Koti oli paikallaan (vaikka kotivahtina toiminut naapurimme sen myikin reissumme aikana) ja kaktukset kasvaneet. Tavaraa oli näköjään taas pakattu mukaan ja hankittu lisää Patonkimaasta sen verran, että iltajuoksulenkki Muuramenharjulla muutaman tunnin purkamisoperaation jälkeen teki huisin hyvää sekä kropalle että päälle.
Laiva Travemündestä Helsiinkiin lähtee aamulla kolmelta, joten kotiinlähtöpäivän ohjelman suunnittelu on aina hieman haastavaa. Vaikka autobaanoilla matka taittuu hyvässä tapauksessa nopeasti, niin matkaan pitää varata riittävästi aikaa – koskaan ei tiedä, milloin Stau yllättää ja seistään jonossa puolesta tunnista kahteen. Olemme yleensä jättäneet viimeiselle päivälle ajamista 500-600 km ja lähteneet matkaan vasta aamupäiväulkoilun jälkeen. Useimmissa majoituksissa huoneen pitäminen puoleenpäivään tai suihkussa käynti jossain muussa tilassa onnistuu (huoneen luovutus on yleensä kotimaista klo 12 aikaisemmin).
Kolmen maan rajaseudulla, Maastrichtin, Liègen ja Aachenin lähellä sijaitseva Mechelenin pikkukylä sijaitsee Hollannin mäkisessä osassa, hienolla pyöräilyalueella. Reittinsä voi suunnitella, joko etukäteen tai matkalla olevien karttojen avulla, käyttäen risteysnumerosysteemiä, Fietsknooppunten. Jokaisessa numeroidussa risteyksessä on kartta, risteyksen numero ja opasteet kyseisestä risteyksestä seuraaviin risteyksiin. Samat numerot löytyvät alueiden pyöräilykartoista ja netin reitinsuunnittelusivustoilta. Hienoa, hienoa.
Poljimme kaksi ja puoli tuntia katsellen peltoja, viinitarhoja, linnoja ja kyliä ja toinen toistaan puunatumpia pihoja. Reitille mahtui myös muutama Amstel Gold Racen klassikkomäki kuten Valkenburgin keskustasta, kahvilan kulmalta, lähtevä Cauberg.