Munasitko pullat?

Kokkaussanasto on toisiaan hämmentävää. Voitele pullat! Mitä, eihän pullille levitetä voita vaan kananmunaa. Eikö pitäisi sanoa ”munaa pullat”? Samaan hämäysjoukkoon kuuluvat tietenkin salaatittomat salaatit ja voiton voileipä, joista edellinen tulee toki vastaan monessa muussakin kielessä ja jälkimmäinen ainakin ruotsissa.  Maantiepyöräilykisailun tähän kauteen lopettanut suursuosikkini, sympaattinen, 43-vuotias Jens Voigt eläköityi mahtavalla tavalla – tekemällä tunnin ajon maailmaennätyksen 51,115 km, 205 kierrosta velodromilla! Hienoa Jens!

Tunnin ajon ennätysten vertailussa pitää ottaa huomioon kulloinkin voimassaolevat UCI:n säännöt. Edellinen, vuodelta 2005 oleva ennätys oli ajettu tavallisella pyörällä ilman levykiekkoja kun taas Chris Boardmanin vuonna 1996 ajama 56,375 km ajettiin varsin erikoisella pyörällä.

 

 

Reima ja pizza

Reima-juuren viikoittaisena ruokintapäivänä ajattelin kokeilla, miten se suoriutuu pizzataikinasta. Kuten juurella tehdyssä focacciassakin, laitoin taikinaan nokareen hiivaa kohoamisen varmistamiseksi. Mikäli kohotukseen on aikaa tuntikausia, niin pelkkä hyvinvoiva juuri riittänee. Meillä taikina kohosi vesisateiden välisen juoksulenkin, suihkun ja pizzapäällisten valmisteluiden ajan eli pari tuntia.

Yleensä laitamme iltaruoaksi tehtävään pizzaan tomaattipuretta, mutta sitä ei näköjään oltu ostettu muuton jälkeen. Tiivistetomaatin tilalle pienestä Mutti-purkista keitetystä, valkosipulilla, oreganolla, basilikalla ja salvialla maustetusta soosista tuli varsin maukas, oikotieversiota raikkampi. Kastike kannattaa keitellä riittävän paksuksi ilman kantta, muuten sekä pizzan että uunin pohja saavat osansa ylimääräisestä nesteestä (keittämisen seurauksena saattaa tosin saada punapilkullisen koristekuvion hellan ympäristöön, tänään onneksi ei).

Täysjyväpizzapohja juurella

• 4 g hiivaa
• 1 1/2 dl vettä
• 75 g vehnäjauhoja
• 200 g grahamjauhoja
• 100 g aktiivista (ruis-vehnähapan)juurta (juuren ruokinnan ja taikinan teon välillä oli noin 6 tuntia)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1/4 tl suolaa

Liuota hiiva veteen. Lisää loput aineet. Vaivaa käsin tasaiseksi, joustavaksi taikinaksi 8-10 min. Anna taikinan kohota oliiviöljytyssä kulhossa liinan alla kaksinkertaiseksi.

Möyhi taikinaa hetki ennen kaulimista. Kauli (tai venyttele) taikina jauhoja käyttäen ja nosta levy leivinkivelle (tai esilämmitetylle pellille). Levitä täytteet taikinan päälle. Paista 220 asteessa 18 minuuttia.

Meillä oli täytteenä tomaattikastikkeen lisäksi ohueksi leikattua punasipulia, italialaista salamia, ei ihan kypsäksi höyrytettyä kukkakaalia, puolisen desiä raastettua parmesania ja puhvelimozzarella. Sekä pohja, täyte että niiden yhdistelmä olivat oikein hyviä. Juuresta tuli muutenkin viljaisen makuiseen grahampohjaan oma lisämakunsa ja kukkakaali näyttää sopivan kivasti pizzaankin.

Yhyy, suuri pyöräilysuosikkini, 42-vuotias aina sanavalmis, irtiottojen erikoismies, lähes väsymätön apukuski ja kuuden lapsen isä Jens Voigt polki eilen viimeisen kilpailunsa. Huhujen mukaan Jensie saattaa jatkaa töitä ammattipyöräilyn parissa ilman numerolappua. Toivotamme Jensille leppoisia eläkepäiviä!

