Kesäretki Kirkkoniemeen ja kahden kaalin pasta

Vietimme leppoista sunnuntaita ja yritimme palautella perjantain juoksulenkistä ihmeissään olevia jalkoja tekemällä pienen retken Laukaan Tarvaalassa olevaan Kirkkoniemeen, jossa olemme käyneet useana keväänä katsomassa lintujen kevätmuuttoa. Vaikka emme tällä kertaa kuulleet kaulushaikaran töräyttelyä emmekä nähneet puukiipijää emmekä uiveloita, niin Kuusveteen pistävässä kangasmetsäisessä niemessä oli silti mukava käydä. Luonnonhoitometsän, uimarannan ja laavun lisäksi Kirkkoniemestä, tai niemen ”alusta”, kauemman parkkipaikan vierestä löytyy Hartikan kirkkomaa, Laukaan ensimmäisen, 1500-luvun lopulla rakennetun kirkon jäänteet sekä myöhemmin pystytetty puinen alttari ja kellotapuli.

Retken jälkeen teimme kesän ensimmäisistä kukka- ja parsakaaleista, gorgonzolasta ja saksanpähkinöistä pikaisen pastan.

Kukkakaali-parsakaalipasta

  • 1 pieni kukkakaali
  • 1 pieni parsakaali
  • 4 pienen pientä uutta sipulia (joiden varret oli syöty jo eilen)
  • 2 pientä kynttä valkosipulia
  • 6 saksanpähkinää
  • 50 g gorgonzola dolcea
  • 250 g pastaa

Paloittele ja höyrytä kaalit. Rinkuloi sipulit. Litsaa ja kuori valkosipulit. Riko kokonaiset pähkinät ja ota syötävä osa talteen.

Paista sipuleita oliiviöljyssä kunnes ne pehmenevät. Lisää pähkinät ja hetken päästä kypsät kaalit ja juusto. (Juustosta tuli meidän makuumme riittävästi suolaa.) Tarjoa kypsän pastan kanssa.

20130630-_DSC1101Tour de Francen toisen, edelleen Korsikan kauniilla saarella ajetun, etapin voitti hienolla loppukirillä viime hetkellä kisaan valittu belgialainen RadioShackin Jan Bakelants, joka on yksi harvoista yliopistotutkinnon omaavista ajajista. Päivän voittajan kämppäkaveri Jens Voigtkin vaikutti hyvin tyytyväiseltä voittoon ja siihen, että pääsee huomenna puolustamaan joukkueen keltaista paitaa.

Haukihampparit

Marraskuu… lunta tai toukokuuta odotellessa voi piristää päiväänsä vaikka uusilla keittiöprojekteilla arki-iltanakin.

Leif Mannerströmin kirjan Husmanskonst sekakalahampurilaisten ja omien haukipulliemme innoittamina teimme haukihamppareita katkarapusalaatin kera. Olin oikein tyytyväinen sämpylöihin, joihin tein hieman normaalia löysemmän taikinan ja tavoittelin pehmeähköä sisusta rapean kuoren alle. Toimi.

Auringonkukkasämpylät

  • 25 g hiivaa
  • 6 dl vettä
  • 3 dl täysjyväspelttijauhoja
  • 1,5 dl vehnänleseitä (Kruska kli länsinaapurista)
  • 8-9 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl auringonkukansiemeniä (ei-kiinalaisia voi tilata netin syövereistä…)
  • 1 tl (meri)suolaa

Liuota hiiva veteen. Lisää spelttijauhot, leseet ja noin puolet venhäjauhoista ja sekoita puulastalla. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja alusta taikinaa käsin (tai koneella) noin 10 min. Lisää suola ja siemenet alustamisen loppuvaiheessa. Anna taikinan kohota liinan alla 1-1,5 tuntia.

