Armaksen puuhapäivä

Armaksen päiväkirjasta: ”Mulla oli aika mahtava päivä. Heti aamulenkillä tapasin Armi-karjiksen. Pääsimme vähän leikkimään mutta emäntien mielestä jäällä oli liian liukasta. Aamupäivä oli tylsä: isäntä lähti ostoksille ilman minua eikä apuni kelvannut kotonakaan. Mieluusti kyllä auttaisin imuroinnissa ja moppaamisessa enkä olisi suljettuna siivottavan huoneen komplementtiin. Iltapäivällä pääsin hiihtämään Vesankajärvelle. Ihan vaan muutaman kerran jahtasin sompia. Muuten juoksin nätisti ja vedin emäntää paluumatkalla. Se oli varmaan jo ihan väsynyt. Iltaruoan kävin syömässä hallilla pienen rally-tokotreenin palkkana. Tapasin siellä pitkästä aikaa penturyhmäystäväni irlanninterrieri Pilen. Nyt olen puuhapäivän jälkeen ihan väsy, se on aussielle hyvä olotila.”20170225-_DSC2278.jpg20170225-_DSC2286.jpg20170225-_DSC2288.jpg”Tämä kuva on torstain treeneistä. Mulla on uusi paras treenilelu, Ke-Hu Kekku!”IMG_2081.JPG

Pakkaspäivä

20151216-_DSC9816
Hiihtokausi on avattu (ja nyt ei kannata katsoa 10 päivän sääennustusta kotiin…)! Armasta ei oikein voi jättää yksin mökkiin, joten ulkoilimme kahdessa osassa. Miesten hiihtäessä pyörähdimme Armaksen kanssa eilen tekemällämme polulla. Otus ei oikein osaa arvostaa talvitakkiaan ja se alkaa aika pian nostella tassujaan ja ynistä, joten olemme käyneet ulkona vain lyhyitä aikoja kerrallaan.20151216-_DSC981520151216-_DSC981720151216-_DSC9818
Yksinäisen hiihtolenkkini alku Velhon kodalle sujui miettiessä, pitääkö kääntyä kylmyyden takia takaisin vai ei. Koska tunsin reitin ja tiesin, että edessä on pitkä nousuosuus, niin päätin jatkaa. Nousu lämmittää sormet ja lihakset ja ylhäällä on selkeänä pakkaspäivänä paljon alamaita lämpimämpää, joten alkukylmyyden jälkeen ehdin ihailla maisemia ja kaamosajan talvipäivän pastellivärejä.20151216-_DSC9819

Polkuja ja latuja

Tiistaina alkavan keittiörempan valmistelun lisäksi olemme viihdyttäneet ja ruokkineet ranskalaista ystäväämme, miehen kollegaa. Eilen kävimme mönkimässä lumikengillä kotimetsässä, Sippulanniemen pururadan ympäristössä,20150124-IMG_0634tänään hiihdimme Ladun majalla. Minä tosin otin vapaan iltapäivän vieraan kaitsemisesta ja hiihdin yksin ensin reippaasti tunnin verran ja sitten retkeillen kapeilla laduilla ja pätkän hangessakin jotta pääsin Soidenlammen rantaan.soidenlampi1 soidenlampi2 soidenlampi3Ladun majan vieressä, Kolmisoppisen jäällä oli houkuttelevalta näyttävä napakelkka. Aikamoinen turvaistuin siinä näytti olevan, ei tuollaisia ennen ollut. ladunmaja3

 

Sauvoja ja hauvoja

Tilasin viikko sitten netitse uudet vapaan sauvat kun vanhojen remmit eivät enää pysyneet kiinni. Yli 20 vuotta vanhoihin sauvoihin on hankala löytää uusia kahvoja ja remmi-kahvayhdistelmä maksaa lähelle saman kuin sopivasta tarjouksesta ostetut sauvat. Entisenä kisailijana en varmaan kahdeksankymppisenäkään suostu hiihtämään kuin riittävän jäykillä täyshiilikuitusauvoilla, joten parin vuoden takaiset kisasauvat nämäkin ovat. Sommilla ei kannattane kauhean syvään umpihankeen tunturissa mennä ja hihnojen säätäminen sopivaksi oli jonkinasteinen projekti. Hyvä näillä oli hiihtää vaikka keli olikin viime päivien vesi- ja räntäsateiden takia karmea.

