla, sorateillä ja hyväpohjaisilla ulkoilureiteillä. Fyysisyysluokitus sen sijaan on vähintään hieman hämäävä – reitillä on nousua yli 1500 m.

Reitin aluksi kivutaan lähes 400 m korkeusero, josta 300 m on serpentiinipolkua Zürichin kotimäeltä Uetlibergiltä alkavan harjanteen päälle. Alkunousun jälkeen ensimmäisellä etapilla ei ole täkäläisen mittakaavan mukaan muita pitkiä nousuja.

Aeugst am Albisin kylällä parinkymmenen kilometrin kohdalla pelkäsin hetken, että pitkä lenkki jäi lyhyeksi. Eturenkaaseeni tuli iso reikä, josta tuli litkua ulos hetken aikaa melko paljon. Litku hoiti onneksi pienen odottelun aikana taas tehtävänsä ja tukki reiän, joten pääsimme jatkamaan matkaa.

Toisen etapin alussa kivutaan Baarista pitkä, loiva ja hivuttava nousu Lorze-joen vartta Ägeriseelle. Loivat suorahkot nousut ovat hyvin hämääviä, nousemisen huomaa vain siitä, että joen vesi tulee reippaasti alaspäin ja vastaantulijat laskevat alamäkeä, itsestä tuntuu vain siltä, että onpa tämä tasamaan polkeminen rankkaa.Unterägerin kylältä alkaa totisempi, noin kahden ja puolen sadan metrin nousu, jonka jälkeen pidimme pullatauon maalaismaisemassa.
Matka jatkuu Ägeriseen sivussa vaihtelevassa maastossa: laskien, kiiveten ja maisemia ihaillen.


Kannatti polkea vielä viimeinen viisi kilometriä ja yksi mäen ylitys Einsiedelniin asti, maisemat olivat huikeat ja kapea tie kaupunkiin laskevassa alamäessä kunnolla mutkalla.
Einsiedelnin keskustaa hallitsee suuri luostari (ja siihen liittyvä turismi).

Me pysähdyimme luostarin viereiseen puistoon välipalalle, joka maistui reilun neljän ja puolen tunnin ja 70 km polkemisen jälkeen hurjan hyvälle.Evästauon jälkeen rullailimme rautatieasemalle ja tulimme kahdella paikallisjunalla takaisin Zürichiin. Hieno retki!

Korjailin äsken toimimattomia linkkejä kolme vuotta sitten kirjoittamastani jutusta, jossa on kaikenlaista tietoa Sveitsissä pyöräilystä.

Spekulatiusta vesikelin mausteeksi

Ostimme taannoin Schwarzenbachilta Belgiassa ja Hollannissa suosittujen Speculaas/Spéculoos-keksien leivonnassa käytettävää maustetta. Sekoituksen ainesosat ja suhteet vaihtelevat mutta yleensä mukana on ainakin kanelia, kardemummaa ja neilikkaa, meidän versiossamme myös muskottia, pippuria ja anista. Belgiassa ja Hollannissa kuvioituja maustepikkuleipiä syödään ympäri vuoden, niihin on vaikea olla törmäämättä maissa matkustaessa. Saksassa Spekulatius-keksit ovat kai lähinnä joululeivonnaisia.

Halusin kokeilla maustetta jo täällä johonkin. Vajaavaisella varustuksella leivontavaihtoehdot ovat aika vähissä, joten tekaisin myslin lopusta lastuja kauralastujen tapaan. Ihan kivoja.

Myslilastut:

• 100 g voita
• 3 1/2 dl mysliä (paahtamatonta, jossa ei ole riisi- eikä muitakaan muroja)
• 1 1/2 dl ruokosokeria
• 1 muna
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl Spekulatius-maustetta

Sulata voi ja sekoita siihen mysli. Vaahdota muna ja sokeri. Lisää leivinjauhe, jauhot ja Spekulatius-mauste. Lisää mysli-voi-seos. Nostele nokareita pellille leivinpaperille (12 kpl/pelti, yhteensä lastuja tuli 24 kpl). Paista 175 asteessa 8-10 min kauniin värisiksi. Anna jäähtyä hetken ennen kuin irrotat lastut paperista.

Kävimme aamupäivällä sateessa ja iltapäivän pidemmällä sadetauolla kävelyllä pikkukameran kanssa. Paikallisiakin vesimääriä katsellessa ja uutisia lukiessa toivon, että sateet lakkaisivat. Jos ei, niin tulvaherkissä paikoissa on pian paha tilanne. Jokien valtavaan vesimäärää kasvattaa sateiden lisäksi lumien sulamien vuorilta, joka on näin lämpimällä kelillä nopeaa.

