Raparperipäivä

Puuhakkaan lauantain aluksi käväisimme torilla, josta löysimme Sveitsissä ikävöimämme liha-auton lisäksi Koppelin tilan raparpereja, kaurahiutaleita ja (viime kesän) pottuja ja porkkanoita. Rappukäytäväkukkasten ja matkamuistoyrttien istutuksen jälkeen odottelimme sadekuuron poistumista kaupungin yltä ja teimme raparpereista Zürichissä kehittelemäämme yksinkertaista pehmeää piirakkaa ja vaniljaista kompottia. Piirakan maistelua piti odottaa reilun 50 minuutin juoksulenkin ja myöhäisen päivällisen jälkeiseen aikaan, melkein sunnuntain puolelle. 

Reissun jälkikäsittely alkaa olla tehty, joten maanantaina voimme lähteä lähes reippain mielin seuraaviin työreissuihin. Tällä kertaa vain pariksi päiväksi ja eri paikkoihin.

Gipfelstürmer – parasta Sveitsissä maistamaamme kahvia. Paras on tässä tapauksessa todella hyvää, aivan tasaväkistä ruotsalaisten suosikkipaahtimoidemme kahvien kanssa. Pienen paahtimon kahvila oli toisella puolella kaupunkia kuin meidän väliaikaiskotimme, mutta kävimme siellä noin kerran viikossa espresolla ja kahviostoksilla. Kotiin toimme kahvin lisäksi pari kuppia.

Bensaa&Kaffea

Lauantaikävelyn päätavoite oli löytää Chemex-kahvivälineeseen suodatinpusseja. Kolmen ensimmäisen viikon kokemuksen ja nettietsinnän perusteella kaupungin kahvitarjonta on kolmen vuoden aikana parantunut ja monipuolistunut. Etsivä voi nykyisin löytää sekä moderneja espressoja että kotonakin trendistymässä olevia erilaisin menetelmin valmistettavia suodatinkahveja. Kävimme Kreis 3:n ja Kreis 4:n rajamailla sijaitsevassa Benzin&Koffein kahvilassa, jossa saimme toistaiseksi reissun parhaat kahvit Kenya Karugiro AA:sta. Kahvilan kahvit tulevat omasta Gipfelstürmer Kaffee -paahtimosta Zürichin korkeamman kotimäen, Uetlibergin, takaa. 

Kävelimme myöhäiseen lounaaseen asti vähemmän kiiltävillä alueilla, totesimme nopeasti, että maan suurin ympärivuotinen kirppari Flohmarkt Kanzlei on hämmentävä paikka ja kävimme katsomassa, miltä vanhan kasvitieteellisen puutarhan Alter Botanischer Gartenin alkukevät näyttää.

kirpparin koiraparkki

Öö, ei mihinkään johtavat rappuset?!

Ensimmäiset kevätkukat ovat auenneet, puissa ei vielä näy vihreää, osa lenkkeilijöistä juoksee jo shortseissa mutta keskiverto züriläinen kulkee vielä kevytuntuvatakissaan.

Pienet ruotsalaiset

Uusi perheenjäsenemme Alex on kotiutunut hienosti ja tehnyt meille ensimmäisestä kupillisesta asti mahtavaa espressoa.  Vanhalla kahvikoneellamme Tealla sai hyvää kahvia, tuhansia kupillisia vuosien aikana, mutta Alexin tekniset ominaisuudet, erityisesti vakaana pysyvä lämpötila (?) näyttävät nostavan kotikahvin tasoa kivasti. Vaahdotusominaisuuksista emme osaa vielä sanoa mitään sillä itselle maitokahvi maistuu vain kylmien kelien ja aktiivisen hiihtokauden aikana eikä kukaan cappuccinoa juova ystävämme ole käynyt Aleksiin tutustumassa.

Ruotsiin on perustettu taas kaksi pienen pientä hurjan hyvää paahtimoa, Slöinge Kafferosteri Göteborgin eteläpuolelle (sympaattiselta näyttävän Slöinge Pensionatin yhteyteen) ja Trollklint Kafferosteri Gesundabergetille, punaisten puutalojen maille, Moran lähelle. Molemmat tulokkaat ovat nousseet suosikkipaahtimoidemme listalle.

Myllyssä (ja kuvassa) on Slöingen Espresso No 2.1, josta 80% on Brasiliasta Fazenda Sertãozinhon tilalta  ja 20% Burundista Mashasta. Brasilialaiskomponentista tulee kahviin makeutta, pähkinäisyyttä ja suklaisuutta, burundilaisosasta pientä hapokkuutta ja mielenkiintoisuutta.

