Amstelin kullan jäljillä

Koti oli paikallaan (vaikka kotivahtina toiminut naapurimme sen myikin reissumme aikana) ja kaktukset kasvaneet. Tavaraa oli näköjään taas pakattu mukaan ja hankittu lisää Patonkimaasta sen verran, että iltajuoksulenkki Muuramenharjulla muutaman tunnin purkamisoperaation jälkeen teki huisin hyvää sekä kropalle että päälle.

Laiva Travemündestä Helsiinkiin lähtee aamulla kolmelta, joten kotiinlähtöpäivän ohjelman suunnittelu on aina hieman haastavaa. Vaikka autobaanoilla matka taittuu hyvässä tapauksessa nopeasti, niin matkaan pitää varata riittävästi aikaa – koskaan ei tiedä, milloin Stau yllättää ja seistään jonossa puolesta tunnista kahteen. Olemme yleensä jättäneet viimeiselle päivälle ajamista 500-600 km ja lähteneet matkaan vasta aamupäiväulkoilun jälkeen. Useimmissa majoituksissa huoneen pitäminen puoleenpäivään tai suihkussa käynti jossain muussa tilassa onnistuu (huoneen luovutus on yleensä kotimaista klo 12 aikaisemmin). 

Kolmen maan rajaseudulla, Maastrichtin, Liègen ja Aachenin lähellä sijaitseva Mechelenin pikkukylä sijaitsee Hollannin mäkisessä osassa, hienolla pyöräilyalueella. Reittinsä voi suunnitella, joko etukäteen tai matkalla olevien karttojen avulla, käyttäen risteysnumerosysteemiä, Fietsknooppunten. Jokaisessa numeroidussa risteyksessä on kartta, risteyksen numero ja opasteet kyseisestä risteyksestä seuraaviin risteyksiin. Samat numerot löytyvät alueiden pyöräilykartoista ja netin reitinsuunnittelusivustoilta. Hienoa, hienoa.

Poljimme kaksi ja puoli tuntia katsellen peltoja, viinitarhoja, linnoja ja kyliä ja toinen toistaan puunatumpia pihoja. Reitille mahtui myös muutama Amstel Gold Racen klassikkomäki kuten Valkenburgin keskustasta, kahvilan kulmalta, lähtevä Cauberg.

Hollanti, pyörien maa

Patonkikausi ja kesäkuu päättyivät tänä vuonna samana päivänä. Tarkkailimme aamulla netitse Pariisin lähiseudun liikennettä ja lähdimme matkaan suurimpien ruuhkien helpotettua hieman ennen yhtätoista. Suunnitelmallisen pakkauksen ansiosta (johon minulla ei yleensä ole lupaa puuttua) autoon mahtuivat tavaroiden lisäksi laventeli ja timjami sekä toivottavasti hieman aurinkoakin.

Tänään autoilimme Reimsin kautta Belgiaan, jossa ihastelimme Ardenneja ja pieniä kyliä, osin oman reitinvalinnan, osin Belgian liikenteeseen oleellisena osana kuuluvien kiertoteiden, déviation, ansiosta. Ensimmäisten Euroopan autoreissujen kokemusten perusteella tiedämme, että kiertotienuolia kannattaa seurata, muuten mutkasta voi tulla pitkä… 

Majoitumme Hollannissa, Saksa ja Belgian rajan tuntumassa, Mechelenin pienessä kylässä, Amstel Gold -pyöräkisan reitin varrella. Sekä majoitus, sänky & strösseliaamiais -paikka Villa Commandeur että isännän ehdottama illallispaikka De Oude Brouwerij miellyttävät kovasti.

Hollanti – pyöräilijöitä, siistejä ja nättejä kyliä, pyöräilijöitä, kauniita puutarhoja, pyöräilijöitä, pyöräkaistoja, pyöräilijöitä, hyvää ruokaa, pyöräilijöitä, hieman mystinen kieli, jota ymmärtää joka reissulla edellistä enemmän.

Ranskan ruuhkaa ja Hollannin herkkuja

Huoh, Pariisin kiertäminen on aina aikamoinen suoritus, myös kartanlukijanavigaattorinnäpyttelijälle, saati kuskille. Ranskan liikenteen jälkeen Belgian yleensä minua hieman hirvittävät moottoritiet tuntuivat ”rauhallisilta”. Vaikka Antwerpenin usein täysin jumissa oleva rinki veti suhteellisin hyvin, niin reilun kuuden sadan kilometrin matkaan meni alun hitauden takia kauan aikaa.

