Rakka ja räkkä

Lähdimme ennen lukukauden alkua (pääsin töiden suhteen hieman pidempään hirteen…) katsomaan, miltä Ylläksen kesä näyttää. Kauniilta. Hiljaiselta. Ei ole toppahaalareihin puettuja englantilaisia, ei isoilla autoilla ajavia venäläisiä ei murtsikkaa harrastavia keskieurooppalaisia eikä edes kovin montaa kotimaista turistia. Parin viikon päästä ruska-ajan alettua väkimäärä lienee suurempi. Olemmehan me pohjoisessa kesällä olleet, sekä vaeltamassa, tunturisuunnistuksissa että Ruotsin puolella sekalaisilla sporttilomilla mutta täällä olemme olleet vain lumiseen aikaan.

Majoitumme samassa pienessä mukavassa hotellissa Lodge 67° N:ssa kuin joulukuun lumilomalla. Huoneen minikeittiö ja isojen valikoimien Jounin kaupppa ovat varsin tarpeellisia näin sesongin ulkopuolella sillä monet ravintolat ovat kiinni.

Aurinko paistoi ja lämmintä oli kuuden jälkeen reilusti yli 20 astetta, joten lähdimme herättelemään kroppaa kahden matkustuspäivän jälkeen tunturijuoksulla. Juoksimme ulkoilureittiä pitkin Kesängin kyljestä Tahkokurun laavulle. Tunturin kutsu oli sen verran suuri, että piti jatkaa vielä hieman ylöspäin rakkaa kohti. Takaisin palasimme Nilivaaran kautta. Kääntöpaikka oli reilut 200 m lähtöpaikkaa korkeammalla, joten Zürichin puolet ylämäkeä-puolet alamäkeä-juoksulenkeistä oli tänään paljon hyötyä. Hieno lenkki, 12 km, 1 h 15 min, räkkäkään ei kiusannut.IMG_0348 IMG_0349 IMG_0350 IMG_0353Viime yön olimme anoppilassa ja pääsimme touhuamaan puolivuotiaan iloisen ja energisen Tinon kanssa. 20150820-_DSC8276 20150820-_DSC8279 20150820-_DSC8288

Jättiläisvatukko

20150812-_DSC8203
Lähdimme alkuillasta katsomaan, olisiko yhden vakiopyöräreittimme varressa olevalla järjettömän suurella aukolla vattuja. Olihan siellä, sekä marjoja että puolet Jyväskylän tädeistä. Tien varressa oli kotiin lähtiessämme kahdeksan autoa ja niihin palaili ihmisiä pienet ämpärit täynnä vattuja. Sekä kypsiä että raakoja marjoja jäi vielä ties kuinka paljon odottamaan uusia poimijoita.

Ympäri kaupunkia tehtävät hakkuut tuhoavat lenkkipolkuja ja sienimetsiä, mutta vatukkoa täällä riittää tulevillekin vuosille. Kiva juttu tietysti sekin sillä muutama vanha paikkamme on jo kasvanut pusikoksi.

Hmm… mitäs minä toissapäivänä kommenteissa sanoin… Jyväskylä on hetkisen kaunisko?…
20150812-IMG_084020150812-IMG_0841Osa vatuista pääsi koristukseksi ja lisämauksi eilisistä mustikoista tehtyyn pullapiirakkaan. 20150812-_DSC8201 20150812-_DSC8202 20150812-_DSC8204 20150812-_DSC8205Vaikka keräily on kivaa, niin huomenna voisi vaikka käydä talvivarastojen kasvattamisen sijaan ulkoiluttamassa pyörää.