Kotitorikauden ja TdF:n avaus

Lauantai oli puuhakas päivä, taas kerran. Lähdimme torille toiveikkaasti mansikoille varatun kulhon kanssa mutta se jäi vielä tyhjäksi – ei-tehoviljeltyjä paikallisia mansikoita pitää odottaa tulevaan viikkoon. Iso osa tutuista, omia tuotteitaan myyvistä torikauppiaista oli jo palannut torille. Oli mukava jutella heidän kanssaan pitkästä aikaa ja täyttää kori tuoreilla kasviksilla ja lihalla. 

Torireissun jälkeen kävimme suunnittelemassa uuden kodin huonekaluhankintoja. Vaikka pää täyttyy haaveista ja suunnitelmista, niin ei luimupupula silti varmaankaan muutu sisustusblogiksi… Kaluste- ja ruokakaupasta kotiuduttuamme katsoimme TdF:n ensimmäisen etapin alkufiilistelyjä ja istutimme tämän kesän parvekepuutarhan, jonka yrtit ovat kotoisin Ranskasta, Viherlandiasta ja ruokakaupan pussiyrttihyllystä. Edellisistä vuosista viisastuneena (?) istutin kunkin yrtin omaan ruukkuunsa. Näin kaikesta nokkiinsa ottava basilika ja kirvoihin kuoleva korianteri on helppo kuskata bioroskikseen ja korvata uudella kasvilla.

Puutarhoinnin jälkeen laitoimme etapin lopun boksitukseen ja lähdimme katsomaan, millaisessa ajokunnossa Halssilan ja Vaajakosken latupohjat ovat. Olipa kiva ajaa taas kotipoluilla.

Keittiössä syntyi raparperikompottia, jota laitettiin purkkien lisäksi raparperi-mantelimassabostonkakkuun, uusia pottuja, jotka höyrytettiin sipulinvarsien kanssa ja paistokasarissa valmistettua pannusiikaa salvialla ja timjamilla. Kesäruokaa. Ranskan kiertoajelun ensimmäisellä etapilla irtiottomies Jens Voigt oli pitkään karkuteillä, ensin kolmen ajajan ryhmässä ja sitten yksin mutta tuli kuitenkin pääjoukon kiinniajamaksi. Palkinto hienosta yrityksestä oli kisan ensimmäinen pallopaita, jota pitää yllään mäkikilpailua johtava ajaja. Toinen suosikkini, Fabian Cancellara, pääsi karkuu kilometri ennen maalia loppunousussa. Kirimiehet kolaroivat karkulaista kiinni ajaessaan ja olkapäänsä sijoiltaan kaatuneen Mark Cavendishin kisa saattoi loppua ensimmäiseen etappiin. Voiton ja ensimmäisen keltapaidan vei Marcel Kittel, toiseksi ja samalla parhaan nuoren kuskin valkopaitaan polki Peter Sagan.

 

Uudet vispilät

Kerran vielä, Jensie! Eilisen tärkein (pyöräily)uutinen oli se, että ensi kuussa 42 vuotta täyttävä, 16 kertaa Tour de Franceen osallistunut, aina irtiottoonlähtövalmis Jens Voigt jatkaa vielä vuoden. En sure suosikkini lopettamista vielä vaan iloitsen sanavalmiin vetomiehen ajamisen seuraamisesta vielä vuoden.

Päivän kuva-arvoitus: Mitä tässä on?

Pyörät ja monet varaosat ja huoltovälineet hankimme mieluiten paikallisesta pyöräkaupasta Ride Cycle Storesta, mutta esimerkiksi ajovaatteiden saatavuus on kotikaupungissa heikko. Suosikkipoljinmerkillämme Crankbrothersilla ei kai tällä hetkellä ole maahantuojaa, joten uudet vispilät piti hankkia germaaneilta netitse. Saman merkin ”karkkipolkimet” ovat ainakin olleet todella hyvät, klossit kiinnittyvät ja irtoavat polkimesta helposti ja kura ei haittaa polkimen toimintaa kuten monissa muissa polkimissa.