Kippaa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se kahtia. Tee molemmista paloista tanko ja paloittele tangot 7-8 osaan.  Pyörittele paloista sämpylöitä (dippaa pinta auringonkukansiemeniin) ja kohota niitä ainakin uunin lämpenemisen ajan. Paista sämpylöitä (mieluusti paistokivellä) 250 asteessa 5 min ja sitten 200 asteessa noin 20 min. Jäähdytä sämpylät ritilällä.

Haukipihvit

  • 700 g jauhettua haukifilettä
  • 0,5 dl kermaa
  • 0,5 dl vettä
  • 3 rkl korppujauhoja
  • 2 munaa
  • 2 kynttä valkosipulia
  • pieni nippu persiljaa hienonnettuna
  • 0,5 tl suolaa

Imeytä nesteet korppujauhoihin. Riko munien rakenne. Kuori ja paloittele valkosipuli. Laita kaikki aineet kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta pihvejä (8 kpl) kostutetuin käsin. Paista pihvejä kohtuullisella lämmöllä noin 20 min. (Nesteeksi voi hyvin laittaa maitoa kuten haukipullissa, halusin kadottaa kermajämän jääkaapista.)

Lisäkkeeksi sopii vaikka ”salaatti” aineksinaan sulatettuja katkiksia, pikkutomaatteja, kurkkua, kapriksia, korianteria, oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa.

Pyöräilymaailmassa on kaivettu vanhoja ja vanhempia dopingsotkuja viime aikoina vähintään riittävästi. En taida nyt huijareista kirjoittaa sen enempää, mutta asiaan liittyen kannattaa lukea Jens Voigtin bloggaus. (Ketä minä sitten kannustan kun Jensie lopettaa…)

Pyöräilyä, pihviä, pottua ja pinkkiä piirakkaa

Otimme osaa aktiiviseen pyöräilyviikonloppuun ajamalla kahden ja puolen tunnin retken lähiseudun poluilla ja pyöräteillä. Rahasta polkevat kuskit kisailivat ainakin Vueltassa, USA Pro Challengessa ja Bretagnessa ajettavassa yhden päivän kisassa GP Plouay. Suurimmat suosikkini eivät kierrä Espanjaa, mutta ilahduin tänään Philippe Gilbertin hyvästä suorituksesta. Luoteis-Ranskan hienoilla teillä voittoon karkasi pitkällä kirillä norjalainen Edvald Boasson Hagen, joka on koko kesän ollut pääasiassa työmiehenä Taivas-tallin tähdille. Heia Eddy! Coloradossa jo kisan 4. etapin huikean irtioton päätteeksi voittanut suursuosikkini Jens Voigt sai tänään kisan mäkipaidan.

Keittiön puolella teimme toissaillan sienisaaliin puolikkaasta ja eilen torilta ostetuista hiekkamaan Siikleistä pottusalaattia ja paistoimme hupenevasta Ylämaan sonnin lihasatsista eilen sulamaan otetut entrecôte-pihvit. Punaherukka-karviaispiirakan esiäiti on grahampohjainen kermaviilipiirakka (kermaviiliä meillä ei kyllä käytetä koskaan…) Ensimmäistä kertaa käyttämämme venäläinen jogurtti päätyy turkkilaisen serkkunsa jääkaapin vakiotuotteeksi (saksasta tai tanskastahan nuo kyllä molemmat tulevat…)

Sieni-perunasalaatti

  • 1 kg toripottuja
  • 4 punasipulin varret
  • noin 1 l karkeasti paloiteltuja sieniä (kanttarelleja ja vaaleaorakkaita)
  • 3 lehteä salviaa, vähän korianteria, noin 10 lehteä basilikaa
  • vinaigretteen noin 1/2 dl oliiviöljyä, 1/3 dl valkoviinietikkaa ja ripaus suolaa

Höyrytä potut ja paloittele isoimmat tarvittaessa. Paista sienet ja sipulinvarret oliiviöljyssä. Suolaa kevyesti. Vispaa vinaigretten ainekset tasaiseksi. Sekoita kaikki pottusalaatin aineet kulhossa.  Tunnin verran pöydällä lämmitelleitä pihvejä paistettiin voissa 3 minuuttia molemmilta puolilta, jonka jälkeen niiden annettiin levätä foliossa yrttien kera 12 min.

