Syksy saapuu

Armaksen päiväkirjasta: ”Ihmiset sanoivat tänään, että ei kaikki olekaan tänä vuonna myöhässä. Viime päivinä on satanut niin paljon, että syksy näyttää tulleen ajoissa. Viikon aikana olen käynyt aksa- ja rallytreeneissä ja ulkoiluttanut sveitsiläisvieraita kaksi kertaa. Eilen ihana Pippa ihmisineen oli meillä illalla kylässäkin. Tänään kävimme omalla porukalla aamupäivällä hallilla treenaamassa. Siellä mietin, että eiköhän tuo emäntäkin ala olla valmis rallyn mestariluokkaan. Iltapäivällä kävimme märässä metsässä kävelemässä ja etsimässä sieniä. Ei niitä tänäänkään paljoa löytynyt.”

Treenejä ja keräilyä

Armaksen päiväkirjasta: ”Reissun jälkeen olen treenannut hallilla aksaa tiistaina ja rallya torstaina ja kavereiden kanssa rallya ulkona maanantaina ja perjantaina. Emäntä sanoi, että aksassa meillä ei ole asiaa kisoihin vielä vuosiin. Mun pitäisi kuulemma pysyä lähdössä paikallaan, pitäisi opetella kepit ja kontaktit ja emännän pitäisi osata ohjata paljon, paljon paremmin. On siinä kehityslistalla mittaa. Rallyssa voittajaluokan kisat lähestyvät. Me kyllä osataan kaikki jutut mutta reilun parin viikon päästä sitten näkee, onko jommalla kummalla liian jännää.

Kävely- ja juoksulenkkien lisäksi ihmiset ovat taas alkaneet keräillä metsästä ja suolta juttuja rasioihin, ämpäreihin ja koriin. Olen tietysti ollut mukana auttamassa, kannustamassa ja testaamassa marjojen laatua. Suolla turpeen syöminen on kuulemma hassu tapa osallistua keräilyyn. Tänään sain tehdä kaksi lyhyttä jälkeä. Molemmat menivät hienosti: löysin kepit ja pysyin hyvin jäljellä kaahaamatta liikaa. Huomasitteko, että mulla on reissusta ostettu uusi työmiehen liivi?”

Tämän päivän saalis oli pari litraa mustikoita ja muutama hyvävointinen herkkutatti. Mustikat kaipaavat vieläkin parin päivän kypsymisistä ja niissä näyttää olevan vähän savipuolivaivaa kuten viime vuonnakin.

Jälleennäkemisen riemu ja munuais-tattipasta

Armaksen päiväkirjasta: ”Tänään emäntä jätti mut aamulla yksin eikä edes antanut possunkorvaa kun jäin työhuoneeseen taljalle mököttämään. Ei mua tosin ole viime aikoina kiinnostanut niitä korvia yksin syödäkään, on paljon kivempi jyrsiä kun on seuraa. Lounasaikaan aavistelin, että jotain kivaa voisi olla tiedossa kun emäntä haki treenirepun eteiseen puuronsa hautumisen aikana. Kuten vähän aavistelinkin, niin lähdimme hallille aksaamaan. Teimme yksinkertaisia ohjauksia ja lähtöharjoituksia. Paljon mieluummin kyllä juoksisin ja hyppisin kuin istuisin odottamassa lupaa mennä.

Viiden jälkeen koitti ison ilon hetki. Isäntä ei ollutkaan hylännyt meitä. Illalla pääsin Leppävedelle lenkille. Siellä oli mahtavaa hiekkaa, mutaa ja kangasmetsää. Ihmisten mielestä oli kiva löytää tatteja.”

Madoille kelpaamattomasta osasta illan herkkutatteja laitettiin ylämaankarjasonnin munuaisen kanssa pastakastike.