Trollklintenin etiopialaista Arichaa, jossain mielessä parasta kahvia, olemme juoneet aamuisin Chemexillä valmistettuna. Lainaan paahtajan kuvausta tälle herkulliselle hedelmäjuomalle, josta varmaankin tulisi edeltäjiensä tavoin mansikkakermakakun makuinen maitokahvi: ”Kring staden Aricha i Yirgacheffe-regionen, Etiopien, odlas detta legendariska kaffe som är som en efterrätt i sig självt! Bönorna bjuder på härliga söta toner som påminner om jordgubbe, persika och jasmin, som en fruktsallad i koppen. Kaffet odlas av en mängd småbönder och familjer omkring 2000 möh.”

Alex

Espressokonettamme vaivaava tauti ei ole selvinnyt, joten laitoimme Tean hoitojonoon ja tilasimme uuden koneen Ruotsista Baristashopenista, joka on pelastanut meidät kahvipulasta pitkillä työreissuilla lähettämällä papuja sekä Ranskaan että Sveitsiin.

Saanko esitellä, tämä on Aleksi eli Izzo Alex Duetto III. Siinä on rotaatiopumppu ja kaksi boileria, joiden lämpötilaa voi säätää PID:n avulla. 

suojahuppu

kiillotusliina ja hammasharja

ergonominen kahva

1+3 vaahdotuspäätä

Varsin hyvää E-kaffea Alex tuntuu tekevän…

Kahvia ja lampaita

Pieni ystäväni vanhempineen matkasi taas ison veden taakse mutta isänsä lähetti meille Anna!kahvi-paketin. Kiitämme. Ensimmäisenä maisteltavaksi pääsi Sumatra Aceh Gold, joka tuntuu sopivan sekä espressoksi että Chemexoitavaksi. ”Apricot, chocolate, syrupy clean, earth in bloom”, kertoo pussi, me sanomme myös, että tässä on iloksemme hieman enemmän hedelmäisyyttä kuin indonesialaiskahveissa monesti.

Joku tonttu kantoi kahvikuppinsa parvekkeelle ja krema ehti laskea.

Tour de Francen Alppien ja lepopäivän välissä ajetulla 15. etapilla, 222 km Tallard – Nîmes, pääjoukko ajoi kaksi karkulaista kiinni viime metreillä. Kirin nopein oli Norjan Alexander Kristoff ja arvopaidat pysyivät omistajillaan. Toisin kuin me tänään, ammattilaiset ajoivat koko suunnitellun matkan rajuista sadekuuroista huolimatta.

Kävimme (taas) iltakävelyllä katsomassa kaupungin kesätyöläisiä Suuruspäässä. Lammaslaumassa on muutama ahmatti, joille kädestä syötetty voikukka maistuu.

Pisaroita pinkillä

Eurosportin puutteessa seuraamme Italian kiertoajelua ja pinkistä ajopaidasta kilvoittelua sykkeliuutisten välityksellä. Talomme seinustan pinkkien ruusujen ihastelu ja kukkien aukeamisen seuranta auttaa pitämään Giro-fiilistä yllä.

Iltapäivän sateesta jäi terälehtiin kauniita pisaroita, joiden kuvaamista testasin sekä salamalla että ilman. Salamakuvista tuli mielestäni parempia. 

Nykyään tuttuun paikkaan pidempiin työreissuihin tullessa arkeen asettuminen sujuu aika nopeasti: töitä, lenkkeilyä ja kokkausta vajaavarusteisen keittiön asettamissa rajoissa. Turistointi kannattaa jättää viikonloppuihin jos aikoo selviytyä muista asioista hyvässä järjestyksessä.

Hempeyskuvien lisäksi muutama talofoto. Tummia kattoparrujahan on asennettu turistien iloksi Pariisin vuokra-asuntoihin jälkikäteen, täällä parrut saattavat olla oikeasti vanhoja.

Ranskassa ruoka on hyvää mutta kahvi on lähes aina huonoa tai ihan kamalaa. Perinteinen baarikahvi maistuu lähinnä poltetulta autonrenkaalta. Hyvin varustautunut matkaaja = kahvinirso pakkaakin mukaan omat kaffet, myllyn ja pari kahvivehjettä. Tänään joimme Johan & Nyströmin etiopilaista aurinkokuivattua Hafursaa. Kahvi on hedelmäisen marjaisa, hieman täyteläisempi Yirgacheffe. Maitokahvina varmaankin samanlainen marjakermakakkuelämys kuin Aricha.