Katsoin taas huvikseni kotimaisia sauvojen ja suksien suositeltuja pituuksia, joista ovat mieltymykseni poikkeavat useilla senteillä kaikissa välineissä – tykkään suositusta pidemmistä suksista tasapainoisemman liu’un takia ja huomattavasti suositusta lyhyemmistä sauvoista. Liian pitkä sauva jumittaa hartiat, hiihtoasento jää pystyksi ja ylävartalon käyttäminen on vaikeaa. Norjalaiset kisailijat ovat perinteisesti hiihtäneet suomalaisia keskimäärin lyhemmillä sauvoilla, sikäläinen suositus kokoiselleni näyttää olevan suunnilleen omien sauvojeni mittainen. Olen 162 cm, sauvat 130 cm ja 140 cm.

Olemme yrittäneet tyhjentää ruokavarastoja reilun viikon päästä alkavan keittiöremontin ja kevään työreissun takia. Yksi purkki tuli taas tyhjäksi kun teimme couscousin jämistä, kirsikkatomaateista, pakastemintusta ja -korianterista ja etikkakapriksista lisäkkeen pihville. Kaprikset olivat kauniita, joten niitä piti fotota.20150118-_DSC6224 20150118-_DSC6225 20150118-_DSC6226Krooninen koirakuumeeni on taas vaihteeksi aktiivisessa vaiheessa. Nyt meillä olisi otukselle enemmän tilaakin, joten ”miksi ei” -perusteluja on yksi vähemmän. Haluan koiran. Mutta minkä? Aussie? Bordercollie? Suomenlapinkoira?

Perinteistä perinteistä

Virallinen lumilukema lentokentällä näyttää olevan 30 cm, mikä tarkoittaa sitä, että kaupungissa lunta on jonkin verran vähemmän ja Ladun majalla vähän enemmän. Majan kymppi, perinteinen perinteisen latukin oli ajettu eilen ja lunta oli lähes joka paikassa riittävästi. Kilometrinnielijöille kapea, mutkikas ja möykkyinen latu ei välttämättä ole paras valinta mutta lapsuuden hiihtoretkien muistelijoille ja lumisesta metsästä nauttijoille se on hieno reitti. Reipas pohjoistuuli ja 16 asteen pakkanen tekivät iltapäivän lenkistä hieman viileän mutta hiihtokeli oli mitä mainioin. ladunmaja1

Hämärähiihtoa ja örvelörisottoa

Lumipeite on kasvanut kuluneen viikon aikana niin, että hiihtopaikoilla on kauniin talvista ja ladut on saatu hyvään kuntoon. Laaja latuverkosto kymmenien kilometrien valaistuine latuineen on ehdottamasti kotikaupunkimme parhaita puolia. Useiden lyhyempien valolatujen lisäksi pimeällä voi hiihtää Palokasta Ampujien majan kautta Metsoreittiä Peurunkaan ja sieltä Kuusaan, noin 30 km yhteen suuntaan. Päivän hiihtopaikkaa valitessa kannattaa tarkastaa latujen kunnostusaika latuinfosta, josta löytyvät myös latukartat ja reittien vaikeusasteet.

Me hiihdimme tänään tunnin verran Halssilan ja Vaajakosken maastoissa. Jännitystä ulkoiluun toi Vaajakosken sähkökatko, joka teki hiihtämisestä melkoista hämärähommaa.20150110-_DSC6197

Pakastimesta sulamaan otetusta, kesän kasviksilla, erityisesti varsisellerillä maustetusta kuhaliemestä oli ensin tarkoitus tulla kalakeitto mutta se päätyikin simpukka-katkarapurisoton nesteeksi. Jätimme 5 päivää sitten kerätyt ”tuoreet” sinisimpukat kalatiskiin ja käytimme purkkitavaraa. Oikeasti tuoretta kaupassa oli eilinen lähikuha. Kalan kypsentäminen risotossa kuulostaa hieman haastavalta, joten kypsensimme purjolla ja sitruunaviipaleilla täytetyn kalan uunissa erikseen (kilon kala 200 asteessa 40 min) ja nostelimme kypsiä paloja risottoannoksen päälle. Vaalea kala risoton päällä osoittautui hankalaksi pikakuvattavaksi mutta yhdistelmä oli niin hyvä, että kuva kelvatkoon…

