Jälleennäkemisen riemu ja munuais-tattipasta

Armaksen päiväkirjasta: ”Tänään emäntä jätti mut aamulla yksin eikä edes antanut possunkorvaa kun jäin työhuoneeseen taljalle mököttämään. Ei mua tosin ole viime aikoina kiinnostanut niitä korvia yksin syödäkään, on paljon kivempi jyrsiä kun on seuraa. Lounasaikaan aavistelin, että jotain kivaa voisi olla tiedossa kun emäntä haki treenirepun eteiseen puuronsa hautumisen aikana. Kuten vähän aavistelinkin, niin lähdimme hallille aksaamaan. Teimme yksinkertaisia ohjauksia ja lähtöharjoituksia. Paljon mieluummin kyllä juoksisin ja hyppisin kuin istuisin odottamassa lupaa mennä.

Viiden jälkeen koitti ison ilon hetki. Isäntä ei ollutkaan hylännyt meitä. 20160825-IMG_152420160825-IMG_1526Illalla pääsin Leppävedelle lenkille. Siellä oli mahtavaa hiekkaa, mutaa ja kangasmetsää. Ihmisten mielestä oli kiva löytää tatteja.”

Madoille kelpaamattomasta osasta illan herkkutatteja laitettiin ylämaankarjasonnin munuaisen kanssa pastakastike.

Munuais-herkkutattipasta

  • 1 ylämaankarjasonnin munuainen
  • 3-4 dl herkkutattia paloiteltuna
  • 1 sipuli varsineen
  • loraus valkoviiniä
  • 2 rkl smetanaa (20% rasvaa)
  • lehtipersiljaa
  • salviaa
  • reilu 1/4 tl suolaa
  • kubebenpippuria
  • 200 g pastaa

Leikkaa sipuli puolirenkaiksi ja paloittele varsi. Siisti ja paloittele munuainen. Paista sipulirenkaita voin ja oliiviöljyn seoksessa kunnes ne pehmenevät ja ottavat hieman väriä. Ota sipulit pois pannulta. Paista sienet voissa suurehkolla lämmöllä. Ota sienet pois pannulta. Ruskista paloitellut munuaiset voissa. Lisää sipulinvarret, yrtit, paistetut sipulit ja tatit. Lisää loraus viiniä. Kun alkoholi on haihtunut, laita kansi päälle ja anna hautua pastan kypsymisen ajan (6 min). Lisää smetana ja lopuksi pippuri. 20160825-_DSC842020160825-_DSC842120160825-_DSC842320160825-_DSC8424

Kuivurin hurinaa

Reissusta kotiutumisen jälkeen olen harrastanut keräilyä joka päivä. Eiliseltä yksinäiseltä suoreissulta oli tuliaisena moneen kertaan kastellut saappaat, miljoona hyttysenpuremaa, jokunen hilla ja puolisentoista litraa mustikoita. Alkuillan juoksulenkiltä löysin kolme herkkutattia, joilla herkuttelimme iltaruoalla. Tänään retkeilimme koko porukalla Laukaan takametsissä ja saimme pitkästä aikaa kuivurille töitä (viime vuoden sienisadosta ei säilöttävää riittänyt). Heinä-elokuulle tyypilliseen tapaan herkkutateista aikamoinen osa on toukkien, etanoiden ja muiden örveilöiden syömää mutta italialaisella asenteella saimme kuivuriin neljä kerrosta tattia ja yhden isohaperoa.
20160719-_DSC7944.jpgSienikori oli tullut tiensä päähän (homentunut) ja uutta ei ole muistettu ostaa, joten päivän saalis piti kerätä ämpäriin.