Kahden kahvin mokkapalat

Viikon tai kuukauden reissuun lähteminen sujuu meiltä rutiinilla, jääkaapin tyhjentäminen ei yleensä ole suuri ongelma. Taas kerran saimme vielä reissua edeltävänäkin iltana ruokaa jälkkärin kera. Kaksi kypsää banaania laitettiin aamusmoothien sijaan mokkapaloihin, joita olemme viime kesästä lähtien tehneet masutoaitemu-blogin Riitan reseptillä.

Olemme virittäneet Riitan hirmuhyvää reseptiä vielä hieman vaihtamalla sokerin ruokosokeriksi, sekoittamalla aineksia hieman eri järjestyksessä ja käyttämällä nesteenä kahvia. Mietimme hetken, että laitammeko pohjaan ja päälliseen samaa vai eri kahvia. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon: pohjassa oli Johan & Nyströmin Kenya AA Karatinaa Chemexillä valmistettuna ja kuorrutuksessa Costasin Umeå blendiä.

Monesti olen sitä mieltä, että klassikot pysykööt klassikoina mutta tämä on kyllä kasariversiota parempi ainakin kahvista pitävän aikuisen mielestä. Tässä tämänkertainen versio, jota en ole ihan heti virittämässä mihinkään suuntaan, ehkä.

Kahvi-banaanipalat

Pohja (uunipannullinen):

• 150 g voita
• 2 kypsää banaania
• 3 munaa
• 3 1/2 dl ruokosokeria (luomua mustasta kilon pussista)
• 1/2 dl raakaruokosokeria
• 2 1/2 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl jauhettua vaniljatankoa
• 40 g hyvää kaakaojauhetta
• 2 3/4 dl kahvia
• 450 g vehnäjauhoja

Kuorrutus:

• 75 g voita
• 30 ml espressoa (1 tupla)
• 1 1/2 rkl hyvää kaakaojauhetta
• noin 270 g tomusokeria

Ruskista voi: Sulata voi kattilassa. Sekoita voisulaa koko ajan, kunnes voi alkaa kuplia ja väri muuttuu vaaleanruskeaksi. Värin vaihtuessa vaahto laskee.

Sekoita jauhot, kaakao, vanilja ja leivinjauhe keskenään. Muusaa banaanit haarukalla. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää jauhoseos siivilän läpi, kahvi ja voi muna-sokerivaahtoon. Sekoita kevyesti. Lisää banaanisose. (Siivoa keittiö siivilöinnin nostattamasta jauhopölystä.)

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 225 asteessa noin 17 min. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutuksen voi. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus pohjan päälle. Koristele laadukkaalla kookoksella (tai strösselillä). Hmmm, vaikka laadukas kookos on suurta herkkuani, niin pitäisi varmaan tuoda strösselimaa Hollannista vaihtoehtoisiakin koristeita…

Töiden jälkeen poljimme Keljon markettimaahan ostamaan tuliaisia karvakavereille. Mikäli otusten tavat eivät ole muuttuneet, niin nopeammin nauttiva hauva haluaisi syödä säästeliään ”veljensäkin” luun.

Nyky E

Parin viime vuoden aikana mukavasti kehittyiden kotimaisten ja pidempään huikeita kahveja paahtaneiden ruotsalaisten pikkupaahtimoiden ansiosta kaffeharrastajalla on nykyisin hyvä ”lähi”kahvivalikoima. Tilaamme edelleen osan kahveista Ruotsista, osan ostamme paikallisesta Coffeasta. 

Göteborgilaisen 11-vuotiaan, pikkupaahtimoiden veteraaneihin kuuluvan da Matteon pavut ovat hieman harvinaisempia jauhettavia Luigi-myllyllemme mutta hyviä ne ovat aina olleet. Tänään nautimme ensimmäiset kahvit 2007 Modern espressosta, jota paahtimo kuvailee sanoin

Så här smakar en modern espresso. Den är frisk med lite lättare kropp och fin harmoni mellan sött, syrligt och beskt. Som alla våra blandningar så ändras innehållet i takt med vad säsongen har att erbjuda, men balansen mellan de olika smakerna är alltid lika harmonisk. Elegant och frisk, som en modern espresso skall vara.

Jep, sopivasti hedelmäisyyttä, makeutta, suklaisuutta ja kevyttä hapokkuutta varustettuna pienellä ripauksella karvautta.