Katkarapu-sinisimpukkarisotto

  • 250 g risottoriisiä (carnaroli)
  • 1 pieni sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1/2 pussia (isoja) pakastekatkarapuja (90 g)
  • 1 tlk sinisimpukoita
  • 1 1/2-2 dl valkoviiniä
  • noin litra kuhalientä
  • (tarvittaessa kiehuvaa vettä)
  • suolaa

Tekotapaan vinkkejä löytyy munakoisorisoton ohjeesta tai italialaisten kokkikirjoista, esimerkiksi Giorgio Locatellin viihdyttävästä kirjasta Made In Italy, jossa perusrisoton tekoa opastetaan kuuden sivun verran.

Keittiöremontti lähestyy ja lähes kaikki uudet palaset on jo valittu ja tilattu. Nupeista ja vetimistä olen nähnyt illan nettietsintöjen jälkeen unta parina yönä, joten olisi varmaan jo aika tehdä valinta niidenkin osalta. Vanhat kaapit koneineen sain myytyä nettitorilla vuorokaudessa.

Mustavalkoista

Aamulla ei ollut pakkasta kuin kymmenisen astetta ja latukoneetkin olivat seurannan mukaan olleet liikkeellä aika ahkerasti yön lumisateen jälkeen. Kiersimme luistellen perinteisen lenkin Äkäslompolo – Kotamaja – Hangaskurun laavu – Latvamaja – Äkäslompolo. Aikaa kului 2 1/2 tuntia, joka johtui tietysti siitä, että keli oli kylmästä, pehmeästä lumesta johtuen rankka eikä siitä, että olemme muutaman vuoden vanhempia kuin kymmenen vuotta sitten.

Päivän väri oli harmaa, toisin kuin viime vuonna samoissa maisemissa.20141230-DSCF1174 20141230-DSCF1175Sain äsken luettua ammattipyöräilyn viime kesään lopettaneen Thor Hushovdin mielenkiintoisen kirjan – 500 sivua norjaksi. Voisikohan sen laittaa CV:hen ansioluetteloon (taivustuspäätteen lisäämisestä lyhenteeseen voi lukea Nykyajan kielenoppaasta)?

 

Käsivoimia kaivataan

Kukaan ei näköjään ollut tehnyt käsilläni mitään perinteisen hiihtoa edistävää sitten viime joulukuun, miksiköhän? Vai pitäisikö miettiä, kuinka rankka ensimmäinen parituntinen olisikaan ollut ilman kotijumppaa ja muuttolaatikoiden kantamista.20141229-DSCF1171 20141229-DSCF1172

Pakkasta oli aamulla kylällä -22 ja tuulta eilistä enemmän. Kuten kireimpien pakkasten helpottaessa yleensäkin, tunturi-inversiota ei tänään juuri ollut  – iltapäivällä tuntureiden huipulla näytti olevan kyliä kylmempää. Ohut uuden lumen kerros teki hiihtokelistä aika rankan, joten perinteinen Äkäslompolo-Velhon kota-Tunturijärvi-Äkäslompolo-lenkki oli sopiva pari tuntia kestänyt kauden avaus. Lenkin lopuussa Isometsän nousussa, tai tänään siis laskussa, saimme melkoisen kylmää kyytiä. Mutta on se huikean hieno alamäki. Lumisista retkikuvista vastasivat pikkukamera X10 ja oranssikuorinen iLuuri (oma kaupunkilaiskuorella varustettu luuriraukkani loukkaantuu pakkasesta ja viimasta ja menee pois päältä).

Eilen ihmettelemäni vapaiden majoitusten määrä ei kyllä näy kylällä eikä hiihtoladulla. Väkeä on enemmän kuin aikaisemmilla joulukuun reissuillamme, sekä kotimaisia että ulkolaisia.

20141229-_DSC6029
Aamupäivän parvekenäkymiä.

20141229-_DSC6030