Kuivia, kypsiä ja raakoja marjoja

Mansikoista tuli täynnä makua olevia herkkupaloja niiden vietettyä vuorokauden kuivurissa 43-44 asteessa. Kuten olin arvellutkin, niin mansikoiden puolittaminen ja niiden laittaminen kuivuriin leikkuupinta ylöspäin oli hyvä ratkaisu – palat irtosivat ritilöistä helposti ja putsattavaa oli vähän. 20150723-_DSC8012Illalla oli sateessa hieman isompi reikä, joten kävimme pienellä iltakävelyllä katsastamassa marjojen kypsyystilannetta. Ämpäriin kertyi muutama hilla ja vähän mustikoita aamupalalle. Mustikkaa tulee paljon mutta vielä pitää odottaa jokunen päivä, raakoja marjoja on aika paljon. Vattu- ja karpalotilannekin vaikuttaa lupaavalta. 20150724-IMG_0835 20150724-IMG_0837 20150724-IMG_0836

Päivän kuva-arvoitus: mitä tässä on?20150724-_DSC8014

Kanttarelliton piirakka

Uusien perunoiden sesonkiaikaan höyrytämme niitä aina reilun kilon kerraallaan. Ylijäämäpotuista voi sitten tehdä perunasalaattia, pizzaa, toripannua tai syödä niitä lounaalla sellaisenaan. Tänään suunnittelin ensin tekeväni lehtikaalista ja Ricottasta piirakan, mutta täyteestä tulikin hieman toisenlainen löydettyämme pottukulhon jääkaapista. Höyrytimme kalen ja sipulit varmistaaksemme, että ovat ne kypsyvät kunnolla ja että täytteen rakenne olisi sopivan kiinteä. Jos kaapissa on hyvää kinkkua ja vuoassa tilaa, niin sitä voi lisätä muutaman palan täytteeseen.20150720-_DSC7987

Kale-pottu-sipulipiirakka

Pohja:
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 2 dl täysjyväspelttijauhoja
  • 1 3/4-2 dl vehnäjauhoja
  • 1/4 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 1 1/2 dl vettä
Täyte:
  • pieniä uusia perunoita kylmänä (25 pientä siikliä kylmänä)
  • muutama lehti lehtikaalia
  • 5 uutta sipulia varsineen (3 puna- ja 2 keltasipulia)
Päällinen:
  • 5 munaa
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 1/2-2 dl turkkilaista jogurttia
  • 1/4 tl suolaa

20150720-_DSC7996Revi lehtikaali palasiksi. Heitä ranka bioroskiin. Paloittele sipulit. Höyrytä lehtikaalit ja sipulit. Paloittele perunat.

Sekoita pohjan aineet  ja tee taikinasta pallo. Laita noin pellin kokoinen pala leivinpaperia irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Painele taikina paperin päälle vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin. (Voit myös painella taikinan voideltuun piirakkavuokaan ja esipaistaa pohjaa noin 15 min.)

Levitä perunapalat pohjan päälle ja lehtikaalit ja sipulit pottujen päälle. Sekoita päällisen aineet keskenään ja kaada seos täytteen päälle. Leikkaa roikkuvia leivinpaperin reunoja lyhyemmiksi.

Paista 190 asteessa noin 45 min. Anna piirakan seistä vuoassa noin 10 min ja nosta se tarjoilulautaselle leivinpapereineen. Irrota paperi. Jos maltat, niin odota vielä hetki ennen piirakan leikkaamista.

Hesari kertoo, että ”Kanttarellisato on parhaimmillaan juuri nyt”. Aha. Ehkä etelässä ja tarunomaisilla Päijänteen saarten kanttarellikedoilla. Meillä ei ole jättisaalista tuottavaa kanttarellipaikkaa oiken ole ja iltapäivän pienellä metsäretkellä joka vuosi jonkinlaisen saaliin antavaan paikkaan näytti tältä:

Jätimme sienivauvat kasvamaan. 20150720-IMG_0832

Värikäs Dörfli

Zürichin vanhankaupungin eteläosa, Oberdorf, Dörfli, oli iltapäivällä harvinaisen hiljainen. Lienevätkö turistit säikähtäneet viileähköä sadekuuropäivää. Kapeilla, hiljaisilla kujilla oli kiva kävellä lounaan jälkeen kaupan kautta kotitoimistoon vanhoja taloja ihaillen.