Majoitumme Amsterdamista noin 100 km itään sijaitsevan Holtenin kylän reunalla, De Sallandse Heuvelrugin kansallispuiston kyljessä, 10 huoneen hotellissa De Swarte Ruijter. Majapaikkan valintaan vaikuttivat hyvien arvioiden ja sijainnin lisäksi se, että hotellin ravilalla on BIB Gourmand -ukko ja kaksi hattua sekä 15 pistettä Gault&Millaussa. Ihan tajuton paikka. Pariisin suurimpiin suosikkeihini ravintolaa on vaikea verrata, sillä tyyli on erilainen mutta kaikista käymistäni kotimaan ravintoloista tämä meni selkeästi ohi ja ylsi Ruotsin suosikkien tasolle. Hienoja makuja ja todella kauniita annoksia isoin osin paikallisista aineksista. Jopa punaviini oli lähistön tilalta. Kolmen ruokalajin menu (kahdella keittiöntervehdyksellä) oli 34,50€.En ottanut pieneen paikkaan kameraa, toivottavasti iLuuriräpsyt välittävät edes osan tunnelmasta ravintolassa ja takapihan metsässä.

Hollannissa on aina mukava käydä (mieluusti moottoriteiden ulkopuolellakin), kylät ovat siistejä, talot viehättäviä ja pyöräilijöitä on paljon, todella paljon, sekä lenkkeilijöitä että muita polkijoita. En muuten nähnyt tänään yhtään juoksijaa…

Jyväskylän baanahaave

Jyväskyläläisessä pyöräily(poliittisessa)blogissa esitetään suunnitelma/toive käytöstä poistetun Kankaan paperitehtaan ja Seppälänkankaan välisen junaratapohjan muuttamisesta ympärivuotiseksi pyöräilyväyläksi, jonka voisi jatkaa Leppävedelle asti. Idea on kaunis ja ratapohja saataisiin tällä hyödylliseen käyttöön, ehkä jopa osa Laukaantien ”ruuhkiin” (Suomessa ei ole ruuhkia, ehkä Helsinkiä lukuunottamatta…) kyllästyneistä autoilijoista siirtyisi polkemaan työmatkansa.

Suunnitelmassa viitattiin Hollannin upeisiin pyöräilyjärjestelyihin, joita olen minäkin ylistänyt. Mäkiä siellä voisi tietysti olla kipuamisesta pitävälle enemmän mutta muuten kaikki on mietitty ja järjestetty pyöräiljän parhaaksi.

Olisihan tuollainen pyöräilyreitti hieno mutta olen ikuinen pessimisti … pessimisti ei pety koskaan, taisi Kalle Palander joskus tokaista… Reitin talvikunnossapito olisi iso haaste. Kuka väylän pitäisi talvellakin järjellisessä kunnossa? Jos sille ajetaan jo lokakuussa senttitolkulla sepeliä sulaan maahan kuten tänä vuonna tehtiin kevyenliikenteen väylille, niin monen pyöräilyinto lopahtaa lyhyeen. Sepelin pyörimisen aiheuttamaan liukkauteen eivät nastatkaan auta. Mutta toivotaan parasta…

Tämä pessimisti on alkuperäisen kotimaisen baanan kaupungissa lähipäivät. Jos töiden lisäksi ehtisi vaikka sushillekin.

Kotia kohti

Hollannin majoitusta Comfort Logies de Eshofia ei voi kuin kehua: 1700-luvulta peräisin olevassa talossa oli kiva tunnelma ja omistajapariskunta todella mukava. Jos noilla seuduilla liikumme uudestaan, niin ei tarvitse majapaikkaa miettiä.

Eilisen ajomatkan aikana oli tarkoitus katsoa muutama pikkukohde Hollannissa ja Saksassa. Satainen, harmaa ja tuulinen keli vähensivät turistointi-intoa ja vaikeuttivat paikoitellen liikennettäkin. Saksassa oli alunperin suunnittelemallamme reitillä moottoritie poikki tiellä olevan veden vuoksi.