Pyöräilykypärän käytössä pitää muistaa muutama tärkeä asia, joista kirjoitin jo blogin alkuaikoina. Kypärän pitää olla sopiva, sekä omaan päähän että omaan tyyliin (jotta sitä tulee käytettyä), sen pitää olla päässä oikein eikä keikkua takaraivolla tai silmillä ja lisäksi kypärä pitää uusia muutaman vuoden välein (ja aina kolhujen jälkeen). Hyvin palvelleen vanhan kypäräni oli viiden vuoden jälkeen aika siirtyä vierasvaraksi kellariin. Samanlaisen uutta versiota ei ollut saatavilla mutta netin ihmemaasta löytyi italiassa tehty Kask, jota olen toistaiseksi testannut vain olohuoneessa…

Pullatta (tai geelittä) pyörä voi pysähtyä

Kolea ja sateinen keli. Hyvä päivä aloittaa reilun viikon loma leipomalla pullaa ja katsomalla Ranskan kiertoajelun huikeaa vuoristoetappia. Pullan lisäksi puuhasin keittiössä kaikkea muuta pientä, kuten surruttelin viikonlopusta asti kuivamassa olleet leivänpalat korppujauhoiksi kakkuvuokien jauhotusta ja muutamia vakioreseptejä varten. Hyvästä leivästä itse jauhetut korppujauhot maistuvat paremmalta kuin kaupan pussien sisällöt, joiden ainesosaluetteloista löytyy mitä kummallisempia osia sokerista ja mausteista lähtien.

Paloittelemme leivän pieniksi paloiksi ja annamme palojen kuivaa huoneenlämmössä. Kuivuneet palat jauhamme Bamixin myllyllä.

Sateen tauottua hetkeksi pyörähdin kameran kanssa pihalla ja parvekkeella. Vesipisarat ovat kauniita lehdissä ja kukissa mutta tuuli ja hämäryys eivät helpottaneet kuvaamista.

TdF:n 18. etappi Gap – Alpe-d’Huez tarjosi mahtavia maisemia ja jännitystä koko 168,5 km ajalta. Juhlakilpailun kunniaksi 13,8 km pitkä, 21 vuoristomutkan mäki Alpe-d’Huez kivuttiin tänään kahteen kertaan. Ensimmäisen nousun jälkeen kiivettiin vielä Sarennen solaan, laskettiin takaisin Bourg-d’Oisansin kylään ja kiivettiin uudestaan 1850 m korkeuteen.

17 km kohdalla karannut 9 miehen irtiotto, jossa oli tietenkin mukana kisan veteraani Jens Voigt, oli parhaimmillaan yli 8 minuuttia pääjoukon edellä. Karkulaisporukasta kolme selvisi maaliin kokonaiskisan kärkikaartin edellä. AG2R La Mondiale Christophe Riblon ohitti BMC:n Tejay van Garderen kaksi kilometriä ennen maalia ja otti ranskalaisten kaipaaman etappivoiton. Cannondale Pro Cyclingin Moreno Moser oli kolmas ja kokonaiskisassa kakkoseksi noussut Movistar Teamin nuorten kisaa johtava Nairo Quintana neljäs. Keltapaita Froomilta meinasi loppua energia viimeisessä nousussa ja apumies Richie Porten avustuksella hoidettu eväsgeelinhankinta toi (20 viimeisen kilometrin huoltokiellosta johtuen) 20 sekunnin sakon. Contador jatkaa kisan kakkosena. Entäpä Jensie? Ilkeät nuoremmat kuskit eivät kunnioittaneet kisan vanhinta vaan ajoivat karkulaisen kiinni 5,8 km ennen huippua… Huomenna jatketaan alppimaisemissa  204,5 km verran.