Sveitsin turismin tilasta on ollut paikallisessa mediassa paljon keskustelua kevään aikana. Sveitsin keskuspankin vapautettua tammikuussa kolmen vuoden sidonnan frangin ja euron väliltä (ennestäänkin korkeat) hinnat kallistuivat euroalueen ihmisille noin 15%. Turistien määrä hotelleissa talvikaudella laski yhtä monta prosenttia ja hissilippujen myynti vähän enemmän. Ei lainkaan kiva tilanne turismista elentonsa saavien kannalta.20150519-IMG_0788

Kaupungissa turistiksi tunnistettavia on näkynyt kevään aikana valuuttamuutoksista huolimatta paljon. En tosin tiedä, miten täkäläisen värikkään raha arvo on muuttunut esimerkiksi itäisten maiden valuuttoihin verrattuna.

Sturmböen

Alkuviikko on ollut hyvin tuulinen. Eilinen Niklas-myrsky kaatoi puita, repi läheisen kirkon katon irti, siirteli pieniä ja isompia tavaoita paikasta toiseen, joten me päätimme turvallisuussyistä siirtää illalle suunnitellun juoksulenkin tälle päivälle. Tänäänkin tuuli ajoittain kovaa ja satoi kaikkea mahdollista. Kaunis kaupunkikaan ei ole raesateessa kovin nätti, ainakaan työhuoneen ikkunasta näkyvä harmaa betonirakennus. 20150401-IMG_0751 20150401-IMG_0752Tänään ei muuten ole uutta jänöä. Edellinenkin on vielä syömättä. Uutta kuvaa kaipaavien kannattaa vilkaista kolme vuotta sitten Badenista hankittuja sympaattisia pääsiäiseläimiä.

Parsaa, pyöräilyä ja pääsiäistä

Useampina päivinä kannattaa yrittää unohtaa tulevan syksyn epävarmuuden kiroaminen ja keskittyä iloitsemaan siitä, että on täällä sopivan kokoisessa, siistissä ja viihtyisessä kaupungissa leipomoiden ja mahtavien ulkoilupaikkojen vieressä – tänään vietimme mukavan lauantain kaupungilla, pyörälenkillä ja keittiössä kaikkien valokuvausvälineiden osallistuessa raportointiin.

Saksalaisten valkoisten parsojen hinta oli laskenut reilusti viime viikosta ja oli nyt 22-28 CHF/kg, joka on vielä turhan paljon. Saksalaisia ja paikallisia pötkylöitä odotellessa avasimme parsakauden espanjalaisilla vihreillä luomuparsoilla, jotka höyrytimme ja söimme kyljysten kanssa.

20150328-_DSC6735

Parsanirson aikaisempia vinkkejä löytyy menneiltä vuosilta mutta tässä tärkeimmät kertaukseksi:

  • Malta odottaa eurooppalaisia parsoja. Kyllä ne tulevat kauppoihin, joka kevät.
  • Valitse valkoisista pulleita ja vihreistä kapeampia yksilöitä. Molempien pitää olla napakan tuntuisia ja mahdollisimman tuoreita. Tuoreuden huomaat kiinninäisistä silmuista (ja kuoriessa valuvasta nesteestä).
  • Jos joudut säilyttämään parsaa, niin ota se pois paketista ja kääri keittiöpyyhkeeseen ennen jääkaappiin laittamista.
  • Katkaise parsan tyvestä pois pari senttiä taittamalla siitä kohdasta, josta parsa katkeaa helposti napsahtaen.
  • Kuori valkoiset parsat huolellisesti  nuppuun asti – kuoren jämät vaikeuttavat leikkaamista ja tekevät syömisen vaikeaksi. Vihreiden parsojen kuorimisessa ei tarvitse olla ylitarkka, hentoja yksilöitä ei välttämättä tarvitse kuoria lainkaan.
  • Höyrytä (tai keitä) parsat kypsiksi. Vihreä, hento parsa on hyvää kevyesti kypsytettynäkin, valkoinen kannattaa kypsentää pehmeäksi.

