Treenejä ja keräilyä

Armaksen päiväkirjasta: ”Reissun jälkeen olen treenannut hallilla aksaa tiistaina ja rallya torstaina ja kavereiden kanssa rallya ulkona maanantaina ja perjantaina. Emäntä sanoi, että aksassa meillä ei ole asiaa kisoihin vielä vuosiin. Mun pitäisi kuulemma pysyä lähdössä paikallaan, pitäisi opetella kepit ja kontaktit ja emännän pitäisi osata ohjata paljon, paljon paremmin. On siinä kehityslistalla mittaa. Rallyssa voittajaluokan kisat lähestyvät. Me kyllä osataan kaikki jutut mutta reilun parin viikon päästä sitten näkee, onko jommalla kummalla liian jännää.

Kävely- ja juoksulenkkien lisäksi ihmiset ovat taas alkaneet keräillä metsästä ja suolta juttuja rasioihin, ämpäreihin ja koriin. Olen tietysti ollut mukana auttamassa, kannustamassa ja testaamassa marjojen laatua. Suolla turpeen syöminen on kuulemma hassu tapa osallistua keräilyyn. IMG_2447.jpgIMG_2453.jpgIMG_2458.jpgIMG_2460.jpgIMG_2461.jpgIMG_2467.jpgTänään sain tehdä kaksi lyhyttä jälkeä. Molemmat menivät hienosti: löysin kepit ja pysyin hyvin jäljellä kaahaamatta liikaa. Huomasitteko, että mulla on reissusta ostettu uusi työmiehen liivi?”

Tämän päivän saalis oli pari litraa mustikoita ja muutama hyvävointinen herkkutatti. Mustikat kaipaavat vieläkin parin päivän kypsymisistä ja niissä näyttää olevan vähän savipuolivaivaa kuten viime vuonnakin. IMG_2469.jpg

Pyhä-Häkin lähimetsissä

Ajelimme kesäiselle retkelle Saarijärvelle Pyhä-Häkin kansallispuiston lähelle Majajärven ja Haarajärven hienoihin kangasmaastoihin. Armas pääsi juoksemaan poluilla ja hiekassa, uimaan ja tekemään lenkin lopuksi kaksi lyhyttä jälkeä, jotka olivat vanhentuneet ulkoilun ajan. Ensimmäinen meni hyvin, toiselle hupsulainen lähti täysiä ja päätyi viimeiselle kepille. 20170702-_DSC4459.jpg20170702-_DSC4464.jpg20170702-_DSC4466.jpg20170702-_DSC4468.jpg20170702-_DSC4469.jpg20170702-_DSC4471.jpg20170702-_DSC4483.jpg20170702-_DSC4484.jpgIMG_2362.JPGIMG_2361.JPG

Rallya ja jälkeä

Armaksen päiväkirjasta: ”Tiedättekös, eilen oli rallytreeneissä kaikkea hassua. Minua kummastutti kovasti se, että kentällä oli putki, ihan lyhyeksi laitettuna. Siitä kuulemma pitäisi rallyradalla mennä ihan rauhallisesti eikä täysiä, ihan hassua. Illan teemana olivat puolenvaihdot ja ryhmähäiriöt. Tehtiin eteentuloja ja pyörimisiä niin, että emännät seisoivat pienessä ympyrässä. Minua ja toisiakin koiria hieman epäilytti kääntää selkää toisille. Liikkeestä jättö ja koiran kierto juttuja tehtiin kahdella oudolla tavalla. Ensin seurattiin jonossa ja emännät kiersivät kaikki kolme koiraa. Toisessa versiossa emäntä jätti minut maahan tai seisomaan ja Oona-valmentaja yritti houkutella minua seuraamaan itseään. Minäpä olin taitava enkä lähtenyt!20170623-_DSC4308.jpgTänään käytiin juhannusretkellä Hietasyrjässä. Lenkin jälkeen sain tehdä kaksi lyhyttä jälkeä. Vähän minua moitittiin siitä, että etsin vain suuripiirteisesti keppejä enkä seuraa jälkeä tarkasti. Ekan jäljen jälkimmäinen puolisko sujui kuulemma hienosti.”20170623-_DSC4313.jpg20170623-_DSC4314.jpg20170623-_DSC4311.jpg20170623-_DSC4325.jpg20170623-_DSC4318.jpg20170623-_DSC431920170623-_DSC4321.jpg20170623-_DSC4337.jpg20170623-_DSC4338.jpg20170623-_DSC4350.jpg