Hollannin ja Saksan rajamailla kävimme katsomassa 1500-luvulta peräisin olevaa tähtimäistä Bourtangen linnoitusta, joka on kunnostettu asukkaita ja turisteja varten. Paikallinen Suomenlinna siis. Muu väki kesäkuisena arkipäivänä oli germaanieläkeläisiä…

Saksassa piipahdimme illalla hansakaupunki Wismarissa, joka vaikutti todella kauniilta ja kivalta paikalta. Hienojen talojen kuvaus ja kaupunkiin tutustuminen jäivät kelin takia vähiin.

Bourtange

Bourtange

Wismar

Kyllä ne hollantilaisetkin…

… osaavat laittaa hyvää ruokaa, vaikka belgialaiset saattavat toisin väittää. Pitkän pyöräretken jälkeen kävimme reilun kahden kilometrin päässä olevassa ravintolassa De Jufferen Lunsingh, jossa käytetään mahdollisimman paljon omalla tilalla kasvatettuja raaka-aineita. Neljän ruokalajin päivän menussa oli kaksi kalaruokaa ja liha-annoksena viidellä tavalla laitettua lammasta sekä jälkkäriksi mansikoita hunajajätskillä. Paikallista parsaa oli tänäänkin lisäkkeenä.

Hmm, tajusin tässä äsken, että kalaa tuli syötyä reissulla viime sunnuntaita lukuunottamatta joka päivä. Syys siihen on yksinkertainen, hyvä kala on hyvää ja sitä oli tarjolla sekä yliopiston ruokalassa että torilla ja ravintoloissa. Ranskalaisten ihmetys on suuri, kun heille kertoo, että asumme kyllä järvien keskellä, mutta kaupasta saa lähinnä norjalaista lohta…

Huomenna on sitten vuorossa ajo Rostockin lautalle, jonka pitäisi olla Helsingissä perjantaiaamuna.

80-84-63-64-66

Hollannissa ja Belgiassa on pyöräilykaistoja, pyöräteitä ja pieniä teitä käyttäen tehdyt risteysnumerosysteemit, jotka auttavat lenkkien suunnittelussa ja vähentävät kartanlukua lenkillä. Jokaisessa numeroidussa risteyksessä on kartta, risteyksen numero ja opasteet kysyisestä ristyksestä seuraaviin risteyksiin. Samat numerot löytyvät alueiden pyöräilykartoista ja netin reitinsuunnittelusivustoilta. Suunnitellun lenkin risteyksien numerot voi kirjoittaa jo kotona ohjaustankoon kiinnitettävään pidikkeeseen ja katsoa siitä, mitä numeroa kohden seuraavaksi ajetaan. Kätevää. Meidän Norgista lähtenyt retkemme numerolista oli 80-84-63-64-66-75-90-91-83-85-88-82/61-63-91-90-96-92-98-66-64-62-60-78-63-84-80. Ajelun pääkohteita olivat suoalue Fochterloër veen ja kansallispuisto Nationaal Park Drents-Friese Woldin dyynialue Aekingerzand of Kale Duinen, sekä tietenkin kanaalit ja kaikki matkan varrella nähdyt elukat. Kiva retki. Lisää kuvia on taas kuvasivuilla.

Piiitkä autoilupäivä – hei hei Ranska!

Aamun lähtötouhujen jälkeen ”pääsimme” Pariisin itäpuolen kierrolle. Reilu tunti siihen meni, yhdellä pummilla. Halusimme välttää Fridan ehdottaman Périphériquen ja kiertää CDG:lle kauempaa. Belgian ja Hollannin moottoriteillä liikenne oli suhteellisen sujuvaa, mutta silti matkaan meni parilla lyhyellä pysähdyksellä aikaa yhdeksän tuntia.

Huomisen majailemme pohjoisessa Hollannissa, Norgissa. Viikonloppuna blogatessani meille löytyi netistä kolmen huoneen bed&breakfast -majoitus, jonka voi jo heti ensivaikutelman perusteella lisätä luimupupun majoitusvinkkien listaan. Kylä on hollantilaiseen tapaan siisti ja nätti, majoitus Comfort Logies de Eshof aivan loistava. Pienellä kylällä on monta ravintolaa, kävimme omistajan suosittelemassa Het Wapen van Norgissa, jossa sai paikallisia parsoja.

Viime kesän ja tämän retken aikana olemme tutustuneet paikalliseen kieleen sekä Hollannissa että Belgiassa sen verran, että ruokalistoista ja kirjoitetusta tekstistä ymmärtää aika paljon lukemalla. Puhe on sitten toinen juttu…