Punaviinimarja-karviaispiirakka:

Pohja:
  • 100 g voita
  • 1 dl ruokosokeria
  • 1 dl (Rutalahden myllyn) ruis(puuro)jauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja (lisää tarvittaessa jos taikina tuntuu liian löysältä)
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 1 muna

Päälle:

  • noin 3 dl viinimarja-karviassurvosta
  • 3 dl venäläistä jogurttia (17% rasvaa)
  • 3/4 dl ruokosokeria
  • ripaus vaniljatankojauhetta
  • 1 muna

Nypi voi, sokeri ja jauhot. Lisää muna. Sekoita taikina tasaiseksi (lisää tarvittaessa vähän vehnäjauhoja) ja painele se jauhotetuin käsin voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Vispaa muna ja sokeri kevyesti. Lisää jogurtti, vanilja ja marjasose. Sekoita täyte tasaiseksi ja kaada täyte piirakan päälle. Paista 200 asteessa noin 30 min. Anna söpön pinkin piirakan jäähtyä edes hetki… meillä tämän tyylisiä piirakoita ei pitkän lenkin jälkeen yleensä paljon jää… Onhan se terveellistä marjoineen ja rukiineen, eikö?

Smultronställe

Illan pienen metsäretkemme alkutunnelmat olivat masentavat – taas iso osa yhdestä sienestyspaikastamme oli avohakattu :(. Jäljelle jääneestä osastakaan ei hyttysten ja todella useiden kaatuneiden puiden lisäksi tuntunut ensin löytyvän kuin pari vaaleaorakasta ja muutama metsämansikka. Pieni kierros tien toisella puolella käänsi suupielet ylöspäin – sieltä löytyi litran verran kanttarelleja ja mukavasti huikean tuoksuisia metsämansikoita. Ruotsissa smultronställe, metsämanssupaikka, tarkoittaa muuten marjapaikan lisäksi muutakin:

Ordet Smultronställe har använts sedan början av 1900-talet för att beskriva en plats som man gärna kommer tillbaka till och som inte är så lätt för andra att hitta. Ett Smultronställe är ett ställe där man mår bra och kopplar av, en plats dit man kan ta sig när man är stressad och har för mycket att göra. Exempel kan vara ett kafé med speciell stil, en glänta i skogen eller en plats, ej så välkänd, som har fin utsikt.

Mustikoita oli kosteilla paikoilla hyvin vähän ja kuivemmissa paikoissa ne tuntuivat olevan vielä aika tiukasti kiinni varvuissaan. Vatutkin vaikuttivat siltä, että puskiin ei ole vielä kiire. Mustikoiden poiminta ja perkaaminen eivät ole suosikkipuuhiani ja olenkin kovasti harkinnut niiden ulkoistamista. Saa nyt nähdä, miten käy…

Retken saaliista täydennettynä karitsan jauhelihalla ja aamun toriostoksilla syntyi, Peter Selinin sanoin, täydellinen ateria.  En ehtinyt eilen raportoida, että lauantain kanttarelleista tuli litran verran kuivatavaraa. Kanttarelli vaatii aika pitkän kuivausajan, nämä olivat Pikku Orakkaassa 37 asteessa kymmenisen tuntia. Kuivauksen onnistumisen voi tarkastaa taittamalla ja murentamalla sieniä. Jos palat tuntuvat sitkeiltä, niin kuivattamista kannattaa jatkaa. Oikein kuivatut sienet tuntuvat säilyvän tiiviissä purkissa pimeässä vuosikausia. Päivän paras uutinen on se, että maantiepyöräilyn ”työntekijä, mentori ja maskotti” Jens Voigt jatkaa vielä ensi kauden!

