Jättiläisvatukko

Lähdimme alkuillasta katsomaan, olisiko yhden vakiopyöräreittimme varressa olevalla järjettömän suurella aukolla vattuja. Olihan siellä, sekä marjoja että puolet Jyväskylän tädeistä. Tien varressa oli kotiin lähtiessämme kahdeksan autoa ja niihin palaili ihmisiä pienet ämpärit täynnä vattuja. Sekä kypsiä että raakoja marjoja jäi vielä ties kuinka paljon odottamaan uusia poimijoita.

Ympäri kaupunkia tehtävät hakkuut tuhoavat lenkkipolkuja ja sienimetsiä, mutta vatukkoa täällä riittää tulevillekin vuosille. Kiva juttu tietysti sekin sillä muutama vanha paikkamme on jo kasvanut pusikoksi.

Hmm… mitäs minä toissapäivänä kommenteissa sanoin… Jyväskylä on hetkisen kaunisko?…
Osa vatuista pääsi koristukseksi ja lisämauksi eilisistä mustikoista tehtyyn pullapiirakkaan. Vaikka keräily on kivaa, niin huomenna voisi vaikka käydä talvivarastojen kasvattamisen sijaan ulkoiluttamassa pyörää.

Pinkki ilta

Laiskan kokin tzatziki

Parin pötkön perusteella näyttää siltä, että kurkkujen maku ja rakenne alkaa lähestyä kaupan kurkkujen vuotuista maksimia. Luomukurkkujen kilohinta alkaa kakkosella, joten niitä ei tarvitse punnituksen jälkeen palauttaa hyllyyn ja todeta, etten kyllä maksa vedestä älyttömiä summia. Olen kuullut, että jollekin blogistille kävi näin keväällä käkikellomaassa kun reilu kolme euroa olikin kurkun kappale- eikä kilohinta.

Teimme vuosia tzatzikin raastetusta kurkusta ja kehittelin raastamiseen mielestäni ihan pätevän tekniikankin. Viime vuoden muuttokaaoksessa halusin tehdä tzatzikia sellaisena päivänä, että kaikki raastimet oli jo pakattu. Raastinta ei ruvettu kaivamaan esiin mutta muistin, että joissain libanonilais- ja kreikkalaisravintoloissa kurkku-jogurttilisäke, millä nimellä sitä missäkin kutsutaankaan, on tehty paloitellusta kurkusta. Ensimmäisen testin jälkeen meillä on syöty enemmän pala- kuin raasteversiota, johtuen ehkä osittain siitä, etten tykkää siivilän puhdistamisesta.

Tzatziki paloitellusta kurkusta

• 1 kurkku
• 1 valkosipulinkynsi
• (hieman luomusitruunan kuorta)
• noin 250 g turkkilaista jogurttia
• ripaus suolaa

Halkaise kurkku ja poista siemenet lusikalla. Leikkaa puolikkaat kahdeksi lohkoksi ja lohkot paloiksi. Litsaa, kuori ja paloittele valkosipuli. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita. Sitruuna tuo tzatzikiin mukavaa raikkautta. Jos laitan sitä runsaammin ja kurkku on erityisen hyvää, niin suolaa ei tarvita lainkaan.

Lumikuorrutusta

Puut ja rantakaislikot ovat saaneet parin kostean pakkaspäivän aikana kauniin kuorrutuksen. Otin muutaman kuvan lounasaikaan sisältä  ja käväisin rannassa ennen kotitoimistoiltapäivää.

Pilatekseen mennessä ja kotiin tullessa ylitin järven jääpolkua pitkin ensimmäisen kerran tänä talvena. Sekä ”pääpolku” että lähin polku olivat todella huonossa kunnossa, kokkareisia kapeita jäämyhkyräuria. Ajaminen hieman hirvitti, joten talutin osan matkaa – olisi pitänyt olla jätskiautopyörä. Mutta eikös oikopolkua pidä kuitenkin käyttää vaikka se olisi hitaampi kuin normaali reitti?

Hämärähiihtoa ja örvelörisottoa

Lumipeite on kasvanut kuluneen viikon aikana niin, että hiihtopaikoilla on kauniin talvista ja ladut on saatu hyvään kuntoon. Laaja latuverkosto kymmenien kilometrien valaistuine latuineen on ehdottamasti kotikaupunkimme parhaita puolia. Useiden lyhyempien valolatujen lisäksi pimeällä voi hiihtää Palokasta Ampujien majan kautta Metsoreittiä Peurunkaan ja sieltä Kuusaan, noin 30 km yhteen suuntaan. Päivän hiihtopaikkaa valitessa kannattaa tarkastaa latujen kunnostusaika latuinfosta, josta löytyvät myös latukartat ja reittien vaikeusasteet.

Me hiihdimme tänään tunnin verran Halssilan ja Vaajakosken maastoissa. Jännitystä ulkoiluun toi Vaajakosken sähkökatko, joka teki hiihtämisestä melkoista hämärähommaa.