Violetin köynnöskukan salaisuus

Olin iltakävelyllä kotirannassa ihastelemassa vihreyttä ja kukkaloistoa pikkukameran kanssa. Tykkään kuvata kukkia välillä silläkin vaikka se tekeekin hieman pehmeää jälkeä. Monien talojen seinillä ja parvekkeilla kasvaa tätä kaunista violettia köynnöstä, jonka nimi olikin yllättävän helppo selvittää. Googlasin kuvahaulla ”violetti köynnös” ja sieltähän se löytyi: se on sinisade eli wisteria. Sen kasvattaminen, erityisesti talvehtiminen, taitaa olla Suomessa aika haastavaa.

Osa puiston alppiruusuista kukkii, osa on vielä täynnä nuppuja.

Karhunlaukatkin kukkivat jo sekä metsässä että puistossa. Niiden tuoksu on todella voimakas.

Pyöräilyä, Paris-Roubaix ja potkapataa

Kevään toisen suuren maantiepyöräilyn mukulakiviklassikon Paris-Roubaixin pitkä lähetys ajoi meidätkin lenkille jo aamupäivän puolella. Kisailijoiden tapaan poljimme kauniissa auringonpaisteessa täkäläisiin maisemiin suhteellisen vähämäkisen lenkin. Kiersimme Zürichbergin ja Greifenseen, jonka eteläpään soisella ranta-alueella majailee monien muiden lintujen lisäksi kattohaikaroita. Kahden ja puolen tunnin ajoaikana etenimme 45 km ja nousimme 448 m. Mukulakivipätkiä taisi olla kolme, tosin enemmän belgialaista sileää kuin ranskalaista karkeaa tyyliä.

Ammattilaisilla sekä matkaa että nupukivitietä oli hieman enemmän, 253,5 km ja 52,7 km. Pitkään tuntui siltä, että kilpailu ilman suuria suosikkeja Fabian Cancellaraa ja Tom Boonenia oli tylsä, mutta kyllä siihen lopulta jännitystä tuli. Seitsemän ajajan loppurynnistyksen nopein Roubaixin velodromilla oli kirimies John Degenkolb, josta tuli kisan ensimmäinen saksalainen voittaja sitten vuoden 1896.

Kävimme eilen monikulttuurisessa Kreis 5:ssa sijaitsevassa turkkilaisessa ruokakaupassa, Ege Marketissa, jonka lihatiski on sekä laadultaan, valikoimaltaan että hinnoiltaan varsin hyvä. Sveitsiläisen lihan muuta kaupunkia inhimillisempää hintatasoon vaikuttaanee se, että lihanleikkaamo on kai lihatiskin takana olevassa huoneessa. Pyöräilyjen jälkeen hauduttelimme lampaan potkia yrttisessä liemessä ja söimme ne polentan kanssa.

Lampaan potkia fenkolilla ja yrteillä

• 5 lampaan potkaa
• 1 fenkoli
• 2 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 tomaattia
• rosmariinin oksa
• 1 rkl za’ataria
• vähän suolaa

Siisti potkia tarvittaessa. Kuori sipulit ja leikkaa ne reiluiksi lohkoiksi. Litsaa ja kuori valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit ja fenkoli lohkoiksi. Ruskista potkat ja sipulit oliiviöljyssä. Lisää tomaatit ja vähän vettä. Lisää fenkolit ja mausteet. Kypsennä kannen alla padassa tai isossa paistokasarissa pari tuntia.

Pääsiäispäivän pyöräilyt ja puput

Tänään poljettiin ensimmäinen kevään kahdesta suuresta mukulakiviklassikosta, Belgiassa ajettava 264.2km pitkä Ronde van Vlaanderen.  Vaikka suurimmat suosikit, Fabian Cancellara ja Tom Boonen olivat sairastuvalla, niin kilpailua oli mukava seurata ja muistella omia mukulakivilenkkejä. Selinejä kaipasin tietenkin selostamoon mutta ei saksalaisen Eurosportin kommentaattorissakaan ollut valittamista – viime kauden jälkeen eläköitynyt Jens Voigt on kommentoimassa ainakin vielä ensi viikolla ajettavassa Paris-Roubaix -kisassa. Voisin kyllä lähettää Jensielle terveisiä, että minua ei haittaisi, jos puhuisi hieman hitaammin.