Karvakaveri, kesäpastaa ja kelju uutinen

”Hi, I’m Pippa.” Thanks for our Swiss friends for the cute picture. I’m just wondering if I should by flight tickets and come to play with her and Momo

Tässä on sveitsiläisten ystäviemme suloinen hauvavauva, gordoninsetteri Pippa. Iso kiitos kuvasta! Pitäisiköhän varata lennot ja lähteä katsomaan tulokasta ja Momoa?

Yksi kesiemme ruokaperinne on ensimmäisistä porkkanoista ja uusista sipuleista tehty pasta, jonka seuraksi sopii pieni lasillinen rosé-viiniä.

Porkkana-sipulipasta

  • 4-5 pientä porkkanaa
  • 7 sipulin varret
  • 2 sipulia
  • persiljaa
  • parmesania raasteena
  • 250 g täysjyväpastaa

Silppua sipulit ja varret, rinkuloi porkkanat. Paista ja hauduta sipuleita ja porkkanoita oliiviöljyssä. Lisää silputtu persilja hieman ennen kypsää pastaa. Lisää lopuksi parmesania.Päivän kauppareissulla löysin herkullisen haisulin, Langres-kittijuuston.Omenan avaus eilisen mukavan, ystävien kanssa vietetyn illan jälkeen ei sitten ollutkaan varsin mukava: Fränk Schleckin muutaman päivän takaisesta dopingnäytteestä on löydetty diureettia. Fränkillä ei liene tarvetta pudottaa painoaan, hölmöt ja vielä hölmömmät selitykset ovat harvemmin totta… Ikävää, surullista. Huoh ja toinen huoh. Mahtaa Schleckin veljeksiä vuosia auttaneesta Jens Voigtista tuntua kauhealta. Tänään oli kuitenkin hieno vuorietappi, kunnon poljentaa ja mahtavat maisemat, yhtä nätit kuin eilen torilta saamani kukat:

Fraîcheurs de fraise et de rhubarbe, fromage blanc battu à la vanille

Kuinka kaunis nimi tuolla Pariisin 14. kaupunginosassa sijaitsevan suosikkiravintolani la Régaladen alkukesän jälkkärillä onkaan. Ravintolan kirjan, Régalade entre amis, ohjeessa (gariguette) mansikoiden seurana on vattuja ja raparperikompotissa vihreä omppu (500 g raparperia, 1 omppu, 100 g sokeria).  Nyt kun mansikoita saa torilta ja lauantaina tehtyä kanelilla ja vaniljalla maustettua, kevysti sokeroitua raparperikompottia oli vielä jääkaapissa, niin suurin haaste oli ranskalaisen rahkan, fromage blancin, jäljitteleminen. Ainakin Ranskassa ja Sveitsissä (muualla en ole pahemmin kokannut) rahkaa saa myös enemmän rasvaa sisältävänä, maultaan pehmeämpänä versiona. (Vähemmän hapan) rahka paranneltuna kermavaahdolla toimi ihan mukavasti.

  • 0,5 l mansikoita
  • 1 prk rahkaa
  • 0,5 dl kermaa
  • 40 g tomusokeria
  • jauhettua vaniljatankoa (tai vaniljatangon sisusta)
  • raparperikompottia

Survo reilu puolet mansikoista siivilän läpi lusikan avulla coulisiksi (meillä coulista jäi aika paljon yli). Lisää coulisiin hieman sokeria. Viipaloi loput mansikat. Vaahdota kerma, lisää rahka, sokeri ja vaniljaa ja vispaa reippaasti käsivispilällä tasaiseksi. Laita laseihin ensin raparperikompottia, seuraavaksi rahkaseosta, sitten muutama mansikka, coulisia ja lopuksi mansikoita koristeeksi.