Lähdimme lenkille kahden aikaan kauniissa auringonpaisteessa Zürich-järven viereisen harjanteen metsiä pitkin kohti Pfannenstieliä. Paluumatkallakin jalat tuntuivat vielä hyviltä mutta ennusteita aikaisemmin huonoksi muuttunut keli ajoi polkijat kotiin kahden ja puolen tunnin jälkeen. Kellon mukaan matkaa kertyi 35 km ja nousua 625 m.  Hieno lenkki, jonka aikana näimme paljon muitakin ulkoilijoita sekä koirien tai pyörien kanssa että ilman.

20150328-DSCF1226 20150328-DSCF1227 20150328-DSCF1229Päivän pääsiäiskuvat ovat Globus-tavaratalon herkkuosastolta ja keskustan isosta Migros-kaupasta. Suklaamunavuorien lisäksi tarjolla on monenlaisia värjättyjä kananmunia ja sipulinkuoria pussissa kotivärjääjille.

Paikallinen ystävämme kertoi, että Migros-ryhmään kuuluvalla suklaafirmalla Freyllä on hauska, eri maihin sijoittuva tv-mainoskokoelma, jonka joulumainoksen maana oli Suomi. Pääsiäismunia etsitään Tanskassa.

20150328-IMG_0748 20150328-IMG_074720150328-IMG_0750

Mustajuuririsottoa ja lisää jänöjä

Pyöräilypolullamme Trichtenhauser Mühlen takana oli kunnostustöitä, joten ilta-ajelun perälenkille pääseminen vaati uusien reittien etsintää. Paluumatkalla löysimme auringonlaskun lisäksi talon, jossa otetaan pääsiäinen tosissaan. kuva 1-1 kuva 3-1 kuva 4 janot kuva 5Emme mekään jänöttä olleet, pupuja löytyi porkkanamuffinssien päältä. 20150323-_DSC6702Viikonloppuisin olemme laittaneet toisena päivänä kanaa ja toisena lihaa. Ulkoilleita kokonaisia kanoja on tarjolla hyvin ja hinnat ovat järkeviä. Muu liha sen sijaan maksaa vähintään 2-3 kertaa sen mitä kotona, joten kannattaa vilkaista viikonlopun tarjousten lisäksi hintalappua (ja jättää sen perusteella ainakin kaikki hienommat palat tiskiin). Kalatiskiä lähestyttäessä on parempi vetää syvään henkeä ja muistaa, että kaikki hinnat ilmoitetaan 100 grammalle eikä kilolle ja että täkäläiset palkat ovat ainakin meidän alallamme ihan toista kuin Suomessa.

Lauantaina löysimme järjellishintaisen luuttoman lampaanpaistin, jota kypsennettiin 20 min 200 asteessa ja noin 1 1/2 tuntia 150 asteessa. Loppulämpö oli 65 astetta.

Ehdotin paistin seuralaiseksi mustajuuririsottoa, jonka valmistustapaa piti suunnitella hetki. Keitimme kuoritut ja pienehköiksi paloiksi leikatut mustajuuret kypsiksi laakerinlehdellä ja Malabar-pippurilla maustetussa vedessä ja lisäsimme juuret risottoon valmistuksen puolivälissä. Mustajuuria oli kuorimattomana noin 500g, riisiä 250g. Olimme uuteen risottoon tyytyväisiä, samoin siihen, että tämä(kään) mustajuurisetti ei sotkenut valkoisella tahmallaan koko keittiötä ja kuorijaa.