Armaksen päiväkirjasta: ”Tällä viikolla metsäretket ovat olleet erilaisia kuin ennen. Ihmiset ovat kyykkineet suossa ja metsässä ja keränneet erilaisia juttuja. Minä tykkään oransseista sienistä ja sinisistä marjoista. Sienistä syön jalasta pois napsaistun palan ja mustikoita mussutan suoraan varvusta. Ihmiset epäilivät, etten jaksa viihdyttää itseäni kauhean kauaa, joten isäntä lähti monta kertaa kävelemään ja eksyi aina. Minun piti sitten etsiä emäntä ja juosta takaisin isännän luo. Rehkimisen jälkeen oli mukava makailla mustikoiden keskellä ja kieriskellä. Sen ihanuuden opin pohjoisessa äijäkoirilta. Kyllähän mun tyttöystävätkin kierivät lumessa ja uimisen jälkeen mutta vasta pitkien tunturilenkkien aikana tajusin, että sitä pitää kokeilla.

Eikös mulla olekin hieno uusi panta? Se on samaa merkkiä kuin Zappalla ja Sotiksella ja Kiirunassa tehty.”20160719-_DSC792820160719-_DSC792920160719-_DSC793020160719-_DSC793620160719-_DSC7940

Puolukassa tattimaassa

Täällä päin ei ole mikään salaisuus, että Laukaan perämetsissä on hyviä marja- ja sienipaikkoja. Sinne mekin suuntasimme iltapäivällä Ween ja Maan Wiljaa syysmarkkinoilla käynnin jälkeen.

Sienien suhteen tilanne näytti hieman viime viikonloppua paremmalta, maa ei ollut enää ihan tyhjä. Löysimme viitisentoista herkkutattia, joista kotiin kuskattin viisi ja iltaruokaan pääsi hieman yli kaksi. Matoisuusaste oli samalla tasolla kuin heinäkuun tateilla pahimpina kesinä. Ei noista kuvan sienistäkään meille mitään jäänyt…20150919-IMG_0866 IMG_0375 IMG_0376Puolukoita sen sijaan oli niin paljon kuin vain kuvittelee kotona jaksavansa perata. Reilun 15 litran poimuroimiseen ei kauaa aikaa mennyt. Enpä muista noin nopeasti puolukkaa keränneeni kuin lukiovuosina asuntolan takapihalta. Siinäkin saattaa aika kullata muistot.20150919-IMG_0867

Laitoimme muutaman litran kokonaisina pakkaseen ja suurimman osan survoimme puunuijalla ja laitoimme survoksen lasipurkeissa jääkaappiin. Nyt riittää mustallemakkaralle lisuketta, puurolle päällistä ja rahka- sekä leivonta-ainesta pitkälle talveen.

Ei niitä vielä ole…

Yksi kuitenkin löytyi juoksupolun vierestä. Hieman etanoiden jyrsimä herkkutatti, kauden ensimmäinen.20150716-_DSC7920 20150716-_DSC7921
Muutimme illan ruokasuunnitelmaa ja rakensimme herkkutatin ympärille luksusversion toripannusta: höyrytettyjä pieniä siiklejä ja kukkakaalia, sipulia varsineen, tatti, sileälehtistä persiljaa ja kaksi munaa.

20150716-_DSC7922 20150716-_DSC792320150716-_DSC7924
Eilinen mansikkasatsi loppui nopeasti, joten niitä piti hakea torilta lisää. Viime kesän suosikkimme, mansikkamasariinikakku, maistui huisin hyvältä tänäänkin.20150716-_DSC7926 20150716-_DSC7927

Pyöräsienestäjän perusvarustus

20140906-DSCF1124

Vetoketjun aukaisemisella laajeneva pyöräilyreppu on varsin kätevä kapistus. Ilman sitä olisimme joutuneet jättämään vielä isomman tattimäärän polun varteen kuin nyt. Mahdollista saalista varten reppuun kannattaa varata myös kangaskassi ja jonkinlaiseen suojaan pakattu sieniveitsi.