Tämä oli suunnilleen puolet kirjan neljän hengen ohjeesta, tuli kyllä reippaan bistrojälkkärin kokoiset annokset. Hyvä, sillä oman sateenpakoilupyöräilyn jälkeen on rankka vuorietappi katsottavana.

Lopuksi suosikkien kuulumisia Ranskan kiertoajelulta: Jens Voigt pääsi eilen upean etapin lopuksi kolmannelle jakkaralle, Fabian Cancellara lähti millä hetkellä tahansa kasvavan perheensä luo.

Pullaa, kesäkukkia ja pyöräilyä

Aamu-uni, kuinka kauniilta se kuulostaakaan, ja maistuu yhtä hyvältä. Unien ja myöhäisen aamiaisen jälkeen piilotin ”vanhan” maidon pullataikinaan ja täytin korvapuustit raastetulla mantelimassalla ja kookoslastuilla. TdF:n Sveitsin puolella pyörähtävän etapin tallentuessa boksille kävimme ajamassa kostean lämpimässä kelissä Laajavuoressa. Uuden pyöräni vaihteet, kaksi ratasta edessä, 10 takana, tuntuvat sopivan maastoajoon mainiosti. Iso eturatas sopii tiepätkille ja pienellä pärjää latupohjilla ja poluilla. Pienimmällä vaihteella kipuaa vaikka puuhun jos kuskin reisissä riittää voimaa.

Päivän etapin alussa oli ilo katsella ikinuoren Jens Voigtin ”vapaapäivän” irtiottoyritystä. Keltaisen paidan puolustus on ohi, joten Jensillä oli varmaankin vapaus yrittää irti. Ranskan kiertoajeluun saa herkullista lisämaustetta lukemalla Jensin blogia, jossa hän kertoo ajatuksistaan etappien aikana ja niiden jälkeen. Nauttikaa ja naurakaa :).

Lenkin jälkeen kävin takapihalla kuvaamassa kesäkukkia, joita löytyy lisää kuvasivulta.

Uetlibergin (yli- ja) ympäriajo

Kaksi viimeistä viikonloppua Käkikellomaassa, lähteäkö parin päivän reissuun vai ajella lähimäillä? Tällä viikolla helatorstain ja tulevalla viikolla helluntain jälkeisen pyhämaanantain jatkamat pitkät viikonloput näyttävät täyttävän hotellit aika tehokkaasti, joten ainakin tämän viikonlopun poljimme Züri-poluilla. Tänään kiipesimme parvekemäellemme Uetlibergille etu(koillis-itä)puolelta tutun takareitin sijaan, poljimme kauniilla harjanteella maastopyöräreittiä 22 Tägerstiin ja sieltä pyöräreittiä 51 Uetilibergin takapuolelta takaisin kaupunkiin. Kiva ja lämmin kolmen tunnin ajelu. Vasta neljännellä (kolmannella pyörin) Uetlibergin retkellämme mäet osittaisine lumikuorrutuksineen näkyivät horisontissa mukavasti.

Giro d’Italian lisäksi olemme seuranneet yömyöhään Kalifornian kiertoajelua (en tosin ole jaksanut yhtenäkään yönä maaliin asti). Eilen kovan vetotyön tehnyt suursuosikki Jens Voigt  mietiskeli haastattelussa” If you go out and try to win you might lose. But if you go out not even trying to win, you lose for sure.

Palataan lopuksi lyhyesti blogin alkuperäiseen teemaan, eturistisiteeseen. Korjattu polveni nitisi jalkaa suoristaessa pitkään. Kallio sanoi jonkin keskustelumme yhteydessä, että kivuttomista rutinoista ei tarvitse välittää ja että ne yleensä katoavat noin vuoden kuluessa leikkauksesta. Täytyy myöntää, että olin jo ehtinyt luulla, että eivät kyllä katoa. Noin kuukausi sitten huomasin, että eipä muuten oikea koipi rutise enää :), (ei puhuta vasemman ääntelystä mitään…)