Kisassa Norjan ja Team Katushan Alexander Kristoff  ja hollantilainen Niki Terpstra Etixx – Quick-Step -tallista karkasivat kärkiporukasta kolmisenkymmentä kilometriä ennen maalia ja jaksoivat polkea Oure Kwaremontin ja Paterbergin viimeiselläkin kerralla niin reippaasti, ettei muu joukko saanut heitä kiinni. Hyvässä kevätkunnossa oleva norjalainen kirimies Kristoff voitti kisan aika helpon näköisesti.

Kisasta tuli lähetystä ties kuinka monta tuntia, joten lähdimme viileälle lenkille normaalia aikaisemmin. Parin tunnilla pyöräilyllä poljimme ensin Limmat-joen vartta Dietikoniin ja sieltä joen toista puolta Kloster Fahrille. Nunnaluostarin pihapiirissä on viinimyymälän ja ravintolan lisäksi monenlaisia kotieläimiä. Sieltä löytyivät myös päivän puput. Limmatin molemmilla puolilla kulkee tähän maahan poikkeuksellisen pitkä suunnilleen tasainen ulkoilureitti, joka ovat tasamaasta pitävien juoksijoiden, pyöräilijöiden ja koiranulkoiluttajien ahkerassa käytössä. Joella näkee usein monenlaisia lintuja, erikoisuutena hieman poikkeavassa ympäristössä majailevia merimetsoja.

Schöni Oschtere!

Sää- ja kevättiedote: Satoi, koko päivän.  Sateinen ja myrskyinen viikko näyttää lähes pysäyttäneen kevän etenemisen. Parsan tarjonta oli kaupoissa huonompi ja hinta kalliimpi kuin kuin viikko sitten. Odotetaan, siis lämpimiä kelejä ja lähiparsoja.

Suklaapuputiedote: SRF:n Schoggihase-jutun mukaan Sveitsissä on pääsiäisen aikaan kaksi kertaa niin paljon suklaajänöjä kuin sveitsiläisiä, noin 16 miljoonaa kappaletta. Kappalemääräisesti eniten valmistetaan Lindtin kullanvärisiä suklaapupuja, 135 miljoonaa kappaletta, joista 6,5 miljoonaa syödään täällä. Sekä ulkonäöltään että maultaan hienoimmat jänöt löytyvät suklaakaupoista ja konditorioista, joissa käytetään laadukkaita suklaita ja käsityötä. Kaupallisia pupuja testattiin kolme vuotta sitten SRF:n testissä, tänä vuonna vuorossa olivat pienet suklaamunat.

Pääsiäisen aikaan keskivertosveitsiläinen syö 610 g suklaata. Vuodessa Schoggia kuluu noin 12 kg, suomalaisten vastaavan luvun ollessa 6-7kg. Täkäläinen määrä kuulostaa suurelta mutta ei se ainakaan zürichläisten vyötäröllä näy, ylipainoinen ihminen on kaupungissa hyvin harvinainen näky.

Caillerin (joka on kaupallisista merkeistä suosikkini) teettämän tutkimuksen mukaan suklaata syödään yleisimmin klo 21-22 sohvalla. Suosikkisuklaan tummuus ja määrä vaihtelevat kantoneittan. Iso osa maasta on maitosuklaan valta-aluetta, lännessä ranskankielisellä alueella ja eteläisessä Ticinossa pidetään enemmän tummasta suklaasta.  Kamera pääsi jynssäykseen, joten lenkkikamera Fuji X10 pääsi sisätöihin. Irtosalama sopi kyllä pikkukameran kiinnikkeeseen, mutta laitteet eivät suostuneet yhteistyöhön.

Suklaajänöjen, pupupullien ja -keksien lisäksi sveitsiläiseen pääsiäiseen kuuluu pääsiäiskakku, Osterchüechli. Perinneleivonnaisten yleisen tavan mukaan kakun ainekset vaihtelevat perheittäin ja leipomoittain. Kananmunien ja mantelin lisäksi täytteessä käytetään mannaryynejä tai riisiä, maitoa tai kermaa ja monesti sitruunaa. Ostamassamme kirjassa oli houkutteleva resepti, jonka testaamista pitää odottaa siihen asti, että pääsen leivontavälineitteni luo. Lähileipomon kakku oli ainakin huisin hyvä, katsotaan ehdimmekö vielä testaamaan jonkin kilpailevan tuotteen.