Munuais-herkkutattipasta

• 1 ylämaankarjasonnin munuainen
• 3-4 dl herkkutattia paloiteltuna
• 1 sipuli varsineen
• loraus valkoviiniä
• 2 rkl smetanaa (20% rasvaa)
• lehtipersiljaa
• salviaa
• reilu 1/4 tl suolaa
• kubebenpippuria
• 200 g pastaa

Leikkaa sipuli puolirenkaiksi ja paloittele varsi. Siisti ja paloittele munuainen. Paista sipulirenkaita voin ja oliiviöljyn seoksessa kunnes ne pehmenevät ja ottavat hieman väriä. Ota sipulit pois pannulta. Paista sienet voissa suurehkolla lämmöllä. Ota sienet pois pannulta. Ruskista paloitellut munuaiset voissa. Lisää sipulinvarret, yrtit, paistetut sipulit ja tatit. Lisää loraus viiniä. Kun alkoholi on haihtunut, laita kansi päälle ja anna hautua pastan kypsymisen ajan (6 min). Lisää smetana ja lopuksi pippuri. 

Kuivurin hurinaa

Reissusta kotiutumisen jälkeen olen harrastanut keräilyä joka päivä. Eiliseltä yksinäiseltä suoreissulta oli tuliaisena moneen kertaan kastellut saappaat, miljoona hyttysenpuremaa, jokunen hilla ja puolisentoista litraa mustikoita. Alkuillan juoksulenkiltä löysin kolme herkkutattia, joilla herkuttelimme iltaruoalla. Tänään retkeilimme koko porukalla Laukaan takametsissä ja saimme pitkästä aikaa kuivurille töitä (viime vuoden sienisadosta ei säilöttävää riittänyt). Heinä-elokuulle tyypilliseen tapaan herkkutateista aikamoinen osa on toukkien, etanoiden ja muiden örveilöiden syömää mutta italialaisella asenteella saimme kuivuriin neljä kerrosta tattia ja yhden isohaperoa.
Sienikori oli tullut tiensä päähän (homentunut) ja uutta ei ole muistettu ostaa, joten päivän saalis piti kerätä ämpäriin.

Armaksen päiväkirjasta: ”Tällä viikolla metsäretket ovat olleet erilaisia kuin ennen. Ihmiset ovat kyykkineet suossa ja metsässä ja keränneet erilaisia juttuja. Minä tykkään oransseista sienistä ja sinisistä marjoista. Sienistä syön jalasta pois napsaistun palan ja mustikoita mussutan suoraan varvusta. Ihmiset epäilivät, etten jaksa viihdyttää itseäni kauhean kauaa, joten isäntä lähti monta kertaa kävelemään ja eksyi aina. Minun piti sitten etsiä emäntä ja juosta takaisin isännän luo. Rehkimisen jälkeen oli mukava makailla mustikoiden keskellä ja kieriskellä. Sen ihanuuden opin pohjoisessa äijäkoirilta. Kyllähän mun tyttöystävätkin kierivät lumessa ja uimisen jälkeen mutta vasta pitkien tunturilenkkien aikana tajusin, että sitä pitää kokeilla.

Eikös mulla olekin hieno uusi panta? Se on samaa merkkiä kuin Zappalla ja Sotiksella ja Kiirunassa tehty.”

Puolukassa tattimaassa

Täällä päin ei ole mikään salaisuus, että Laukaan perämetsissä on hyviä marja- ja sienipaikkoja. Sinne mekin suuntasimme iltapäivällä Ween ja Maan Wiljaa syysmarkkinoilla käynnin jälkeen.

Sienien suhteen tilanne näytti hieman viime viikonloppua paremmalta, maa ei ollut enää ihan tyhjä. Löysimme viitisentoista herkkutattia, joista kotiin kuskattin viisi ja iltaruokaan pääsi hieman yli kaksi. Matoisuusaste oli samalla tasolla kuin heinäkuun tateilla pahimpina kesinä. Ei noista kuvan sienistäkään meille mitään jäänyt… Puolukoita sen sijaan oli niin paljon kuin vain kuvittelee kotona jaksavansa perata. Reilun 15 litran poimuroimiseen ei kauaa aikaa mennyt. Enpä muista noin nopeasti puolukkaa keränneeni kuin lukiovuosina asuntolan takapihalta. Siinäkin saattaa aika kullata muistot.

Laitoimme muutaman litran kokonaisina pakkaseen ja suurimman osan survoimme puunuijalla ja laitoimme survoksen lasipurkeissa jääkaappiin. Nyt riittää mustallemakkaralle lisuketta, puurolle päällistä ja rahka- sekä leivonta-ainesta pitkälle talveen.