Koira Koirasuolla ja jälkimetsässä

Kävimme iltalenkillä Vesalassa ja avasimme jäljestyskauden. Armaksella oli varsin riemukas lenkki, se löysi hienoja hepulipaikkoja sekä Koirasuolta että hiekkakuopilta. Höperön juoksemisen ja kaivamisen lisäksi suolla piti maistella sammalta ja lutrata vedessä. Voi kun osaisi itsekin nauttia jokaisesta hetkestä täysillä kuten Armas.20170503-_DSC3414.jpg20170503-_DSC341820170503-_DSC342920170503-_DSC343720170503-_DSC343820170503-_DSC3442.jpg20170503-_DSC3446.jpg20170503-_DSC3447.jpg20170503-_DSC3448.jpg20170503-_DSC345420170503-_DSC345820170503-_DSC3459Teimme ennen lenkille lähtöä kaksi lyhyttä jälkeä. Armaksella oli iso into keppien etsimiseen mutta se ei malttanut keskittyä jäljen seuraamiseen. Tuntia pidempi vanhenemisaika ja vähemmän talssittu metsä voisivat auttaa.20170503-_DSC3462.jpg

Takaisin radalle -verkkotakki

Armaksen päiväkirjasta: ”Luulin, että lähdimme lenkille, mutta jouduinkin vaatekauppaan. Vaikka kuinka yritin vähän vastustella ja laitoin hännän koipien väliin, niin ostivat minulle tämmöisen takin, joka näyttää korsetilta ja paavin viitalta. Ihmiset väittävät, että takki on hyvä ja mukava ennen ja jälkeen treenien. Toivottavasti. On sillä ainakin hieno nimi, Back on Track -verkkoloimi.

Kotona menin tuolin taakse piiloon mutta jouduin silti testaamaan takkia toisen kerran. Emäntä aikoo kuulemma modata sen vyötä vähän kun mulla on hoikka vyötärö ja toisaalta pitkä selkä, jonka mukaan takin koko määräytyy. Hitsi, luulen, että nyt kaikki tyttöystäväni nauravat. 20160927-img_163920160927-img_164020160927-img_164320160927-img_1645Pääsin sentään lenkillekin. Sain juosta vähän aikaa vapaana. Mahtavaa! Sain tehdä kaksi jälkeä.  Mahtavaa! Niistä ensimmäinen meni todella hienosti.

Emännällä on vielä joku ruokajuttu. Mäkin söisin kyllä mieluusti paljon lohta. Eivät ole vähään aikaan antaneet kuin pieniä jämiä kun eivät tiedä, sopiiko se mun mahalle.”

Kesällä pakastetun kotimaisen lohen isosta fileestä riittää meilläkin kolmelle aterialle. Toissapäivän uunilohen osasta tehtiin tänään pastaa ja huomenna varmaankin piirakka. Kolmen sipulin lohipasta, se olisi ainakin joskus ollut trendikäs nimi. Lohen lisäksi pastan lisukkeena oli purjo, sipuli, kaksi valkosipulinkynttä, kolme pienen pientä varsisellerin vartta lehtineen, persiljaa ja muutama kirsikkatomaatti. 20160927-_dsc954320160927-_dsc954420160927-_dsc9547