Ympäriajoja ja iltavaloa

Ranskaa kiertävät pyöräilijät ajoivat viiden vuoren etapin Saint-Gironsista Bagnères-de-Bigorreen upeissa vihreissä maisemissa Pyrenneillä. Garmin-Sharpin Dan Martin ja Astanan Jakob Fuglsang ehtivät maaliin ennen parinkymmenen ajajan ryhmää, jossa olivat mukana myös kokonaiskisan ennakkosuosikit. Froome jatkaa keltaisessa paidassa, Sagan vihreässä, Roland pallopaidassa ja Quintana valkoisessa. Huomenna ajajilla, myös bloginsa mukaan uransa rankimman TdF:n päivän ajaneella Jens Voigtilla on vapaapäivä. Tiistaina vuorossa on kirimiesten etappi Bretagnessa (jonne ajajat siirtyvät polkemisen sijaan lentämällä).

Me ajoimme alkuiltapäivästä hieman pienimuotoisemman ympäriajon TdJ: koti-Halssila-Ampujien maja-Palokka-Laajavuori-Kampus-koti. Aikaa meni noin kolme tuntia. Ruokahuoltoalue oli vasta kotona, jätskiä kesäisen lenkin päätteeksi.

Iltavalossa pyörähdin vielä kameran kanssa takapihalla. Toivottavasti uusi pesukone saapuu huomenna. Nyrkkipyykki ei oikein innosta. Kone on ollut kaupungissa jo perjantaiaamusta mutta asentaminen ei ilmeisesti ainakaan heinäkuisena perjantaina kiinnostanut.

Laittomat mokkapalat

Tomaatit(kin) ovat ilmeisesti olleet tyytyväisiä espresso(kakkuje)n laatuun sillä yksi punaviirutomaateista (Red stripe) on muuttanut väriään. Romano-taimeen on tullut paljon lisää raakileita ja ostettaessa kasvissa olleet tomaatit ovat kasvaneet kovasti. Nyt vain mietimme, koska se raitatomaatti on täydellisen kypsä?

Lounastaukoamme ilahdutti takapihan orava, joka jyrsi päiväkäpyään kukkaruukun vierellä. Söpöläinen.

Iltapäivällä nopeasti tummuneita banaaneja katsellessani mietin ensin, että kolmesta bantsista tulee turhan suuri aamusmoothie ja sitten muistin masutoaitemu-blogin Riitan mokkapalareseptin. Klassikon pariin siis. Edellisen kerran olen tehnyt mokkapaloja varmaankin lukioaikana kämppäkavereiden kanssa (ja siitähän on aikaa … khöm … yli 20 vuotta …). Silloin pellillisellä oli tapana kadota hyvin nopeasti, varsinkin jo joku pojista haistoi leivonnaisten tuoksun. Hyviä ne olivat vieläkin, en tosin kyennyt syömään yhtä paljon kuin teinivuosina vaikka olimme käyneet Muuramenharjun poluilla juoksemassa ennen leipomista.

Tapani mukaan minun piti hieman virittää reseptiä, tällä kertaa tosin vain vähän, lähinnä ainesten sekottamisjärjestyksessä ja sokerin laadussa. Kyllä, ruskistettu voi ja banaanit sopivat taikinaan hienosti, pohjasta tuli mukavan makuinen ja rakenne oli hyvä. En tiedä, mittasinko päällisen tomusokeria hieman huolimattomasti vai tuliko kuorrutuksesta jostain satunnaissyystä kovin löysää, sain haluamani rakenteen lisäämällä kaiken kaapissa olevan sokerin (jota ei tosin ollut kauheasti). Tein Riitan ohjeen puolitoistakertaisena ja paistoin pohjan uunipannussa.