Ajoimme kauniissa syyssäässä 15 km Puuppolaan ja kiersimme huomenna ajettavien Tähtisadeajojen 30 km lenkin. Kaupungin pohjoispuolelta löytyikin hyviä ajopolkuja ja mukavia metsäalueita, joissa tulemme varmasti liikkumaan jatkossakin. Etukäteen tilaamamme alkuillan espressot ja jännittävä jätsisuklaakakku maistuivat kierroksen jälkeen hyviltä. Kiitokset niistä. Illan viiletessä poljimme reipasta vauhtia viimeiset 15 km kotiin ja ihailimme kuuta ja kaunista iltavaloa.20140906-DSCF1126 20140906-DSCF1127 20140906-DSCF1128

Kardemummainen omppukakku

Maastopyörätatti on juoksutatteja hieman haastavampi suoritus sillä vauhti on kovempi ja ajolinjoja pitää katsoa tarkemmin kuin juoksupolkua (toki polullakin on parempi katsoa, mihin tossunsa asettaa ettei loukkaa itseään). Polkujen varsille ja metsän puolelle jäi iltalenkillä varmasti useampi HT, mutta saimme reppuunkin kolme reilun kokoista yksilöä, joista tuli perkaamisen jälkeen kaksi kuivurin tasollista. Hieno tattivuosi.20140904-_DSC5236

Kukaan ei ole ehtinyt hillota lauantaina torilta ostettuja omppuja, joten väsäsimme osasta kakun. Aikamoista koekeittiöintiä se taas oli, oikein onnistunutta kyllä. Omppuvalmisteen sokerimäärää voi vähentää hieman, ainakin jos haluaa koristella kakun tomusokerikuorrutuksella.

Omppukakku

  • 2 munaa
  • 1 1/2 dl auringonkukkaöljyä
  • 2 1/2 dl maitoa
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl (vaaleaa) ruokosokeria
  • 2 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa
  • 1 rkl Calvadosta
  • 50 g mantelimassaa
Omppukompotti
  • 800 g kotimaisten omppujen paloja (kolmea lajiketta sekaisin)
  • 200 g (vaaleaa) ruokosokeria

Laita kompotin ainekset kattilaan. Keittele välillä sekoitellen kunnes omput pehmenevät.

Vispaa munat ja öljy, lisää maito. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Lisää sokeri ja kardemumma. Lisää Calvados. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Viipaloi mantelimassa. Laita 1/3 taikinasta voideltuun ja korppujauhotettuun (isoon pitkulaiseen) kakkuvuokaan. Laita puolet mantelimassaviipaleista ja puolet omppukompotista taikinan päälle. Lisää 1/3 taikinasta ja sen päälle loput mantelimassaviipaleet ja loppu omppukompotti. Levitä loppu taikina omppujen päälle. Paista 190 asteessa 60-70 min. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ritilän päälle.


Haa, huoltomiehen ansiosta meillä on vihdoinkin kunnolla toimiva suihku ja vettä tulee vain joko ylhäältä tai käsisuihkusta eikä molemmista samanaikaisesti. Sadesuihku ei oikeastaan ole lainkaan hassumpi (ja minä kun yleensä inhoa yläsuihkusta tulevaa vettä joka menee suoraan korvieni sisälle).

Kalea pastaan, mustikoita piirakkaan ja tatteja kuivuriin

20140831-_DSC5210Eilisellä metsäretkellä halusimme sienestyksen lisäksi ulkoilla yhdellä lähiseudun hienoimmailla metsäalueella vaikka sinne onkin hieman perusmetsäretkiämme pidempi matka. Tuossa harjumaastossa kävellessä, hiihtäessä tai pyöräillessä minulle tulee aina kovin kotoinen olo vaikkei siellä harjujen lomassa Ahveniston tapaan järveä olekaan.

Retken parin ensimmäisen tunnin aikana vaikutti siltä, että männynherkkutatit piilottelevat vielä sammalen ja jäkälän alla ja joudumme palaamaan kotiin vain muutaman haperon, nappikokoisten kangasrouskujen ja kahden pienen tatin kanssa. Siinäkin tilanteessa reissun olisivat pelastaneet mustikat. Niitä oli mäntykankaalla paikoitellen paljon ja ne olivat todella suuria. Keräsimme käsin kolmisen litraa, enemmälle ei ollut ämpäreitä ja vaatetuksemme ei oikein riittänyt paikallaan olemiseen (ja tattikuumekin vaivasi). Olimme säästäneet parin vuoden pyörälenkkien perusteella tattiseksi osoittautuneen alueen viimeiseksi – se ei pettänyt vaan kori täyttyi ruskealakkisilla paksujaloilla. Kotiin tullessa poikkesimme naapurustossa asuvien ystäviemme luona ja tyhjensimme osan sienikorin sisällöstä heidän keittiön pöydälleen.