Ei niitä vielä ole…

Yksi kuitenkin löytyi juoksupolun vierestä. Hieman etanoiden jyrsimä herkkutatti, kauden ensimmäinen.
Muutimme illan ruokasuunnitelmaa ja rakensimme herkkutatin ympärille luksusversion toripannusta: höyrytettyjä pieniä siiklejä ja kukkakaalia, sipulia varsineen, tatti, sileälehtistä persiljaa ja kaksi munaa.

Eilinen mansikkasatsi loppui nopeasti, joten niitä piti hakea torilta lisää. Viime kesän suosikkimme, mansikkamasariinikakku, maistui huisin hyvältä tänäänkin.

Pyöräsienestäjän perusvarustus

Vetoketjun aukaisemisella laajeneva pyöräilyreppu on varsin kätevä kapistus. Ilman sitä olisimme joutuneet jättämään vielä isomman tattimäärän polun varteen kuin nyt. Mahdollista saalista varten reppuun kannattaa varata myös kangaskassi ja jonkinlaiseen suojaan pakattu sieniveitsi.

Ajoimme kauniissa syyssäässä 15 km Puuppolaan ja kiersimme huomenna ajettavien Tähtisadeajojen 30 km lenkin. Kaupungin pohjoispuolelta löytyikin hyviä ajopolkuja ja mukavia metsäalueita, joissa tulemme varmasti liikkumaan jatkossakin. Etukäteen tilaamamme alkuillan espressot ja jännittävä jätsisuklaakakku maistuivat kierroksen jälkeen hyviltä. Kiitokset niistä. Illan viiletessä poljimme reipasta vauhtia viimeiset 15 km kotiin ja ihailimme kuuta ja kaunista iltavaloa.

Kardemummainen omppukakku

Maastopyörätatti on juoksutatteja hieman haastavampi suoritus sillä vauhti on kovempi ja ajolinjoja pitää katsoa tarkemmin kuin juoksupolkua (toki polullakin on parempi katsoa, mihin tossunsa asettaa ettei loukkaa itseään). Polkujen varsille ja metsän puolelle jäi iltalenkillä varmasti useampi HT, mutta saimme reppuunkin kolme reilun kokoista yksilöä, joista tuli perkaamisen jälkeen kaksi kuivurin tasollista. Hieno tattivuosi.

Kukaan ei ole ehtinyt hillota lauantaina torilta ostettuja omppuja, joten väsäsimme osasta kakun. Aikamoista koekeittiöintiä se taas oli, oikein onnistunutta kyllä. Omppuvalmisteen sokerimäärää voi vähentää hieman, ainakin jos haluaa koristella kakun tomusokerikuorrutuksella.

Omppukakku

• 2 munaa
• 1 1/2 dl auringonkukkaöljyä
• 2 1/2 dl maitoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 3 dl (vaaleaa) ruokosokeria
• 2 1/2 tl leivinjauhetta
• 1 tl kardemummaa
• 1 rkl Calvadosta
• 50 g mantelimassaa

Omppukompotti

• 800 g kotimaisten omppujen paloja (kolmea lajiketta sekaisin)
• 200 g (vaaleaa) ruokosokeria

Laita kompotin ainekset kattilaan. Keittele välillä sekoitellen kunnes omput pehmenevät.

Vispaa munat ja öljy, lisää maito. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Lisää sokeri ja kardemumma. Lisää Calvados. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Viipaloi mantelimassa. Laita 1/3 taikinasta voideltuun ja korppujauhotettuun (isoon pitkulaiseen) kakkuvuokaan. Laita puolet mantelimassaviipaleista ja puolet omppukompotista taikinan päälle. Lisää 1/3 taikinasta ja sen päälle loput mantelimassaviipaleet ja loppu omppukompotti. Levitä loppu taikina omppujen päälle. Paista 190 asteessa 60-70 min. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ritilän päälle.

Haa, huoltomiehen ansiosta meillä on vihdoinkin kunnolla toimiva suihku ja vettä tulee vain joko ylhäältä tai käsisuihkusta eikä molemmista samanaikaisesti. Sadesuihku ei oikeastaan ole lainkaan hassumpi (ja minä kun yleensä inhoa yläsuihkusta tulevaa vettä joka menee suoraan korvieni sisälle).