Kiitos, Riitta, tämä oli ensimmäinen banaania sisältävä leivonnainen, josta olen tykännyt. Kovasti. Anteeksi, Riitta, laitoimme päälle kookosta. Mutta ei kuivia, mauttomia hiutaleita vaan laadukkaita luomulastuja :). Muuta koristeainesta ei ollut (vaikka olimme juuri Hollannissa, niin emme ostaneet sieltä paikallisten aamiasleivän päällä syömää strösseliä)…

Pohja (uunipannullinen):

• 150 g voita
• 2 pientä ruskettunutta banaania
• 3 munaa
• 3 dl ruokosokeria (luomua mustasta kilon pussista)
• 1 1/2 dl raakaruokosokeria
• 2 1/2 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 4 1/2 rkl kaakaojauhetta (oikeaa kaakaota eikä mitään sokerijuomajauhetta)
• 2 3/4 dl maitoa
• 6 3/4dl vehnäjauhoja

Kuorrutus:

• 75 g voita
• 30 ml espressoa (1 tupla)
• 1,5 rkl kaakaojauhetta (oikeaa)
• 5-6 dl tomusokeria (laita ensin 4 1/2 dl ja tarvittaessa lisää)

Ruskista voi: Sulata voi kattilassa. Sekoita voisulaa koko ajan, kunnes voi alkaa kuplia ja väri muuttuu vaaleanruskeaksi. Värin vaihtuessa vaahto laskee.

Sekoita jauhot, kaakao, vanilja ja leivinjauhe keskenään. Muusaa banaanit haarukalla. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää jauhoseos (siivilän läpi), maito ja voi muna-sokerivaahtoon. Sekoita kevyesti. Lisää banaanisose.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 225 asteessa noin 17 min. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutuksen voi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus pohjan päälle. Koristele, hyvällä kookoksella tai hollantilaisten herkulla strösselillä.

TdF:ssä poljettiin kaunis, mäkinen mutta ei vuoristoinen etappi Montpellieristä huikean hienolta näyttävään Albiin. Jens Voigt oli reilun neljän minuutin karkumatkalla Blel Kadrin kanssa mutta Cannondalen työmiehet ajoivat irtioton kiinni tiputtaen samalla ison osan kirimiehistä. Kova matkavauhti pohjusti voiton, tämän vuoden ensimmäisen, vihreän paidan haltijalle Peter Saganille. Keltaisessa paidassa jatkaa Orica-GreenEdgen Daryl Impey.

Paprikapastaa ja pyöräilyä

Valitsimme illan aktiviteetiksi Laajavuoressa pyöräilyn emmekä ruokakauppaa, joten ruokana oli ”pastaa siitä, mitä kaapista löytyy”. Sekin on kyllä aina hyvä ruoka, jonka yksinkertaisuuden aste riippuu kaapin sisällöstä (kyllä meillä aina tomaattisäilykettä, valkosipulia ja oliiviöljyä on…)

Paprika-artisokka-tomaattipasta

• 1 pieni uusi sipuli (+ pätkä vartta)
• 1 pieni uusi punasipuli
• 2 kynttä valkosipulia
• 1 iso paprika
• 2 kypsää tomaattia
• purkinpohjat artisokkia (muutama pala)
• 4 isoa kaprista
• 220 g penneä tai muuta pastaa

Paloittele paprika ja leikkaa se kahteen tai neljään osaan. Poista siemenet. Grillaa paprikaa (uunissa) kunnes pinta mustuu. Kuori ja paloittele paprika.

Paloittele sipulit karkeasti. Litsaa ja kuori valkosipulit. Paloittele tomaatit.

Paista sipuleita oliiviöljyssä kunnes ne pehmenevät. Lisää tomaatit ja artisokat ja hieman ennen pastan valmistumista paprikat ja kaprikset. Sekoita joukkoon kypsä, valutettu pasta. Tarjoa parmesanin kanssa. TdF:ssä Nizzassa ajetun 25 km joukkueaika-ajon nopein oli Orica-GreenEdge ja johtajan keltainen paita siirtyi Simon Gerransille. Joukkueaika-ajossa kaikki 9 (tai jäljelläolevat) ajajat lähtevät yhtäaikaa ja joukkueen aika otetaan viidentenä maaliin saapuvasta kuskista. Myöhemmin maaliin tulijoiden ajaksi tulee suoritukseen kuluva aika.

Viihdyttävää Hardly Serious -blogia kirjoittava Jens Voigt kaipasi etukäteen aika-ajomestari Fabian Cancellaraa joukkueeseen ja kuvaili tämän päivän sijoitusta, 11. sija 29 s voittajajoukkueen perässä, OK:ksi.