Tänään vietimme vähemmän rauhallista sunnuntaita järjestämällä reilut viisi tuntia varastokoppia. Urakan tuloksena oli pari säkillistä roskaa, auton perällinen kierrätettävää, muutama yllättävä löytö ja paljon siistimpi varasto. Pölypäätä oli päästävä ulkoiluttamaan pienelle pyörälenkille, jonka jälkeen ei ollut enää hirveästi energiaa kokkaukseen. Höyrytimme neljä isoa lehtikaalin lehteä, joista tuli sipulin, valkosipulin, palvikinkun, salvian ja oreganon kanssa oikein maukas pasta.


Ajattelin ensin leipaista jälkkäriksi mustikoista grahamjauho-pohjaisen jogurttipiirakan mutta päädyinkin laittamaan pohjaan ruisjauhoja ja pohjan päälle pelkkiä mustikoita. Nam. Kaulitusta pohjasta tulee monesti hieman paremmin käyttäytyvä tämäntyylisiin piirakoihin mutta ei tässäkään ensimmäisen palan jälkeen ollut ongelmia (sekin lähti lähes kokonaisena).20140831-_DSC5219

Pohja:
  • 100 g voita
  • 1 dl ruokosokeria
  • 1 dl ruisjauhoja
  • 1-1 1/2 dl vehnäjauhoja (lisää tarvittaessa jos taikina tuntuu liian löysältä)
  • 1/2 tl leivinjauhetta
  • 1 muna

Nypi voi, sokeri ja jauhot. Lisää muna. Sekoita taikina tasaiseksi (lisää tarvittaessa vähän vehnäjauhoja) ja painele se jauhotetuin käsin voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 200 asteessa 10 min. Lisää päälle noin litra mustikoita ja 2-3 tl (vaniljoitua) ruokosokeria. Paista 200 asteessa noin 25 min. Anna piirakan asettua ainakin pari tuntia ja tarjoa hyvän vaniljajätskin kanssa.

Juoksutatit

20140829-_DSC5206

Loppusyksyn odotetuimpia ja antoisimpia ulkoiluja ovat maastojuoksulenkit, joiden yhteydessä saa sienikorin puolilleen. Tunnin lenkki tuntuu paljon kestoaan lyhyemmältä ja tossu nousee kevyesti kun katse tarkkailee juoksualustan lisäksi polun reunoja tattien toivossa ja puolivälissä lenkkiä käy tyhjentämässä saaliin autolla. Läheskään kaikille sienille kevyessä kangasrepussa ja käsissä tai pyöräilypaidan taskussa kuskaaminen ei sovellu mutta herkkutateille onneksi kyllä. Lenkkisienten putsaaminen on kotona hieman työläämpää, sillä emme ainakaan toistaiseksi ole kantaneet veistä mukana lenkillä.20140829-_DSC5202 20140829-_DSC5203 20140829-_DSC5204

Tämä taitaa olla huikein sienivuosi vuosiin. Suppiksia olemme toki löytäneet monesti niin paljon, että poimiminen on pitänyt lopettaa mutta nyt näyttää monen lajin suhteen oikein hyvältä. Herkkutatteja on paljon ja lähes kaikki ovat hyväkuntoisia, toisin kuin kymmenisen vuotta sitten jolloin matoisia tatteja oli aivan valtavasti (silloin emme tosin osanneet ottaat matoisten tattien syöntiin riittävän italialaista asennetta…).

Tänään iltalenkkitatteja löytyi kuivurillinen ja pannullinen, suurin hyväkuntoinen yksilö painoi 608 g putsattuna. Upeaa! Tattikausi jatkukoon, huomenna taas metsään.