Kirkkoniemi ja kurttukaali

Armaksen päiväkirjasta: ”Torstaina jouduin taas eläinlääkäriin ortopeditädin tutkittavaksi. Se halusi ottaa fotoja mun kipeästä olkapäästä, joten jouduin taas kärsimään krapulasta koko illan. Se oli ihan kamalaa. Luut olivat onneksi ehjiä mutta on mun hauislihaksen kiinnityskohdassa on vieläkin jotain ongelmaa. Sen takia olen päässyt vain puolen tunnin lenkeille ja joutunut olemaan narussa. Ei mulla silti ole ollut pelkästään ikävää. Olen saanut tehdä melkein joka päivä jälkitreeniä ja ollut siinä oikein taitava. Tänäänkin löysin kaikki 8 keppiä.”20160917-_dsc943220160917-_dsc943320160917-_dsc9434Lyhyetkin metsälenkit ovat tärkeitä sekä Armakselle että meille. Huoli olkapään paranemisesta ei tosin katoa ulkonakaan kun vahtaan koko ajan koiran liikkumista ja mietin, että kyllä sen pitäisi päästä juoksemaan ja nauttimaan nuoren koiran elämästä. Toivottavasti pian.

Tänään retkikohteen valinta ei mennyt ihan putkeen. Katselin lounaalla lähiseutuja Karttaselaimella ja ehdotin, että mennäänpä katsomaan Simunankoskea ja kävelemään lähistön poluille. Ei sitten. Ensimmäisellä portilla oleva kieltokyltti väitti, että alueelle ei saa mennä 15.9 jälkeen ennen kuin seuraavana keväänä (menimme kuitenkin). Toinen kyltti aitoineen oli juuri ennen siltaa ja kertoi alueen olevan vartioitu yksityisalue. Jahas. Otimme käyttöön suunnitelma B:n ja lähdimme Tarvaalan Kirkkoniemeen, jossa olemme käyneet monesti etsimässä kaulushaikaraa. Haikaraa ei näkynyt aikä kuulunut ja rantamaisemat jäivät ylikansoituksen vuoksi kuvaamatta mutta ihan mukava pieni retki meillä silti oli. Teimme auton lähelle kaksi lyhyttä neljän kepin jälkeä ja Armas suoritti molemmat hienosti.20160917-_dsc942620160917-_dsc942820160917-_dsc9429Iltaruoaksi hauduttelimme kurttukaali-mustamakkarapataa, jossa oli pääraaka-aineiden lisäksi porkkanaa, sipulia, valkosipulia, varsiselleriä, kuminaa, fenkolinsiemeniä, maustepippuria, malabarpippuria, kubebenpippuria, laakerinlehti, timjamia ja salviaa. Kurttukaali on kyllä sekä kaunis että maukas kasvis.20160917-_dsc943620160917-_dsc9437

 

Kuohkea puolukkatorttu

20160911-_dsc9402Ajoimme Armas-toipilaan kanssa autolla puolukkamättäiden viereen ja teimme retken aluksi otukselle kaksi lyhyttä kolmen kepin jälkeä, toisen 90 asteen kulmalla. Jälkien vanhentuessa keräsimme 15 litraa marjoja (enempää ei oikein ole tilaa säilöä) ja Armas söi varmaan pari desiä suoraan varvuista. Jäljet sujuivat Armakselta hienosti, pätevä nenänkäyttäjä.

Puolukoita laitettiin kokonaisina pakastimeen, survottuna jääkaappiin ja marenkikakkuun, jonka ohje löytyi Annemarie Wildeisenin kirjasta Mein Küchenjahr. Maukas, ilmava ja raikas kakku, johon voi käyttää (reseptinkin mukaan) millaista marjasekoitusta haluaa. Täytteestä jääneet keltuaiset antoivat hyvän syyn laittaa iltaruoaksi carbonaraa.

Beerenschaumtorte

Pohja:
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 50 g (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 125 g voita
  • 1 muna
  • 2 rkl Amarettoa (ohjeessa vettä)
Täyte:
  • 1 l puolukoita
  • 5 valkuaista
  • 175 g (vaaleaa ruoko)sokeria
  • 40 g manteleita jauhettuna

Sekoita jauhot ja sokeri kulhossa. Lisää voi pienehköinä paloina. Nypi taikina murumaiseksi. Sekoita Amaretto (tai vesi) ja muna keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita käsin tasaiseksi. Tee taikinasta pallo, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi (ei liian pitkäksi aikaa, jotta taikina ei kovetu liikaa).