Pakastimesta sulamaan otetusta, kesän kasviksilla, erityisesti varsisellerillä maustetusta kuhaliemestä oli ensin tarkoitus tulla kalakeitto mutta se päätyikin simpukka-katkarapurisoton nesteeksi. Jätimme 5 päivää sitten kerätyt ”tuoreet” sinisimpukat kalatiskiin ja käytimme purkkitavaraa. Oikeasti tuoretta kaupassa oli eilinen lähikuha. Kalan kypsentäminen risotossa kuulostaa hieman haastavalta, joten kypsensimme purjolla ja sitruunaviipaleilla täytetyn kalan uunissa erikseen (kilon kala 200 asteessa 40 min) ja nostelimme kypsiä paloja risottoannoksen päälle. Vaalea kala risoton päällä osoittautui hankalaksi pikakuvattavaksi mutta yhdistelmä oli niin hyvä, että kuva kelvatkoon…

Katkarapu-sinisimpukkarisotto

• 250 g risottoriisiä (carnaroli)
• 1 pieni sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 1/2 pussia (isoja) pakastekatkarapuja (90 g)
• 1 tlk sinisimpukoita
• 1 1/2-2 dl valkoviiniä
• noin litra kuhalientä
• (tarvittaessa kiehuvaa vettä)
• suolaa

Tekotapaan vinkkejä löytyy munakoisorisoton ohjeesta tai italialaisten kokkikirjoista, esimerkiksi Giorgio Locatellin viihdyttävästä kirjasta Made In Italy, jossa perusrisoton tekoa opastetaan kuuden sivun verran.

Keittiöremontti lähestyy ja lähes kaikki uudet palaset on jo valittu ja tilattu. Nupeista ja vetimistä olen nähnyt illan nettietsintöjen jälkeen unta parina yönä, joten olisi varmaan jo aika tehdä valinta niidenkin osalta. Vanhat kaapit koneineen sain myytyä nettitorilla vuorokaudessa.

Neron portailla

Kotikaupunki marraskuun harmaana iltapäivänä näytti tältä:Kuokkalan silta, jota jotkut ovat taideteokseksikin sanoneet, kuvattuna veden kautta, rantaraitin tasolta ja sillan alta.

Kaupungininsinööri Oskar Neron mukaan nimetyt, 1925 rakennetut Neron portaat nousevat Gummeruksenkadun yläpäästä Harjulle.

Kas, kotitalommekin mahtuu Neron portaiden päältä otettuun klassiseen Jyväskylä-kuvaan.Vanhalta kampukselta löytyy polkuja, kauniita(kin) taloja ja päärakennuksen ikuinen remonttityömaa. Suosikkirakennukseni on puinen voimistelusali Ryhtilä, joka on saanut nimensä seminaarin 1910- ja 1920-lukujen voimistelun lehtorista Arvo ”Ryhti” Vartiasta.  Ryhtilä valmistui vuonna 1895. 1900-luvun alussa tehdyn laajennuksen yhteydessä lisättiin pukuhuone, ”ryöppyhuone” eli suihkut ja opettajainhuone.  Olen päässyt nauttimaan rakennuksen tunnelmasta jokunen vuosi sitten astangajooga- ja keppijumppakursseilla.

Kramsunkatu on tuttuakin tutumpi mäki vanhan kampuksen ja Mattilanniemen väliä kulkeneille. Liukkaalla kelillä haastava mennä alas, vaihteettomalla pyörällä raskas polkea ylös.

Sumua ja ruskaa

Hämyisä aamu-usva pysytteli järven yllä vielä lounasaikaan. Evästyksen jälkeen pakkasin kameran reppuun ja napsin muutaman foton työmatkalla mennen tullen.

Maisema- ja muita kuvia makrolasilla. Hetkiä, joina Jyväskyläkin on (sopivasti rajaamalla) kaunis.

Puuhaa, puuhaa…

Uusi koti alkaa vähitellen tuntua kodilta vaikka touhua vielä riittääkin ties kuinka paljon ja osa kirjoista ja leivontatavaroista odottaa pahvilaatikoissa ja lattialla hyllyjen tuloa ja suunnittelua. Länsinaapurissa varmaankin jo innokkaasti nikkaroivat uutta ruokapöytäämme ja tuolejamme.

Järjestelyn, siivoamisen, tavaroiden etsimisen ja suunnittelun lomassa en ole kauheasti ehtinyt kuvaamista kaivata ja ruokailuissakaan ei ole ollut kauheasti blogattavaa: tofua puolen yön aikaan, uusia pottuja ja yrttilihapullia ansaitun juoksulenkin jälkeen, jätskiä ja litratolkulla kuplavettä…

Yrtit ovat kotiutuneet parvekkeelle ja kahvikone omalle pöydälleen ikkunan ääreen. Kesäillan auringonlasku saa Jyväskylänkin näyttämään kauniilta.