Voitele 26 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä halkaisijaltaan hieman vuoan pohjaa suuremmaksi kiekoksi (en mitannut, noin 32 cm) ja nosta se vuokaan. Taikinan reunat yltävät noin puoliväliin vuoan reunoja (ohjeessa käskettiin kaulia erikseen pohja ja taikinakaistale reunaksi). Pistele pohjaan reikiä haarukalla. Paista pohjaa 230 asteessa noin 15 min. 20160911-_dsc9382Jauha mantelit ja levitä jauhe esipaistetun pohjan päälle.
20160911-_dsc9388Vaahdota valkuaiset ja puolet sokerista kovaksi vaahdoksi. Lisää loppu sokeri ja sekoita se nopeasti valkuaisvaahtoon. Kääntele puolukat valkuaisvaahdon joukkoon. Nostele täyte pohjan ja mantelijauheen päälle.20160911-_dsc938620160911-_dsc9390
Paista 230 asteessa noin 8 min ja 180 asteessa noin 12 min. (Ohjeessa oli 230 asteessa 12-15 min mutta pinta olisi saanut liikaa väriä ennen kuin marenki olisi ollut sopivan kypsää). Anna kakun jäähtyä.20160911-_dsc939620160911-_dsc940020160911-_dsc9401Armas sai iltapuuhaksi harjoitella 2o2o-harjoitusta agilityn kontaktiesteitä varten. Takajalat päätyivät hienosti tyynylle kalkkunamakkaran houkuttelemana.20160911-_dsc9398

Empathica’s touhuviikonloppu

20160828-_DSC8916Pääsimme viettämään koiramaista viikonloppua laajennetun Empathica’s lauman kanssa. Perjantai-iltana kävimme hakumetsällä Vesangassa, eilisen aamupäivän herkuttelimme ja tokoilimme Köhniön kentällä ja tänään olimme jälkitreeneissä Hietasyrjässä. Treenien lomassa Armas pääsi juoksemaan parhaiden ystäviensä, erityisesti Keksin ja Helmin kanssa, joten meillä on ollut kolmena iltana väsynyt ja tyytyväinen juniori. 20160826-_DSC8465Haussa Armas etsi 2×2 ihmistä. Ensimmäisellä kerralla sen piti selvästi hetki miettiä, että mikäs tehtävä tämä olikaan, nytkö pitää sitten mennä ihmisten luo vaikka lenkkeilijöiden ja marjastajien luo ei saa mennä. Toinen kierros sujui tosi hienosti. 20160827-_DSC850820160827-_DSC8633Tokoilussa saimme tehtyä kaksi ihan hyvää treenisettiä, kolmannessa häiriöt, kuten kentällä olevat noutokapulat olivat liian houkuttelevia. Opettavainen ja mukava brunssitoko, jonka päätteeksi Armas hyppäsi ensimmäistä kertaa itse autohäkkiinsä. ”Nyt mä olen aivan poikki!”

Kesän namijälkien ylivauhdin jälkeen opetimme Armakselle mustikkametsässä ihmisen hajuisten keppien ilmaisua ja olemme harjoitelleet sitä satunnaisesti lenkeillä. Tänään otus teki kaksi lyhyttä jälkeä, joista ensimmäisellä oli vain kolme keppiä ja toisella kepit ja loppupalkkana lussupallo. Ensimmäinen jälki meni hyvin – ensimmäisestä kepistä piti vähän huomauttaa, kaksi seuraavaa Armas löysi hienosti. Toisella jäljellä piti ensin vähän tuijottaa kuvaajaa ja sitten kiiruhtaa pallolle. Jälkiharjoituksia jatketaan pelkillä kepeillä – ihanan pallon saa palkaksi taskusta. 20160828-_DSC905620160828-_DSC906020160828-_DSC9072

Iso kiitos kaikille seurasta, neuvoista, leikeistä ja herkuista!